en tiedä mihin muuallekkaan sarakkeeseen tämän laittaisin, mutta olen aikoinani (olen nyt 23v.)
kouluttautunut alalle joka ei minua enää kauheasti kiinnosta....
alalla olisi kyllä töitä vaikka kuinka (kemia)
mutta into ei riitä yksinkertaisesti enää.
en tiedä mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin kouluttautua uudestaan... alunperin halusinkin lähihoitajaksi, mutta äitini kielsi minulta sen (älkää kysykö miksi, hän on itse ja hänelle väärä ala!)
en vaan jaksaisi tätä sinnittelemistä työstä toiseen, palkasta toiseen....
ilman kunnollista kiinnostusta
nyt on vakituinen paikka, sekin pelottaa joudunko uudelleenkouluttautumisen jälkeen kumminkin pätkätöihin?
kouluttautunut alalle joka ei minua enää kauheasti kiinnosta....
alalla olisi kyllä töitä vaikka kuinka (kemia)
mutta into ei riitä yksinkertaisesti enää.
en tiedä mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin kouluttautua uudestaan... alunperin halusinkin lähihoitajaksi, mutta äitini kielsi minulta sen (älkää kysykö miksi, hän on itse ja hänelle väärä ala!)
en vaan jaksaisi tätä sinnittelemistä työstä toiseen, palkasta toiseen....
ilman kunnollista kiinnostusta
nyt on vakituinen paikka, sekin pelottaa joudunko uudelleenkouluttautumisen jälkeen kumminkin pätkätöihin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen alalla johohn olen alkanut nuorena. Olen hommissani hyvä, mutta puuha alkaa vain kypsyttää totaalisesti. Joskus nuorempana oli idealismia ja intoa. Nyt ei jaksa inspata pätkän vertaa.
Vaihtoehtona olisi vaihtaa alaa, kouluttautua ja aloittaa pohjalta ilman natsoja. Nyt olen sentään ylempi toimihenkilö ja natsat riittää siihen, ettei ole hierarkian pohjilla. ;)
Kuitenkin puuha maistuu puulta, eikä motivoi yhtään. Lähinnä aiheuttaa syvällistä vittuuntumista. Vaihtaakko alaa, tai firmaa. Kas sinä pulma. Toisaalta, on sen verran väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Ettei tod ole sitä motivaatiota joka tarvittaisiin uudelle alalle tai uuteen firmaan. Pitääkö tässä siis vain kärsiä?
*Pohdintaa*
10 vuotta samassa hommassa ja hohhoijjaa, jokainen päivä töissä on nykyään ihan tuskaa. Mitään ei saa aikaiseksi, mikään ei innosta ja usein koko päivä meneekin netissä roikkuessa.
Itsensä kuunteleminen ole se avainasia. Joku päivä kaikessa hiljaisuudessa kysyt iteltäs, mitä haluat tehdä? No okei, vähän ylimielistä, mutta olethan itsesi pomo.
olet tosi nuori, joten vaihda ihmeessä niin kauan kuin on puhtia! Aikuiskoulutuksessa valmistut lähihoitajaksi kahdessa vuodessa. Oppisopimus voisi olla oiva tapa, jos haluat samalla varmistella työpaikan, mutta toisaalta, lähihoitajista on huutava pula niin kauan kuin suuret ikäluokat eläköityvät ja vanhenevat.
Älä pilaa elämääsi pohtimalla, että mitä tekisin elämälleni. Aika rientää, tartu hetkeen ja tee päätökset nyt!
Kouluttaudu ihmeessä lähihoitajaksi, jos yhtään siltä tuntuu. Kaksi erilaista tutkintoa takaa työn paljon paremmin tulevaisuudessa ja ainahan voit tehdä välillä lähihoitajan duuneja ja sitten vaihtaa taas kemialle. Vaihtelu virkistää. Tuskin nykyään enää kukaan tekee samaa työtä koko elämänsä.
Itse valmistuin vuosi sitten ja nyt huomaan olevani väärällä alalla. Alan opiskelu oli kyllä mukavaa (opiskelu on yleensäkin mukavaa), mutta työ on tappavan tylsää paperien pyörittämistä toimistossa. En saa mitään tehtyä, motivaatio on niin nollassa. Työ vie mielenkiinnon elämästä. Luulin joskus, että opiskelen sen takia että saan joskus mukavan työpaikan, mutta toisin kävi. Pitäiskö vielä kerran vaihtaa alaa (olen tehnyt sen jo kerran nuorempana)?