Olen melkein jo päättänyt erota avomiehestäni. Tässä vaan mietin, että miten tuo eroprosessi kannattais muuton suhteen hoitaa. Eli etsinkö itselleni uuden kämpän ennen kuin alan puhua erosta vaiko vasta sitten kun on yhdessä päätetty erota? Asun Helsingin keskustassa, joten kämppää ei välttämättä saa ihan helposti ja nopeasti. Onko siis törkeetä etsiä uusi asunto íkään kuin toisen selän takana vai onko se vaan molempien kannalta fiksu veto? Nyt siis asutaan vuokra-asunnossa, johon muutin miehen luo pari vuotta sitten.
Asunto valmiiksi?
satuliina
101167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olet jo päättänyt, että ero tulee joka tapauksessa vaikka "yhdessä" päättäisittekin siitä, niin etsi se asunto valmiiksi. Siltähän tuo tekstisi kuulostaa, että olet jo eron päättänyt. Entäpä jos sen uuden kämpän hommaamisessa menee useampi kuukausi. Ei ole varmaan mieltäylentävää eronneina asua saman katon alla.
Onko se kämppä muuten liian kallis miehellesi yksin maksettavaksi? Siinä mielessä epäreilua saattaa miehesi kuseen, jossei se pystykkään hoitamaan yksin koko vuokraa.
Ei, kyllä mies pystyy helposti maksamaan vuokran yksinkin. Alunperinhän se niin tekikin. Itselleni voikin tuottaa suurempia vaikeuksia löytää maksukykyni mukainen asunto.
Sitten etsin asunnon ja pääsin muuttamaan kolmen kuukauden päästä.
ja kun sanoit "Haluan erota".
Miehesi olisi sanonut "Okei, häivy tavaroinesi, aikaa vuorokausi!"
Mitä siis olisit asunut nuo 3 kk?
itse tein niin että asunto ensin ja sitten pikalähtö kun kerroin muuttavani.
on sellaisiakin miehiä jotka eivät suutu/ala riehumaan. siinä tapauksessa voi kertoa ensin ja etsiä vasta sitten asunto. jokainen kai tuntee puolisonsa. kuten minäkin, siksi pikalähtö.
asuin siinä, koska olin maksamassa vuokraa ja hän olisi joutunut rahavaikeuksiin.
Jos luulet, että pystytte vielä asumaan yhdessä sen jälkeen kun olet ilmoittanut haluavasi erota niin mielummin sitten niin. Mutta jos ukko on hankala tai hullu niin kannattaa ehdottomasti olla kämppä valmiiksi hommattuna. Tapauskohtaista.
No ei ole hankala tai hullu. Kyllä se varmaan osais suhtautua asiaan niin järkevästi kuin tuollaisessa tilanteessa nyt voi. En usko, että mitään suuria riitoja tulee. Luultavasti mykkäkoulua sitäkin enemmän. Lähinnä ajattelin tässä sitä puolta, että onko se toisen seläntakana toimimista, jos hommaan sen asunnon jo etukäteen. Varmaan tulee muutenkin ihan puskista miehelleni koko eroajatus.
En ole ihan 100 prosenttisen varma erosta, joten kyllä siinä varmaan erinäisiä keskusteluja tulisi käytyä ennen kuin johonkin suuntaan ratkaisu tehdään. Mutta me kuitenkin asutaan kaksin yksiössä, joten voi se olla aika hankalaa asua siinä pienessä asunnossa yhdessä kovin pitkää, jos eroon päädytään/päätän lähteä. Eikä mulla oo oikein mitään sellasta paikkaa, johon voisin tilapäisesti majoittua ennen kuin löydän oman asunnon.
Toiset pystyvät ottamaan asian rennosti kuin liito-oravat. Mutta jos on vähänkään aihetta epäillä, että hän tekee elosi 'kodissanne' vaikeaksi, niin silloin hankit asunnon etukäteen.
Kirjoituksestasi päätellen olet jo harkinnut asiaa jonkin aikaa ja päätynyt siihen, että asiat eivät parane puhumalla... ainakaan tarpeeksi. Nyt vaan siis teet tuon raskaan päätöksen ja pistät robottivaihteen silmään. Muista, että tunteet tulevat olemaan kuin vuoristorata jättäessäsi hänet ja tulet huomaamaan hetken päästä hänessä hyviä puolia, joita et ollut huomannut tai olit jo unohtanut.
Minulla on TÄYSIN samanlainen tilanne meneillään. Päädyin itse siihen ratkaisuun että hommaan asunnon ensin ja sitten jätän. Hän on alkanut aavistelemaan jo jotain ja en pysty vielä jättämään häntä mutta en kyllä osaa teeskennelläkään jos hän kysyy asiaa. Emme ehtineet kauaa asua saman katon alla... tajusin virheeni heti kun saimme tavarat yhteen ja ehdimme sisustaa jne. Muutin myös mieheni luokse yksiöön joten myöskään hänellä ei ole ongelmia selviytyä vuokran maksusta tai mistään muustakaan. Tavallaan tulee ihan puun takaa miehelle varmaankin. Ei varmaan ikinä tule ymmärtämään miksi lähden. MUTTA täällä eletään vaan kerran ja en aio jäädä suhteeseen jossa ei ole minulle mitään ja tunnen olevani tavallaan vanki. Itsellä päätös tuli tavallaan heti kun vain myönsin asian itselleni että en ole onnellinen. Eroaminen on inhottavaa eikä haluaisi tuottaa toiselle tuskaa. Meillä vielä aika läheiset suhteet molempien perheisiin... se tulee olemaan vielä kurjempaa.
Nyt vain siis odottelen ja toivon että asunto tulisi mahdollisimman nopeasti.
Voimia sinulle päätöksen tekemiseen!