Ero on tulossa. Yhdeksän yhdessä vietetyn vuoden jälkeen tiedän, että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Liikaa pahaa on tapahtunut ja kaikki se on muuttanut tunteita liikaa. Luottamus on mennyt liian monesti palatakseen. Mies ei halua erota, mutta tiedän sen olevan ainoa vaihtoehto. Miksi lähteminen on silti niin vaikeaa? Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä yksinäisyydestä. Pelottaa miten selviää. Mistä saisin voimia tehdä sen minkä tiedän olevan oikein? Ja mistä saisin varmuutta, että kestäisin ne epäilyksen hetket joita väkisinkin tulee?
mistä voimia?
heikko
71445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse löysin ravitolasta mukavan miehen, jolle sain purkaa suruani ja jolta sain lohdutusta.
Ravintolassa käy ihan tavallisia yksinäisiä ihmisiä, joilla myös on ihmisen ikävä toisen luo.
olemaan, mutta olet päätöksesi tehnyt ja se jo osoittaa, että olet vahva. Tulevaisuus rakentuu päivä päivältä vaikeaa se tulee olemaan kokemusta on. Itse olen eronnut 9 v sitten ja avioitunut uudestaa vieläkin tulee joskus mieleen,että teinkö oikein kun erosin lasteni isästä vaikka tämä uusi liitto on onnellinen.
Huuda, lenkkeile, halaa puita, itke, puhu puhu ja vielä puhu tuska ulos. Kyllä sinä selviät.
Itse mietin tuota samaa kesällä, kuinka kaikesta selviää (olen nainen). Hain keväällä eroa, heinäkuussa muutin omilleni asumaan. Minä en ole kyllä ravintoloissa käynyt, olen ihan yksin elellyt (lapset on vuoroviikoin minulla). Välillä tuntuu tosi pahalta, mutta kyllä siitä selviää. Nyt, kun erosta on jo kulunut vähän aikaa, niin se minua vähän ärsyttää, kun esim. töissä kysytään, lähdettekö koko perhe lomalle tms. En hirveästi ole mainostanut eronneeni, eikä se minusta juuri kuulukkaan työpaikalle. Minusta on paljon viisaampi ratkaisu lähteä toimimattomasta liitosta ja elää yksin, kun elää "kulisseissa". Ihan mukavaa kyllä tuntea olevansa vapaa, enkä kyllä ole ajatellutkaan ruveta olemaan kenenkään kanssa. En usko enää löytäväni ketään sopivaa.
Erosi on tuore asia vielä. Ajatuksesi muuttuvat positiiviseen suuntaan jossain vaiheessa ja huomaat olevasi uudessa suhteessa.
Minulla kesti ahdistus ja pelko tulevasta oikeastaan pari vuotta. Ahdistus lisääntyi kunnes kuukausien yhteisen tuskailun jälkeen totesimme että olemme umpikujassa enkä enää edes haluaisi rakastua mieheeni. Nyt olo on helpottunut kun ymmärrän että pystyn tehdä elämästäni paremman ilman häntä. Odotan jo innolla että saan rakentaa omaa elämää ja kotia! Luulisin että sinunkin mieli kevenee kunhan varmistut päätöksestä ja tiedät miten voisit olla onnellisempi.
Pysymättömyyden ajatus. Se, että elämä on virta, kaikki virtaa. Juuri nyt elät pahalta haisevassa lammikossa. Kun annat elämän taas virrata, lähtemällä, elämä alkaa taas kulkea. Tärkeä on tiedostaa, että edessä on kiihkeitä koskia, karikoita, niidenkin läpi on vaan luovittava. Lopulta saavut suvantopaikkaan, tai ehkä jopa aavan vapaan meren äärelle. Voimia saat siitä, että lähteminen on ainoa tapa. Ja ajatuksesta, että rohkea matkanteko on paras tapa elää.
Yksinäisyys on asia, joka saattaa tehdä olon ajoittain hullun tuntuiseksi. Mutta, koska kaikki virtaa, senkin paikan ohi pääset. Ja sitten alat NAUTTIA yksinäisyydestä. Tunteesta, että päätät ja valitset itse mitä teet, miten etenet. Puhtaasta ilmasta, ilman riitaa. Alat iloita pienistä yksinkertaisista iloista, joita juuri nyt et edes huomaa.
Hyvää matkaa!
lohduttavista ja mukavista sanoistasi tämä ainakin minulle kolahti. Jos yksi jättää niin toinen ottaa.
Itse vaihdoin tyyliä kiloja lähti eron myötä ja nyt päälle sopivat vaatteet melkein lasten osastolta. Olen aloittanut myös meikkaamaan ja pitämään ITSEÄNI TÄRKEÄNÄ. Voimia kaikille, ehkä joskus perustetaan Eronneitten oma kerho,joka kuntaan ja kuppilaan, sieltä saattaa parit löytää toisensa.