Eiköhän pidetä kirottu verbaalinen hössötys, Verdit sun muut ooperat ja operetit, liedit, mieskuorot ja sen sellaiset irrallaan oikeasta klasarista. Jälkimmäinen on (i) puhtaasti instrumentaalista (ihmisääntä voi käyttää mutta ilman sanoja ja niihin liittyviä merkityksiä); (ii) ohjelmatonta; (iii) jungilaisittain kollektiivisen tiedostamattoman ja korkean yksilöllisen tietoisuuden synteesi eikä mitään primitiivistä lehmän ulinaa; (iv) samalla siten integraalisen emotionaalisuuden ja analyyttisen rationaalisuuden synteesi.
Tähän tulee mukaan heti vaikkapa David Murrayn tavara jossa kuvaan astuu tietenkin improvisaatio, edellisin kriteerein.
MPB on luku sinänsä sanoineen. Tämä on sairaan siistiä tavaraa, muttei klasaria, kuitenkin hakkaa tuon kahdella o:lla alkavan ryminän missä auditorio takoo saappaalla lattiaa ja ryystää keppanaa.
Tähän tulee mukaan heti vaikkapa David Murrayn tavara jossa kuvaan astuu tietenkin improvisaatio, edellisin kriteerein.
MPB on luku sinänsä sanoineen. Tämä on sairaan siistiä tavaraa, muttei klasaria, kuitenkin hakkaa tuon kahdella o:lla alkavan ryminän missä auditorio takoo saappaalla lattiaa ja ryystää keppanaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kenties kaksi taidokkainta klassista sävellystä ovat yhtä kuin kuoroteos ja ooppera eli bachin h-molli-messu ja mozartin don giovanni.
Taidokkaita sävellyksiä? Tavallaan, mutta musiikkikomponentti on alistettu sanoille eli merkityksille ja kummallisella karjunnalle joka ei ole edes puhetta.
Rupea laulamaan Bartokin 5. kvartettoa. Laula vaikka kuolleesta isoäidistäsi. Laita purkkiin. Siinä sinulle "taidokas sävellys"? No sir, vaan olet juuri pilannut sellaisen!
Toistan: Absoluttinen musiikki ei alistu millekään, ei sanoille, ei kertomuksille, ei ohjelmille, ei millekään verbalistiikalle. Se elää kokonaan omaa elämäänsä.
Sanojen mölyäminen ns. "lauluna" ei kuulu absoluuttisen musiikin kategoriaan, pidettiin edellisestä kuinka paljon tahansa niissä piireissä, joihin minä en kuulu.
Caveat: MPB ja se genre.
Mestarilaulajien alkusoitto oon kummiskin aika kovaa instrumentaalissentimentaalista kamaa... olkoonkin, että se liittyy oopperaan ?!
Pelkään ettei tämäkään viestiketju johda siihen, että kukaan kirjoittajista tai lukijoista muuttaisi piirunkaan verran mielipidettään. Jatketaan siis argumenttien takomista, keskustelusta ei voi puhua.
Taide-elämys on subjektiivinen (ja joskus kollektiivinen) asia. Jos yleisöä ei ole, ei ole taidettakaan. Jos joku saa taide elämyksensä vaikka vokaalimusiikista, ei se varmaan ole keneltäkään pois. Kun nyt kerran olet löytänyt absoluuttisen totuutesi, voit toki siitä iloita, mutta kaiken muun musiikin arvon agressiivinen kieltäminen tuo esiin lähinnä rajoittuneisuuden valistuneisuuden sijaan.
Käytkö muuten konserteissa? Miten vertaisit konserttielämystä levyjen kuunteluun?