järkyttää? Tai itsemurhissa yleensäkin?
Järkyttyykö ihminen siitä, kun näkee ettei joku pidäkään elämää niin valtavassa arvossa ja luopuu siitä vapaaehtoisesti?
Luulen että juuri se on se juttu, mikä järkyttää.
Järkyttyykö ihminen siitä, kun näkee ettei joku pidäkään elämää niin valtavassa arvossa ja luopuu siitä vapaaehtoisesti?
Luulen että juuri se on se juttu, mikä järkyttää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mua niis joku järkyttää, ni se on sit se, et miten ihminen voikaan asettaa itsensä noin paljon asioiden alapuolelle.
Ta, eihän se järkytä, ihmetyttää vain.
luopujat, jotka luopuvat vaikka asiat olisivat ainakin materiaalisesti kunnossa.
Herättääkö ne ajatusta?
Tuntemattomien ihmisten itsemurhat järkytä. No, eipä ole järkyttänyt niidenkään, jotka olen tuntenut. Ihmettelen vähän, mutteihän niistä syistä ja vallinneista olotiloista mitään voi tietää, niin turhapa niitä on kauaa kelailla. Se on tietysti todella raukkamaista, että joku menee ja tappaa toisia, jos itse ei jaksa elää.
Onhan niitä muitakin huolia kuin vain taloudellisia. Jos ei mikään enää kiinnosta, niin eipä siitä rahastakaan iloa ole.
ja ku ei siitä toisten elämästä ikinä kerran mitään tiedä. Ku malja on vaan pikkuhiljaa täyttyny, ni eihän se paljo vaadi siihen, et se läikkyy yli.
Ihminen kokee pohjimmaista samuutta toisen ihmisen kanssa, toisissa nähdään kuitenkin itsensä - ainakin laji on homo sapiens.
Se mikä on mahdollista yhdelle on mahdollista toisellekin. Tällöin hetken samaistuminen asiaan toisen silmin tuo vieraan - mutta kuitenkin ymmärretyn - hahmon kysymykseen "miksi" - suhteessa omaan elämään.
Koska havaitsijalla on toisenlainen arvomaailma tuo tabu kielletään. Ihminen kuitenkin ärsyyntyy koska asia on jo koskettanut häntä henkilökohtaisesti tajuamisen kautta - jossain alitajunnassa. Siksi reaktio on niin voimakas. Toisen tekemä teko on siis syytös myös itseä kohtaan alitajuisesti. Järkytys on sitä kun tajuaa että itseasiassa minä olen kuin olenkin samanlainen. (Ja sen ajatuksen kieltämisestä).
Samasta syystä poikkeavia ilmiöitä usein vihataan. Siinä nimenomaan nähdään asia aina henkilökohtaisesti - siksi ei kohdata asiaa toisen kautta vaan itsensä (Mitä jos minä(kin)...).
Ne jotka eivät järkyty eivät ole välttämättä "vääränlaisia" lainkaan tai kipeitä. He ovat niitä jotka pystyvät kohtaamaan asian ensisijaisesti toisen kautta, tutkimaan - analysoimaan - hahmottamaan. Heitä voisi sanoa terveellä tavalla paatuneiksi - demoninsa kohdanneiksi.
Olen katsonut itsetuhoa ja nähnyt sen vaihtoehdoksi vaihtoehtojen joukossa. Ei mitään sen enempää tai vähempää.
että otetaan omakohtaisesti se, että toinen luopuu elämästään.
Silloin se koetaan loukkauksena itseä kohtaan.
Tätä kait tarkoitit, jos oikein ymmärsin? Noin niin kuin suomennettuna?
tekee vaan surulliseks.
No ei todellakaan tuo ole se juttu, mikä siinä järkyttää.
Perhesurmissa järkyttää se, että miten tilanne on päässyt niin huonoksi, eikä kukaan ole huomannut.
Koulussa tai tarhassa ei ole huomatta lapsissa mitään poikkeavaa. Työkaverit, sukulaiset tai ystävät eivät ole huomanneet vanhempien ahdinkoa.
Tai jos ovat huomanneet, niin kukaan ei ole puuttunut tilanteeseen ja hakenut heille apua.
Onko nyky-yhteiskunta sellainen, että toisen ahdingosta ja hädästä ei enää välitetä. Pääasia, että omat asiat on hyvin.
Jos ihminen on tuossa tilanteessa, niin sitä on niin masentunut ja väsynyt, että ei jaksa itse toimia ja hakea apua. Läheisistä pitäisi aina pitää huolta, oli tilanne mikä tahansa.
Jälkeen päin on turha itkeä ja surra, että olisi pitänyt enemmän auttaa ja tukea. Silloin täytyy toimia, kun sen aika on. Ja lapsista täytyy aina pitää huolta, olivat ne omia tai muiden. Lapsen hätä on jokaisen aikuisen asia.
Vai tuommoiset asiat järkyttää. Ja toisten pitäisi holhota. Häiritseekö sinua se että ihminen kokee ainoaksi vaihtoehdoksi perhesurman? Eikö tuollainen ole hiukan sairasta, ei mitään muuta vaihtoehtoa kuin läskit kaikilta kattoon?
Jotenkin taidan olla sitä mieltä, että vaikka ihminen olisi masentunut tms. niin tuskinpa niiden läheisten yrityksillä esim. hoitoon saamisen suhteen on niin suurta väliä, jos ihminen ei itse halua hakea tai saada apua. Voihan sitä varmasti vinkkiä antaa, mutta jos nyt ajatellaan tuosta eteenpäin. Ajattele, ihminen ei koe mitään muuta ulospääsyä kuin sen, että järjestää perhesurman.
"Ja lapsista täytyy aina pitää huolta, olivat ne omia tai muiden. Lapsen hätä on jokaisen aikuisen asia."
Tästäkin voisin esittää eräänlaisen yleisemmän huomion, sillä jos alkaa holhota toisia ihmisiä, vaikka vain lapsia, niin muuta ei ehdi tehdäkään. Ja siinäkin voi sairastuttaa itsensä kun uupuu vitutukseen ja toisten holhoamiseen. Lähtökohtaisesti voisi kai olettaa, että se alkuperäinen ongelma on siinä lapsen vanhemmassa tai vanhemmissa. Jos kerran ollaan niin perkeleen avuttomia ettei osata hoitaa, eikä välitetä hoitaa jälkikasvua, niin vittuako sitä edes hommataan? Välinpitämättömyyttään ja typeryyttään tietenkin, mutta alkuperäinen ongelmanlähdehän on kuitenkin siinä, ettei lapsen vanhempi tai vanhemmat kanna vastuutaan. Siis 2 ihmistä, eikä kummastakaan ole kantamaan vastuutaan.
Ja kun asia nyt on noin, ja tuohon ajatusmalliin kasvavia ihmisiä vaan tulee lisää ja lisää, niin eihän ne holhottavat tule koskaan loppumaan. Ongelmahan on todellakin siinä, ettei ihmiset kasva siihen vastuunkantoon. Toki voisi nyt lässyttää jotain että noihan sitä voi käydä niille "holhoamattomille lapsillekin", mutta jos varsinaiseen ongelman ytimeen halutaan pureutua, niin ihmisten pitäisi jaksaa kasvattaa niitä kersojaan.
Enkä tarkoita tuolla sellaista, missä ns. kunnollinen ihminen uupuu elämäänsä ja hommat alkaa mennä perseelleen. Vaan enemmän sellaisia yleisiä elämäntapahulttioita. Onhan hyvä että "jälkiehkäisyäkin" on olemassa.
Jos ei vanhemmat pysty huolehtimaan ja kasvattamaan lapsiaan, niin yhteiskunta tekee sen.
ei ehkä hirveemmin järkytä itse asia, vaan suututtaa ja vihastuttaa se miten aikuinen ihminen hoitaa asian. Tapanpa vaimon ja lapset, etteivät hekään jää tänne julmaan maailmaan kärsimään. Jos haluaa itsensä hoitaa päiviltä, niin ok. Nuorten itsemurhat järkyttää paljonkin. Miten esim. 14-vuotias pystyy kätkemään vanhemmiltaan, opettajiltaan ja yleensäkin läheisiltään pahan olonsa ja ajautuu sitten tällaiseen vaihtoehtoon.. Surullista.
Näissä edellispäivien perhesurmissa mua ainakin järkytti lähinnä se, että itsensä surmanneet vanhemmat jättivät lapsensa orvoiksi. Aika itsekäs temppu sellainen.
Ihminen voi varmasti joskus kyllä olla inhimillisessä mielessä niin suossa itsensä kanssa, ettei enää jaksa jaksa elää ja sitä voi jollakin tasolla käsittää...En kuitenkaan ymmärrä, että jos (huom. _jos_) jossakin tapauksessa vanhemmilla esimerkiksi kuitenkin riittää voimia miettiä ja yhdessä toteuttaa omat itsemurhansa, miten ei siinä ajatusta enää riitä lapsille(?). Itsensä surmanneiden vanhempien lasten selviäminen elämässähän on varmasti aina aika haasteellinen juttu, eikä tilannetta todellakaan korjata esimerkiksi jollakin koulun parin päivän kriisiavulla tms.
Tää on ehkä aika kärjistetysti sanottu multa, mutta ihmisten pitäisi miettiä niitä lapsiaan, jos sellaisia tekevät.
Taloudelliset syyt ja mielenterveysongelmat lienevät kaiketi yleisimpiä syytekijöitä siihen, että miksi joku päättää ottaa itsensä päiviltä, mutta ei ympäristön välinpitämättömyyskään ihan mitätön tekijä kuviossa ole. Moni ei varmaan hae apua itselleen, koska ei yksinkertaisesti sitä apua saa. Kylmä fakta.
Ihmisten välinpitämättömyys näkyy muuten tällä palstallakin...Joitakuita saatetaan tällaisilla 'keskustelu'palstoilla keskusteluissa kehottaa esim. tappamaan itsensä, eikä KUKAAN, ei siis juuri kukaan, puutu sellaiseen...Musta aika vastenmielinen ilmiö. Aina on tietysti todellisuutta kestämään kykenemättömiä hörhöjäkin, mutta itse en ymmärrä, että miksi TÄYSIPÄISET eivät osoita kritiikkiä, jos sellaisia kirjoituksia keskustelupalstalla näkevät...Kertoo jotakin asenteista sekin.
"Ihmisten välinpitämättömyys näkyy muuten tällä palstallakin...Joitakuita saatetaan tällaisilla 'keskustelu'palstoilla keskusteluissa kehottaa esim. tappamaan itsensä, eikä KUKAAN, ei siis juuri kukaan, puutu sellaiseen...Musta aika vastenmielinen ilmiö. Aina on tietysti todellisuutta kestämään kykenemättömiä hörhöjäkin, mutta itse en ymmärrä, että miksi TÄYSIPÄISET eivät osoita kritiikkiä, jos sellaisia kirjoituksia keskustelupalstalla näkevät...Kertoo jotakin asenteista sekin. "
Oletkohan sinäkään aina puuttunut jos tuollaiseen olet törmännyt? Miksi et? Siksikö että tämän on a) keskustelupalsta ja b) tämä tosiaan on keskustelupalsta? Ei sillä etteikö tuollainen olisi vähintään kohtuullisen arveluttavaa, siis itsariin kehottaminen, mutta harva muuten hyppää jos joku lyö käsiään yhteen. Vaikka ainahan on olemassa se mahdollisuus, ellei tiedä kenen kanssa kirjoittelee, että joku ottaa onkeensa ja tappaa itsensä. Että tuota kannattaisi miettiä ennen kuin tuollaisia kehotuksia kirjoittelee.
"Oletkohan sinäkään aina puuttunut jos tuollaiseen olet törmännyt? Miksi et? Siksikö että tämän on a) keskustelupalsta ja b) tämä tosiaan on keskustelupalsta? Ei sillä etteikö tuollainen olisi vähintään kohtuullisen arveluttavaa, siis itsariin kehottaminen, mutta harva muuten hyppää jos joku lyö käsiään yhteen. Vaikka ainahan on olemassa se mahdollisuus, ellei tiedä kenen kanssa kirjoittelee, että joku ottaa onkeensa ja tappaa itsensä. Että tuota kannattaisi miettiä ennen kuin tuollaisia kehotuksia kirjoittelee."
Olen puuttunut. Olen puuttunut useampaankin otteeseen, jos olen nähnyt, että jollekulle kirjoitetaan itsensä tappamiskehoituksia keskusteluissa... Motivaationi siihen on kylläkin laimentunut mm. siitä syystä, että yhdelläkin kertaa, kun näin jollekulle toiselle keskustelussa osoitetun oudon aggressiivisen itsensätappamiskehoituksen (mistä kohde ei aivan varmasti nauttinut) ja esitin siitä kriittisiä kommentteja, MINUT sännättiin haukkumaan mm. "hulluksi" ja itseäni uhattiin suunnilleen väkivallalla. Eikä juuri KUKAAN puuttunut siihenkään...Arviolta YKSI kirjoittaja (muistumieni mukaan) ehkä esitti varovaista kritiikkiä minua uhkailleelle.
Samaa mieltä siitä, että sellaisten kannattaisi 'vähän' enemmän miettiä, jotka itsemurhakehoituksia toisille keskustelupalstoilla jakavat. Tappokehoitukset eivät kuulu keskustelupalstoille, eikä sellaisia ainakaan sivistyneissä keskusteluyhteisöissä tavata koskaan hyväksyä. Sillä ei ole mitään merkitystä, että "tietääkö joku, kenen kanssa kirjoittelee", vaan itsensätappamiskehoitukset eivät kuulu keskustelupalstoille missään muodossa. Aika usein tämän palstan kirjoittajat sitä paitsi eivät tiedä, kenen kanssa kirjoittelevat, mutta luulevat tietävänsä. Ainakin itse puskana koen lähes jatkuvasti tällä palstalla tilanteita, että joku ilmiselvästi luulee minua joksikin sellaiseksi toiseksi, joka en ole.
Niinno mulle ainakin tuli ekana mieleen jotta olet tämä aikoinaan esimerkiksi Wastaaja-nimimerkillä kirjoittanut, sittemmin e.W:na tunnetuksi tullut. Vaikka eipähän tuolla ole väliä vaikka olisinkin väärässä, sillä olisin raapustanut kuitenkin samoin tuohon edelliseen vastineeseeni.