pitkän matkatyön lopettamisen jälkeen huomaan miten yksinäinen olen. olen koko ajan kotona, ei tarvitse lähteä minnekään. ja tämä minun koti on aina vain tyhjä.
yritän hukuttaa turautuneisuuttani urheiluun ja työntekoon mutta nyt on paha tilanne. edes asiat joita olen intohimoisesti tavoitellut ja nyt saavuttanut eivä tunnu juuri miltään.
joulu tulossa. ihan kamalaa taas istua yksi jouluaattoilta yksinään kotona.
huoh. kunpa tämä talvi menisi nopeasti ohi.
yritän hukuttaa turautuneisuuttani urheiluun ja työntekoon mutta nyt on paha tilanne. edes asiat joita olen intohimoisesti tavoitellut ja nyt saavuttanut eivä tunnu juuri miltään.
joulu tulossa. ihan kamalaa taas istua yksi jouluaattoilta yksinään kotona.
huoh. kunpa tämä talvi menisi nopeasti ohi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
perhettä, kavereita tai ystäviä.
Itse olisin samassa tilanteessa mutta perheen luokse voin mennä jouluksi.
Itsekin puran omaa "yksinäisyyttäni" liikuntaan, harrastuksiin, pariin ystävään sekä vastaavaan.
Kotona ei paljon odota, ammottava tyhjyys ehkä. Sen takia yritän olla vähän paikalla tai puuhaan koko ajan jotain ettei tule hiljaisia yksinäisiä hetkiä kotona ollessa.
Pahinta on kuitenkin aina olla menossa kotia kohti kun tajuaa ettei siellä kukaan odota ja se ehkä tulee olemaan jatkossakin tällaista.
Tulee miettineeksi kuinka paljon meitä onkaan täällä Suomessa. Baariinkaan ei jaksa yksin lähteä ja monella on jo oma kulta joten heistäkään ei ole lähtijöiksi.
Kuulostat pahemman kerran mökkihöperöltä, kun noin sinnikkäästi pitää nyhjätä kotona vaikka siellä on yksinäistä ja tylsää.
Itse käyn kotona keskimäärin 3 päivän välein lähinnä pikaisesti kukat kastelemassa ym. pientä, mutta harvemmin ehdin edes kotiin nukkumaan. Ennemmin vaikka yksin baariin suoraan työpäivän jälkeen, kyllä sieltä aina satunnaista seuraa löytyy ja naisseuraakin (jota on parempi metsästää yksin, niin ei aika kulu hukkaan samoille vanhoille kavereille jutellessa), niin aniharvoin tarvitsee nukkua kotona yksin.
Ehkä kaikilla ei ole sitä valinnanvaraa, vaan pitää olla "mökkihöperö". Ennemmin sitä, kun lähiöbaarissa asusteleva kaljasieppo.
Minäkin voisin käydä, ja kävisin mielelläni kotona, mutta se nyt vain ei onnistu, kun kumpikaan vanhemmista ei ole elossa.
Eikä sinkkumiehen ole helppoa pyöriä muiden nurkissa. Ainakin, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Katsos, kun pariutuneilla on omat juttunsa. Siinä ei sinkkuja kaivata.
"Ehkä kaikilla ei ole sitä valinnanvaraa, vaan pitää olla "mökkihöperö". "
Vangit ovat ainoita, joiden pitää olla vankilassa eivätkä pääse sieltä mihinkään lähtemään, paitsi jos on lomia. Kaikilla muilla on aina valinnanvaraa, mökkihöperyyskin on oma valinta.
"Eikä sinkkumiehen ole helppoa pyöriä muiden nurkissa. Ainakin, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Katsos, kun pariutuneilla on omat juttunsa. Siinä ei sinkkuja kaivata."
Ainakin täällä Helsingissä kyläilykulttuuri on hyvin elinvoimaista, sekä pariskunnat että yksineläjät hyvin mielellään kutsuvat kavereitaan käymään. Lisäksi on hyvin yleistä että loppuillasta baarista lähdetään jatkoille jonnekin kaverin tai kaverin kaverin luokse, ja usein mukaan jatkoille tarttuu myös ihan uusiakin mukavalta vaikuttavia heppuja. Se on ihan normaalia ainakin täälläpäin. Hammasharja kannattaa olla repussa aina mukana.
enkä jaksa baareissa roikkua.
Keskenkasvuisten hommaa.
"Ainakin täällä Helsingissä kyläilykulttuuri on hyvin elinvoimaista, sekä pariskunnat että yksineläjät hyvin mielellään kutsuvat kavereitaan käymään."
Lähdet tietysti siitä oletuksesta että kaikilla on kavereita tai kaveripiiriä pilvin pimein. Jos on näin, silloin on helppo valita, ja viettää vaikka jokainen viikonloppu eri kaverin luona. Onpa helppoa, pahus, minä tyhmänä en tätä heti oivaltanut...
"Lisäksi on hyvin yleistä että loppuillasta baarista lähdetään jatkoille jonnekin kaverin tai kaverin kaverin luokse, ja usein mukaan jatkoille tarttuu myös ihan uusiakin mukavalta vaikuttavia heppuja."
Kerrotko vielä, miksi raittiin ihmisen pitäisi pyöriä baareissa, jossa on yleensä tapana viettää aikaa vain humaltumistarkoituksessa ? Saan kyllä juotua sen yhden tai kaksi olutta ihan kotioloissa tai jossain rauhallisessa kuppilassa, mutta isompaan "kippailuun" ei ole ruokavalion vuoksi aihetta. Niin, tältä osin ei ole valinnanvaraa.
ei tarvitse mennä kuin baariin ja valita ympärille ilmestyvästä ADHD-klovnilaumasta se kaikkein hauskin. Asia ratkaistu.
Kuule, kun kaikkia ei pellet kiinnosta. Yritäppä lähteä yli kolmekymppisenä naisihmisenä hakemaan itsellesi oman tyylistä ja samat arvot omaavaa ihmistä tuolta livestä. Ei ole helppoa. Liikkeellä on limaisia nelikymppisiä, joille oma vaimo on käynyt tylsäksi ja haetaan vähän piristystä arkeen. Nämä miehet ovat olevinaan niin nuorekaita. Toinen porukka on parikymppiset jätkät, jotka hakevat kokemuksia hieman vanhemmista naisista. Mitään vakavasti otettavaa ei hevillä löydä.
Oman tyyliselläni tarkoitan itsestää huolehtivaa, kuntoilevaa, luontoa arvostavaa ja harrastuksilla elämäänsä rikastuttavaa, mutta ei uhraavaa ihmistä. Itse olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, mutten mikään riekkuja ja rääväsuu.
PS. Paskaa, kun tuota ADHD-sanaa käytetään aivan väärissä yhteyksissä. Se on aivan oikea ja vakava sairaus, parantumaton sellainen vielä. Voisiko huonosti kasvatettuja ja itsekeskeisiä henkilöitä kutsua jollakin muulla nimellä.
Mitä ihmettä, kun ennemmin tuntuu että valtaosa baareissa kävijöistä on 3-kymppisiä sinkkumiehiä. Miten voit olla näkemättä näitä?
Tai voi myös olla, että olet käynyt vain väärissä paikoissa, joko liian teinimestoissa tai vanhojen ukkomiesten räkälöissä. Käänny jo ovelta jos baari on kansoitettu teineillä tai vanhoilla deekuilla.
Pubeissa on paljon kolmekymppisiä, lähteävät kotiinsa siinä viimeistää puolilta öin. Eivät nää mitään sinkkuja ole, useimmiten tulevat harrastusten jälkeen kavereiden kanssa kaljalle. Varattuja 99%, kotona emäntä ja kaksi alle kouluikäistä noin karkeasti yleistettynä. Pysyttelevät omassa porukassa. Ei yksin liikkuva nainen tuollaiseen porukkaan ala itseään tyrkkäämään.
Illan vaihtuessa yöhön, kansoittaa baarit ja yökerhot juuri nuo mainitsemani ryhmittymät parikymppisiä ja sitten niitä nelikymppisiä.
Pääkaupunkiseutu voi olla eri asia, mutta asun itse kolmensadan kilometrin päässä stadista, joten ei sitä työreissuja lukuunottamatta oikein ole järkeä sinne asti lähteä. Etäsuhteet on muutenkin tuhoon tuomittuja.
baarissa nuo 30 vuotiaat miehet käyvät. Itse olen huomannut aivan saman kuin ed. nainen. Baareissa on kokemusta etsiviä nuorempia ja vaihtelua etsiviä, itsestää liikaa luulevia nelikymppisiä, jotka etsivät vaihtelua ja jännitystä.
"joten ei sitä työreissuja lukuunottamatta oikein ole järkeä sinne asti lähteä. Etäsuhteet on muutenkin tuhoon tuomittuja."
Haluutsä "jonkun vaan miehen" joka on kaikin puolin kriteerien mukainen vai jonkun joka on oikeesti tärkee?
Jos sä haluut "jonkun vaan" niin sitten suhteesi ovat vakavassa mielessä tuhoontuomittuja aina ja ikuisesi. Jos sä haluut jonkun joka on oikeesti tärkee sä oot valmis muuttaan tai hän voi muuttaa sun luo.
Yhdessäoleminen nykyaikana tarkoittaa sitä että on oltava valmis muuttamaan asioitaan ja suunnitelmiaan. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Mieti siis onko sun eväät siis kevyet vai ootko mukana. Ellei sulla oo mitään vakavaa tarjottavaa niin hanki se koira ja lopeta yksinäisyyden kitiseminen. Kun rakkaus sanoo : "HYPPÄÄ!" niin sä et ala nutkuttaan vastaan vaan kysyt "Kuinka korkealle?"
Senhän takia sinkkuna olen, kun en ole tyytynyt "keneen vaan". Sitä vaan on elänyt ja nähnyt elämää tässä sen verran, että realiteeteissa pysyn - hauku vaikka kylmäksi. Ei yrittäjänaisena ja tässä taloudellisessa tilanteessa ole järkevää lähteä miehen matkaan, myydä omistusasunto, pistää yritys pakettiin ja jättäytyä rakkauden vietäväksi.
Valitettava tosiasia on, että ei minusta kukaan muu vastaa lopulta kuin minä itse. Tämä on ollut minulle itselleni opinpaikka ja sellaiset nuoruuden haaveet, ikuisista ja kaiken kestävistä parisuhteista olen kuopannut - Huom! en ole miehiäni jättänyt, he ovat lähteneet ihan itse. Uskon, että on mahdollista viettää onnellinen elämä toisen kanssa ns. lopun elämää, mutta en lähtisi metsästysaseella ketään uhkaamaan jos tilanne muuttuisi.
Uskon, että maailmasta löytyy jokaiselle useampi mahdollinen kumppani. Rakastumisen jälkeen tulee sitoutuminen, ja siinä hyväksytään toinen ihmisenä, ei romanttisten kuvitelmien perusteella.
Mulla olis sulle sellainen ehdotus joka ratkaisee sun ongelmas...
*katsoo vihreillä silmillään syvään sieluusi*
... Hanki koira.
niin.. kissaa tekis mieli, niissä on enemmän asennetta ku koirissa. mutta oon kai lievästi allerginen.
eikä siltä saa säännöllistä seksiä...
MÄ OON NIIIIIN TURHAUTUNUT!
Ottaisin mielelläni kaksi kissaa (olen harkinnut asiaa pitkään), niistä on myös seuraa toisilleen. Ja kolmaskin, kauniimpi puolisko menisi siinä "sivussa" :)
........