suhde vaakalaudalla

surullista kirjoitti:

Surullista lukea meidän sekä itseemme että myös toiseen osapuoleen pettyneiden viestejä.Minkäköhän takia meidän on vaikea puhua toisillemme tunteista ja toiveista?Pelkäämme ehkä omia tunteita ja myös toisen reaktioita,sitä että toinen voi käyttää aseena oman mielen heikkoutta tai kipeitä asioita?Minkäköhän takia me miehet ja te naiset puhumme samaa kieltä Suomea mutta tarkoitamme eri asioita sanoessamme jotain?Välillä myös sanaton viestintä ontuu:jos tiskaan,tarkoittaa se että rakastan sinua ja tahdon ottaa sinut huomioon.jos teet ruokaa vaikkakin siinä on minulle outoja ja hassuja mausteita tarkoittaa sekin että sinä rakastat minua mutta kun en osaa ymmärtää sitä.Parisuhdeneuvontaa olen ehdottanut yhteisen kielen löytämiseksi.Tarkoitan että tiedän itsekin toimivani usein väärin ja/tai hölmösti enkä voi/halua syyttää vain sitä outoa kieltä puhuvaa naista riidoista.Jokainen meistä halunnee olla rakastettu ja haluaa saada huomiota juuri siltä omalta kumppanilta?Yritetään me surulliset ja hämmentyneet antaa juurikin siinä vieressä olevalle tärkeimmälle ihmiselle sitä positiivista huomiota ja itsetuntoa hivelevää lempeyttä vaikka palaute ei tule heti tälläviikollakaan arjen paineissa takaisin.Minä lupaan yrittää parhaani vaikkakaan useinkaan se ei olne paljoa.Ja yritetään myös tukea ystäviä jotka painiskelevat samanlaisten ongelmien parissa,minulle pieni ja vähäpätöinen asia on toiselle iso pulma!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä