Olen kirjoittanut täällä asiasta ennenkin ja kirjoitan taas.
Eli appivanhemmat ovat mukavia, etenkin appiukko mutta anopin tyyli on jokseenkin outo. Anoppi on miltei kättelyssä minulle nakittamassa kaikenlaisia askareita. Milloin on seinän maalausta, huonekalujen kasausta, ruohon leikkuuta, milloin mitäkin "yleismies Jantusen" askaretta. Appiukko on vielä pirteä mies ja kykenevä vaikka mihin, mutta eipä anoppi häntä käskytä. Saako anoppi jotain kiksejä siitä, että minulla nuorella miehellä teettää hommia? Hyi helkkari!
Käymme heillä viikonloppuisin ja minulle ne ovat kuin työleirejä, mutta vaimolle ja lapsille antoisa mummolareissu. Usein poikamme ovat kuulemma kyselleen äidiltään, että miksi isi ei ole heidän kanssaan...
Eli appivanhemmat ovat mukavia, etenkin appiukko mutta anopin tyyli on jokseenkin outo. Anoppi on miltei kättelyssä minulle nakittamassa kaikenlaisia askareita. Milloin on seinän maalausta, huonekalujen kasausta, ruohon leikkuuta, milloin mitäkin "yleismies Jantusen" askaretta. Appiukko on vielä pirteä mies ja kykenevä vaikka mihin, mutta eipä anoppi häntä käskytä. Saako anoppi jotain kiksejä siitä, että minulla nuorella miehellä teettää hommia? Hyi helkkari!
Käymme heillä viikonloppuisin ja minulle ne ovat kuin työleirejä, mutta vaimolle ja lapsille antoisa mummolareissu. Usein poikamme ovat kuulemma kyselleen äidiltään, että miksi isi ei ole heidän kanssaan...
Vastaukset 42
Vanhimmat
nakki viuhuu. Muut ovat opetelleet olemaan "kuulematta" näitä lueteltavia töitä ja sinä hölmöyksissäsi otat ne tehdäksesi.
Varmasti sinäkin kohteliaisuuttasi olet joskus jotain tehnyt anoppilassa, esim. kattanut pöytää tai siivonnut tms.
En ole kuitenkaan halunnut antaa itsestäni laiskurin kuvaa appivanhemmille. Mutta rajansa kaikella, hyvä ettei ole jo sortamista tämmöinen. Tuntuu joka kerta siltä, että itse olen ainut mies sillä hetkellä talossa jolla teetetään miehille kuuluvat hommat.
Pakkoko siellä on joka viikonloppu roikkua (...ja pakon määritelmäksi ei kelpaa se, että kun rouvakulta niin sanoo......) ? Eikös tuollaisessa turhanpäiväisessä rallissa luontokin jo tukehdu ceeookakkoseen ? Maapallomme tulevaisuuden nimissä, lopeta hyvä mies se anoppilassa ravaaminen !
Hei raja kaikella, Oletpa kiva kun teet kaikenlaista mutta jos se sinua väsyttää ja haluat vaan olla niin sano se. Anoppisi ei ehkä tajua sitä koska luulee että teet vaan kaikkea ja mielelläsi, sinun pitää sanoa että tänään en tee mitään, haluun olla muitten kanssa ja erikoisesti lasten niin kyllä pitäisi ymmärtää jos ei niin olet aikuinen ihminen ei sun tarvee kaikkee tehdä. Pitäähän sulla olla viikonloppu olemista kanssa niinkuin muillakin ja miksiköhän muuten aina menette heille joka viikonloppu? Eikai sekään nyt oo ihan tervettä?
Mieheni suvussa on vähän miespuolisia jäseniä ja paljon kesämökkejä. Heillä on tapana lomailla pitämällä työleiri ja mieheni sanoo, että moottorisahan käyttö on rentouttavaa. Kukaan ei kuitenkaan oleta, että minun tarvitsisi osallistua ja saan vaikka lukea rauhassa kirjaa. Kuulostaisi ihan hullulta, jos omat vanhempani käskisivät mieheni töihin!
Selvennän hieman tilannetta, kun tuli ilmaistua asia vähän huolimattomasti.
Emme suinkaan joka viikonloppu vieraile anoppilassa, vaan käymme toki välillä minun vanhemmillani sekä olemme ihan kotosalla. Mutta anoppilassa käymme korkeitaan kahdesti kuukaudessa.
Kun käymme heillä noin harvoin, niin myös siksi en ilkeäisi kieltäytyä askareista. Ja kuten olen maininnut, niin en halua antaa laiskaa tai törkeää kuvaa itsestäni. Anoppi kun on hieman herkkää sorttia, eli voi vetää herneen nenään.
"Mutta anoppilassa käymme korkeitaan kahdesti kuukaudessa."
Ja jos saan kysyä, niin Kiinassa astikko te asutte, jos ei tuon useammin "ehdi" vierailemaan ? Pikkaisen välinpitämätöntä touhua, ei muuta voi sanoa !
Muistuttaa jo liiaksikin toista vävyäni, jonka olisin aikaa sitten halunnut pyyhkiä elämästäni, mutta kun tytär ei toistuvista vihjeistäni huolimatta niin ymmärrä/uskalla tehdä. Muutama kesä sitten pyysimme mieheni kanssa tältä, että maalaisi talomme lomansa aikana. Eipä käynyt herralle, ei ! Urputti vaan, että pyytäkää toista vävyä ja tytärtäni, ymmärtämättä, että toinen tyttäreni on työtön ja siinä on tarpeeksi sulattelemista ilman meidän patisteluja ja hänen miehensä tienaa vähät roponsa taiteen parista ja tällä oli luomiskausi parhaimmillaan eikä hänellä ole tällaisista töistä mitään kokemusta. Ihmisenä hän on tosi kultainen, oikea unelmavävy, toisin kuin tää toinen nihilisti, joka jaksaakin jaksamistaan solvata toista vävyämme vätykseksi ja juopoksi (itse herra on muka absolutisti, mitä en tosiaankaan usko, vaikka taitavasti tuo on ryyppäämisensä suvulta peittänytkin). Loppujen lopuksi jouduimme kalliilla rahalla ostamaan maalarin kyliltä ja sietämään utelut, miksei vävy maalannut, vaikka se on "alan ihminen" jne. jne. Alkuun nämä utelut satuttivat, mutta sittemmin olen oppinut vastaamaan kysyjille, että minkälainen ihmishirviö niiden putipuhtaiden kulissien takana oikein piileekään. Eikä herra ole tajunnut hävetä käytöstään vielä tämänkään jälkeen.
Kuusi vuotta sitten tämä herra osti kesämökin, minkä ymmärsin hienona tekosyynä olla auttamatta meitä ja toisen tyttären perhettä oman huvilamme askareissa. Sen jälkeen, kun on pyytänyt tekemään huvilalla vaikka mitä kesäaikaan, niin aina on vaan jaariteltu siitä OMASTA mökistä ja siellä puuhaamisesta. No, joutuipa kaivamaan kuvettaan kunnolla saadakseen tekosyyn taas oman napansa tuijotteluun.
Viimeisin niitti koettiin tänä kesänä, kun päätimme rakennuttaa tyttärelleni oman talon ja pyysimme herraa tekemään siellä hommia, niin tämä hyväkäs tapansa mukaan kieltäytyi ajankäyttöönsä vedoten, sillä seurauksella, että minä ja mieheni jouduimme hakkauttamaan aimo määrän lisää metsää, että saimme palkattua (kalliin) kirvesmiehen rakennukselle. Ja mitä nämä ajankäyttöön liittyvät asiat sitten olivatkaan; aikuinen mies väsäilee illat pitkät joidenkin museoautojen ja moottoripyörien kanssa (onpa tähän jälkimmäiseen tappoharrastukseen aivopessyt tyttärenpoikammekin) ja talvi-illat kiertelee sukset jalassa joitakin pururatoja (onpa "treeniohjelmaankin" vedoten kieltäydytty auttamasta meitä - "Oon Lapissa, soittakaa "vätykselle", kuului tylytys). Kesämökkiverukkeen jo mainitsinkin. Noita museorojuja on sitten oikein esitelty lehtiä myöten ja silloin on kyllä nähnyt punaista, että jos murto-osakaan siitä rahasta ja energiasta olisi käytetty tuottamaan itselleen hyvää mieltä läheisten auttamisen muodossa, mutta kun ei niin ei !
Ihmettelen vaan, mihin maailma on menossa, jos ihminen on noin valmis laittamaan aikansa ja rahansa jonnin joutavuuksiin läheisten ihmistensä auttamisen sijaan. Nytkin oli vaihtanut uuden auton, vaikka edellinenkään ei ollut kuin pari vuotta vanha, mutta eiköhän tälläkin liikkeellä näpäytetty vain minua, miestäni ja tytärtäni miehineen, jotka joutuvat ajamaan vanhalla autolla, kuten mekin. Ja kun tästä itsekkyydestä ja tavaran haalimisesta kohteliaasti huomauttaa, niin on herralla pokkaa väittää, että kaikki on velatonta. Jos näin on, niin sitäkin suuremmalla syyllä pitäisi löytyä auttamisenhalua. Ja törkeyden huippuna meille vielä väitetään, ettei hän ole meille mitään velkaa siitä, että me kasvatimme tyttäremme - hänen vaimonsa. Onneksi emme ole sijoittaneet tähän herran rulettiin omia rahojamme pennin vertaa ja omillaan saa pärjätä jatkossakin ! On saanut tyttärenikin "makean elämän" huumassa arvostelemaan meitä, omia vanhempiaan (!) toisen tyttären, oman siskonsa (!) "ylenpalttisesta" auttamisesta. Miksei toiselle tyttärelleni sitten muka kuuluisi samantasoinen elämä kuin heillekin ?
No, tuleepa poikaparan naama venähtämään, kun minun ja mieheni poismenon jälkeen avataan tietty kirjekuori ja herran parjaama "vätys" tulee korjaamaan potin. Tutustuupahan edes kerran elämässään sanontaan "Niin makaa kuin petaa".
Aika hienosti keksitty:) Sain ainakin hyvät naurut tätä lukiessani *hihi*
Toivottavasti kaikki lukijat ymmärtävät tämän textin provoksi...vaikka kyllähän tuollainen tilanne saattaisi ehkä olla mahdollinenkin noin kärjistetysti :)
Hauska juttu kuitenkin:)
Itse anoppina en kyllä teetä töitäni kellään...vaan eipä noi miniät ole kovin työteliäitäkään jotta mitään tekisivätkään vaikka pyytäisinkin:)
Lastenlapsiani hoidan mielelläni jos on tarvetta...ja vaikkei niin olisikaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja sinä, väsynyt vävy...sano suoraan anopille (tai silleen yleisesti) heti kun menette sinne että "onpa kiva päästä vähän huilimaan kaikilta töiltä tänne anopin hellään huomaan kun on niin väsynyt rankan viikon jälkeen". Eiköhän anoppi ymmärrä ja ole tyrkyttämättä töitä kun tietää että nyt ei väypoika jaksa:) Tsemppiä vaan sulle.
Ei se ihme ole kun kaikki nykysin eroaa, kun ei saa perheet olla ikinä keskenään, vaan pitää mummoja ja pappoja mielistellä!!!
Minä olen sanonut suoraan, että meillä saa tulla käymään, se on helpompaa kuin itse lähteä lapsien ja vaippojen yms. kanssa kyläilemään. Vaan ei anoppia näy, sitten kun joskus heillä käydään niin vaan valittaa kun näkee niin harvoin. Ja taas sanon, että käykää te mieluummin meillä. Oma äitini on sentään tämän tajunnut ja käy viikottain piipahtamassa töitten jälkeen, jolloin saan tehdä rauhassa kotihommia ja mummi saa olla mussukoidensa kanssa. En ymmärrä miksei mieheni äiti voi tehdä samalla tavalla?
Ajattelin tuossa kommentoida, että turhan usein on kaksi kertaa kuukaudessa anoppilassa. Sitten törmäsin tähän kauhistukseen. Ei voi olla totta, millaisia ihmisiä on olemassa.
Nuorella perheellä on oma elämä, se heille suotakoon.Työ, lapset ja oma avioliitto hoidettavana! Antakaa nyt ihmeessä nuorille perheille vapaus elää omaa elämäänsä.
Mukava lukea tuollaistakin täällä joskus. Se vain menee useimpien lukijoiden horisontin yli.
Jos itse olet tuo parjattu, velaton vävy tai hänen vaimonsa, niin monet halaukset täältä, eräältä samaa kokeneelta parilta.
hahaa, kuvitteletteko, että joku maalaisi teidän talonne tosta vaan? Talon maalaminen, kun ei ole mikään pikku urakka.
Pieni appivanhempien auttelu on eri asia, kun ilmaisena työjuhtana toimiminen!
Pelkäät, että anoppi pahastuu ja vetää herneen nenään.
Miksi vain toista pitää varoa. Miksi anoppi ei ajattele, että sinä pahastut ja vedät herneen nenään?
Koska olet antanut ymmärtää, että olet halukas auttamaan ja mielelläsi korjaat ja maalaat.
Sanoppa kerrankin, että työkiireet stressaavat, yöuni on vähissä, uupumus on iskenyt, ja nyt et meinaa tehdä mitään muuta kuin maata reporankana anopin sohvalla.
Muuttuneeko tahti?
Mikäli sanoisin noin anopille, niin en ainakaan valehtelisi. Kirjoittamasi syyt nimittäin ovat totista totta. Olen pari kertaa lievästi osoittanut haluttomuuttani, mutta siitä olen saanut kuulla sitten vaimolta jota hävetti käytökseni. Hoh hoijjaa..
Tämä on kyllä lapselliselta, mutta tuntuu että kun yhden askareen saan valmiiksi, niin sillä aikaa on uutta homma anopilla kehitteillä; "Kehtaisitko vielä..., teetkö vielä sen ja tän.., sitten olisi vielä tämä...". Aivan kuin epätoivo paistaisi hänen lävitseen silloin, kun hän pyytelee tekemään jotain.
Anoppisi on samaa pataa kuin minun äitini oli. Hän ei voinut katsoa muita "laiskana".
Niin pienestä kuin muistan, hän teetti minulla kaiken maailman pikkuaskareita, vie tuo, hae tämä, nostappa tuo ylös, avaa ikkuna jne. Isompana käskyt koskivat kaikkea mahdollista huushollissa leipomisesta eteisen komeron siivoukseen. Pääasia, että en ollut lepoasennossa missään tapauksessa. Enkä sanut lukea. "Kirja pois, täällä on työt kesken!" Itse hän teki ristikoita ja kutoi. Viikkosiivooja kävi, ja ennen hänen tuloaan minä siivosin kaikki paikat, koska siivooja kuitenkin juoruaisi meidän pölyisistä huoneistamme muualla.
Anoppisi on juuri tuota lajia. Itse hän varmaankin pystyy katsomaan tv:tä, juomaan kahvia ja seurustelemaan lapsenlapsien kanssa, mutta vävyn pitää olla työn touhussa. Luultavasti hän antaa pikkutehtäviä myös vaimollesi. Vai saako hän olla rauhassa?
Kysy häneltä, miten lapsuudessa oli, teettikö äiti askareita kaiken aikaa lapsilla?
Minä en tiedä, miten menetellä. Äitini työllisti minua koko ikänsä. Ei hän varmaan käsittänyt, miksi en useinkaan käynyt kotona, kun muualle muutin. Kun siellä kävin, oli työmaa aina loputon.
Heittäydy vain laiskaksi, tai jää kotiin.
Voi hyvät ihmiset, kun ensinnäkin tästä huomaa ettei ole totta tämä jutska....Toiseksi jokainen elää niinkuin haluaa...!!!!!!!!
aikoinaan oma liittoni osin kariutui omiin vanheempiini, kun olivat aina pyytämässä miestani ja lasteni isää remontti ja rakennushommiin, kaikki lomat menivät siinä ym. Pyysin monesti vanhempiani lopettamaan pyytämisen, turhaan. Toiset vävyt olivat " herroja " ei niitä voinut pyytää töihin.
Omille lasteni puolisoille olen päättänyt olla kaveri ja meillä on hyvät välit, en puutu heidän asioihin, apua annan kun pyytävät ja apua saan kun
tarvisen MUTTA isoimmat ja työteliäät työt teetän kylätalkkarilla Annetaan oma rauha jokaiselle.
Joo, kyllä tuo vätysvävykin taitaa porvoosta olla. Anoppiviesti oli välissä kyllä hauska!
Mutta sinänsä mielenkiintoisen sukupolvien välisen eron tämä ketju nostaa esiin: isovanhempien ikäluokan (suuret ikäluokat) sukupolveen kuuluu, että miniät, vävyt, tyttäret ja pojat, ovat sitä työvoimareserviä, jonka kuuluu auttaa joka käänteessä; maalata talot ja rakentaa kesämökeille laiturit. Ja etenkin miespuolisille sukulaisille työhön tarttuminen kuuluu asiaan. Ei tule kuuloonkaan, että aikuinen mies (vävy tai poika) vain istuskelisi sohvalla, kertoilisi kuulumisia ja leikkisi lasten kanssa.
Nuorempi sukupolvi taas haluaa elämäänsä muutakin sisältöä kuin vain mitata omaa elämäänsä tehtyjen töiden lukumäärällä. Siinäpä soppa, joka kiehuu monissa suvuissa edelleen. Soppaan vielä kuuluu, että parempi puolisko saattaa itsekin elää vanhempiensa kulttuurissa (mies töihin omille vanhemmille heti kun sinne tullaan, ettei tarvitse hävetä). Siinäpä vävyt ovat yksinään omien erilaisten käsitystensä kanssa.
Yritä jaksaa, ehkä perintö kattaa vaivannäkösi
Tietenkään sukulaisvierailujen ei tarvitse olla työleirejä aikä auttamiskäyntejä! jokainen saa apua saa kunnan sosiaalivirastosta tai palkkaamalla työväkeä.
Harventakaa vierailuja. Anna vaimon mennä sinne välillä lasten kanssa ilman sinua. Kerro anopille reilusti, että olet väsynyt etkä jaksa. Jos teet niin ryhdy hommaan niin hiaasti ettei uusia tehtäviä ilmaannu. Ole kuin et kuulisikaan pyyntöjä. Tee homma vain osittain. Siis vähennä tekemisiä eri tavoilla, osoita heille sekä sanomalla että toimintasi kautta että et jaksa eikä huvita. Sinulla on siihen oikeus.
Sanot kerran anopillesi että on ollut raskas työviikko ja nut latailen perheeni kanssa akkuja enkä jaksa ja halua ruveta touhuamaan mitään ylimääräistä. Näytät anopille ettet ole mikään ilmainen työntekijä etkä tee mitään vaikka anoppi tyrkyttäisi jotain. Älä anna anopin hyppiä silmille.
Käytte liian usein anoppilassa, kotona ihminen lepää. Kuka hoitaa kotihommat, kun rakentelet ja maalaat mummulla? Kodin työt jäävät tekemättä ajan puutteessa?
Neuvoisinpa, jos kehtaisin, että jätäppä joskus anoppilassa työ puoleen väliin. Kun kaikki on levitetty pitkin, poikin, kun klapit ja naulat on sekaisin, maalipurkit auki, sudit maalissa, niin retkauta selkäsi ja heittäydy sohvalle: "AU AU AU, en pysty liikahtamaankaan"
Mutta en tällaista neuvoa kehtaa antaa. Olisi aika matalamielistä, vai mitä sanotte?
Onkohan tämä nyt jonkinlainen suomalainen juttu että anopit odottavat/vaativat vävyiltään näin paljon? Asun ulkomailla ja en ole ikinä nähnyt ketään anoppia joka olisi odottanut että vävy tulee tekemään töitä heille. En tajua kyllä tällästä menoa. Eikö kaikilla ole askareita, maalaamista, korjaamista sitä sun tätä, varsinkin kun on perhettä ja työtä ja vähän vapaata niin ei sitä tarvis pistää anopin hommiin, on ihan hölmöö semmonen. Vapaa-aikaa kun meillä ei ole paljon niin se mitä on pitäs viettää perheen ja suvunkin kanssa ei niin että yhden pitää aina pistää töihin. Jokainen tehköön omat juttunsa tai etsiköön ammattiapua. Joskus tietenkin voi jotain tehdä mutta että joka kerta kun menee....ei ei ei.
Niille keskustelijoille, jotka väittävät tätä aihettani provoksi, mainittakoon että ette ole koskaan joutuneet kokemaan tällaista.
No, tuo *Anoppi62* -kirjoitus, oli todella kärjistetty provo. Ja joillekin se, ehkä oli hauskaakin luettavaa.
Mutta se oli kuin minun, perheen nuorimman lapsen elämästä. *Lomanviettoa* omien vanhempieni luona. Talokin tuli maalattu, joku vuosi sitten :) Siitä huolimatta, joka kerta on *työt* odottamassa, kun vierailu kotona alkaa.
Ei auta se, että olen jo harventanut käyntikertoja minimiin. Koska työmäärät vain kasvaneet entisestään. Ymmärrän senkin, että vanhempien ikääntyessään, he eivät enää selviä itse kaikista toimista/tehtävistä, ilman apua.
Itse olen ylenkyllästynyt tähän vuosia jatkuneeseen, *palkattomanpiianvirkaan*. Vanhemmilleni tämä *työleiri* on itsestään selvyys. Kieltäytymiseni saa joka kerta aikaiseksi mittavan valitusvirren, kiittämättömyydestäni. Jopa kuulen ihan suoraa v...uilua, kun en ole innostunut näistä heidä rasitusprojekteistaan.
Perhejuhlissa minua ei kuitenkaan pahemmin kaivata. Siellä ovat ne sukulaiset, (kädettömät) joiden kanssa halutaan viettää Joulut ja Juhannukset.
Lopuksi, yritä kestää *väsynyt vävy*. Tiedän tunteen. Mutta mitään konstia minulla ei ole sen ratkaisuksi. Ehkä se sitten loppuu, kun näitä vanhempia ei enää ole.
En suinkaan toivo, että appivanhemmista aika jättää. Oikein herttaisia ja ystävällisiä ovat molemmat ja lapset tykkäävät mummista ja papasta todella paljon. Itsekin pidän heistä molemmista, mitä nyt tuo anopin "työnjohtaja" tyyli...
Mutta, ilmeisesti anoppi ei katso tarpeelliseksi apen osallistumista askareisiin. Kuten olen tainnut jo mainita, niin appiukkokin on vielä kunnossa oleva mies ja ei mikään laiskajaakko. Ei ole montaa vuotta ehtinyt olla eläkkeellä, kuten ei anoppi itsekkään. Mutta vävy on silti se, jota käsketään...
Ohhoh! Ilmeisesti olet käsistäsi kätevä ja kiltti tekemään, ja anoppi taas puolestaan hyvä käskyttäjä.
Ei sinun auta muu kuin harventaa käyntejä anoppilassa. Kaikki myötätunto on puolellasi.
Ensiksi tee niin, että kuskaat ystävällisesti vaimosi ja lapsesi mummulaan vierailulle ja itse vetoa johonkin kiireisiin, ettet voi jäädä vierailemaan.
Jätät muun perheen anoppisi tykö ja itse lähdet kotiin vaikkapa "sulakkeita" vaihtamaan tai autotallia siivoamaan.
Toinen vaihe:
on että, kun anoppisi pyytää sinua taas kerran hommiin, niin vietkin vaimosi oman äitisi luo vaikkapa leipomaan.
Vastavuoroisesti voi äitisi passuuttaa miniäänsä.
Jospa anoppisi kokee ahaa-elämyksen, kun hänen tyttärensä viedään äitisi luo ikkunoita pesemään.
Keskustele vanhempiesi kanssa, mitä työtä he voisivat teettää miniällään.
Eli kun anoppisi pyytää sinua tekemään jotain, niin käväise soittamassa äidillesi, että soittaisi vaimollesi. Äitisi voikin samoin tein muka sattumalta soittaa ja pyytää siivousapua vaimoltasi.
Ehkä vaimosi ja anoppisi alkavat tajuta, kuinka kiva on vierailukäynneillä tehdä ylimääräistä duunia.
Eihän sitä kukaan, kenenkään kuolemaa toivo. Vaikka sekin väistämättä joskus varmasti tulee.
Itse toivoisin omille vanhemmilleni ymmärrystä, siinä asiassa. Että he huomioisivat myös lapsensa *lomantarpeen*, tasapuolisesti.
Ja ne *auttamisvaateet* olisi myös osoitettava kädettömille sisaruksille. Eivätkä vanhemmat saisi pitää itsestään selvyytenä sitä, että olen heidän ilmainen piikasa, vuodesta toiseen. Joka pyyteettömästi tekee kaikki osoitetut tehtävät.
Olen itse vanhemilleni puhunut tästä asiasta. Mutta he ikään kuin, ohittavat sen ymmärtämättömänä.
Tämä on todella arka asia. Varsinkin, kun on kysymyksessä vävy-anoppi suhde. Koska, jos huomautat asiasta anopillesi. Hän taatusti loukkaantuu sinuun. Koska hän taatusti hyppyyttää appea silloin, kun ette ole paikalla. Ja sinä toimit tavallaan nyt appesi sijaiskärsijänä. Jotta appi saa *lomaa* hyppyyttävästä vaimostaan.
Olet tukalassa tilanteessa, otan osaa. Muista kuitenkin aina, että sinulla on oikeus kieltäytyä, eikä edes sukulaisia saa pitää ilmaisena työvoimana. Et tee mitään väärin jos kieltäydyt, ja uskon että anoppikin siihen oppii jos alat häntä opettaa vaikkapa vähitellen.
Tee itsellesi muita kiireitä, älä mene sinne aina, kieltäydy sanomalla että olet väsynyt tai että sulla on kotonakin niin paljon hommia että tällä kertaa et jaksa ryhtyä, valita vaikka selkäkipuja. Voit luvata tehdä toisella kertaa mutta ei nyt, lykkää tekemisiä, viivytä niin että hän sitten tekeekin itse tai teettää jollain muulla. Keksi erilaisia keinoja vähentää hommia, näytä eri tavoin että istuisit mielelläsi kylässä muuten vaan, jospa hän lopulta hoksaisi.
Tuo ei todellakaan ole mikään yleinen tapa jota pitäisi noudattaa. Meillä ei koskaan pyydetä vävyjä eikä omiakaan lapsia hommiin, kun kerran itse pystytään tekemään. Joskus voi olla joku yksittäinen talkootilanne, mutta hyvin harvoin.
Kertaakaan en ole anopilta kuullut syytä, miksi juuri minun pitää tehdä niitä askareita. Kiitokset kuulee kyllä.
Mutta vaimonkin käytös minua kummastuttaa, kun hän moittii minua etten olisi halukas auttamaan hänen vanhempiaan. Hän ainakin ottaa nokkiinsa siitä, kun joskus vähän vastahakoisesti suhtaudun noihin "avun pyyntöihin".
Mitä taas tulee siihen, että kun ollaan minun vanhempieni luona, niin eipä hänen tarvitse siellä pahemmin tehdä mitään. Minun vanhempani suoriutuvat arkiaskareistaan omin voimin. Enkä minä siitä hänelle huomauttele. Vanhempieni luona pidetään kesäisin porukan talkoita ja siellä onkin sitten sukuani paikalla ahertamassa, tosin vaimoni ei ole niihin osallistunut.
Anoppisi on joko törkeä hyväksikäyttäjä tai täysin ajattelematon. En todella ymmärrä vaimosi suhtautumista, luulisi hänen pitävän puoliasi.
Yritä edes selittää hänelle ja vaimollesi, että olet väsynyt työviikon jälkeen ja tarvitset lepoa niinkuin kaikki muutkin.
Ellei tätä syytä hyväksytä niin ei taida muu auttaa, kun että jäät kotiin "kipeän selän" tai muun vaivan vuoksi joitakin kertoja! Ei ole oikein että sinua käytetään hyväksi tuolla tavalla.
MInulle ei tulisi mieleenkään käyttää vävyjäni eikä edes poikaani hyväksi tuolla tavalla. Joskus järjetetään talkoot, joihin kaikki osallistuvat. Silloin tarjotaan ruuat ja juotavat kaikille viimeisen päälle ja pidetään hauskaa!
Ei tuollainen menettele. SInä olet liian kiltti. Tulisit meille vävyksi!!!
Tässähän se vastalääke olisi kuin tarjottimella: kun SINÄ duunailet anopillesi, niin vastaavasti VAIMOSI duunailee omalle anopilleen.
Ei muuta kuin sovit asian näin vaimosi kanssa. Fifty-fifty.
Kuules nyt väsynyt vävy, mä alan kyllästyy sun ruikutukseen, sä et haluu kuulla näitä kommentteja ollenkaan vaikka ovat hyvällä maalaisjärjellä kirjotettu. Ota mummin ohjeesta vaari, äläkä valita koko ajan. Sulle on annettu monta ohjetta tällä palstalla ja et näköjään tajuu ottaa niistä mitään apua. Se on susta itsestä kiinni, oot aikuinen ihminen, vai mitä?? Jos haluut olla ovimatto niin ole jos et niin älä ole, yksinkertasta. Ite teet tästä asiasta monimutkasen. Jumalauta ota itsees kiinni niskasta ja miehisty!!!!
Onhan se ikävää lukea toinen toistaan osuvampia ja toimivampia konsteja kun mitään niistä ei pääse toteuttamaan käytännössä kun vaimokulta äiteineen sanelee sävelet ! Melkeinpä ois kannattanut olla kyselemättä vinkkejä, niin ei nyt tietäisi, miten homma voisi ihan oikeastikin toimia. Tietohan sen tuskan synnyttää - hauskoja työleirejä vaan !
Tiedoksenne, että anoppini on hyvin loukkaantuvaa sorttia, ellei se ole jo tullut esille. Siksi minun on erittäin, miltei mahdottoman vaikea ilmaista negatiivinen mielipiteeni hänelle. Yritän kuitenkin kaikessa olla kohtelias.
Että kiitos vaan aivan helvetisti kommentista!! Eiköhän noilla sanoilla pärjää pitkälle.
Älä välitä tuosta, täällä saa kuulla milloin mitäkin. Ota *lomaa* anopista ja sano vaimollesi, että hän on ensisijainen omien vanhempiensa auttaja ja sinä huolehdit omistasi.
Jos, vaimosi loukkaantuu. Niin anna loukkaantua. Hänenkin on aika kasvaa aikuiseksi. Nythän hän on hyvää vauhtia kasvamassa äitinsä kaltaiseksi *pomottajaksi*. Et kai halua tuota ikvää piirrettä viedä eteenpäin?
En todellakaan tahdo vaimostani samanlaista käskyttäjää :) Olen siitä kyllä häntä jo varoitellutkin.
Minä yritän pitää vähän matalampaa profiilia appivanhempiini, kuin tähän asti. Mutta en kyllä voi jatkuvasti kehitellä verukkeita, jos olisi hommia tiedossa. Siitäkään ei ennen pitkää hyvä seuraa.
Mutta eiköhän tämä tästä. Annetaan nyt jo asian olla, ettei vihaiset anopit ärsyynny tästä aiheesta enempää :D
Eihän kenelläkään voi mitään taikakeinoa olla sulle antaa.
Joko vähennät käyntejä tai sitten sanot suoraan, ettet nyt jaksa tehdä xää.
So, so väsynyt vävy... elähän hermostu. Kyllä täällä halutaan vilpittömästi auttaa.
Täällä vaan hermostutaan sinun liialliseen kiltteyteesi vaimosi suvun höykytystä kohtaan.
Kerroit että anoppisi on helposti loukkaantuvaa sorttia ja siksi et kehtaa kieltäytyä.
Pidät siis nyt matalaa profiilia? Ja mitäköhän se käytännössä tarkoittaa?
Epäilen suuresti, että se tarkoittaa kohdallasi sitä, että menet enitstä matalammaksi, suorastaan nuolet maata ja teet työt entistä kiltimmin...
Voi kuules, se anopin herkkä loukkaantuminen, sehän on ovelaa vallankäyttöä. Mitäs siitä sitten jos anoppi loukkaantuu... sinulla on oikeus määrätä, mihin kroppaasi käytät.
Hyväksyt siis hyväksikäytön?
Pelkäätkö yleensä aina loukkaavasti muita ja siksi sinä olet se "kiltti mies".
Jos totta puhutaan, naisia OIKEASTI viehättää enemmän jämäkät miehet, jotka uskaltaa olla särmikkäitä ja munakkaita äijiä.
Kyykkyheikit ei vedä puoleensa tai aiheuttavat lievää halveksuntaa. Naiselle tulee olo, että pitää potkia lisää. Mitä enempi mies kyykkyyntyy, sen enempi se naisen sisintä ärsyttää ja sen enemmän tuota potkiskellaan.
Nouse ylsö mies, ja uskalla ottaa oma elämä haltuusi! Toki sinun kuuluukin olla kiltti ja auttavainen, mutta sinun ehdoillasi kun sinun taitojasi hyväksikäytetään.
Puhut Kerttu järevästi. Mutta omakohtaisesti voin sinulle sanoa. Että vuosia toimineita *käytäntöjä* ei voi, kovin helposti muuttaa.
Toimivan *käytännön* muuttamisesta aiheutuu pitkäaikaista vastustamista (lue, riitaa) edunsaajan puolelta. Ja jopa suoranaisesti laiskaksi ja epäkelvoksi leimaamista. Kun ei haluta luopua saaduista hyödyistä.
Olen itse yrittänyt vetää rajan siihen. Että *palvelu palvelusta*. Mutta omien vanhempieni kohdalla, tämä ei ainakaan toimi. He ovat ikään, kuin kuuroja ja sokeita tälle asialle. Ja minut vain leimataan *vaikeaksi luonteeksi*, kun yritän puolustaa itseäni ja omaa vapaa-aikaa.
Joo sä et haluu kuulla mitään mikä auttas sua, minkä ihmeen takia kirjotit tälle palstalle kun kaikki mitä sulle yritetään sanoa niin ei oo hyväks?????? Ei oo mikään ihme että anoppis ja vaimos käyttää sua hyväks kun oot noin kuuro ja sokee oikeelle elämälle. Ihmisillä on paljon vaikeempia ongelmia elämässä jos tää on sun vaikein juttus niin vaude vau. Ja jos et edes tätä pysty ratkomaan niin et ikinä mitään. Sä oot sitä sorttia joka tarvii ison käden taivaalta ratkomaan sun ongelmias et pysty niitä itte tekee. sääliks käy.
Oleppa hyvä aivan helvetisti tästä kommentista, toivottavasti pärjäät pitkälle tällä!!!!!
Kylläpäs se nyt riepoo, kun jollakin on suurempi ongelma. Ei se kuules ole helppoa esittää asian jyrkkä kanta, etenkin jos sattuu olemaan astetta hyväntahtoisempi persoona. Kaikki eivät ole yhtä suorasukaisia, kuin sinä vaikutat olevan. Kaikille ei ole asiat niin yksinkertaisia.
Että etköhän sinä vedä kommenttisi takaisin ja ajattelet tilannetta hetkisen tämän väsyneen vävyn kannalta. Minusta tuo oli aivan turhaa riehumista.
Ja vältetään niitä turhia huutomerkkejä.