Kirjoittelin tuolla aikaisemmin tilanteestamme. Remontti siis päällä ja kultaani nään joskus 22.00 kun tulee kämpiltä. päivät menee molemmilla töissä ja koulussa. itse olen koulussa joskus myös iltaisin.
Lakkasin käymästä remonttikämpällä tekemässä remonttia noin 2kk sitten kun sain jatkuvasti paskaa niskaani kun en osannut tehdä mitään oikein. Ukkoni ja appiukkokokelas nälvivät kun en esim. osaa maalata seinään pohjamaalia niin kuin he haluaisivat (vaikka olen vanhempieni kotona maalannut seiniä ja ihan hyviä niistä tuli harrastanut kuvaamataitoa koko ikäni). Kyllästyin siihen että molemmat kiukuttelevat ja tiuskivat minulle vuoron perään...on siis parempi olla kotona tekemässä kouluhommia.
Arvostan todella mitä ukkoni tekee mutta hän tekee minut hulluksi!Reilu kuukausi sitten hän ilmoitti että on irtisanonut vuokra-asuntomme. ja tämä tapahtui ilman minun suostumusta selkäni takana. En ole antanut tapahtumaa anteeksi ja tunnen olevani katkera miehelle ja sille miten hän mua kohtelee...Raivostuin tapauksesta niin että pakkasin kamani ja läksin vanhempieni luo evakkoon kertomatta miehelle mitään. Illalla mies soittaa ja ihmettelee missä olen. Vastasin siihen, että huomaatkos, näin siinä käy kun asioista ei keskustella. Annoin vihani laantua ja palasin 4 päivän päästä takaisin...edelleen katkerana.
Mä olen kotona kotiorja joka käy kaupassa opintotuillaan...mies maksaa kyllä laskut (paitsi mun henk. koht laskut jotka haluan maksaa itse)Lisäksi teen kaikki muut kotityöt... aina kun olen pari päivää poissa minua odottaa hirveä sotku kotona. viimekerrallakin tietokonepöydällä ja sohvapöydällä oli 5 lautasta, tusina laseja/mukia, olut tölkkejä (kaikki miehen) ei vaan kuulemma muista korjata jälkiään.
Kaikkeiin hauskinta on se, että muistan mieheni puhuneen aikaisemmin kämpän irtisanomisesta mutta minä sanoin että irtisanotaan kun remonttikämppä valmistunee. Nyt tilanne on se että viikonloppuna on edessä muutto keskeneräiseen kämppään, jossa ei ole sähköjä, vettä, lattialaminaatteja, wc:tä käyttökunnossa, suhkua käyttökunnossa, keittiö kokonaan kesken (vain rungot kasattu, kaikki muu puuttuu), sähkötöitä ei ole edes aloitettu vaikka appiukkokokelas on sähkömies. Yksi huone on valmis ja se on makkari.
Minä ehdotin että nyt viemme kaikki kamat makuuhuoneeseen ja remontti jatkuu.
Herrat ovat arvioineet että remontissa menee vielä viikko, mutta heidät tuntien itse veikkaan kahtaviikkoa.
Kuinka paljon naisen vielä tarvitsee kestää?!
Lakkasin käymästä remonttikämpällä tekemässä remonttia noin 2kk sitten kun sain jatkuvasti paskaa niskaani kun en osannut tehdä mitään oikein. Ukkoni ja appiukkokokelas nälvivät kun en esim. osaa maalata seinään pohjamaalia niin kuin he haluaisivat (vaikka olen vanhempieni kotona maalannut seiniä ja ihan hyviä niistä tuli harrastanut kuvaamataitoa koko ikäni). Kyllästyin siihen että molemmat kiukuttelevat ja tiuskivat minulle vuoron perään...on siis parempi olla kotona tekemässä kouluhommia.
Arvostan todella mitä ukkoni tekee mutta hän tekee minut hulluksi!Reilu kuukausi sitten hän ilmoitti että on irtisanonut vuokra-asuntomme. ja tämä tapahtui ilman minun suostumusta selkäni takana. En ole antanut tapahtumaa anteeksi ja tunnen olevani katkera miehelle ja sille miten hän mua kohtelee...Raivostuin tapauksesta niin että pakkasin kamani ja läksin vanhempieni luo evakkoon kertomatta miehelle mitään. Illalla mies soittaa ja ihmettelee missä olen. Vastasin siihen, että huomaatkos, näin siinä käy kun asioista ei keskustella. Annoin vihani laantua ja palasin 4 päivän päästä takaisin...edelleen katkerana.
Mä olen kotona kotiorja joka käy kaupassa opintotuillaan...mies maksaa kyllä laskut (paitsi mun henk. koht laskut jotka haluan maksaa itse)Lisäksi teen kaikki muut kotityöt... aina kun olen pari päivää poissa minua odottaa hirveä sotku kotona. viimekerrallakin tietokonepöydällä ja sohvapöydällä oli 5 lautasta, tusina laseja/mukia, olut tölkkejä (kaikki miehen) ei vaan kuulemma muista korjata jälkiään.
Kaikkeiin hauskinta on se, että muistan mieheni puhuneen aikaisemmin kämpän irtisanomisesta mutta minä sanoin että irtisanotaan kun remonttikämppä valmistunee. Nyt tilanne on se että viikonloppuna on edessä muutto keskeneräiseen kämppään, jossa ei ole sähköjä, vettä, lattialaminaatteja, wc:tä käyttökunnossa, suhkua käyttökunnossa, keittiö kokonaan kesken (vain rungot kasattu, kaikki muu puuttuu), sähkötöitä ei ole edes aloitettu vaikka appiukkokokelas on sähkömies. Yksi huone on valmis ja se on makkari.
Minä ehdotin että nyt viemme kaikki kamat makuuhuoneeseen ja remontti jatkuu.
Herrat ovat arvioineet että remontissa menee vielä viikko, mutta heidät tuntien itse veikkaan kahtaviikkoa.
Kuinka paljon naisen vielä tarvitsee kestää?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
mistä sä skitsoat. Ensinnäkin: jos sulla on vähän rahaa, niin sunkin kannalta on paljon parempi nyt irtisanoa se vuokrakämppä, niin säästyy PALJON rahaa. Toisena: onko nyt ihan kamala asua vähän aikaa puolivalmiissa kämpässä, kun tiesitkös, että on ihmisiä, joilla ei ole edes sitä kattoa päänsä päällä?
Mutta teitä hemmoteltuja prinsessoja riittää...
Ei tossa nyt edes tarvitse olla mikään kovin hemmoteltu prinsessa, että korpee.
"onko nyt ihan kamala asua vähän aikaa puolivalmiissa kämpässä, kun tiesitkös, että on ihmisiä, joilla ei ole edes sitä kattoa päänsä päällä?" Sä varmaan painuisit ite mielelläs pimeeseen, kylmään taloon fikkarin, kynttilöiden ja kantoveden varassa istuun, haiseen ja piereksiin kylmälle betonille pariks viikkoa. Great. Ja toi kodittomiin vertaaminen nyt oli taas oikein todella kestävä argumentti. Tolla logikaalla säkin voisit ihan hyvin olla vaikka kuukauden syömättä, kun "tiesitkös, maalimalla muutkin ihmiset näkee nälkää".
Mutta teitä maailmanparannuspiipertäjiähän riittää..
Tollasta on aikuisten maailma! Hieno homma, että miehesi on käsistään niin näppärä, että pystyy remppaa tekemään! Mieti, paljonko kustantaisi palkata vieras sitä tekemään!
Todellako tarkoitit, ettei ole sähköjä - vai sitä, ettei ole lamppuja ym paikalla?
Teillä ei ole lapsia - jotkut muuttavat pienten lapsienkin kanssa puolivalmiiseen, koska kuukauden vuokrakin on iso lovi budjetissa. Niin tehtiin itsekin aikoinamme.
Kotiorja..? Miehesikö pitäisi vielä huushollikin hoitaa, vaikka tekee raksalla pitkää päivää? Olet tosiaankin nirppanokkaprinsessa! Remontti on kuitenkin loppusuoralla, joten kanna kortesi kekoon ja lopeta kiukuttelu - ja tee sen sijaan jotain hyödyllistä!
jouduttiin muuttaa täysin keskeneräiseen taloon porukoiden sitä rakentaessa. Ja hauskaa oli!
Huone muuttui aina viikon välein ja sai auttaa remontissa.
Mä en kyllä yhtään ymmärrä sun kitsoilua asiasta. Sun miehes tekee teille yhteistä kotia! Etkö sä osaa sitä arvostaa yhtää? Todella säälittävää. Eikä remontin valmistumisessa menee koko ikä kautta. Kerroit että muutama viikko miehesi ja appiukkosi tuntien. Että mitä? Sä et kestä 2 vkoa että oma kämppä valmistuu??!!
Herra isä... vaihetaan paikkoja. Mä tuun mielelläni sun tilalle ja otan tollasen miehen.
Ihmiset ovat aina niin kiittämättömiä omiin elämiinsä. Huomaa että sä oot joku nuori tytön hupakko,joka on tottunut saamaan kaikki heti ja nyt.... -valmiina.
Mies tekee remonttia uudessa kämpässänne 22 asti, ja odotat, että jaksaisi tämän jälkeen siivota?
Entä sitten, jos on muutama lautanen? Herranjestas, me kumpikin avomieheni kanssa olemme laiskoja huonomuistisia siivoojia, joita ei kiinnosta ravata koko ajan keittiöön, joten tasaisin väliajoin puolet astiavarastosta on kulkeutunut olohuoneeseen, tietokoneen viereen, yöpöydille...Niitä korjaillaan sitten yhdessä tai yksin, kun aikaa ja energiaa on.
Olen itsekin seiniä joskus teininä maalannut, mutta taatusti kuuntelisin muita tässä asiassa (etenkin jos enemmän tietoa ja kokemusta, maalitkin muuttuvat koko ajan...)Taiteilijakavereiltani olen kyllä kuullut, että paperille tai kankaalle maalaaminen on kaukana seinän maalaamisesta.
Remonttien yms. takia on parikin viikkoa käyty työpaikalla tai salilla suihkussa. Kai nyt vessa ja vesijohto toimivat, kun voi jo muuttaa? Ja osa sähköistä (vaikka ihan kaikki palikat eivät vielä olisikaan paikoillaan)?
Siis MAKKARI onnistui ekana valmistumaan...?;)
Sorry mut käy melkeen mielessä, että "panohommat ensin, sitten vasta sähköt"...:):)
Itsepähän olet valintasi tehnyt. Elä sen kanssa, tai harkitse uudelleen. Mieti haluatko todella olla tuollaisen ihmisen kanssa loppuelämäsi. Eroamisessa ei ole mitään pahaa, ihmiset valitsee liian usein täysin väärän kumppanin.
Kaikille vaan tiedoksi, en todellakaan ole mikään bilehile prinsessa...
kaiken olen aina omasta selkänahastani repinyt..niin myös tuon kämpän lainan käsirahan. opiskelin ja tein samaan aikaan töitä ja säästin. mulla oli käsiraha, miehellä ei. nyt opiskelen taas, päivät ja illat ja siihen päälle vielä teen yötitä baarissa blokkaamassa viikonloput ja joskus keskellä viikkoakin, kun koulutoverit on siellä ryyppäämässä...
Kaikki ei ole prinsessoja, tiedoksi vaan, vaikka itsekin inhoan sellaisia ihmisiä ja nään punaista nädessäni sellaisia ihmisiä!
Toistamiseen...kämpässä on wc;n lattiassa reikä että siihenkö pitäisi paskoa?! Hanasta ei tule vettä mistään suunnasta koska putkimies ei ole käynyt vielä tekemässä kämpässä putkitöitä.
Kämpästä puuttuu paljon muutakin kuin vain lamput. kun kirjoitan, että kämpässä ei ole sähkötöitä edes aloitettu ,niin tarkoitan, että SÄHKÖTÖITÄ EI OLE TEHTY! Sähköjohtoja ei ole vedetty... ei ole pistorasiaa johon voisit töpselin liittää...rautalangastalko tää pitää vääntää?!
Niin ja tiedoksi, isäni on rakennus insinööri. olen asunut remontin keskellä koko ikäni ja remontoinut myöskin isäni kanssa. osaan kyllä maalata seinät (ja siksi tuo vituttaa että en osaa muka maalata seiniä vaikka ennenkin maalannut prkl, että sitä varten piti ottaa maalari ja maksaa maalaustöistä 600€!!!). osaan jopa laatoittaa, saumata,muurata, paklata, hioa, jopa sirkkelöidä...kuinkahan moni prinsessa osaa tehdä noitakaan, tai edes yhtä tuosta litanniasta???
mutta teiltä remonttireiskoiltahan meni koko jutun juoni ohi...
herne nekkuun prinsessalta aikaslailla syvälle?!
Arvaa, uskooko tuota selitystäsi kukaan...?!
Aikas oleellisia seikkoja "unohdit" alkeperäisestä kirjoituksestasi... No, kun nyt kerran olet tuollainen multitalenttin rempan keskellä elämänsä elänyt supernainen, niin mitäs jos menisit sinne kämpälle ja sanoisit miehellesi, että painu sinä helvettiin täältä kämpästä, jonka käsirahan olen selkänahastani kiskonut ja anna minun hoitaa asiat loppuun. Lisää vielä perään, että kun tulet kotiin, siellä on oltava sitten paikat nuoltuna ja isäntä heppi ojossa odottamassa kuningatarta!
nainen ei siis voi osata tehdä miesten hommia. hoitavathan miehetkin jo lapsiaan ja ovat isyyslomalla.
ehkäpä äijillä on perusennakkoluulot osaamisestasi. eihän nainen voi osata tehdä remonttia. Naisen paikka on edelleenkin kotona nyrkin ja hellan välissä, vaikka 2000- luvulla eletäänkin.
Lakkaa pyykkäämästä miehen vaatteita, osta ruokaa vain itsellesi opintotuellasi ja huolehdi vain omasta jaksamisestasi, niin minä tekisin. kyllä se miehesi jossaan vaiheessa alkaa ihmettelemään mistä kiikastaa. oletteko keskustelleet asioista? vietättekö yhteistä aikaa?
Kyllä se ukkoni huomaa jos en ole kotona tehnyt mitään "konkreettista". Vaikka tekisin koulu hommia niin eihän se missään näy mutta jos siivoan ja käyn kaupassa niin ukko on tyytyväinen, jos en niin se kysyy ensimmäiseksi kotiin tullessaan et mitäs sä oot saanut aikaiseksi ja tiirailee ympärikämppää.
Tunsin itseni ihan kamalaksi kun luin noita tekstejä ja päätin skarpata.
Tänään menin avuksi remonttiin mutta tulin jo parin tunnin päästä pois sieltä. Appiukolla oli krapula ja se huus mulle tänään suoraa kurkkua jostain työkaluista.. en varmana ole koskenut mihinkään sen työkaluihin. Läksin menee..ex-vaimolleen se voi puhua noin, mut ei mulle. mä en ole sen ex enkä nykyinenkään. Olen sitte kamala ihminen kun en kestä tollasta. Ei ollu eka kerta, eikä varmaan viiminenkään. Että haukkukaa vaan prinsessaksi, kun ei noiden kahden kanssa voi olla samassa huoneessa!
Kohta äijä tulee taas kotia vittuilemaan mulle et mitäs oot saanut aikaan...
Ehkä pohjimmaisena ongelmana on se, että miehestä on kuoriutunut ihan eri ihminen tuon remontin alkamisen jälkeen. Ei ollu ennen vittumainen ja pikkumainen.
Taitaa olla pari sovinisti-äijää siellä sulle rääkkymässä, että "onneksi olkoon" vaan...
Sinä kuulostat naiselta joka loistavasti pärjäisi omillaan.
Onko koskaan mielessäsi käynyt ajatus että jättäisit koko mies"ystäväsi" ja talon rakennuksen ja kaiken joka siihen liittyy.
OK, käsirahaasi et todennäköisesti tule enää näkenään, mutta se loppujen lopuksi on pieni hinta maksaa henkisestä rauhasta ja tasapainosta.
Saadessasi koko ajan vain lokaa kasvoillesi on sairasta! Sinun tärkein kohteesi on saada opintosi kunnialla päätökseen, (ikuisia opiskelijoita on jo tarpeeksi) viimeinen asia jota sinä siihen kaipaat on jatkuvaa mielipahaa ja negatiivisuutta.
Tuo mies"ystäväsi" perheineen (johon sinä tulet olemaan liimattu koko loppuiäksesi, "ystäväsi kun ei jätä isäänsä)) kuulostaa aivan kammottavalta. Mistä ihmeestä sinä, noin fiksuna, osaat kerätä tuon tason mies"ystäviä"? Vai ehkä sinä et olekkaan niin fiksu kuin annat ymmärtää?
Oletteko koskaan kuuleet, että rakkaus on sokea? Tiedän, että pärjäisin omillani niin kuin varmaan moni muukin ihminen, mutta kuka haluaa olla yksin lopun ikäänsä? Jokaisella on kuitenkin pohjimmaisena haluna halu tulla rakastetuksi, eikös vaan?
Syy miksi tänne kirjoitinkin on se, että olen tosissani alkanut miettiä haluanko koskaan naida itseäni tähän perheeseen/sukuun. Remontin alkamisen jälkeen apesta ja miehestäni on paljastunut aivan uusia puolia, jotka ei todellakaan positiivisia. Miehen veljestä jo osasin arvata tuon, hänestä en ole koskaan ihmisenä pitänyt.
Kyllä tässä on pää pyörällä... tuli vaan mieleeni että hassua on kun kirjoitat "Mistä ihmeestä sinä, noin fiksuna, osaat kerätä tuon tason mies"ystäviä"? Vai ehkä sinä et olekkaan niin fiksu kuin annat ymmärtää? ". Tämä mies on kohdellut minua aikaisemmista poikaystävistä kaikkein parhaiten...vikansa kullakin... onko kunnollisia miehiä siis enää olemassa? Omalle kohdalleni tuntuu aina osuvan mitä kummallisimpia...valitettavasti totuus paljastuu aina aikaa myöten. Oma vikanihan se on. Entisenä koulukiusattuna (koko peruskoulun)tiedän miten huonosti ihmistä voi kohdella ja ehkä annan liian paljon anteeksi, koska minulle on tehty pahempaakin.
töitä, ja olen raksalla töissäkin, ja auta armias jos appiukko tulos rääpiin turpaansa siihen viereen, niin kyllä lähtis appiukko talosta, vaikka olis kuinka sähkäri ja avulias ja osaava, en minä!!!!
Samoin oisin jo äijäälle sanonu, että muuttakoon yksinänsä siihen murjuun, et susta ne valmiit osatkin on ihan vitun rumat ja helvetin kalliilla tehty!!!
Rupeehan tohon tyyliin hoitaa niitä asioita, äläkä nöyristele tollasia kusipäitä, ei ne mitään jumalia ole, vaikka remontoikin, tuntuu olevan tässä keskustelussa nyt pikkusen liian yliarvostettua!!
Joka tapauksessa vaihda osat, pistä se appiukkos ja äijäs välillä kynnysmatoks!!!
Nosta häntä pystyyn ja sarvet päähän, ja meet hiilihangon kans pyöriin sinne murjuun!=)
"Entisenä koulukiusattuna (koko peruskoulun)tiedän miten huonosti ihmistä voi kohdella ja ehkä annan liian paljon anteeksi, koska minulle on tehty pahempaakin."
NONIIN! Nyt löytyi homman YDIN! Tuo JUURI!
Olet tottunut "kynnysmaton" asemaan ja sinua kohdellaan helposti kuin "kynnysmattoa"!
Tuosta asetelmasta pitää pystyä RIUHTAISEMAAN itsensä ulos/pois/jaloilleen.
Näytä kerrankin SISUA niille "rähjääville äijille" ja sano ihan viileän rauhallisella äänellä, että "voin muuten lähteä tästä kohtapuoliin OMILLENIKIN, jos minua huvittaa...", tms...
Eilen se sitten tapahtui....en tiedä mistä se tuli mutta otin yhteen avomieheni veljen kanssa. En olisi ikinä uskonut että minusta löytyy tällaista potkua, olin niin yllättynyt itsekin.
Oltiin eilen anoppikokelaan kanssa klo 15.30 lähtien siivottu remonttikämpällä. viety remonttitavaroita pois jne... mieheni ja veljensä tulivat ilta seitsemän aikaa kämpälle ja veli alkaa heti ihmettelemään että mitään ette ole aikaan saaneet....siis täh!? koko päivä ollaan siivottu ja se kehtaa tulla tänne kukkoilemaan...menin makuuhuoneeseen jatkamaan siiviluja kun hetken päästä veli alkaa huutamaan naamapunasena vanhemmilleen kuin mikäkin 15-vuotias pikku kakara...(minä olisin tuossa vaiheessa jo sanonut pari valittua sanaa ja heittänyt ukon pihalle, mutta ei äiti ja isä vaan vaikenivat ja yrittivät keskittyä omiin puuhiinsa) meni vähän aikaa ja olohuoneesta alkaa kuulumaan samantapaista huutoa ja sättimistä veljen suusta. Silloin mulle riitti. Perhana se tulee kukkoilemaan mun kotiin, niin nyt riitti!
Painelin äijän luo ja sanoin että: "kuules,minä en ole koskaan sanonut tuolla lailla omille vanhemmilleni koska kunnioitan heitä. Samaan hengenvetoon totesin, että nyt musta tuntuu että sun on hyvä poistua täältä, ei me sua tarvita, kyllä tää hoituu tästä itsekin.Menet nyt, lähde." Veli alkaa siinä sitten urputtamaan vastaan joten huusin hänelle että "lähde" mutta mies urputtaa että me ei ikinä päästä muuttamaan tänne jne.... sanoin kovempaa että "lähde nyt!NYT!!!". (todettakoon että miestä ei oltu edes pyydetty remonttiasunnolle avuksi, hän vain tuli ja alkoi kukkoilemaan). Herrasmies olisi poistunut kun pyysin, mutta tämä ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Seuraavaksi sanoin että "hyvä on, jos sä et postu niin mä lähden, koska en jaksa olla enää kauempaa sun kanssa samassa huoneessa".
Anoppikokelas lähti sitten mukaani, vein hänet kotia (hän itki autossa, kun vanhin poikansa kohtelee häntä näin) Hän sanoi mulle että ihan hyvä että tein kantani selväksi veljelle. Mä sanoin että ihmettelen että aina kun tuo saa kohtauksiaan niin te muut vaikenette ja piiloudutte jonnekkin. No mulle riitti, en jaksa enää kuunnella tota huutoa omassa kodissani.
Ihme käytöstä siltä mieheltä ja hän on kohta 30-vuotias, vaikka mun mielestä henkiseltä iältään jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle.
Ehkä raivostuin siksi, että tiedän miten huonosti ihmistä voi kohdella (omat kokemukset) ja kun vielä näin miten se koski anoppikokelaaseeni.
Lisäksi yleensä menen itse ihan jumiin/lukkoon kun kuulen riitelemisen ääntä, mutta nyt kävi toisin....