http://www.mustekala.info/node/414
Tuo kirjoitus tiivistää ytimekkäästi tämän palstan (joidenkin) kirjoittajien elitistisen asenteen, suppeakatseisuuden, tietämättömyyden ja vanhanaikaisuuden. Ja musiikillisen ennakkoluuloisuuden.
Tuo kirjoitus tiivistää ytimekkäästi tämän palstan (joidenkin) kirjoittajien elitistisen asenteen, suppeakatseisuuden, tietämättömyyden ja vanhanaikaisuuden. Ja musiikillisen ennakkoluuloisuuden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
eipä tiedä tuon jutun kirjoittaja kovinkaan paljoa klassisesta. Viulu- tai sellotunneille vaan, ja jo selviää, että jousisoittimet ovat aivan omaa luokkaansa vaikeudeltaan. Vaihtoehtoisesti käy myös joku muu klassinen orkesterisoitin.
jotain niistä kun muutaman vuoden tosissaan soittaa, alkaa sävelmaailma ja sävelpuhtaus saada aivan uusia ulottuvuuksia, jotka ovat valovuosien päässä populaari- ja viihdemusiikista.
Sori vaan, ehkä rahvasta kirpaisee tällainen totuus,mutta näin se vaan on.
Kuunnelkaa Bachin orkesterisarjaa nro 1 edes siitä alusta huomenna aamulla ennenkuin likaatte korvanne pyppymusiikilla. Siinä on kontrapunktin taidetta, jolla sielu puhdistuu.
Populäärimuusikon ei tarvitse osata kuin yhden soinnun, niin on jo suuri julkkis.
Totuus on, ettei klasarit pystyisi tekemään rokkia, gospelia tai soulia, eivätkä rokkarit barokkia, renesanssia tai romantiikkaa. Ne ovat eri genrejä, joissa on molemmissa omat juttunsa. Siksi tämä vaahtoaminen onkin niin säälittävää, mutta jatkakaa sitä toki jos siltä tuntuu ;)
Sibeliushan rokkaa esim. viulukonsertossaan paljon tehokkaammin ja monitasoisemmin kuin kukaan tietämäni rokkari. Ravel taas jazzaa useissa teoksissaan aivan eri tasolla kuin kukaan tietämäni jazzari.
Tuossa vain pari esimerkkiä tuhansista vastaavista. Kannattaisiko alkaa tutustumaan alaan?
Pakko myös lisätä ettei kukaan tietämäni rokkari pysty tekemään klassista, impressionistista tai uutta musiikkia kuten Beethoven, Ravel tai Saariaho ovat tehneet.
Mitä rokkarit oikeastaan osaa? Rapsuttaa pyppyään ja rintakarvojaan.
Ei ihmekään ettei ne Hurriganesit koskaan saaneet haluamaansa arvostusta.
Asialleen omistautunut, nöyrästi ja lujasti töitä tekevä muusikko ansaitsee kyllä arvostuksensa, suuntautuu mihin tyyliin tahansa. Ei soittimen suvereeneinkaan hallinta kuitenkaan korvaa tyylintuntemusta. Myötähäpeä on suuri klassisen korkeakoulutuksen saaneen muusikon soittaessa ensi kertoja rytmimusiikkia. Fraseeraus ei tartu päivän treenaamisella. Loikka on suuri suuntaan ja toiseen.
"Auktoriteetin" viehtymys ja kiinnostus rapsutteluihin ja muihin erinäisiin ilmauksiin ei mielestäni pysy enää klassisissa mittasuhteissa.
K.B.
Sanot muille, että pitää tutustua alaan, ja sitten väität että "Sibeliushan rokkaa esim. viulukonsertossaan paljon tehokkaammin ja monitasoisemmin kuin kukaan tietämäni rokkari". Olet pihalla kuin lumiukko! :)
Yhdellekään tietämälläni klassisella säveltäjällä ei olisi kykeneväisyyttä tehdä uskottavaa blues- tai rock-musiikkia. Eikä soulia, jazzia tai gospelia. Ja omistan reilut 200 klassisen ajan vinyyliä, eli tietämykseni klassisesta on 100 kertaa se, mikä sinun on afroamerikkalaisesta populaarimusiikista.
Kuinka ihmeessä puhut tyylintuntemuksesta klasarille, joka pelkästään puhuu täällä koko ajan eri tyylien erilaisuudesta ja kuinka puhut fraseerauksesta, jota taidemusiikki ainoana AINA käyttää musiikillisen materiaalin jäsentämisessä?
Eihän nämä Hurigaanit edes fraseeraa koskaan. Ne möykkää jonkun pyppyrapsutuksen yhtä putkea alusta loppuun ja sinä puhut FRASEERAUKSESTA? Oletko noin täysin pudonnut kelkasta puolustaessasi tätä surullisen kuulua "hyvää meininkiä" että löydät Hurriganeistakin jo fraseerausta?
Mutta totta on että jos joutuisin pakosta soittamaan rytmimusiikkia, miettisin että pitääkö minunkin näin alas vajota? Minun joka sentään kuulee mikä on hyvää ja mikä vähemmän hyvää. Samaa häpeää ei tietenkään voi edes odottaa niiltä jotka eivät kuule.
No tässä:
"Sibeliushan rokkaa esim. viulukonsertossaan paljon tehokkaammin ja monitasoisemmin kuin kukaan tietämäni rokkari".
Sitten kirjoitin myös Ravelista. Lue sieltä mistä lainasit.
Mikä kirjoittamassani niin ihmeellistä on? Sekö ettet ole samaa mieltä kanssani? No sehän on pelkästään sinun ongelmasi, eikö totta? Johan olen moneen otteeseen täällä vihjannut vastaanottimesi puutteellisuudesta, enkö olekin?
Fraseerausta kyllä löytyy joka musiikkityylistä. Löytyy kappaleita, joissa ei fraseerata, esim. J. Cagen hiljaisuudesta koostuva teos (tosin yleisön äänet muodostavat siinäkin omansalaisia "lauseita").
Kuka tahansa muusikko tai laulaja, joka ääntä tuottaa ja hengittää, fraseeraa. Musiikki jäsentyy tyylinmukaisin painotuksin ja agogiikoin niin bluesissa kuin bel canto-tyylisessä romanttisessa tulkintaperinteessäkin. Tyylinmukaiset fraseeraukset saavat musiikin hengittämään oikein. Kun osaa yhden tyylin, ei osaa toista.
Barokkimusiikin fraseerauksesta ja painotushierarkioista ei nuottikuvassa näy jälkeäkään. Ne on opiskeltava.
Parhaimmalla tahdollakaan en voi nähdä räkärokissa (esim. Hurriganes) sitä mitä taidemusiikissa tarkoitetaan fraseerauksen taiteella.
Jos taas tarkoitat fraaserausta vain siinä mielessä että mylvitään joku lause ja sitten välillä hengitetään, silloin sekin tietysti on "fraseerausta".
Viittaamassasi Cagen teoksessa ei myöskään ole fraseerausta, sen paremmin kuin minkään muunkaan teoksen yleisön hengittämisissä yleensä.
"Barokkimusiikin fraseerauksesta ja painotushierarkioista ei nuottikuvassa näy jälkeäkään. Ne on opiskeltava."
Vaikka barokissa fraseerausta ei ole merkitty nuottiin, se toki on silti sen musiikin lauserankenteissa vahvasti mukana ja kuultavissa. Toisin kuin esim. samaa rytmikuviota ja samaa harmoniaa alusta loppuun toistavassa räkärokissa.