Olen kolmenkymmenenkahden. Tosin en ulkoisesti, mikä varmaankin on toissijainen seikka, mutta kuitenkin. Minut sijoitetaan ulkoisen olemuksen perusteella ikähaarukkaan 24-26v. No, oli miten oli - olen ihastunut/rakastunut mieheen (poikaan?!) joka on itseäni 11 vuotta nuorempi...
En voi tälle mitään. Olen aina ollut ns. haaveilija, hiukan "pää pilvissä" tyyppiä, mutta kuitenkin järkevä ja nähnyt tietyt elämän realiteetit aina suhteessa itseeni. Nyt en voi luottaa enää mihinkään, en itseeni, en tunteisiini - olen kuin joku tyttö, sydän läpättäen kiemurtelen ajatukset tämän miehen ympärillä.. Voi luoja - hän on sentään YLI KYMMENEN vuotta nuorempi, parikymppinen - en edes muista mitä itse olen sen ikäisenä tehnyt tai tuntenut?!
Mitä tehdä? Hän selvästi odottaa että "päätän", mutta miten voisin, kun en tiedä itsekään mitä haluan?! Olisiko meillä ylipäätään mahdollisuutta tässä elämässä olla pari, todella?? En haluaisi enää haaskata aikaa.. millä tasolla todella VOI olla 21 vuotias mies?!
En voi tälle mitään. Olen aina ollut ns. haaveilija, hiukan "pää pilvissä" tyyppiä, mutta kuitenkin järkevä ja nähnyt tietyt elämän realiteetit aina suhteessa itseeni. Nyt en voi luottaa enää mihinkään, en itseeni, en tunteisiini - olen kuin joku tyttö, sydän läpättäen kiemurtelen ajatukset tämän miehen ympärillä.. Voi luoja - hän on sentään YLI KYMMENEN vuotta nuorempi, parikymppinen - en edes muista mitä itse olen sen ikäisenä tehnyt tai tuntenut?!
Mitä tehdä? Hän selvästi odottaa että "päätän", mutta miten voisin, kun en tiedä itsekään mitä haluan?! Olisiko meillä ylipäätään mahdollisuutta tässä elämässä olla pari, todella?? En haluaisi enää haaskata aikaa.. millä tasolla todella VOI olla 21 vuotias mies?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
onnelinen että vielä tunnet tuon ihanan hullaanumisen tunteen. Jo se sinällään on kokemisen arvoinen. Toiseksi jäin miettimään sitä, että mitä tapahtuu, kun 21 vuotias aikuistuu ja miehistyy. Itse ainakin nuoruuden suhteussani huomasin että mies sai itsevarmuutta suhteesta kanssani ja oli sen jälkeen itsevarmempi hakemaan uutta elämää ja uutta naista. Jollain tapaa varmaakin luonnonllista kehittymitä kummallakin sukupuolella tuossa iässä.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä...
onnellinen että vielä tunnet tuon ihanan hullaanumisen tunteen. Jo se sinällään on kokemisen arvoinen. Toiseksi jäin miettimään sitä, että mitä tapahtuu, kun 21 vuotias aikuistuu ja miehistyy. Itse ainakin nuoruuden suhteussani huomasin että mies sai itsevarmuutta suhteesta kanssani ja oli sen jälkeen itsevarmempi hakemaan uutta elämää ja uutta naista. Jollain tapaa varmaakin luonnonllista kehittymitä kummallakin sukupuolella tuossa iässä.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä...
mies on?
Rauhallinen, menevä yms.?
Ethän sinä ikäloppu ole vaikka aika iso ikäero teillä onkin. Mies voi muuttua vielä parin vuoden aikana paljonkin samoin kuin hänen elämänsä. Siinä on ne haasteet jos haluat suhteestanne pitempiaikaista.
vakava, omalla hiljaisella tavallaan jännittävä ja poikamaisen suloinen - vaikkakin miehekäs. Ajattelija, sellainen "vanha sielu" millainen itsekin tavallaan olen.
Eihän tähän ole olemassa vastausta, tiedän sen, mutta en saa tuota miestä mielestäni.
voisin sanoa että hänen iällään ei välttämättä ole väliä.
Itse olen vähän samanlainen ja jos ei olisi ihan suoraan ulkonäöstä kiinni (hieman poikamainen) niin kuvittelisivat minun olevan paljon vanhempi.
hänet?
ensimmäisen kerran töissä ja kiinnitin välittömästi huomiota häneen. Sen jälkeen eräässä kuppilassa kesän aikana useasti (kun vietin omaa uusiosinkkuelämääni).
Itse asiassa tänään todennäköisesti (!) näen hänet. Nämä päivät ovat ihan sietämättömiä, olen kuin pistoksissa, mietin häntä ja iltaa yhtenään, en pysty keskittymään mihinkään...
Emme ole sopineet mitään, mutta tiedämme molemmat mistä toisen voi löytää... :)
kuin muillakin pareilla. 21v on identiteetti suurin piirtein kypsynyt, ettei tarvitse tuntea olevansa "pedofiili"...
Sanoisin, että anna palaa, äläkä tee numeroista ongelmaa...
mäkin tapaisin miehiä töissä tai kuppiloissa. Pitäisiköhän vaihtaa alaa, että edes jossain törmäisi vapaisiin miehiin :)
itse olen teknisellä alalla, tosin en omaa teknistä taustaa, mutta tällä sektorilla kyllä riittää miehiä! - Ja niitä vapaitakin, eronneita tai muuten vaan sinkkuja. Eli näköalapaikalla ollaan, mutta kuinka ollakaan tällainen tapaus osui kohdalle ;)
Kuppiloista en ole koskaan löytänyt miestä, vain tavannut niitä jo tuttuja miehiä ja tutustunut paremmin kaupungin yössä, kun on vähän rohkaistunut viinilasillisesta tai parista :)