Olen tullut tähän tulokseen kavereitani seuratessa. Suurin virhe minkä nykyajan ihminen voi tehdä on mennä ensirakkauden kanssa naimisiin. Vaikka se rakkaus tulisi vastaan vasta yli kolmikymppisenä pitää olla malttia. Tosiasia on se, että menojalkaa alkaa varmasti kummasti vipattamaan, kun suhde väljähtää.
Itse en haluaisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole mitään hajua esmes seksistä. Hälytyskellot soivat ja mieleen tulee kaikkia kauhukuvia elimen koosta sun muista ongelmista. En haluaisi olla heti alussa miestä tukeva terapeutti. Parisuhteen roolit ovat mies ja nainen. Ei äiti ja poika.
Eli kumman te naiset ottaisitte. Fyysisesti kokemattoman mutta mukavan kaverin, vai tunnekylmän ja kokeneen? Vai tekeekö se, ettei mies ole saanut vielä aikusikään mennessä hänestä myös aina kylmän?
Itse en haluaisi seurustella miehen kanssa jolla ei ole mitään hajua esmes seksistä. Hälytyskellot soivat ja mieleen tulee kaikkia kauhukuvia elimen koosta sun muista ongelmista. En haluaisi olla heti alussa miestä tukeva terapeutti. Parisuhteen roolit ovat mies ja nainen. Ei äiti ja poika.
Eli kumman te naiset ottaisitte. Fyysisesti kokemattoman mutta mukavan kaverin, vai tunnekylmän ja kokeneen? Vai tekeekö se, ettei mies ole saanut vielä aikusikään mennessä hänestä myös aina kylmän?
Vastaukset 15
Vanhimmat
:D.
Koska tiedän, ettei ensirakkaus tai -suhde kuitenkaan tule kestämään, miksi ihmeessä vaivautuisin yrittämään? Tietysti voisin laittaa jonnekin treffi-ilmoituksen, jossa tiedustelisin naista harjoittelusuhteeseen ennen varsinaiseen sellaiseen ryhtymistä jonkun toisen kanssa. Epäilemättä vastausten tulva näin rehelliseen ja avoimeen lähestymiseen olisi vielä paljon suurempi kuin muihin (kokemattomien) miesten ilmoituksiin.
Tiedän myös sen, että suhteesta väistämättä muodostuisi enemmän terapeutti ja potilas -henkinen kuin tasavertainen, joten en siksikään vaivaudu (sellainen kun olisi aivan liikaa vaadittu, etenkin kun en voisi vastineeksi tarjota yhtikäs mitään). Oikea terapeutti, sellainen siis jolle maksetaan rahaa ja jolla on diplomeita seinillä ja mustetahroja, tuskin tilannettani liioin auttaisi; ei hän voisi tehdä minusta yhtään sen kokeneempaa ja siten parisuhdekelpoisempaa. Tämänkin vuoksi olen jo aikoja sitten luopunut toivosta.
"Koska tiedän, ettei ensirakkaus tai -suhde kuitenkaan tule kestämään, miksi ihmeessä vaivautuisin yrittämään?"
Eipä tarvitse ihmetellä, miksi nykyiset suhteet eivät kestä, kun jo heti alkumetreillä joko annetaan periksi tai asenteet ovat tuota luokkaa "ei tästä mitään kuitenkaan tule".
Missä on ihmisten uskallus elää ? Mitä se sellainen on, että heti alkumetreillä murehditaan ja synkistellään sen sijaan, että tutustuttaisiin avoimin mielin toiseen ihmiseen ja unohdettaisiin edes hetkeksi ne stereotyyppiset ennakkoluulot ?
Vaikka moni suhteesta päätyisi eroon, se ei tarkoita sitä, että myös minun suhteeni pitäisi päätyä eroon.
Pieni vinkki: Kannattaa ottaa elämä vastaan sellaisenaan, kun se tulee eteen.
Kerran tapasin deitin kautta mukavan naisen, ja kaikesta päätellen suhteesta olisi voinut kehkeytyä muutakin. Ikävä kyllä suhde lopahti siihen, kun nainen "leikitteli" samaan tapaan ajatuksella, ja tavallaan eli tulevaisuutta omissa ajatuksissaan: mitä voisi tai saattaisi tapahtua. Hei haloo ! Tuossa tilanteessa kumppanille ei jää paljon vaihtoehtoja...
Muuten, kyse oli kokemattomasta naisesta. Minua se, toista kokematonta, ei olisi haitannut.
Mitä kokemuksiin tulee, kukaan ei ole seppä syntyessään. Jostain kokemusten saaminen on aloitettava. Jotkut löytävät omansa heti, toiset eivät koskaan vaikka kuinka etsivät...
...mutta riemulla pois täältä lähden, lauloi viimeinen kuplettimestarimme Veikko Lavi sangen osuvasti. Mihinkään murehtimiseen ja kieriskelyyn en silti aio heittäytyä sitä odotellessa.
Tuo "ensimmäisen suhteen tilastollinen onnistumisen mahdottomuus" oli lähinnä ironinen insinöörilooginen toteamus, ei kovin vakavasti otettavaksi tarkoitettu. En tosin tajua, mitä tarkoitat sillä, etteivät nykyiset suhteet kestä tällaisten asenteiden vuoksi: enhän itse ole koskaan päässyt edes niin pitkälle, että asenteeni olisivat voineet tulla ilmi (eli muodollisen sananvaihdon asteelle).
"Pieni vinkki: Kannattaa ottaa elämä vastaan sellaisenaan, kun se tulee eteen."
Tämän allekirjoitan täysin! Olen noudattanut tuota pilkulleen ja tyytynyt vain seuraamaan tapahtumien kulkua sivusta, nauttimaan näytelmästä kuitenkaan osallistumatta siihen. Pari Lauri Viidan säettä (runosta "Vaeltaja"):
Jos jotain elämästä
sun suotiin oivaltaa,
niin riennä ohi tästä
ja etsi Jumalaa.
Agnostikkona en viimeistä säettä täysin allekirjoita, mutta muuten tuohon kiteytyy koko totuus. (Mainittakoon, että kyseinen runo jatkuu "On mulla tyhjä käsi/ en mitään antaa voi", mistä puolestaan voisi repiä jotakin markkina-arvoteoreettista luuseritilitystä, mutta se menisi vielä enemmän diaboliseksi hermeneutiikaksi kyseisen hienon runon kohdalla, joten jääköön tekemättä. Jokin roti sentäs.)
"Tuo "ensimmäisen suhteen tilastollinen onnistumisen mahdottomuus" oli lähinnä ironinen insinöörilooginen toteamus, ei kovin vakavasti otettavaksi tarkoitettu. En tosin tajua, mitä tarkoitat sillä, etteivät nykyiset suhteet kestä tällaisten asenteiden vuoksi: enhän itse ole koskaan päässyt edes niin pitkälle, että asenteeni olisivat voineet tulla ilmi (eli muodollisen sananvaihdon asteelle)."
Tarkoitin, suhteen on vaikea kestää, jos sille ei anneta edes mahdollisuutta alkaa. Siis seuraus "loogisesta" ajattelusta "mikäli et ole seurustellut ja elänyt suhteessa, et kelpaa seurustelukumppaniksi". Mistä saa kokemuksia, jos ei saa aloitteilleen vastakaikua ??
""Pieni vinkki: Kannattaa ottaa elämä vastaan sellaisenaan, kun se tulee eteen."
Tämän allekirjoitan täysin! Olen noudattanut tuota pilkulleen ja tyytynyt vain seuraamaan tapahtumien kulkua sivusta, nauttimaan näytelmästä kuitenkaan osallistumatta siihen.""
Tumput suorina seisominen vaikeuttaa sopivan kumppanin löytymistä oleellisesti. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Elämällä viittasin vain siihen, että ihmiset saisivat luottaa enemmän tunteisiinsa, ja potentiaalisilta vaikuttavia suhteita ei torpattaisi heti kavereiden mielipiteiden, netissä olleiden "kauhutarinoiden" tai stereotypioihin vedoten. Enemmän tilaa tutustumiselle, ja liiat ennakkoluulot romukoppaan.
"Enemmän tilaa tutustumiselle, ja liiat ennakkoluulot romukoppaan."
Sano tämä nimimerkin "Hämärän Rajamailla"-tyypin tulevalle tyttökaverille. Se tyttökaveri nimenomaan joutuu selkeästi heittämään romukoppaan sellaisen asenteen että "mies tekee aloitteen" ja muutenkin ehkä suhtautumaan ko. heppuun vähän toisella tyylillä kuin siihen pelimiesrenttuun.
Liiat ennakkoluulot koppaan todellakin ja olla olematta tumput suorana! Jep! Hep!
Olen joskus antanut vertauksen ammattitason golfkisoista jonne pistetään sellainen tyyppi joka ei ole koskaan pitänyt golfmailaa käsissään tai tiedä säännöistä mitään. Melkoista ennakkoluulottomuutta muut kisaan osallistujat saavatkin osoittaa että tyyppi saadaan pelaamaan kaikki 18 reikää läpi.
Hep hep.
niin että se suhde on isä ja tytär kun joutuu terapeutiksi naisen kaikkiin edellisiin suhteisiin ja niistä nousseisiin ja yleisiin itsetunto-ongelmiin.
Parempi tapailla neitsyitä joilla ei ole traumoja ellei sitten ole traumaa siitä että on neitsyt.
Yhdessä on aikaa opetella seksuaalisuutta ja läheisyyttä riittää eikä seksi ole pelkkää suorittamista.
Se miltä sinä kuulostat on mies jolla on joku ongelma itsensä kanssa tai nainen jolla on vieläkin suurempi ongelma itsensä ja miesten kanssa.
Ei seksi ole mitään rakettitiedettä, kyllä sen varmasti oppii nopeasti ja tod.näk. useimmat kokemattomatkin miehet tietää aika hyvin homma toimii. Peniksen koosta olet tosin ehkä osittain oikeassa. Itselläni esim. on vain keskikokoinen kalu, jos vehkeeni olisi todella iso, niin olisin ehkä voinut ehkä uskaltaa etsiä naista ihan sen takia, ainakin seksisuhteeseen. Onko iso kalu mielestäsi tärkeä kriteeri miehelle jos haluat hänen kanssa parisuhteen?
Mitä tulee tunteisiin, niin kyllä itse ainakin olen erittäin tunnekylmä. Varmasti useimmat kokemattomat aikuiset miehet on kylmiä, koska osittain he ovat varmaan aina olleet sellaisia ja toisaalta pitkä yksinäinen elämä kovettaa miestä todella brutaalisti.
Totta. Monet keskustelijat väänsivät asian koskettamaan seksiä mutta se oli vain esimerkki. Toinen voisi olla rehellisyys ja avoimuus ja muutenkin parisuhteen yleiset kirjoittamattomat säännöt. Kokemattoman kanssa joutuisi opastamaan toista hyvin kauan ja siinä kävisi hyvin nopeasti niin että opastaja onkin täysi auktoriteetti ja opastettava ripustautuu auktoriteetin helmoihin kerta toisensa jälkeen. Sellainen ahdistaisi ketä tahansa pitkän päälle.
Toimii myös toiseen sukupuoleen, ex-vaimoni oli täysin kokematon ennen minua ja minä olin hänen ensirakkautensa. Suhteemme oli aina vinossa, hän joutui hakemaan tasapainon olemalla helvetillinen nipottaja ja päällepäsmääjä ja minä sitten dominoin hänen rakkauselämäänsä suvereenisti ja toisen puolen ajasta hän oli säälittävä anteeksianteeksi hokeva palleroinen joka ei tiennyt mitenpäin olla ja pyrki aina ja kaikkialla miellyttämään.
Naisilla on se hyvä puoli että seksuaalinen kokemattomuus ei niinkään haittaa. Koska miehen on helppo saada tyydytys myös kokemattomasta niin naisen opettaminen seksin saralla ei ole itseltä pois mitenkään liikaa - tätä helpottaa kelvollisten miesten taipumus dominointiin jolloin naisen ei edes tarvi olla itse mitenkään kovin aktiivinen osallistuja, tulla vain mukana kaikkeen kivaan.
Kokemattomalle miehelle kokemattomuus itsessään tekee naiselle miehestä helposti täysin käyttökelvottoman ja turhauttavan sängyssä. Pelit ei toimi, joutuu neuvomaan jatkuvasti ja lepyttelemään tuskastuvaa ja ties mitä sielunhoitoa joka vie koko touhusta hohdon heti.
Tällästä. Mulla on treffit naisen kanssa jolle lupauduin rakastajaksi. Rock on ;-)
moisella nimimerkillä ei voi ottaa tosissaan.
Viestisi ei pidä lainkaan paikkaansa.
Aivan uskomatonta provoilua ja vähänkään kokemattomien miesten vähättelyä.
Pitääkö surkeaa itsetuntoasi "mannest mann" yrittää täällä korottaa tuollaisella paskalla?
Turha vinkua, ei se mullakaan aina hyvin mee. Se mimmi oli loppujenlopuksi ADHD-yhteishyvä joka vielä teki liki täydet oharit.
Meeppä näyttään mulle yksikin kivannäköinen täysin järkissään oleva terve yli 21v nainen jolla on kokemusta suhteista ja joka kokee asiakseen haluta kokematonta miestä?
Ei löydy. Naiset haluu miehen joka vie ja että suhteet pelaa hyvin. Samaa tahtoo myös miehet ainakin emotionaalisesti. Seksi on yksi hyvin merkittävä tekijä loppukädessä vähintään 90% naisista (ja miehistä) ja sen on toimittava kohtuullisesti. Veltolla munalla ei tee mitään, eikä tee sellaisella miehellä jota pitää maanitella vuositolkulla. Ei kai se nyt ole niin vaikeaa tajuta että naisiakin panettaa?
Siinä missä nainen voi käyttää liukuvoidetta ei miehen henkinen epävarmuus ole kierrettävissä.
Lisäksi nykyajan hektiseen meininkiin kuuluu se että jos nainen haluaa tykätä miehestä "platonisesti" ja rakentaa hänen kanssaan jonkinlaista suhdetta ilman seksiä se tapahtuu samalla kun hän tutustuu mieheen ja nussii toisten kyvykkäiden miesten kanssa. Eipä naiset ilman meisseliä jää. Siinhän "vakavasti" seurusteleva mies katelee kun hänen melkein-tyttökaveri hugbuddyään laitetaan viikoittain ja itse ei osaa tai pysty.
On halpaa laittaa karu totuus provon piikkiin. Se pelastaa ainakin pisaran verran itsetuntoa; "Ei tuo voi olla totta!". Ne naiset ei ole mitään herttaisia kullanmussukoita jotka odottelee miestä vaan useimmat haluaa seksiä ja varmaotteista toimintaa. Jota siis nössömies ei toimita.
En näe mitään syytä leimata rehellistä kirjoitusta provoksi, vaan tuo teksti melkein ansaitsisi paikkansa jokaisen vähän yli kaksikymppisen ja sitä vanhemman ATM:n jääkaapin ovessa päivittäisenä muistutuksena tietyistä realiteeteista.
Tiedän, että voisin olla hyväkin ehdokas naisten platonisten, intellektuaalis-aseksuaalisten tarpeiden tyydyttäjäksi - ja vastaavasti täysin kelvoton mieheksi. (Ns. tikapuuteoria on Jumalan totuutta, sanoivatpa naiset siihen mitä tahansa - ennemmin uskon havaintoihini kuin sanoihin.) Kuitenkin omat älylliset tarpeeni tyydyttyvät varsin hyvin jo anonyyminä harrastetussa nettihöpinässä (ynnä opiskelussa ja muussa semmoisessa), joten miksi pitäisi vaivautua sellaiselle kentälle, jolla toimiminen olisi vain turhauttavaa?
Silloin kun vielä olin jollakin lailla kyvykäs ihastumaan, olisin helposti saattanut tuntea jotakin sellaista naista kohtaan, jonka kanssa olisin henkisesti samalla aaltopituudella - koskaan en pelkkään ulkonäköön osannut tuijottaa, vaikka en sen merkitystä väheksykään. Kuitenkaan en koskaan olisi pystynyt tarjoamaan tällaiselle naiselle muuta kuin älyllistä stimulaatiota, vaikka olisin tahtonutkin - katsoin siis "fiksun kaveripojan" roolin sijaan järkevämmäksi valita olla vain oma epäsosiaalinen ja ystävätön itseni.
Jokainenhan on joskus kokematon.
Melkein sama jos sanoisit että jokaisella miehellä jolla ei ole 18 senttistä niin parempi on jäädä kotiin kun ei tytöt tykkää.
Mies voi olla kokematon tai ainakin vain vähän kokematon vaikka ei olisi kovin nössökään. Esimerkiksi miehellä voi olla alla vakava seurustelusuhde lukioajoilta jonka jälkeen ollaan sinkkuna.
Täysin kokematonkin voi löytää seuraa ja naiset kyllä hyväksyy, toki osa naisista vaatii kokemusta.
Kyllä kaloja meressä riittää kokemattomallekin tai vähemmän kokeneelle.
Noita platonis-juttuja ei oikein edes ymmärtänyt. Kaverisuhde nyt on vähän eri juttu.
Ettet itse ole vain vähän kokematon?
Uskon suhteen ja rakkauden kestävän kunhan sen eteen tekee töitä, riippumatta seksuaalisesta tai muustakaan kokemuksesta. Täysin valmista ihmisestä ja kumppania ei tule koskaan vastaan.
Ihmettelen tuota, että rinnastat tavallaan seksin ja rakkauden yhdeksi ja samaksi asiaksi. Monella seksi kokemukset on hankittu täysin muun ihmisen kanssa kuin ensirakkauden.