Eromme tehtiin minun päätösestäni, suhde kesti noi 3,5 v. Nyt pari kuukautta sen jälkeen asia sattuu kipeästi, tunnen syyllisyyttä, että jätin miehen.
Suhteemme alkoi vain nelisen kuukautta miehen leskeytymisen jälkeen. Seurusteltuamme n. 1,5 vuotta hän suostutteli meidät, teini-ikäisen lapseni kanssa, muutamaan hänen ja myös teini-ikäisen lapsensa luokse.
Hän teki töitään kotoa käsin joten olimme paljon yhdessä, ehkä liikakin. Jäin vuorotteluvapaalle
koko vuodeksi. Olimme entistä tiiviimmin yhdessä. Hän käytti alkoholia lähes päivittäin, toisina enemmän ja toisina vähemmän. Siinä sivussa se alkoi maistumaan minullekin. Liikaa, kun jälkeenpäin ajattelen. Sen vuoksi aloimme riitelyn, humalassa tulee sanottua totuuksia joita tuskin selvinpäin sanoisi. Hänen mielestään niillä ei ollut merkitystä, minun mielestäni oli, ne jäytävät ajatuksissa ja tulee sanotuksi uudelleen.
Olin ollut toistakymmntä vuotta yksin ilman parisuhdetta, omaa kaipuutani täyttääkseni lähdin tähän suhteeseen. Koin syyllisyyttä lapseni vuoksi, olin mielestäni jättänyt hänet yksin. Se alkoi tuntumaan raskaalta ja sanoin miehelle, että muutamme pois.
Vedin maton hänen jalkojensa alta, hän oli kuvitellut suhteemme kestävän loppuelämämme. Siitä seurasi melkomoinen minun haukkumiseni. Sen vielä kestin, mutta kun hän otti niin sanoakseni samoille lakanoille uuden naisen parin viikon päästä kerrottuani erosta, nuoremman tietysti, ulkomaalaistaustaisen ja kehua retosteli vielä ko. naisen erinomaisuutta, se sattui.
Syyllisyyttä tunnen siksi, etten mielestäni yrittänyt tarpeeksi jotta suhteemme olisi voinut jatkua. Olin puhumatta pahasta olostani, hän siitä pari kertaa sanoi, että hän näkee minun pahan oloni, mutta siihen se jäi. Se vielä painaa mieltä, että miksi hänellä on oikeus olla onnellinen uuden naisen kanssa ja minä kärvistelen yksinäni.
Ajattelen usein, että vielä me palaamme yhteen, en vaan tajunnut olessamme yhdessä, kuinka syvät tunteeni häntä kohtaan olivat, siksi lähdin.
Suhteemme alkoi vain nelisen kuukautta miehen leskeytymisen jälkeen. Seurusteltuamme n. 1,5 vuotta hän suostutteli meidät, teini-ikäisen lapseni kanssa, muutamaan hänen ja myös teini-ikäisen lapsensa luokse.
Hän teki töitään kotoa käsin joten olimme paljon yhdessä, ehkä liikakin. Jäin vuorotteluvapaalle
koko vuodeksi. Olimme entistä tiiviimmin yhdessä. Hän käytti alkoholia lähes päivittäin, toisina enemmän ja toisina vähemmän. Siinä sivussa se alkoi maistumaan minullekin. Liikaa, kun jälkeenpäin ajattelen. Sen vuoksi aloimme riitelyn, humalassa tulee sanottua totuuksia joita tuskin selvinpäin sanoisi. Hänen mielestään niillä ei ollut merkitystä, minun mielestäni oli, ne jäytävät ajatuksissa ja tulee sanotuksi uudelleen.
Olin ollut toistakymmntä vuotta yksin ilman parisuhdetta, omaa kaipuutani täyttääkseni lähdin tähän suhteeseen. Koin syyllisyyttä lapseni vuoksi, olin mielestäni jättänyt hänet yksin. Se alkoi tuntumaan raskaalta ja sanoin miehelle, että muutamme pois.
Vedin maton hänen jalkojensa alta, hän oli kuvitellut suhteemme kestävän loppuelämämme. Siitä seurasi melkomoinen minun haukkumiseni. Sen vielä kestin, mutta kun hän otti niin sanoakseni samoille lakanoille uuden naisen parin viikon päästä kerrottuani erosta, nuoremman tietysti, ulkomaalaistaustaisen ja kehua retosteli vielä ko. naisen erinomaisuutta, se sattui.
Syyllisyyttä tunnen siksi, etten mielestäni yrittänyt tarpeeksi jotta suhteemme olisi voinut jatkua. Olin puhumatta pahasta olostani, hän siitä pari kertaa sanoi, että hän näkee minun pahan oloni, mutta siihen se jäi. Se vielä painaa mieltä, että miksi hänellä on oikeus olla onnellinen uuden naisen kanssa ja minä kärvistelen yksinäni.
Ajattelen usein, että vielä me palaamme yhteen, en vaan tajunnut olessamme yhdessä, kuinka syvät tunteeni häntä kohtaan olivat, siksi lähdin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joka ei osaa olla yksin, vaan ottaa heti uuden, kun vanha suhde loppuu. Ei ole normaalia alkaa seurustella neljä kuukautta puolison kuoleman jälkeen. Jos noin nopeasti alkaa uusi suhde maistua, se uusi kumppani on vain laastari ja hoitaja. Tuollaiselle miehelle naiset ovat vain käyttötavaraa, jotka voi korvata uudella tarpeen tullessa.
Tältä kannalta olen asiaa myös ajatellut, mutta silti en voi olla kokematta syyllisyyttä siitä, että huomattuani ettei meillä ollut oikeastaan muuta yhteistä kuin alkoholi ja huvitukset otin ja lähdin. Yhteistä arkea meillä ei juurikaan ollut ja se oli myös yksi lähtöni syistä.
Nyt mietin myös sitä, että hänellä on se uusi, (joka on todennäköisesti niitä naisia jotka haistavat rahan), että mies muuttaisi tapojaan siihen suuntaa millaisena minä näkisin niiden olevan edellytyksenä toimivan suhteen edellytyksenä.
Tekee kipeää ja haluaisin tavata hänet kasvokkain, että pääsisin kertomaan hänelle todelliset lähtöni syyt. Niitä ei siinä ero- ja muuttotouhussa juurikaan tullut selvitettyä. Hän oli kyllä minuun yhteydessä kehua retostellakseen uuden naisensa erinomaisuudesta.
Ei sun kannata piiskata itteäs syyllisyyden tunteilla!
Kerroit itsekin,että yhdessäolonne oli lähinnä alkoa ja huvituksia. teillä ei kunnon arkea oikein päässyt syntymäänkään,ja koit sen turhauttavana...usko pois,että vaikka olisit jäänytkin,niin ennemmin tai myöhemmin olisi voinut ero kuitenkin tulla!
Puhun nimittäin omasta kokemuksesta,että alkoholin ollessa suhteessa vahvoilla,se ei ole aitoa,vaan kaikkea muuta!!!
Nyt olen onnellisessa suhteessa,olemme molemmat lopettaneet alkoholin (käytettiin kans liian reippaasti) ja ero oli meilläkin monta monta kertaa hiuskarvan varassa...rakastimme kuitenkin onneksi niin paljon,että päätimme että joko ero ja viina,tai yhdessäolo raittiina!
meillä se oli samaa vanhojen kaivelua,ja riitaa olemattomista asioista kännissä.Nyt ne ovat mennyttä,joten koeta jatkaa reippaasti elämää,ja katsoa suuntaa eteenpäin,äläkä jää haikailemaan exääsi,kun mustakin hänen touhunsa vaikuttaa todella kypsymättömältä!!!!!!
Jos hän heti veti vuoteeseenne uuden naisen,kuinka edes viitsit haikailla juttelemaan hänen kanssaan entisistä asioista,saatika tulevista?
Eiköhän mies ole nyt karvansa näyttänyt...
Sori suora tekstini,mutta joskus sivullisen neuvo oikeasti auttaa,kun saa jämäkän mielipiteen asiasta. Älä siis pahastu tästä viestistäni!
Elämä on edessä! ei takana! TSEMPPIÄ:)