Olen ollut sinkkuna kymmenen vuotta.Paljon uusia tuttavuuksia on tullut.Tämä vapaus vaan tuntuu hyvältä.Kun kaipaan seuraa niin menen ihmisten ilmoille ja kun haluan olla itteni kanssa niin olen silloin.Yksi syy valintaani on se,kun en usko löytäväni kunnollista miestä.Yleensä ne ovat jollain tapaa vinksahtanneita mm.mustasukkaisuus,väkivalta,narsismi..Missä ovat ne terveet miehet?
sinkkuna olon mukavuus
rupi1
121002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kolmas vuosi tuli täyteen ja neljäs alkoi. Lyhyitä seurusteluja välillä tai oikeastaan vain tapailuiksi sanottavia.
Nytkin valmistaudun ystävien kanssa juhlimaan 43-vuotispäivääni, mutta mieluumin haluaisin oman kullan rinnalle :) Kai olen liian ranttu, eikä minulle ihan jokainen mies kelpaa.
Joten itseänipä saan yksinolosta syyttä.
Missä lie kaikki, keskustelukykyiset, elämäniloiset, mukavat miehet
Fiksuja ja hyviä on joka puolella, kun muistaa pitää silmät auki. Kirjastossa, harrastustoiminnoissa, työpaikoilla, lenkkipoluilla...
Naisillakin on lupa iskeä, jos huomaa hyvä miehen. :) Pitää vaan osata erottaa rentut ja hyvät miehet.
Itse olen tavannut hyviä miehiä (esim. naapurini, työpaikalla) ja minulla on yks miespuolinen ystävä, joka on voivotellu minulle, että missä niitä naisia voisi tavata, kun ei halua mennä baariin ja yökerhoon.
Missä ne hyvät miehet on? Kirjastossa, en ole törmännyt vaikka olenkin kirjaston vakioasiakas :) Raveissakin aloin kulkeen ihan sen takia että siellä on miehiä, muttamutta... en minä osaa mennä jutteleen kenellekään oudolle. Lätkämatseissa käyn, siellähän on miehiä ja no, pidän itsekin jääkiekosta.
Kaupassa, katselen miehiä joilla on vain kori :) Nehän on melkein aina sinkkuja, kun eivät osta kärryn täydeltä tavaraa. Mutta sama juttu, eipä tuntemattomalle osaa mennä jutteleen.
Työpaikka, onhan siellä miehiä ja mukaviakin vielä... mut eihän sitä "kuormasta saa syödä"
se hyväpuoli että kykenee ilman sitoumuksia kysymään itseltään: "olisko hänessä potentiaalia syrjäyttämään runkkaaminen ja tarve vieraissa käymiseen"
Sinkkuna olo on ihanaa:) Erottuani muutama vuosi sitten pitkästä avioliitostani ajattelin, että sinkkuvaihe on vain tilapäinen olotila.
Nyttemmin toivon, ettei tästä ihanan vapaasta ja itsenäisestä elämästä tarvitsisi ihan heti luopua.
ikinä tule luopumaan. parisuhteelle se ei tosin ole este, vaikka kumppanilta se paljon vaatiikin. yksi tosin riittää.
Kun sen osaa kaiken voi tiivistää yhteen lauseeseen.
Hyvin sanottu tuo sitaateissa oleva.
Jep. Itse olen funtsinut ihan samoja asioita.
Olen kyllä myös "kituuttanut" parissa parisuhteessa, mutta sitten sitä rupeaakin miettimään, että "miksi tämä on niin vaikeaa"...??
Ns. sopivaa miestä on TOSIAAN vaikeaa löytää.
Unohdit listasta sovinismin, alkoholismin, pettämis-syndrooman, naisten nyystäjä -tyypin, jne...
kyllä sitä on tässä alkanut seurustelevana kaipaamaan niitä sinkkuaikoja!
kun ennen saattoi tehdä vaikka mitä. mutta nyt kun toivois että kumppani viettäis aikaa mun kanssa ja lähtis tekemään kaikkea kivaa niin EI!aina on joko liian väsynyt tai sitten ei huvita...
joskus harkitsen ihan vakavastikin että pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja lähden maailmalle seikkailemaan!
miehistä tulee nykyään seurustelusuhteissa niin tylsiä ja apaattisia että käy ihan hermon päälle!
Mikä sitä estää, tekemästä asioita niin kuin sinkku aikana, tai lähtemästä matkoille. Tylsä ja apaattinen mies jää varmaan mielellään pitämään taloa pystystä kun seikkailet muualla. :)
Niin just. Lisäksi oma "siippaani" on vienyt terveyteni, että näin.
"Missä ovat ne terveet miehet?"
Tuskin ainakaan vapaina, enää...