Mielipiteitä,onko kateus syynä,että suuresta sisarusparvesta pitää minuun yhteyttä vain 2 velipoikaa,samoin vaimon siskonmies karttaa minua kuin ruttoa,huomaan,että naamani ärsyttää,olen huomannut,että sillon harvoin kuin jossain nähdään,yrittää mollata parhaansa mukaan,lisäksi arvaan ja vähän tiedänkin,arvostelee muille selän takana,olen yrittänyt pitää suhteita ja joskus soitella,mutta lakannut kun kukaan ei koskaan soita minulle eikä meillä käy ketään kuin jossain perhejuhlissa kun eivät kehtaa olla käymättä,mielestäni en ole pahemmin leukinut enkä ollut epäkohtelias,lisäksi olen monta kertaa menneinä vuosina auttanut sukulaisia rakennus ynnä muissa hommissa ihan talkoo periaatteella,olen aika sosiaalinen ja yksinäisyys joskus vaivaa.
Sosiaalinen eristäminen
Meneekö liika hyvin
42239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olipas pitkä lause.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun ihminen kelpaa suvulleen vain niin kauan, kun osallistuu talkoisiin ja on tarvittaessa paikalla. Kun avuliaisuus vähenee, vähenevät suvun yhteydenotot ja kahvikutsutkin. Oma sisareni on hyvä esimerkki siitä, kuinka pidetään yhteyttä vain silloin, kun on ollaan vailla apua. Milloinkaan muulloin hän ei ota yhteyttä.
Kertokaapa Te, jotka muistatte jonkun ihmisen vain silloin, kun tarvitsette hänen apuaan, miksi näin?
olemme samassa tilanteessa. Kukaan ei soita koskaan, kukaan ei käy kuin maksimissaan kutsuttaessa juhliin. Ei pyydä kylään. Ei mitään. Meilläkin oli niin, että niinkauan kuin jaksoimme auttaa isovanhempiamme ja olimme samaa mieltä politiikasta alkaen meidät hyväksyttiin. Sitten anoppi alkoi puuttua lapsen nimeen, kummeihin verhoihin jne. aloin ottaa etäisyyttä ja teimme niin kuin meitä huvitti. Yritin aina kunnioittaa heitä, enkä uskaltanut koskaan sanoa suoraan, mutta kun emme enään pystyneet auttamaan heitä ja sanoimme siitä, niin he eristivät meidt suvusta. Itse pystyn asian kanssa elämään, mutta säälittää mieheni. Hänellä ei ole sisaruksia käytännössä olemassakaan.
Täytyy sanoa, että kuulostaa aivan liian tutulta.
kerron meidän tarinamme.
itse olen kotoisin sellaisesta perheestä, että olemma olleet todella läheisiä aina.
Mutta mieheni suku on kuin helvettiä eläisi.
heitä on 8 sisarusta yhteensä ja kaikki kilpailevat keskenään toistensa kanssam kellä menee hyvin jne.
puhuvat paskaa minkä jaksavat ja minulle se on ollut todella vaikeaa, en ole tottunut noin kavalaan sukuun. Ikinä ei ole kylään pyydetty kenenkään suvun puolelta. ei edes kohteliaisuuksina. Minut on ristytti huonoksi äidiksi ja jopa narkomaaniksi, yks sisarus on sanonut , että olen yrittänyt jopa iskeä häntä.
Siis aivan sairasta pelleilyä. En usko että he kaikki olisivat sellasia vaan , että siellä on pari päälle päsmäriä. Mieheni puolesta minulla on erittäin paha olo. erittäin. Kaikista kauhein temppu mitä oli tehty juuri nyt, että mieheni äiti oli siiretty sairaalasta hoitokotiin (hänellä on alzhaimerin tauti) kaikille muille ilmoitettiin muttei meille vaikka me olemme häntä eniten käyneet katsomassa vaan sekin oli suunniteltu salaa..