Kuinka paljon te käytätte aikaa kavereiden/ystävien näkemiseen ja yhteydenpitoon? Entä paljonko vaaditte/haluaisitte, että joku kaverinne käyttää teihin aikaa?
Itse opiskelen (ma-pe 6-9h. koulua päivässä), kun tulee koulusta kotiin, kauppaan, ruoan tekemistä ja ne kaikkein pakollisimmat kotityöt (tiskikoneen tyhjäys ja täyttö, keittiön siivous). Sitten ma, ke ja to menen illaksi töihin, ja vaikka töitä ei olisikaan kuin vaikka klo 18-20, niin kello on silti jo puoli 9, kun tulen kotiin. Sitten suihkuun, hetken ehtii olla sohvalla miehen kanssa ja sitten nukkumaan. Aamulla kuitenkin herätys on usein klo 6.30-7.30.
Viikonloppuisin yleensä lauantaipäivisin olen 2-3h kummilapseni kanssa (heillä hieman vaikeampaa juuri nyt, joten yritän auttaa niin paljon kuin mahdollista) ja viikonloppuisin yritän myös tehdä kotityöt (siivota, pestä pyykkiä), hoitaa kuntoani ja nähdä vanhempiani tai käymme miehen vanhempien luona. (anoppi vaatii, että käymme joka sunnuntai)
Ainoat arki-illat minulla on vapaata tiistaina ja perjantaina. Usein perjantaina olen jo niin uupunut, että menen aikaisin nukkumaan. Tiistaina olisi myös todella ihana vain köllötellä tuoreen aviomieheni kanssa sohvalla ja nauttia hänen seurastaan.
En harrasta enää mitään (ei ole aikaa) ellei kirjojen lukemista ja kotona tapahtuvia juttuja lasketa. Mies on töissä pe klo 18-02 ja la klo 20-04. Sunnuntain nukkuu pitkään ja silloin käydään anopilla tai minun sukulaisissa.
Yhteistä aikaa miehen kanssa ei siis todellakaan ole paljon! Ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi ja ei kyllä miehenkään mielestä.
Ongelma on yksi hyvä ystäväni, joka asuu kanssani samassa kaupungissa valittaa jatkuvasti, etten näe häntä tarpeeksi. En vain enää ymmärrä, miten voisin!? Näen häntä lähes joka perjantaialkuilta. Viikonloput eivät hänelle käy, koska hän haluaa olla miehensä kanssa pe-illasta su-iltaan ja mikä on ehkä ymmärrettävää, sillä mies on arkipäivät töissä pitempää päivää, tulee kotiin ehkä illalla vasta.
Itselläni ei vain tunnu olevan aikaa arkena. Kerran viikossa kahvittelu ei riitä kaverille. Haluaisi nähdä esim myös tiistai-iltaisin (koska tietää, että on minun vapaailta). Juttelen kaverin kanssa messengerissä 2-3 iltana vkossa 30-60min yleensä kerrallaan. Viestejäkin lähetellään viikolla ja joskus hän myös soittaa kuulumisia ja kyselee heti jo maanantaina viimeistään, että käykö taas seuraava perjantai.
Ymmärrän, että kaverini saattaa olla aika yksinäinen arki-iltaisin, kun miehensä on poissa, mutta silti itselläkään ei meinaa olla aikaa :/
Harmittaa mieheni puolesta, että tätäkö tämä avioliitto on, että minä olen koko ajan poissa ja menossa. Mies on töissä, joten viikonloppuiltoja ei juuri olla yhdessä. Silloin mielelläni näkisin kavereita ja näenkin yleensä niitä kavereita, joille vkoloput sopii. Tavattoman harmillista on, että monille viikonloput EI KÄY, koska ovat poikaystäviensä kanssa ja bilettävät ym.
Silti he vaativat, että minulla pitäisi olla aikaa nähdä arkena!
Älytön tilanne, kun ei tiedä, kenen tulisi joustaa...
Ystäväni kyllä hyvin tietävät, että meillä on uusi asunto, jonka maksamiseen myös minun täytyy käydä töissä koulun ohella, ei vain mieheni! Ja että aikaa on vähän itsellä. Tenttikausien aikaan on todella tylsää, kun kaveri kitisee puhelimessa, etten muka välitä hänestä, jos jonain perjantaina en ehdi nähdä, kun on pakko lukea tentteihin. Ja sitten ne tentit menee joten kuten läpi, kun aika on mennyt kavereiden kanssa kahvilla... :/
En varmaan löydä täältä ratkaisua, mutta ajattelin kirjoittaa silti. Tosi ärsyttävä tilanne...
Itse opiskelen (ma-pe 6-9h. koulua päivässä), kun tulee koulusta kotiin, kauppaan, ruoan tekemistä ja ne kaikkein pakollisimmat kotityöt (tiskikoneen tyhjäys ja täyttö, keittiön siivous). Sitten ma, ke ja to menen illaksi töihin, ja vaikka töitä ei olisikaan kuin vaikka klo 18-20, niin kello on silti jo puoli 9, kun tulen kotiin. Sitten suihkuun, hetken ehtii olla sohvalla miehen kanssa ja sitten nukkumaan. Aamulla kuitenkin herätys on usein klo 6.30-7.30.
Viikonloppuisin yleensä lauantaipäivisin olen 2-3h kummilapseni kanssa (heillä hieman vaikeampaa juuri nyt, joten yritän auttaa niin paljon kuin mahdollista) ja viikonloppuisin yritän myös tehdä kotityöt (siivota, pestä pyykkiä), hoitaa kuntoani ja nähdä vanhempiani tai käymme miehen vanhempien luona. (anoppi vaatii, että käymme joka sunnuntai)
Ainoat arki-illat minulla on vapaata tiistaina ja perjantaina. Usein perjantaina olen jo niin uupunut, että menen aikaisin nukkumaan. Tiistaina olisi myös todella ihana vain köllötellä tuoreen aviomieheni kanssa sohvalla ja nauttia hänen seurastaan.
En harrasta enää mitään (ei ole aikaa) ellei kirjojen lukemista ja kotona tapahtuvia juttuja lasketa. Mies on töissä pe klo 18-02 ja la klo 20-04. Sunnuntain nukkuu pitkään ja silloin käydään anopilla tai minun sukulaisissa.
Yhteistä aikaa miehen kanssa ei siis todellakaan ole paljon! Ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi ja ei kyllä miehenkään mielestä.
Ongelma on yksi hyvä ystäväni, joka asuu kanssani samassa kaupungissa valittaa jatkuvasti, etten näe häntä tarpeeksi. En vain enää ymmärrä, miten voisin!? Näen häntä lähes joka perjantaialkuilta. Viikonloput eivät hänelle käy, koska hän haluaa olla miehensä kanssa pe-illasta su-iltaan ja mikä on ehkä ymmärrettävää, sillä mies on arkipäivät töissä pitempää päivää, tulee kotiin ehkä illalla vasta.
Itselläni ei vain tunnu olevan aikaa arkena. Kerran viikossa kahvittelu ei riitä kaverille. Haluaisi nähdä esim myös tiistai-iltaisin (koska tietää, että on minun vapaailta). Juttelen kaverin kanssa messengerissä 2-3 iltana vkossa 30-60min yleensä kerrallaan. Viestejäkin lähetellään viikolla ja joskus hän myös soittaa kuulumisia ja kyselee heti jo maanantaina viimeistään, että käykö taas seuraava perjantai.
Ymmärrän, että kaverini saattaa olla aika yksinäinen arki-iltaisin, kun miehensä on poissa, mutta silti itselläkään ei meinaa olla aikaa :/
Harmittaa mieheni puolesta, että tätäkö tämä avioliitto on, että minä olen koko ajan poissa ja menossa. Mies on töissä, joten viikonloppuiltoja ei juuri olla yhdessä. Silloin mielelläni näkisin kavereita ja näenkin yleensä niitä kavereita, joille vkoloput sopii. Tavattoman harmillista on, että monille viikonloput EI KÄY, koska ovat poikaystäviensä kanssa ja bilettävät ym.
Silti he vaativat, että minulla pitäisi olla aikaa nähdä arkena!
Älytön tilanne, kun ei tiedä, kenen tulisi joustaa...
Ystäväni kyllä hyvin tietävät, että meillä on uusi asunto, jonka maksamiseen myös minun täytyy käydä töissä koulun ohella, ei vain mieheni! Ja että aikaa on vähän itsellä. Tenttikausien aikaan on todella tylsää, kun kaveri kitisee puhelimessa, etten muka välitä hänestä, jos jonain perjantaina en ehdi nähdä, kun on pakko lukea tentteihin. Ja sitten ne tentit menee joten kuten läpi, kun aika on mennyt kavereiden kanssa kahvilla... :/
En varmaan löydä täältä ratkaisua, mutta ajattelin kirjoittaa silti. Tosi ärsyttävä tilanne...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anteeksi. Olipa niin hurja ohjelma että menin ihan sekaisin. Jos et kerkiä sitä kaveria useammin näkemään niin sanot suoraan vain, pakko on ymmärtää. Pelkään että väsytät itsesi muutenkin jo. Mutta tarkkaile jaksamistasi, hiljennä vauhtia jos alkaa tulla oireita väsymyksesstä.
Olin joskus samassa tilanteessa. Opiskelin, kävin töissä yms. Arkipäivät käytännössä menivät siinä. Viikonloppuna oli pakko yrittää vielä tehdä kouluhommia ja viettää aikaa oman miehenkin kanssa. Pari vuotta tällaista tahtia, kyllä se karsi muutaman kaverin pois. Tosi ystävät ymmärsivät kyllä, nyt tapaamme taas aktiivisemmin.
Toivottavasti jaksat! Tsemppiä :)
kiltti? Rytmisi tuntuu aikamoiselta ja jostain kannattaa karsia. Ei tuollaista pyöritystä jaksa loputtomiin. Kaverisi tuntuu olevan vähän lapsellinen marisija. Et sinä ole hänen huoltajansa, joka kantaa vastuun. Tervettä itsekkyyttä kannattaa kokeilla. Itse opiskelen ja teen töitä opiskelun ohessa. Silloin kun on vapaata, haluan yleensä vain olla rauhassa ja tehdä mitä itseä huvittaa. Mulla "pää räjähtäisi", jos pitkään jatkuisi sellainen tilanne, että joka päivälle olisi joitain ohjelmaa. Onko anoppilassa käytävä joka sununtai ja ystävä nähdä joka perjantai? Mikä voisi olla pahinta, jos näkemisiä harventaisi oman jaksamisen vuoksi?
Ite oon sit mieltä et aikaa löytyy jos sit haluu löytää. Oikeesti. Niinku otsikos sanoinki. Jos sä _oikeesti_ haluut nähä ystävääs, pystyt siihe. Jos toi tilanne on vaa väliaikanen yritä selittää ystävälles? Molemmat vois joustaa? Kokemuksel voin sanoo et tuntuu paskalta ku ystäviltä ei löydy aikaa aina on opiskelut, työt, jätkät, muut ystävät, sukulaiset, harrastukset.. Mutta mulle ei jotenkii vaa löydy aikaa. Että seki kertoo siit kui paljo välittää, löytyykö aikaa vai ei.
Ei sinun tehtäväsi ole ystävääsi viihdyttää. Itse en näe ystävistäni ketään joka viikko, tosin samassa kaupungissa asuukin heistä vain yksi. Toteat vain harmitellen että on niin paljon kaikkea, ja jätät huomioimatta ystäväsi kiukuttelun aiheesta.