Mietin vaan tässä itsekseni että tarvitseeko muut ystäviä, kuinka tärkeitä ne oikein ovat?
Mielestäni ilman ystäviä pärjää varsin hyvin, ainakin saa olla vapaa. Aiemmin pidin yhteyttä enemmän netin välityksellä, mutta eipä siitäkään mitään iloa tullut, joten päätin lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon ihmisiin myös netin välityksellä.
Nyt nautin täydellisestä vapaudesta, ei tarvitse vahtia onko mesessä jollakin jotain turhanpäiväistä asiaa, esim. valitettavaa omasta elämästään jota pitäisi kuunnella. Ei tarvi odottaa puhelimen soimista eikä tarvi tuskastella kun taas joku nainen katoaa chatista kesken keskustelun.
Jos ei ole mitään, ei ole myöskään niitä huonoja puolia, eli mihin hittoon sitä tarvii ystäviä? Ehkä olen vaan erakkoluonne, mutta en vaan käsitä (yleensä naisten) hössötystä ystävistä ja kuinka kamalasti niitä pitää sitten olla...
Mielestäni ilman ystäviä pärjää varsin hyvin, ainakin saa olla vapaa. Aiemmin pidin yhteyttä enemmän netin välityksellä, mutta eipä siitäkään mitään iloa tullut, joten päätin lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon ihmisiin myös netin välityksellä.
Nyt nautin täydellisestä vapaudesta, ei tarvitse vahtia onko mesessä jollakin jotain turhanpäiväistä asiaa, esim. valitettavaa omasta elämästään jota pitäisi kuunnella. Ei tarvi odottaa puhelimen soimista eikä tarvi tuskastella kun taas joku nainen katoaa chatista kesken keskustelun.
Jos ei ole mitään, ei ole myöskään niitä huonoja puolia, eli mihin hittoon sitä tarvii ystäviä? Ehkä olen vaan erakkoluonne, mutta en vaan käsitä (yleensä naisten) hössötystä ystävistä ja kuinka kamalasti niitä pitää sitten olla...
Vastaukset 6
Vanhimmat
pohdiskelun aloitus!!!
Jos nyt aivan rehellisessti katson omaa "ystävien tarvettani", niin ainakin se nousee esiin, että ystävät ovat kuin peili.
Ja toisekseen, kun pohtii asioita ystävän kanssa saa uusia näkökulmia ja ulottuvaisuuksia/syvyyksiä asioihin. Ymmärtää ja jaksaa jatkaa matkaa.
Et kai sinä vaan sittenkin pelkää elämää...???
Jotenkin vaikuttaa siltä...?
No, kuitenkin tahdon toivottaa sinulle hedelmällistä vapautta ja yhteydetöntä ystävyyttä(=yksinäisyyttä!)
Kerrohan joskus, kuinka onnistut??!!!
Noinko selkeästi sitten tuon asian selitinkin..
Pahus, joillakin naisilla (tekstistä päättelen että olet nainen) on maaginen kyky lukea rivien välistä.
Olen aina sanonut että en pelkää kuolemaa, mutta pelkäänkö sitten elämää.. en osaa siihen vastata.
Enkä itsestäni meinannut höpistä, vaan yleisesti ottaen siitä onko ihminen niin laumasielu, että tarvitsee elääkseen ystäviä ympärilleen.
No, ainakaan en tule kertomaan jos en onnistunut.
Sehän on ihan ihmiskohtaista tarviitseko ystäviä ja kuinka monta ja minkä tyyppisiä. Sulle voi olla oikea tyyli elää erakkona ja ilman ystäviä. Ymmärrän senkin. Itse taas nautin muiden seurasta ja haluan pitää yhteyttä ystäviini ja olen aidosti heidän asioistaan kiinnostunut. Sanoisin, että minulle ystävät ovat elintärkeitä;)He ovat se elämän suola, pikku piristys päivään...
Kyllähän ne ystävät ovat tärkeitä myös miehille. Eivät ne ole vain naiset, jotka "hössöttävät" ystävistä.
Jos täytyisi valita, väliltä lukuisia tuttuja vaiko pari parasta ystävää. Niin valitsisin pari parasta ystävää. Sellaiset hyvän päivän tutut ovat pinnallisia suhteita, eikä heidän kanssaan voi oikeasti puhua itseä mietityttävistä asioista.
tarvii ystäviä.mut varoitan kuitenkin yhdestä henkilöstä joka käyttää a.m kirjaita on punatukkainen se käy lasten ja aikuisen kurkkuu,varsinkin sinkut jolla on lapsia.hän ei kestä katsoa kuin 2 ikä vuoteen olevia lapsia.
No kyllä minä ainakin tarvitsen! Elämä olis tosi tyhjää ja orpoa ilman ketään, kenelle jakaa asioita. En minäkään näe ystäviäni läheskään joka päivä, mutta sellainen pysyvä verkko luo turvallisuutta ja pysyvyyttä tähän elämään. Montaa ihmistä en ympärilleni tarvitse. Siihen riittää parikin henkilöä. Mutta en vois kuvitella miettiväni asioita vain yksin päässäni, käyväni yksin paikoissa, kahvilla jne. Kun oma taju joissain asioissa hämärtyy, niin hyvä ystävä on se, joka palauttaa todellisuuteen ja sanoo "fiksut sanat". Sitäpaitsi veikkaan että ihmisellä jää jokin oma pala persoonallisuudesta piiloon, mikäli ei ole ystäviä heijastamassa sitä takaisin. Mielestäni ystävät myös kasvattavat omaa persoonaa.
Luulen että pelkäät ystävien jotenkin rajoittavan omaa elämääsi ja pelkäät kohdata niitä huonoja puolia heissä. Et ole tainnut kohdata semmoisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti tuovat iloa ja piristystä. Toisin sanoen et ehkä uskallakaan tutustua kunnolla muihin?
No totta mooses tarvii.. ite oon viimeset 2 kuukautta ollu vaiklla ystäviä ku ne idiootit mut hylkäs.. Ja eipä oo kovin iloselta olo tuntunu..
Vasta näin jälkikäteen sitä tajuaa kuinka tärkeitä ystävät ovat.