Sain tuossa männä kesänä jalkaani haavan ulkomailla. Ei ollutkaan mikään helppo tapaus, siihen pesiytyi joku sellainen bakteeri jota ei juuri tunnettu. Se märki viikkoja ja koska se oli nilkassa niin ei siinä kulkemisestakaan oikein mitään tullut.
Onneksi kuitenkin löytyi oikea diagnoosi bakteerille ja pitkän ja sitkeän taistelun jälkeen pöpö taltutettiin.
Etelässähän tuli kyllä selväksi se että laihduttaa pitäisi, varsinkin kun kuulin erään likan sanovan minua Moby Dickiksi. Salaahan se sen sanoi kavereille ja sitten kikattivat päälle, mutta kyllä se vähän vitutti tuo valkoiseksi valaaksi kutsuminen.
Aloitin kotona VHH:n siinä kun sitä haavaakin sitten hoidettiin, eipä siinä mitään, tehosi sitten siinä missä joku muukin dieetti, ei ainakaan haitaksi ollut. Valkoinen valas kutistui mursuksi, värikin oli ruskea siinä vaiheessa matkan jälkeen.
Sitten haava parani ja aloin taas viettämään normaalia elämää. Ensimmäinen VHH-kosketus siihen oli se että mitä minä työpaikalla syön, kunnes ruokalan ystävällinen emäntä suostui koostamaan minulle sopivan VHH-annoksen muutaman euron lisähintaan. Vaan eipä sitä kauaa tarvinnut maksella.
Sen jälkeen oli eräät synttärit erään ystävän kesämökillä ja muutama kalastusviikonloppu toisen ystävän asuntovaunulla. Työnantajan kanssa kävin parin otteeseen pohjoisessa työasioissa, parin päivän matkoja ja päälle viikonloput sain viettää siellä puoleen hintaan muutaman työkaverin kanssa.
Sitten oli erinäinen määrä erinäisiä tilaisuuksia, häät, ristiäiset ja jotain kissanristiäisiäkin. Ja muutamia muita illanviettoja.
Ja niinhän siinä kävi että kyllä VHH loppui melko alkumetreillä kun haava parani. Niin kauan VHH:ta oli helppo noudattaa kun pelkästään kotona oli ja joskus hiukan pihakeinuun kinkkasi, mutta heti kun pääsi normaaliin menorytmiin niin VHH osoittautui niin äärimmäisen vaivalloiseksi noudattaa, ettei ole tosikaan. Ei piru vieköön sitä voi normaalisti syövien ihmisten kanssa noudattaa, joka ikinen kerta on melkoinen vaiva saada se oma annoksensa, kolme kertaa päivässä. Ja kaikki muut niiden välissä olevat tilaisuudet ja tapahtumat sitten kieltäydyt tarjoilusta. Ja aina kylään mennessäsi kinuat oman annoksen.
Kyllä nämä viralliset keinot taitavat olla kuitenkin niitä tapoja joiden noudattaminen onnistuu ja tulostakin niiden avulla syntyy ilman jatkuvaa nipottamista, kunhan vaan katsoo ettei liikaa mätä turpaansa tavaraa.
Puhumattakaan siitä miltä haisi koko ajan, joltain ammoniakilta tai ties mitä se oli, vaimo uhkasi laittaa minut sohvalle nukkumaan jos se ei lopu.
VHH tietääkseni on dieetti jota suositellaan liikkumattomille ihmisille, jonkalainen minäkin olin haavan jalassani,vanhainkoteihinkin. Ja vankilaan se sopinee myös, siellä vietetään säännöllistä elämää ja VHH:ta on hlppo noudattaa. Vaan kun sielläkin on vangeilla ihmisarvo, niin ettei VHH taida tulla muotiin sielläkään.
Onneksi kuitenkin löytyi oikea diagnoosi bakteerille ja pitkän ja sitkeän taistelun jälkeen pöpö taltutettiin.
Etelässähän tuli kyllä selväksi se että laihduttaa pitäisi, varsinkin kun kuulin erään likan sanovan minua Moby Dickiksi. Salaahan se sen sanoi kavereille ja sitten kikattivat päälle, mutta kyllä se vähän vitutti tuo valkoiseksi valaaksi kutsuminen.
Aloitin kotona VHH:n siinä kun sitä haavaakin sitten hoidettiin, eipä siinä mitään, tehosi sitten siinä missä joku muukin dieetti, ei ainakaan haitaksi ollut. Valkoinen valas kutistui mursuksi, värikin oli ruskea siinä vaiheessa matkan jälkeen.
Sitten haava parani ja aloin taas viettämään normaalia elämää. Ensimmäinen VHH-kosketus siihen oli se että mitä minä työpaikalla syön, kunnes ruokalan ystävällinen emäntä suostui koostamaan minulle sopivan VHH-annoksen muutaman euron lisähintaan. Vaan eipä sitä kauaa tarvinnut maksella.
Sen jälkeen oli eräät synttärit erään ystävän kesämökillä ja muutama kalastusviikonloppu toisen ystävän asuntovaunulla. Työnantajan kanssa kävin parin otteeseen pohjoisessa työasioissa, parin päivän matkoja ja päälle viikonloput sain viettää siellä puoleen hintaan muutaman työkaverin kanssa.
Sitten oli erinäinen määrä erinäisiä tilaisuuksia, häät, ristiäiset ja jotain kissanristiäisiäkin. Ja muutamia muita illanviettoja.
Ja niinhän siinä kävi että kyllä VHH loppui melko alkumetreillä kun haava parani. Niin kauan VHH:ta oli helppo noudattaa kun pelkästään kotona oli ja joskus hiukan pihakeinuun kinkkasi, mutta heti kun pääsi normaaliin menorytmiin niin VHH osoittautui niin äärimmäisen vaivalloiseksi noudattaa, ettei ole tosikaan. Ei piru vieköön sitä voi normaalisti syövien ihmisten kanssa noudattaa, joka ikinen kerta on melkoinen vaiva saada se oma annoksensa, kolme kertaa päivässä. Ja kaikki muut niiden välissä olevat tilaisuudet ja tapahtumat sitten kieltäydyt tarjoilusta. Ja aina kylään mennessäsi kinuat oman annoksen.
Kyllä nämä viralliset keinot taitavat olla kuitenkin niitä tapoja joiden noudattaminen onnistuu ja tulostakin niiden avulla syntyy ilman jatkuvaa nipottamista, kunhan vaan katsoo ettei liikaa mätä turpaansa tavaraa.
Puhumattakaan siitä miltä haisi koko ajan, joltain ammoniakilta tai ties mitä se oli, vaimo uhkasi laittaa minut sohvalle nukkumaan jos se ei lopu.
VHH tietääkseni on dieetti jota suositellaan liikkumattomille ihmisille, jonkalainen minäkin olin haavan jalassani,vanhainkoteihinkin. Ja vankilaan se sopinee myös, siellä vietetään säännöllistä elämää ja VHH:ta on hlppo noudattaa. Vaan kun sielläkin on vangeilla ihmisarvo, niin ettei VHH taida tulla muotiin sielläkään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo mie oon nouvattanu VHH:ta kohta vuoden päivät ja olen toki laihtunutkin.
Mutta se muu elämä. Vieraille pitäisi olla kahvileipää, pitäisi aina olla jotain vierasvaraksi ja jos yövieraita on tulossa, hankkia niille tavalliset ruuat, joita sitten vieraiden lähdettyä saa nakella tunkiolle. Ei niille kehtaa läskiä pannusta tarjoilla ja leipäähän niille pitää olla sun muut sörssleit päälle...
Ja jos menet itse johonki tilaisuuteen tai vaikka kaverille, niin sen mustan kahvikupin siellä voi vain juoda. Ei mitään muuta suuhunsa laittaa.
Siispä en käy enää missään (jopa kauppaan en mene jos siellä on kahvitarjoilu tai jotkut maistiaiset) Eikä mun luona käy ketään. Ovikellostakin katkaisin piuhat jo aikaa sitten..
Mutta muuten mukavasti menee. Hankala vähän kun on pimeetä, ei kehtaa pitää valoa, kun sattus joku vanha kaveri koputteleen kylään... Vaikka tuskinpa.... No siirsin tään tietsikan vessaan jossa ei ole ikkunaa... mutta laihtunut olen,, sehän se pääasia on. Jaaha kohta saan taas syödä. pitää tarkasti laskea kaikki mitä suuhunsa laittaa, ettei tule mokattua...
No empä tiiä. Hmmm...
On muuten totinen tosi tuo mitä sanot. Luulenpa että VHH-henkistä sapuskaa on kaikista dieeteistä vaikein saada mistään tienvarsikahvilasta, isot ravintolat tietysti valmistavat sellaisen helposti tilauksesta. Mutta kenellä sellaiseen on varaa ja yleensäkin niihin mennään ajan kannsa.
Kyllä näillä VHH:laisilla pitää olla todella säännöllinen elämä kun on vaatimuksena se kolme ateriaa päivässä eikä mitään välipaloja. Ja joka ateria pitää syödä kaikkine osineen jalisukkeineen, muuten tulee puutosta jostain jos ainakin hiilihydraattipitoisten ainesosien sisältämät vitamiinit ja hivenaineet jäävät saamatta. Eikä käsittääkseni niitä voi kuitata syömällä seuraavalla kerralla tupla-annoksen, kun silloin myös hiilihydraatteja tulee tupla-annos ja siinä sitä sitten ollaan livetty dieetistä.
Mutta onhan joukossa aina niitäkin joilla on säännöllinen elämä. Kenties rajallinen liikuntakyky tai tykätän vahdata televisiota päivät pääksytysten tai nyhrätään kotona jotain muuta, ehkä vaikkapa jotain yritystoimintaa. Tai mitä muuta lie.
Mitäs luulette, mahtavatkohan VHH:laiset olla keskimäärin yksinäisempiä kuin muut, kun voivat suunnitella kaikki päivänsä pelkästään omilla ehdoillaan, niiden kolmen aterian ympärille ja viettävät yksinään yllätyksetöntä elämää. Mitä mieltä olette?
mie myönnän !
Minä luin South Beach-dieettikirjan ja ainakin siellä oli kertomuksia siitä miten yksi ainoa lipsahdus tärveli koko dieetin. Yhden ainoan lipsahduksen myötä oli dieetti karannut käsistä ja kuin huomaamatta diettaajat mässyttivät mitä tahansa ja huikeitakin määriä ennen kuin huomasivat mitä olivat tekemässä.
On varmasti hurjan stressaavaa elää elämänsä koko ajan jännittäen miten taas pärjään tämän päivän, kun koko ajan ajatukset askartelevat ruoassa ja nälän pelko on alituinen vieras. Vaikeissa tapauksissa elämä ja varsinkin jos on sydänvikaa suvussa on kenties helpointa opetella elämään täysin tietyn rutiinin mukaan jolloin stressi myös vähenee kun ei jatkuvasti tarvitse olla kuin nälkävuosiin varustautumassa, kun kaikki matka- ja pienempienkin menojen suunnitelmat keskittyvät pelkästään ruokailun ympärille. Mutta kyllä ne pipot tuntuvat VHH:laisilla olevan aika kireällä siitä huolimatta.
Ei ole ongelmia VHH-ruokavalion kanssa edes kylässä. Suurimpia ongelmia aiheuttaa ihmisten väärät ennakkoasenteet.
Ei suuremmasta hiilariannoksesta silloin tällöin ole haittaa, kunhan palaa ruotuun mahdollisimman nopeasti. (Tämä ei tietenkään päde sokeririippuvaisille, joílla pienikin hiilarimäärä saattaa laukaista ahmimiskierteen.)
VHH-ruokavalio parantaa nälänhallintaa, eikä kolme ruoka-annosta päivässä ole mikään sääntö (jotkut syövät vain kerran päivässä). Enneminkin on paljon helpompaa kontrolloida omia syömisiään, kun ei tule niitä kiljuvan nälän kohtauksia, jotka korkeahiilarisilla ruokavaliolla aiheuttavat välipalan tarvetta. Yleensä riittää, että jättää perunan/riisin/pastan sekä leivän pois ruoka-annoksesta, ottaa enemmän salaattia ja lorauttaa salaattiin reilusti oliiviöljyä. Ravintoloissa voi yleensä myös korvata perunat grillatuilla kasviksilla. Alkoholina käyttää punkkua tai "jäykkiä".