Nyt on vaalit käyty. Tulos oli meidän kannaltamme täällä Enontekiöllä paljon parempi kuin koskaan uskalsimme kuvitellakaan. Artturi siis ääniharava ja Miia myös sai paljon ääniä. Joten nyt vain lippu liehumaan ja eteenpäin.
Minun äänisaaliini ei tietenkään ollut kovin valtava, mihin varmaan yksi syy se, että olin sairaslomastani johtuen parhaimman kampanja-ajan näkymättömissä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta huomenna palaan taas töihin ja normaaliin arkielämään ja aion jatkaa tätä hyvin alkanutta keskustelua.
Aloitetaan nyt aivan uusi kulttuuri. Pidetään koko ajan yhteyttä edustajiimme. Minä olen päivittäin yhteydessä Artturiin ja Miiaan, ja kauttani menevät aina terveiset perille. Ja totta kai aina voitte, ja pidätte olla heihin suorassakin yhteydessä. Ei anneta nyt enää periksi.
Mutta asiasta toiseen. Kerronpa teille nyt, millainen tämä meidän terveydenhoitojärjestelmämme nykyään on. Minulla oli torstaina kolme poliklinikka-aikaa LKS:aan. Ensimmäinen, 12.30, allergiatestejä varten, sen jälkeen röntgeniin, tietokonetomografiaa varten ja sen jälkeen lääkärille. Nämä siis poskionteloita varten, kun minulla on jatkuvia poskiontelotulehduksia. Tiistaina kompuroin, ja loukkasin kylkeni, ja automatkan aikana Rovaniemelle se meni todella kipeäksi. Ihopolilla sitten hoitaja tietysti huomasi, kun hengitin vähän hankalasti ja käski minun mennä ensin ensiapuun, että kylki kuvataan ja mahdollisesti teipataan, ja tulla sen jälkeen heti polille takaisin. No, minä menin ensiapuun, selitin nämä polklinikka-aikani ja kyljen. Sieltä minun käskettiin mennä terveyskeskuksen päivystävälle. Menin, ja selitin taas samat asiat. Kello oli varttia vaille yksi.
Vähän ennen kuutta pääsin sitten viimein lääkärin vastaanotolle ja selitin tietysti taas samat asiat. Eli ne minun aikani menivät kaikki umpeen. Lääkäri oli hyvin, hyvin vihainen ja sanoi, että se korvalääkäri siellä polilla olisi voinut tehdä aivan saman diagnoosin kuin hän, ja määrätä saman hoidon, eli kipulääkkeitä. Kylkimurtumia ei nykyisin muulla tavalla hoideta. Aika on se ainoa lääke. Lääkäri oli sitä mieltä, että LKS:ssa ei aina oikea käsi tiedä mitä vasen tekee. Ja jotensakin tuntuu, että sama pitää paikkansa monessa muussakin paikassa.
Minä tein siis täysin hukkareissun Rovaniemelle ja odotan taas uutta aikaa sinne polille. Tätä aikaa olen odottanut kesäkuusta asti. Juttelimme erään rouvan kanssa siellä terveyskeskuksessa, kun istuimme viisi tuntia vierekkäin, että onko tämän tarkoitus ajaa kaikki yksityiselle lääkärille. Ja tulimme siihen tulokseen, että on. Tässä on meille kaikille miettimistä. Olemmeko menossa siihen pisteeseen, että lääkärin apua saavat vai ne, joilla on siihen varaa?
Pakkotilanteen edessä olen joutunut kaksi kertaa käymään Terveystalon yksityisellä juuri poskionteloiden vuoksi, hinta 85€ per kerta. Ei minulla ole siihen varaa, jos ajatellaan, että joutuisin tekemään kaikki ne allrgiatestit ja tietokonetomografiat siellä. En tiedä monellako tavallisella ihmisellä on.
Minun mielestäni nyt on korkea aika nousta taisteluun, ja vaatia takaisin meille kuuluvaa hyvinvointivaltiota, jossa myös heikommista pidetään huolta. Se on vahvempien velvollisuus ja etuoikeus. Koska me olemme ihmisiä.
Mutta vielä tietysti kiitos kaikille kannustaville puheenvuoroille, ja jatketaan tästä.
- Tanja
Minun äänisaaliini ei tietenkään ollut kovin valtava, mihin varmaan yksi syy se, että olin sairaslomastani johtuen parhaimman kampanja-ajan näkymättömissä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mutta huomenna palaan taas töihin ja normaaliin arkielämään ja aion jatkaa tätä hyvin alkanutta keskustelua.
Aloitetaan nyt aivan uusi kulttuuri. Pidetään koko ajan yhteyttä edustajiimme. Minä olen päivittäin yhteydessä Artturiin ja Miiaan, ja kauttani menevät aina terveiset perille. Ja totta kai aina voitte, ja pidätte olla heihin suorassakin yhteydessä. Ei anneta nyt enää periksi.
Mutta asiasta toiseen. Kerronpa teille nyt, millainen tämä meidän terveydenhoitojärjestelmämme nykyään on. Minulla oli torstaina kolme poliklinikka-aikaa LKS:aan. Ensimmäinen, 12.30, allergiatestejä varten, sen jälkeen röntgeniin, tietokonetomografiaa varten ja sen jälkeen lääkärille. Nämä siis poskionteloita varten, kun minulla on jatkuvia poskiontelotulehduksia. Tiistaina kompuroin, ja loukkasin kylkeni, ja automatkan aikana Rovaniemelle se meni todella kipeäksi. Ihopolilla sitten hoitaja tietysti huomasi, kun hengitin vähän hankalasti ja käski minun mennä ensin ensiapuun, että kylki kuvataan ja mahdollisesti teipataan, ja tulla sen jälkeen heti polille takaisin. No, minä menin ensiapuun, selitin nämä polklinikka-aikani ja kyljen. Sieltä minun käskettiin mennä terveyskeskuksen päivystävälle. Menin, ja selitin taas samat asiat. Kello oli varttia vaille yksi.
Vähän ennen kuutta pääsin sitten viimein lääkärin vastaanotolle ja selitin tietysti taas samat asiat. Eli ne minun aikani menivät kaikki umpeen. Lääkäri oli hyvin, hyvin vihainen ja sanoi, että se korvalääkäri siellä polilla olisi voinut tehdä aivan saman diagnoosin kuin hän, ja määrätä saman hoidon, eli kipulääkkeitä. Kylkimurtumia ei nykyisin muulla tavalla hoideta. Aika on se ainoa lääke. Lääkäri oli sitä mieltä, että LKS:ssa ei aina oikea käsi tiedä mitä vasen tekee. Ja jotensakin tuntuu, että sama pitää paikkansa monessa muussakin paikassa.
Minä tein siis täysin hukkareissun Rovaniemelle ja odotan taas uutta aikaa sinne polille. Tätä aikaa olen odottanut kesäkuusta asti. Juttelimme erään rouvan kanssa siellä terveyskeskuksessa, kun istuimme viisi tuntia vierekkäin, että onko tämän tarkoitus ajaa kaikki yksityiselle lääkärille. Ja tulimme siihen tulokseen, että on. Tässä on meille kaikille miettimistä. Olemmeko menossa siihen pisteeseen, että lääkärin apua saavat vai ne, joilla on siihen varaa?
Pakkotilanteen edessä olen joutunut kaksi kertaa käymään Terveystalon yksityisellä juuri poskionteloiden vuoksi, hinta 85€ per kerta. Ei minulla ole siihen varaa, jos ajatellaan, että joutuisin tekemään kaikki ne allrgiatestit ja tietokonetomografiat siellä. En tiedä monellako tavallisella ihmisellä on.
Minun mielestäni nyt on korkea aika nousta taisteluun, ja vaatia takaisin meille kuuluvaa hyvinvointivaltiota, jossa myös heikommista pidetään huolta. Se on vahvempien velvollisuus ja etuoikeus. Koska me olemme ihmisiä.
Mutta vielä tietysti kiitos kaikille kannustaville puheenvuoroille, ja jatketaan tästä.
- Tanja
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lujille joutuu ihmispoloinen pyrokratian hampaissa. Kyllä vain...
Jokuhan tuossa yksityisen henkilön palvelujen ostopakossa mättää. Eli jos sulla ei ole rahaa, niin hauturi on seuraava joka kärttää sinua...
Toivot uudelle hallintokulttuurille kannattajia. No niitähän tulee mukaan, mutta ensin pitää näyttää sen toimivuus.
Olemme eläneet pitkään Bresneviläisessä-kurinalaisuudessa, ei sitä heti usko todeksi, että ovi on auki ja vartija työttömänä.
Muonion-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymän hallituksessa istuu Enontekiöltä:
Alatalo Artturi
Joki Hilkka, vpj
Järvistö Pirjo
Kallioniemi Annikki
Kurki Timo
Artturinkin nimi siinä on mainittu. Juttele hälle asiasta ja pyydä, että uusi sopimus tehtäisiin vain vuodeksi, jotta olisi aikaa miettiä sopimuksen järkevyyttä. On tutkittava myös muut vaihtoehdot.
Ja johan sinun kokemasi kertoo, että jotain asiassa mättää ja pahasti.
Periksihän me emme anna vaikka tiedämme että vastavirtaan uinti väsyttää. Perille pääsy on sen antoisampaa, mitä enemmän kosken aallot ja kivet pieksevät ;)
Kaipaatko sinä näillä kirjoituksillasi ittellesi sympatiaa vai oletko niin yksinkertainen että haluat olla esillä jopa tällä palstalla,jos sinua ei muuten huomata.
Taidat todella olla kovin ymmärtämätön kun et edes sitä käsittänyt että Tanjan kirjoituksen tarkoitus oli jopa sinunkin parhaaksesi. Jos asiaan tartutaan voit sinäkin saada kovasti kaipaamaasi psykiatrista apua silloin kun tarve on akutti
Minkä alan psykiatri se tämä teidän Tanjanne on?!!!!
Ei psykiaterja tiettääkseni ole kovin monella alalla eikä Tanja ole psykiatri ollenkaan vaan IHMINEN isolla I:llä ja ajattelee onneksi muitankin kun itseään, siksi yrittää vaikuttaa kunnan kaikkien ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Kiitos hänelle siitä.
uu uu tu mii,mii uu tuu uu,i uu i uu i uu,aa juu uu,juu auuu,mii aant uuu..uuuaant miiii.tuu uu,tuu mii...sii konna tuu tu tutu..bat mii aant,
aa uuu? if uuu aaa ,mii komming tuuuuuu...
UUUUUUUUUU TUUUUUUU UUUUUUUUUUUU
Istua nyt vastaanottoaikoina ihan väärässä paikassa! Siellä on päivystyksessä varmaan vähän enemmän potilaita kuin meidän tk:ssa. Olis kannattanut poiketa ensin siellä.
Kas kun kuuliainen ihminen menee minne käsketään ja luottaa siihen että jopa keskussairaalassa tiedetään mitä käsketään. No ensikerralla Tanja varmasti osaa kyseenalaistaa jokaisen sieltä saamansa käskyn ja tottelee vasta kirjallisen määräyksen saatuaa, jolla sitten voi vaatia hänelle kuuluvaa korjausta välittömästi.
TÄSSÄ NYT EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ..JOS JOKU ON TUONUT JULKI ITSENSÄ,SITÄ RIEPOTELLAAN SINNE SUN TÄNNE,EI KANNATTIS OMIA JUTTUJAAN SELITELLÄ NÄILLÄ KANAVILLA,OLIS KYLLÄ PALJON JÄRKEVÄMPÄÄ PYSYÄ NIMIMERKISSÄ,ETTÄ EI KAIKKEA TARTTIS OMILLE NISKOILLEEN OTTAA,KYLLÄ NIITÄ NEUVOJIA RIITTÄÄ..VOIHAN ASIOISTA KESKUSTELLA IHAN NIMIMERKIN KAUTTAKIN JOS HALUAA POLITIKOIDA..
OLEN KYLLÄ SITÄ MIELTÄ ETTÄ ITSE PITÄÄ TIETÄÄ OMAT LÄÄKÄRIAIKANSA,EI VOI SYYTTÄÄ MUITA SIITÄ..
Olen todella pahoillani, jos käsititte väärin tämän puheenvuoron. Tai ehkä kaikki eivät vain jaksaneet lukea kokonaan juttua, mikä sekin on tietysti ymmärrettävää, aika pitkähän se oli.
Mutta halusin tietysti vain omakohtaisen esimerkin avulla herätellä keskustelua meidän julkisesta terveydenhuollostamme nykyään. Muistaako kukaan aikaa, kun olimme jopa ylpeitä siitä? Julkinen terveydenhuoltomme on ajettu vaivihkaa aika alas, eikä sitä suinkaan olla nyt parantamassa.
Ne viisi tuntia siellä terveyskeskuksessa olivat silti hyvin opettavaisia. Paikalla oli vain yksi lääkäri. Vuoronumeroni oli 37 ja kun lähdin, oli ilmoittautumassa juuri numero 57. Vuoron vaihtuessa ei ollut lääkäriä paikalla tuntiin. Minun kanssani yhtä aikaa tuli nuori isä, kahden lapsen kanssa, toinen juuri käveli, toinen sylivauva. Heidän vuoronsa oli sitten juuri ennen minua, eli lähes viisi tuntia hekin. Yllättävän kärsivällisesti tämä isä suhtautui kuitenkin. Ilmeisesti hänellä oli jo aiempaa kokemusta asiasta.
Mutta tämä keskustelu ei ottanut tuulta siipiensä alle, joten ei siitä enempää. Laittaa kuitenkin miettimään sitä, millaista se on, jos yöpäivystys siirretään Rovaniemelle.
- Tanja
Päivystykset voivat olla Muoniossa, Kittilässä tai Kolarissa, niin, että ei kovin lähellä.
Et varmaan ole niin sinisilmäinen, että luulet Artturin tai Miian kauhiast voivan kulkevan reen suuntaa muuttaa. Kyllä ne ovat kunnan realiteetit, jotka on otettava huomioon ja valtion tason päätökset, jotka ratkaisevat Enontekiön kunnan palvelujen laadun ja määrän. Tietenkin kunnan päättäjillä on sen verran valtaa,että voivat verotulojen ja valtion apujen rajoissa priorisoida rahojen käyttökohteet.
Terveusplvelujen ohella ainakin yhtä tärkeä ja arvokas panostus on lasten ja lapsiperheiden
kunnioittaminen ja ammattitaitoisen koulutuksen järjestäminen. Varmaan Enontekiöllä, kuten muissakin kunnissa on satsattava resursseja nuoriin ja autettava heitä jaloilleen ja löytämään oma paikka elämässä. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen on korvaamaton menetys joka kunnassa. Uskallan sanoa, että päivystyksessä jonottaminen on pikkujuttu kun asioita verrataan. Mielestäni tämän ajan kunnan valtuutetuilla ei todellakaan ole helppoa ja jossakin vaiheessa useimmat kokevat turhautumista
Valitettavasti. Siksi toistankin taas, että valtion on tultava apuun, ja meidän on osattava ja uskallettava vaatia sitä. On aivan kohtuutonta, että joudutaan valitsemaan sellaisten asioiden välillä, jotka kuuluvat kaikkien perusoikeuksiin. Valtion on annettava todellista kriisiapua, ja turvattava perusasiat, jotta meille jää voimia tehdä itse jotakin itsemme hyväksi. Tällä hetkellä kunnan energiat menevät näiden peruspalvelujen pelastamiseen jollakin tavalla, eikä jää mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen järkevään ja kauaskantoisempaan suunnitteluun tulevaisuuden hyväksi.
En tietenkään ole niin sinisilmäinen, että uskoisin Artturin ja Miian pystyvän yksin mihinkään, vaan nyt meni valtuustoon monia muitakin hyviä ihmisiä joihin luotan.
Ja toivon sydämestäni voimia kaikille valtuutetuille, että he jaksaisivat näiden asioiden kanssa toimia. He tarvitsevat myös tukea ja kannustusta meiltä kaikilta, tuli vastaan sitten kuinka tahansa vaikeita päätöksiä. Meidän on tietysti helppo vaatia vaikka mitä, mutta löytyykö todellista tukea sitten, kun joudutaan tekemään hyvinkin kipeitä ratkaisuja, siitä riippuu heidän jaksamisensa.
-Tanja