Nyt voitte herkutella. Sain minäkin maistaa sitten kunnolla tätä ns. ATM-elämää. Olen "oikeasti" KTM tai jopa YTM riippuu ihan miten katsotaan. Tosin aika vituralla henkisesti mutta joskus onni suosii ja pääsen jatkoille myös ns. tasokkaampien naisten kanssa ja olen seurustellut vakavastikin etc. Lapsiakin olen saanut aikaiseksi eli siis jonkinlaista näyttöä siitä että ihan nollilla ei olla suhdemielessä.
Puhumattakaan siitä että pärstäkertoimeni ja ruumiinrakenteeni on OK. Olen vakitöissä ja blablaaablaa. Itseasiassa teen vaikutuksen moniin naisiin.
No. Asiaan; murmutin pari päivää sitten eräällä forumilla hellyydenkipeyttäni ja ihmettelin milloin joku nainen keksii pokata minut rakastajakseen. Kas kas. Sieltähän heti ilmoittautui itseäni hiukan vanhempi nainen (molemmat yli kolmekymppisiä) - pärstä näkyi olevan ok ja mitään extrapönäkkää ei tuntunut olevan. Ihan mukiimenevä mimmi. Profiilissaan vaikutti myös hiukan hempeältä ihan tavalliselta naiselta. Samoin hän mieltyi minun pärstääni ja tyyliini muutenkin ilmeisesti...
Sovittiin tärskyt, hän oli tulossa reissusta ja sanoi ottavansa parit matkalla. Kysäisin että ootko sitten viinaksien kanssa kovinkin kanssa sinut. "No en jos nyt joskus.". Mulle tärkeää koska olen liki raitis.
Jeepajee. Matkustan itseasiassa melkoisen matkan päästä näkeen tätä naista. Mainitsin myös että mulla on omat ongelmani ihmisten kanssa, en ole "ekstrovertti". Tein molemmat asiat varsin selväksi. Ainiin, ja halipula tuntui olevan kova molemmin puolin - sekin kävi hyvin selväksi. Ihan loistava tilaisuus olla ihmisen kanssa, seksillä tai ilman.
Eli treffipäivänä puunaan itseni jumalauta kiireestä kantapäähän, laitan kivat kuteet ja reissaan tunnin sinnepäin. Treffit oli sen verran myöhäiset että laskeskelen että voin olla pari tuntia paikalla ja katsoa miten menee, sitten voin hypätä viimeiseen bussiin tai päättää jatkaa iltaa seurassa jos niikseen tulee.
Jep. Siispä näen tän mimmin. Ihan ok, just niinkuin sanoi olevansa ja jopa pikkasen paremman näköinen kuin profiilikuvassaan. Poltti tupakkaa joka on yök mutta menköön tällä kertaa, hän vaikutti olevan kuitenkin aika ok. Päädymme mukavaan ravintolaan jossa minä harvinaista kyllä otan myös juomia. Ravintolassa onkin tän mimmin kaveri - keskustelemme henkeviä ja nauratan molempia likkoja omalla tavallani - smalltalkia ja sensellaista. Jossain vaiheessa tää treffini kysäisee että miltä hän vaikuttaa johon vastaan totuudenmukaisesti "hyvältä" ja hän on selvästi hemmetin otettu siitä. (Ei, en ole pelimies, tutustun ja tykkään jos tykkään - oletan että hommat menee omalla kaavallaan jos kemiat kohtaa.).
Ok. Nainen ottaa myös kontaktia minuun - ja ottaa viinaksia - joita sitten kuluukin sellaista tahtia hänen kurkkuunsa että alan jo hoksata että hän mitä ilmeisimmin enemmänkin kuin sinut alkoholin kanssa. Hehheh. Toisaalta kiva olla itsekin välillä bissen kanssa viihtellä ja mulla on hyvä fiilis.
Sitten lähdetään seuraavaan mestaan. Käy ilmi että tää nainen onkin buukannut koko iltansa kavereidensa kanssa... No, helvetti - mikäs siinä. Kyllähän mä meen joukossa ihan hyvin ja oletan että tää mimmi tahtoo tutustua muhun; tähän saakka kaikki on ihan kivasti ollut ja hän vaikuttaa pitävän musta.
Seuraavassa mestassa tapaamme isomman köörin. Hoksaan että heitänkin läppää äijien kanssa ja tää treffini on uppoutunut ihan toisiin ihmisiin eikä oikeastaan huomaakaan mua. Puolen tunnin dissaamisen jälkeen meen kyseleen mimmin mielipiteitä asioista ja sieltähän tulee kunnon tarjous : "Jos oltais ystäviä sä oot ihan..." ... johon vaan vastaan että helvetti, mun rakastajatarjoukseni on edelleen voimassa. "Mä en haluu mitään vakavaa". No mitä vittua - en mäkään tässä ole häitä järjestämässä. Tosin hänen kaverinsa kehui minua oikein kovasti - varsin kaunis nainen - ja sain hänen numeronsakin jos tekee mieli lenkkiseuraa (poistin sen numeron aamulla. Oon senverran kaukaa että lenkkiseurat sun muut on hevonvitunhölynpölyä.) Ok. Eli olen nyt sitten "ystävä" tän treffini kanssa. "Ystävän" roolissa jään paitsioon katteleen kuinka tää nainen kaulailee milloine kenenkin kanssa ja mulle liikenevä huomio on nolla.
Vaihdamme mestaa. Tästä eteenpäin homma etenee niin tutulla kaavalla. Kiertelen, pelailen uhkapelejä ja totean että tälle treffilleni kelpaa huomattavasti paremmin ADHD-epämäärisyydet kuin kaltaiseni juurevat tyypit. "Ystävänä" saamani huomio on tasan nolla. (Ei, älkää luulko että pidin missään vaiheessa edes ystävyyttä mahdollisena). Siinä sitten yksin pöydässä tuoppia siemaillessani tajusin että tää päivä on ollut vitun opettavainen - muistutus miksi vuosia sitten lopetin baareissa ravaamisen. Eniten mua vituttaa se miten vähän kunnioitusta tai huomaavaisuutta tää nainen osoittaam mua kohtaan. Hän ei liikuttanut itseasiassa eväänsäkään mua varten, ei muuttanut suunnitelmiaan, ei halunnut tutustua, ei mitään. Mä sensijaan järjestän koko viikonloppuni uusiksi ja olin nimenomaan kiinnostunut tutustuun häneen, toki jokainen elää omaa elämäänsä mutta mitä vittua, onko sitä huomiota niin perkeleen vaikea jakaa myös tähän suuntaan kun näen niin helvetisti vaivaa?
Näiden mietteiden kanssa poistun baarista hiljaa täysin liiskattuna, turha koittaa mitään kenenkään muun suhteen siinä vitutuksen ja turhautumisen tilassa - tärisen kylmässä sen 7 tuntia odottaessani bussia. Loppujen lopuksi pakkasen hyväilyt ja näykkäisytkin ovat lämpimämpi ja vastaanottavaisempi - puhumattakaan henkilökohtaisuudesta - kuin se vitun ämmä joka vielä kolmiviitosenakin leikkii 17 vuotiasta.
Olkoonkin että perseeni on paleltumavammoilla ja luottamukseni ihmisiin on ottanut helvetinmoisen iskun. Mä olen ansainnut jotain ihan vitusti paljon parempaa ja hän elää omaa helvettiään - tietenkin hän avautui jossain vaiheessa miesjutuistaan ja kävi selväksi että hän ei tässä elämässä tule löytämään yhtään hyvää miestä koska tuolta naiselta puuttuu kunnitus ihmisiä kohtaan ja sen tilalla on mitä ilmeisimmin loputon naivistinen itsekkyysteema, humalahuuruinen säätö surkimusten kanssa ja kyvyttömyys ottaa toisia huomioon.
Hän oli LUTKA.
Puhumattakaan siitä että pärstäkertoimeni ja ruumiinrakenteeni on OK. Olen vakitöissä ja blablaaablaa. Itseasiassa teen vaikutuksen moniin naisiin.
No. Asiaan; murmutin pari päivää sitten eräällä forumilla hellyydenkipeyttäni ja ihmettelin milloin joku nainen keksii pokata minut rakastajakseen. Kas kas. Sieltähän heti ilmoittautui itseäni hiukan vanhempi nainen (molemmat yli kolmekymppisiä) - pärstä näkyi olevan ok ja mitään extrapönäkkää ei tuntunut olevan. Ihan mukiimenevä mimmi. Profiilissaan vaikutti myös hiukan hempeältä ihan tavalliselta naiselta. Samoin hän mieltyi minun pärstääni ja tyyliini muutenkin ilmeisesti...
Sovittiin tärskyt, hän oli tulossa reissusta ja sanoi ottavansa parit matkalla. Kysäisin että ootko sitten viinaksien kanssa kovinkin kanssa sinut. "No en jos nyt joskus.". Mulle tärkeää koska olen liki raitis.
Jeepajee. Matkustan itseasiassa melkoisen matkan päästä näkeen tätä naista. Mainitsin myös että mulla on omat ongelmani ihmisten kanssa, en ole "ekstrovertti". Tein molemmat asiat varsin selväksi. Ainiin, ja halipula tuntui olevan kova molemmin puolin - sekin kävi hyvin selväksi. Ihan loistava tilaisuus olla ihmisen kanssa, seksillä tai ilman.
Eli treffipäivänä puunaan itseni jumalauta kiireestä kantapäähän, laitan kivat kuteet ja reissaan tunnin sinnepäin. Treffit oli sen verran myöhäiset että laskeskelen että voin olla pari tuntia paikalla ja katsoa miten menee, sitten voin hypätä viimeiseen bussiin tai päättää jatkaa iltaa seurassa jos niikseen tulee.
Jep. Siispä näen tän mimmin. Ihan ok, just niinkuin sanoi olevansa ja jopa pikkasen paremman näköinen kuin profiilikuvassaan. Poltti tupakkaa joka on yök mutta menköön tällä kertaa, hän vaikutti olevan kuitenkin aika ok. Päädymme mukavaan ravintolaan jossa minä harvinaista kyllä otan myös juomia. Ravintolassa onkin tän mimmin kaveri - keskustelemme henkeviä ja nauratan molempia likkoja omalla tavallani - smalltalkia ja sensellaista. Jossain vaiheessa tää treffini kysäisee että miltä hän vaikuttaa johon vastaan totuudenmukaisesti "hyvältä" ja hän on selvästi hemmetin otettu siitä. (Ei, en ole pelimies, tutustun ja tykkään jos tykkään - oletan että hommat menee omalla kaavallaan jos kemiat kohtaa.).
Ok. Nainen ottaa myös kontaktia minuun - ja ottaa viinaksia - joita sitten kuluukin sellaista tahtia hänen kurkkuunsa että alan jo hoksata että hän mitä ilmeisimmin enemmänkin kuin sinut alkoholin kanssa. Hehheh. Toisaalta kiva olla itsekin välillä bissen kanssa viihtellä ja mulla on hyvä fiilis.
Sitten lähdetään seuraavaan mestaan. Käy ilmi että tää nainen onkin buukannut koko iltansa kavereidensa kanssa... No, helvetti - mikäs siinä. Kyllähän mä meen joukossa ihan hyvin ja oletan että tää mimmi tahtoo tutustua muhun; tähän saakka kaikki on ihan kivasti ollut ja hän vaikuttaa pitävän musta.
Seuraavassa mestassa tapaamme isomman köörin. Hoksaan että heitänkin läppää äijien kanssa ja tää treffini on uppoutunut ihan toisiin ihmisiin eikä oikeastaan huomaakaan mua. Puolen tunnin dissaamisen jälkeen meen kyseleen mimmin mielipiteitä asioista ja sieltähän tulee kunnon tarjous : "Jos oltais ystäviä sä oot ihan..." ... johon vaan vastaan että helvetti, mun rakastajatarjoukseni on edelleen voimassa. "Mä en haluu mitään vakavaa". No mitä vittua - en mäkään tässä ole häitä järjestämässä. Tosin hänen kaverinsa kehui minua oikein kovasti - varsin kaunis nainen - ja sain hänen numeronsakin jos tekee mieli lenkkiseuraa (poistin sen numeron aamulla. Oon senverran kaukaa että lenkkiseurat sun muut on hevonvitunhölynpölyä.) Ok. Eli olen nyt sitten "ystävä" tän treffini kanssa. "Ystävän" roolissa jään paitsioon katteleen kuinka tää nainen kaulailee milloine kenenkin kanssa ja mulle liikenevä huomio on nolla.
Vaihdamme mestaa. Tästä eteenpäin homma etenee niin tutulla kaavalla. Kiertelen, pelailen uhkapelejä ja totean että tälle treffilleni kelpaa huomattavasti paremmin ADHD-epämäärisyydet kuin kaltaiseni juurevat tyypit. "Ystävänä" saamani huomio on tasan nolla. (Ei, älkää luulko että pidin missään vaiheessa edes ystävyyttä mahdollisena). Siinä sitten yksin pöydässä tuoppia siemaillessani tajusin että tää päivä on ollut vitun opettavainen - muistutus miksi vuosia sitten lopetin baareissa ravaamisen. Eniten mua vituttaa se miten vähän kunnioitusta tai huomaavaisuutta tää nainen osoittaam mua kohtaan. Hän ei liikuttanut itseasiassa eväänsäkään mua varten, ei muuttanut suunnitelmiaan, ei halunnut tutustua, ei mitään. Mä sensijaan järjestän koko viikonloppuni uusiksi ja olin nimenomaan kiinnostunut tutustuun häneen, toki jokainen elää omaa elämäänsä mutta mitä vittua, onko sitä huomiota niin perkeleen vaikea jakaa myös tähän suuntaan kun näen niin helvetisti vaivaa?
Näiden mietteiden kanssa poistun baarista hiljaa täysin liiskattuna, turha koittaa mitään kenenkään muun suhteen siinä vitutuksen ja turhautumisen tilassa - tärisen kylmässä sen 7 tuntia odottaessani bussia. Loppujen lopuksi pakkasen hyväilyt ja näykkäisytkin ovat lämpimämpi ja vastaanottavaisempi - puhumattakaan henkilökohtaisuudesta - kuin se vitun ämmä joka vielä kolmiviitosenakin leikkii 17 vuotiasta.
Olkoonkin että perseeni on paleltumavammoilla ja luottamukseni ihmisiin on ottanut helvetinmoisen iskun. Mä olen ansainnut jotain ihan vitusti paljon parempaa ja hän elää omaa helvettiään - tietenkin hän avautui jossain vaiheessa miesjutuistaan ja kävi selväksi että hän ei tässä elämässä tule löytämään yhtään hyvää miestä koska tuolta naiselta puuttuu kunnitus ihmisiä kohtaan ja sen tilalla on mitä ilmeisimmin loputon naivistinen itsekkyysteema, humalahuuruinen säätö surkimusten kanssa ja kyvyttömyys ottaa toisia huomioon.
Hän oli LUTKA.
Vastaukset 7
Vanhimmat
katsottuna, niin eikös tuo ollut ATN-kokemus? Mielestäni nainen oli ATN ja sinä kunnollinen mies ihan normaalien odotustesi kanssa.
No, noita possuja näemmä riittää kummassakin sukupuolessa ja valitettavasti niihin myös joskus törmää vaikkei toivoisikaan.
Kyseessähän siis ei ollut ATN. Ihan kelpoisa mimmi ulkoisesti, olkootkin välinpitämätön ja ajattelematon paskiainen. Katsos tässä tarinassa on se juju että kaikesta epämääräisyydestään huolimatta hän olisi helpostikin kelvannut pidetyksi kumppaniksi jos hän olisi vaan käyttäytynyt asiallisesti minua kohtaan. ATN-nainen ei tähän olisi pystynyt, sellaisessa naisessa ei olisi ollut mitään hohtoa. (Porukassa oli mukana yksi ATN myös.)
Kuten sanoin oli tämä ATM-kokemus jossa on seuraavat selkeät piirteet:
- "Ei mitään vikaa" alku, kaikki tuntuu olevan ok.
- Täysin huomiottajättäminen
- Kaveriksi kelpaaminen (jopa x2)
- Kunnon tyypin jääminen "mielenkiintoisten" renttujen jalkoihin
- Henkilökohtaiset paskat fiilikset ja syrjäytetyksi tulemisen tunne
- Yksin himaan ja valtava inho vastakkaista sukupuolta kohtaan (hei, ei voi mitään - yleistäminen on defenssi.)
- Kolaus itsetunnolle (Hei, mä en todellakaan ole paskempi jätkä ja todellakin onnistuin tekeen jonkinlaisen vaikutuksen - mutta ei silti. Jää kelaileen että mikä mussa sitten oli niin helvetisti vikana...)
Noniin. Otan osaa niille kundeille joille tämä on jatkuva kaava. Yhtä paskaa keikkaa ei ole koskaan tullut tehtyä. Lutka ilmeisesti sai varmaankin yöksi jonkun, minä sain vittu flunssan.
Saatana että osaa vituttaa.
No. Toisaalta pakasta seuraava on jo tuolla haavissa oikeastaan ollut kokoajan (hei, osaan minäkin tän vitun pelin säännöt eli mitään sääntöjä ei ole. En vaan osaa (tai halua) olla niin härski kuin eräät kusiaiset.)
vuosia sitten, ja mule riitti.
Painuin kaukomaille treffikumppania moikkaamaan, niin kauas ettei vahingossakaan törmännyt suomalaiseen. Toin emännän tänne ja helvetin hyvin pyyhkii.
Voit jatkaa tuota itsesi nöyryttämistä lopun ikäsi täällä, tai ottaa elämäsi hallintaan.
Nyt kävi näin mut seuraavan kerran voi olla parempi tuuri. Oon mäkin käyny vaikka missä naisen perässä ja välillä on onnistunu välillä ei. Kyllähän ne epäonnistumiset vaikuttaa mut ne kannattaa kelata läpi ja miettiä mitä vois tehdä toisin. Jos epäonnistumisia tulee enemmän putkeen, niin pitää entistä enemmän miettiä mikä meni vikaan. Mut koskaan ei kannata lopullisesti luovuttaa.
Itse oon kans miettiny sellaista rakastajan/lenkkikaverin duunia seuraavaks mut pitää ensin treenata kroppa kuntoon. Karu totuus on, että treenattu kroppa on avain naismarkkinoilla.
että en lähde naisen perään juoksemaan minnekään, ennen kuin on muilla keinoin tutustunut sen verran että tietää edes suurin piirtein mitä odottaa.
Nykyaikana toimii kaikennäköiset tekniset vempaimet ja puhelimet.
Katastrofitreffeille pääsen ihan tuohon Tampereen keskustaan bussilla vaikka joka toinen viikonloppu jos niin haluan. Maksaa 1,40 euroa ja kestää 15 minuuttia.
Kauemmaksi lähtemiseksi täytyy olla jo perusteita, ei millään parin päivän varoitusajalla ja kahden nettikeskustelun pohjalta.
tapaamaan naist, jos nainen on käytetty
no saitpahan silti elettyä elämääsi ja nyt voit jatkaa eteenpäin yhden muiston rikkaampana.