Mä olen väsynyt jo näihin iänikuisiin pettymyksiin. Mä olen helvetti liian nuori olemaan rikki jatkuvasti. Pitäiskö tässä alkaa kattelemaan kymmenen vuotta vanhempien miesten perään, kun kaikki parikymppiset tuntuu olevan liian lapsellisia mihinkään mikä liitty suhteisiin ja sitoutumiseen. Aina harrastukset ja kaverit vie 24/7 ajasta.
Kuulkaas, kasvakaa nyt prkl aikuisiksi vähitellen! En mä vaadi teitä luopumaan koko elämästänne mun takia, mutta olishan se kiva kun tekisitte vähän tilaa mullekkin kiireiseen aikatauluunne.
Ja nämä kymmenet selitykset mitä teidän suusta aina vyöryy. Nekin voisi jättää sanomatta ja puhua edes suoraan. Kyllä mä nyt totuuden kestän, mutta paskapuheita en...
Kuulkaas, kasvakaa nyt prkl aikuisiksi vähitellen! En mä vaadi teitä luopumaan koko elämästänne mun takia, mutta olishan se kiva kun tekisitte vähän tilaa mullekkin kiireiseen aikatauluunne.
Ja nämä kymmenet selitykset mitä teidän suusta aina vyöryy. Nekin voisi jättää sanomatta ja puhua edes suoraan. Kyllä mä nyt totuuden kestän, mutta paskapuheita en...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi sitten täytyy ihan väkisin tarrautua äijän nilkkaan kiinni ja roikkua mukana? Ei me parikymppiset miehet jakseta vielä tässä iässä mitään vakavampaa seurustelua miettiä. Ei se meidän ongelma ole, jos sä nyt satut sattumoisin särkemään sen sydämesi. Kaverit ja harrastukset on aina ykkösenä. Muutenkin naisten ylitunteellisuus alkaa joskus ärsyttämään. jos sulla on kauhee kiire seurustelemaan, niin kokeile sitten niitä kolmekymppisiä. Ehkäpä ne on sitten jo rauhoittuneet ja käyttäytyy vähemmän teinimäisesti (tai sitten ei).
Teillä on kuule ollut aikaa olla teinejä melkein kymmenen vuotta. Turha sitä on väkisin pitkittää ja väistellä aikuistumista. Ja justiin tuo pelko on aivan käsittämätöntä, että no niin nyt se sitten tarrautuu muhun kiinni kuin takiainen ja tunkee mukaan joka paikkaan... Kyllä meille voi puhua ja selittää miten asiat on.
Ja ei tietenkään olekkaan teidän ongelmanne kun tyttö sitten särkee sydämensä, kun ette voi puhua suoraan vaan annatte sen turhaan elätellä toiveita.
Itel ollu aina huono säkä kun eukko ollu n10v nuorempi. priima tavaraa jne niinkun pojat sanoo. on vaa aika kyllästyttävää huomata miten ekaks se "erikoinen" 17-19v gimma järkevine ajatuksineen muuttuukin 3-5v päästä. Ei enää riitä turvallinen puoliso, koti-illat ja mitkään hellyydet. Enkelistä tulikin bile-hile tyttö joka haluaa menetettyä nuoruutta maistaa. ..ja oikein hyvä niin. pääasia että olemme onnellisia. kukin tyylillään ja kaikki vapaasti. suosittelen kuitenkin ihmisiä jotka tunnistavat olevansa lähellä samaa tilannetta niin tiedostavan tulevaisuuden haasteet mutta ennenkaikea, toivoa ei pidä menettää. Itse tein lähes kaiken tuon ikuisen rakkaustarinan säilyttämiseks mutta ei onnistunu. pitää hyväksyä että ihmiset on yksilöitä ei objekteja. Ei kannata koittaa elää onnellista elämää jos et pysty siihen ekaks pelkästään itsesi kanssa. Yksin. ...jne jne.
T:Mika [email protected]
Minä naisena ihmettelen sinun naisesi käyttäytymistä. Ei luoja kakskymppisinä ollaan vielä ihan lapsia vielä, nuoria ja vireitä. Kuka haluaa edes asettua johonkin vakavaan seurustelusuhteeseen ja ruveta suunnittelemaan yhteisiä eläkepäiviä?
En minä ainakaan vaikka olen ikäisesi nainen.
Muutenkin kirjoituksesi perusteella olet juuri niitä takiaisnaisia, jotka takertuvat liikaa miehiinsä ja haluavat kaiken huomion ja heittäytyvät vähän liiankin tunteella uusiin suhteisiin.
ehkä juuri sinä olet se joka tarvitsee niitä harrastuksia ja kavereita. se että mies alkaa seurustelemaan kanssasi ei tarkoita sitä ettäkö hänen pitäisi heti ruveta luopumaan/vähentämään asioita joita hän tykkää tehdä. en minäkään luopuisi jos mies pyytäisi. heittäisin itseasiassa pihalle ja sanoisin että ei soitella enää.
kasvat aikuiseksi ja ajatusmaailmasi muuttuu.
En nyt tarkoittanut mitään elämää suurempia suhteita tässä, vaan aivan normaalia seurustelua. Eletään päivä kerralla ja katotaan mihinkä se johtaa... Ja yritätkö nyt tässä sanoa että parikymppiset ei serustele laisinkaan :D Osallahan on jo lapsia ja on naimisissa.
Joo ja sitähän mä tarkoitin sillä että harrastukset vie koko ajan, että kaikesta heti luopumaan vaan mun takia... Jep, en nyt ihan.
Ehkä jonakin päivänä vielä tulen ajattelemaan toisin tai kasvan aikuiseksi niin kuin joku muu ehdotti, mutta en vielä tänään
kolmekymppinen mies ei seurustele kaksikymppisen tytteliinin kanssa, koska kaksikymppinen on vielä pentu, oli se naimissa tai ei :D Eläkää nuoruuttanne täysillä, kyllä se sitoutumisen aikakin vielä tulee.