Amatöörit etsivät suuria emootioita musiikista. Niitä heille suo lähinnä sentimentaalispateettinen (Melachrino) tai "reipas" (saksalaiset sotilasmarssit) MELODIA ja jos mahdollista dramaattiset SANAT jonkun lihavan naisen kirkumana (Verdi). Alkaa kova nyyhke tai saappaan paukutus lattiaan. Emootioden esiintuloa helpottaa alkoholin runsas nauttiminen ennen kuuntelua ja sen aikana. Siksi oopperoissa juodaan keppanaa, räästetään ja paukutetaan saapasta. Ammattilainen taas löytää kaikki aspektit, ja selvin päin. Amatööri ei ymmärrä kompleksista musiikkia koska räkä ei rupea valumaan eikä saapas paukkumaan, vaan musiikki lähinnä häiritsee hänen humalaista katharsistansa, ja hän saa erilaisia kohtauksia.
Musiikkipsykologian alkeita
Ammattilainen
3160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ? Se kertoo jostain tukahdutetusta tarpeesta ja estoisuudesta, kaipauksesta emootioon ! Äiti-suhteen epäonnistumisesta.
Musiikkihan on itsessään emootioiden tulkintaa. Miksi siis vastustaa emotionaalista musiikkia, koska kaikki musiikkki on emotionaalista !
Pyppärit ei halaja mitään niin kompleksista kuin suuria emootioita paitsi ehkä teini-ikäiset pyppärinaiset. Todellisuudessa pyppärit hakee helponletkeää hukutetta jossa on meteliä, meininkiä ja ennenkaikkea takapuolen keikutusta.
"Emootioden esiintuloa helpottaa alkoholin runsas nauttiminen ennen kuuntelua ja sen aikana. Siksi oopperoissa juodaan keppanaa, räästetään ja paukutetaan saapasta."
Oopperoissa mitään keppanaa juoda vaan diskoissa ja pubeissa pyppymusiikin ryydittämän takapuolen keikuttamisen ja muun viuhtomisen lomassa.
hyvät klassiset sortuko yleistykseen. Tuskin tuollainen kuvailemanne heviä, prätkiä (sori, Ruuttunen) ja koskenkorvaa -tyyppinen porukka tätä palstaa edes lukee.
Kirjoittamanne teksti antaa hämmästyttävän kuvan klassisista muusikoista, kun heidät yleisesti ottaen tiedetään ajatteleviksi ja ihmisiä ymmärtäviksi olennoiksi, jotka varmasti ovat hyväksyen selvillä siitä että musiikkia jossain määrin taitavia mutta taitojensa vajavaisuudet ymmärtäviä vilpittömiä ns. harrastajia on olemassa monen tasoisia.