Terve. Olen akateeminen jätkä, ja olen seurustellut vain akateemisten naisten kanssa. En monen kanssa mutta kuitenkin. Koska olen sitoutujatyyppiä, eli jos alan seurustella, niin olisin sitten saman kanssa mielellään loppuun saakka jos mahdollista. Tähän saakka ei ole kuitenkaan ollut mahdollista, ja on sitten jonkun kerran tullut ero (siis seurustelusuhteesta), yleensä 1-3 v jälkeen.
Olen alkanut ajatella, että voisi olla rentouttavaa seurustella ei-akateemisen naisen kanssa. Itse olen ehkä hieman neuroottista/huolehtivaa tyyppiä, mikä on kieltämättä ammatissani hyväkin asia (lääkäri). Mut sitten jos toinen osapuoli on kanssa samanlainen ylihuolehtija, niin se ei ole hyvä. Viimeisessä suhteessani näin oli asian laita, nainenkin oli lekuri ja kova kova huolehtimaan asioista. Aina kun itse yritti hieman unohtaa päivän huolia, niin muija sitten kyllä piti huolen siitä, että asiat palautuivat mieleen uneen vaipuessakin...
Luulen, että ei-akateemisissa ihmisissä on enemmän rentoja tyyppejä kuin akateemisissa. Ninpä olen ajatellut, että jos sellainen nainen tulee kohdalle, niin en ainakaan sen takia pakkeja anna, että jos ei ole akateeminen. Aiemmin olisin ehkä voinut antaakin, tai ainakin antaa asian vaikuttaa paljonkin, mikä nyt tuntuu jo ehkä vähän hölmöltä.
Sanokaapa te joilla on kokemusta/luulette tietävänne... Onko luonteenpiirteitä, jotka korostuu vertailtaessa akat/ei-akateem ihmisiä. Onko ei-akateemiset esim yhtä luotettavia? Jaksavatko ne yhtä sinnikkäästi tapella parisuhteen myrskyjä vastaan (joita aina vääjäämättä tulee) kuin kovaan (henkiseen) puurtamiseen tottuneet kanssasisarensa? Merkkaako ei-akateemiselle naiselle ruumiillinen kauneus/komeus enemmän kuin ehkä henkisemmälle (??) akateemiselle?
Voisin kuvitella, että tietynlainen kontrasti luonteiden välillä (mies/nainen) parisuhteessa voisi olla hyvä asia, mutta toisaalta kun sanotaan, että on hyvä jos on yhdistäviä asioita paljon...
Olen alkanut ajatella, että voisi olla rentouttavaa seurustella ei-akateemisen naisen kanssa. Itse olen ehkä hieman neuroottista/huolehtivaa tyyppiä, mikä on kieltämättä ammatissani hyväkin asia (lääkäri). Mut sitten jos toinen osapuoli on kanssa samanlainen ylihuolehtija, niin se ei ole hyvä. Viimeisessä suhteessani näin oli asian laita, nainenkin oli lekuri ja kova kova huolehtimaan asioista. Aina kun itse yritti hieman unohtaa päivän huolia, niin muija sitten kyllä piti huolen siitä, että asiat palautuivat mieleen uneen vaipuessakin...
Luulen, että ei-akateemisissa ihmisissä on enemmän rentoja tyyppejä kuin akateemisissa. Ninpä olen ajatellut, että jos sellainen nainen tulee kohdalle, niin en ainakaan sen takia pakkeja anna, että jos ei ole akateeminen. Aiemmin olisin ehkä voinut antaakin, tai ainakin antaa asian vaikuttaa paljonkin, mikä nyt tuntuu jo ehkä vähän hölmöltä.
Sanokaapa te joilla on kokemusta/luulette tietävänne... Onko luonteenpiirteitä, jotka korostuu vertailtaessa akat/ei-akateem ihmisiä. Onko ei-akateemiset esim yhtä luotettavia? Jaksavatko ne yhtä sinnikkäästi tapella parisuhteen myrskyjä vastaan (joita aina vääjäämättä tulee) kuin kovaan (henkiseen) puurtamiseen tottuneet kanssasisarensa? Merkkaako ei-akateemiselle naiselle ruumiillinen kauneus/komeus enemmän kuin ehkä henkisemmälle (??) akateemiselle?
Voisin kuvitella, että tietynlainen kontrasti luonteiden välillä (mies/nainen) parisuhteessa voisi olla hyvä asia, mutta toisaalta kun sanotaan, että on hyvä jos on yhdistäviä asioita paljon...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jo on hierarkinen systeemi tuo sun ajatusmaailmasi. Väittäisin, että me kaikki ollaan ensisijaisesti yksilöitä ja ihmisiä, eikä erilaisuutemme perustu ensinkään siihen olemmeko akateemisia vai emme. Mietin minkä ikäinen mahdatkaan olla kun elämänarvosi vielä perustuvat moiselle kahtiajakoisuudelle?! On tylsää ajatella että jokin korkeakoulututkinto tai sen puuttuminen tekisi meistä jonkin tietyn kaavan mukaan käyttäytyviä ihmisiä.. No, onnea valitsemallasi tiellä.
Jaa, kyllä on nuorella tohtorilla ongelma!
Mutta toden totta, isekkin kamppailen myös saman asian kanssa. Olen vapaa, akateeminen nainen, mutta en toki mitään tiedenais-tyyppiä. Ystäviä minulla on sekä akateemista että muuta porukkaa.
Mutta nyt kun haluaisin taas sitoutua, en ole huolinut kelkkaani ei-akateemista. Ihan suututtaa, kun baarissa tapaa fiksun näköisen miehen, niin paljastuukin, että on esimerkiksi tehtaassa töissä. Vaikka ihmiskäsitykseni on salliva ja ystävinä minulla on tehdastyöntekijöitä, en kyllä poikaystäväksi heti ottaisi. Yhden yön voi tietenkin pelehtiä.
Olen tullut iän myötä krantuksi.
Mutta sinulle neuvo: ota hoitsu! Hoitajat on sosiaalisia, puheliaita, kivoja, tasapainoisia ja kaiken lisäksi älykkäitä! Ovat viittä vaille akateemisia, moni kouluttautuukin myöhemmin akateemiseksi. Ja lääkäri ja hoitajahan on klassinen yhdistelmä! Ja lääkärille sopii hoitaja paremmin kuin esim. opettaja.
Minä jään etsimään akateemista tahollani. Tai ehkä insinööri kävis mulle...
No eipä takaa akateeminen koulutus näemmä sielun sivistyneisyyttä... "Mulle kävis insinööri". Ei ainakaan kovin kypsältä touhulta vaikuta valita kumppaniaan ammatin perusteella.
Oman suppean kokemukseni perusteella minä voisin yleistää että ei-akateemiset ovat rehellisempiä ja aidompia ihmisiä, ja ne ovat ominaisuuksia joita minä arvostan korkealle.
Olen itse koulutukseltani insinööri ja ex-avomieheni sekä nykyinen miesystäväni ovat ammattikoulun käyneitä. Molemmat tosin varsin älykkäitä ja eteenpäinpyrkiviä ihmisiä jotka varmasti etenevät urallaan suorittavaa tasoa ylemmäs.
Hajoo tohon akateemisuuteesi !
ällöä luettavaa.
Kamalaa luettavaa.. Tuttavapiirissäni on Näitä akateemisia ihmisiä ja voi sääli heidän lapsia, ovat kaukana sivistyneistä lapsista.
Taitaa olla koulun pahimmasta päästä.
Mutta heidän vanhemmilla on akateeminen koulutus, huh huh.
Ei taida duunari ihan vähällä edes huolia jotain akateemisesti kouluttautunutta.
Viisaus ja hulluus menee käsi kädessä.
Pysyköön suutari lestissään.
"Onko luonteenpiirteitä, jotka korostuu vertailtaessa akat/ei-akateem ihmisiä. Onko ei-akateemiset esim yhtä luotettavia? Jaksavatko ne yhtä sinnikkäästi tapella parisuhteen myrskyjä vastaan (joita aina vääjäämättä tulee) kuin kovaan (henkiseen) puurtamiseen tottuneet kanssasisarensa? Merkkaako ei-akateemiselle naiselle ruumiillinen kauneus/komeus enemmän kuin ehkä henkisemmälle (??) akateemiselle?"
Huh huh!! Enpä ole moista idiotismia vähään aikaan
nähnytkään. Harjoittele poju hiukan elämistä ja
hanki hieman elämänkokemusta niin maailmankuvasi
saattaa jopa laajentua.
Maailma ei oikeasti ole noin mustavalkoinen!
Samaa mieltä olen minäkin. Koitahan poika aikuistua pikku hiljaa. Elämisen oppii vain käytännön kautta! :)
Enpä haluaisi olla tuollaisen lääkärin potilaanakaan...
Tuota noin...tavallaan kuulostaa aika erikoiselta noin jyrkät mielipiteet akateemisen ja ei akateemisen naisen välillä, tai että sillä olisi suurikin merkitys.Harmi vain että usein juuri lääkäreistä tuolla työpaikoilla huomaa sen, että monille on noussut se akateemisuus hieman hattuun, mun mielestä sellanen naurettava tärkeily ei ole enää tän päivän juttu. Joskus 50-luvulla lääkäri oli puolijumala mutta ei kyllä enää, toivon ettet itse kuulu tähän tärkeilevään lääkärisakkiin, mikään ei ole kamalampaa kun hoitajana työskennellä sellaisten kanssa.
Ja mitä tulee tuohon naisen etsintään, mä en usko että sillä koulutuksella on niin väliä. AMK on kuitenkin ihan "hyvä koulutustaso" ja en usko että akateemisen ja amk typpin välillä kauheaa eroa on. Tosin luulen, että amk tyypit ovat ehkä hieman enemmän käytännönläheisiä eivätkä mieti vaan sitä akateemisuuttaan. ikäväkyllä monet akateemiset ovat todella ärsyttäviä juuri sen takia että he kokevat koulutuksensa niin jumalattoman hienoksi asiaksi...
Vaikka olen itsekin "VAIN"(?) amk opiskelija, niin en ehkä silti välttämättä ottaisi itselleni miestä, joka ei esim. peruskoulun jälkeen olisi käynyt mitään kouluja vaan olisi suoraan mennyt jonnekin töihin, koska mielestäni se että haluaa kouluttautua kertoo kuitenkin ihmisestä jotain..mutta useinkaan ihmiset eivät varmaan niin paljoa eroa oli koulutus mikä hyvänsä, eli siitä se tuskin riippuu. Jos tapaat tyhmän ja sivistymättömän ammattikoululaisen niin on helppo sanoa että johtuu siitä kun ei ole kouluja käynyt, vaikkakaan se tuskin siitä johtuu, vaan ihmiset ny sattuu olee erilaisia..Eli älähän ny mieti tota akateemisuutta niin hemmetin tarkkaan tai sekoot omaan näppäryytees. Ota iisisti!!
Niin ja siis tarkoitin tuossa sillä AMK lyhenteellä siis ammattikorkeaa en ammattikoulua vaikka senkin tuossa lopussa mainitsin,
"Vaikka olen itsekin "VAIN"(?) amk opiskelija, niin en ehkä silti välttämättä ottaisi itselleni miestä, joka ei esim. peruskoulun jälkeen olisi käynyt mitään kouluja vaan olisi suoraan mennyt jonnekin töihin"
tyypillistä tyttösten tekstiä : naiset aina OTTAA ja miehet SAA (jos saavat) :)
Así es la vida..
Yllättäviä vastauksia olet saanut. Moni nainen näkyy arvostelevan parinvalintasi akateemisuusperustetta, vaikka oman kokemukseni mukaan en tunne juuri yhtään akateemista naista, joka kelpuuttaisi ei-akateemista miestä itselleen. Sen sijaan akateemisen miehen rinnalla olen tavannut ei-akateemisia puolisoita.
Koulutetuille naisille tuntuu juuri koulutustaso olevan tärkeä valintaperuste kumppanilleen. Ja sen miehen koulutuksen pitää olla korkeampi. Tästä on tehty tieteellisiä tutkimuksiakin.
Itse en (akateemisena miehenä) pidä tärkeänä naisen koulutustasoa. Ihan muut seikat ratkaisee. Minusta duunarit ovat usein rennompia, mutta liika yleistäminen ei kannata tässäkään asiassa. Luotettavuudessa tai halussa sitoutua suhteeseen tuskin on eroa. Suurimmat erot saattavat löytyä elämänarvoista. Duunarille se työura ja palkka ei ole kaikki kaikessa niin kuin monella akateemisella tuntuu olevan.
Ei muuten pidä paikkaansa, ainakaan minun kohdallani, vaikka olenkin akateeminen nainen, niin olen seurustellut erilaisten miesten kanssa heidän koulutuksestaan riippumatta: itse asiassa olen seurustellut enemmän ei-akateemisten miesten kanssa kuin akateemisten. Mielestäni on mielen suppeutta, että pitää tehdä eroja koulutuksen perusteella: kaikki me olemme tasavertaisia ihmisiä, joidenkin ei-akateemisten kanssa minulla on suorastaan ollut paljon hedelmällisempi suhde kuin akateemisten nörttien. And that´s the way it is my man!
Joo terve taas!
Taisin hieman väsyneenä tuon originaalin viestini jättää. Ei ollut tarkoitus provosoida ketään tai vaikuttaa ylimieliseltä tms...
Usein sanotaan, että yleistys on huona asia jne. Pitää paikkansa toisaalta, toisaalta jos yrittää ymmärtää ilmiöiden syitä niin pieni yleistys vaaditaan vääjäämättä. On kuitenkin korrelaatioita asioiden välillä (yleisesti ottaen).
Sain kommentteja, että kasva jne, ja on paljon asioita, joita en ole nähnyt ja joita näkemällä voisin kasvaakin (kuten ei-akat muija). Näin varmaan kaikilla.
Jotkut pahoittivat mielensä, kun viittasin/kysyin luonteenpiirteisiin liittyen mm pitkäjännitteisyyteen, uskollisuuteen, henkisyyteen jne, ja annoin ehkä olettaa, että itse oletan tiettyjen luonteenpiirteiden liittyvän koulutustaustaan. Pysyn kannassani. Uskon, että akateemiset naiset ovat keskimäärin älykkäämpiä, henkisempiä, kuin ei-akat kanssasisarensa. Tällaisen toteaminen ärsyttää sitten osaa ihmisiä. Ihmiset ovat erilaisia, ja asioissa on aina puolensa. Eli jos on henkisempi, saattaa olla sitten vähemmän maallisempi, mihin taas liittyy omat hyvät ja huonot puolensa.
On muuten lääkäreitä, jotka eivät ole esim vaatimattomuuden huippuja, mutta silti huippuja omalla alallaan. Kuten R Nordström esimerkiksi. Eli jos ihmisessä on negatiivisia ja ärsyttäviä piirteitä, ei se silti sitä tarkoita, etteikö hän saattaisi olla alallaan huippuetevä. Eli heikot ja hyvät puolensa meille kaikille suotakoon. Tämä sille, joka ei haluaisi vastaanotolleni, koska annoin olettaa, että mahdollisesti mielestäni tietyt positiiviset luonteenominaisuudet korreloivat koulutuksen kanssa (!)
No mutta sehän on hauska havaita, että olet silminnähden ylpeä koulutuksestasi.
Voit aivan vapaasti pysytellä pilvilinnassasi,
vaikka lopun elämääsi ja saatat lopulta löytää
samanlaisen naisenkin?
Mikäli sellainen luulon varassa elettävä elämä
tyydyttää sinua niin silloinhan kaikki on ok.
Tuskin sinä kenenkään mieltä pahoitit jutuillasi?
Todennäköisesti lähinnä huvitit. Ja huvitat yhä lisää...
Jos täällä kysyt tuollaista, kaikki kouluttamattomat alkavat kysellä (sydämen)sivistyksen perään ja väheksyä oppiarvoja. Heille voit sanoa: Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
TIETYSTI VALITSET AKATEEMISESTI KOULUTETUN VAIMON ITSELLESI.
Kaikenlaisia tyhjäpäitä maa päällään kantaa ...
--- ohje sinulle; VEDÄ KÄTEEN !
Senhän arvasi, että saat raivostuneita vastauksia. Moni tulkitsi kysymyksen niin, että asetat ihmiset jotenkin IHMISARVOLTAAN erilaiseen asemaan koulutuksen perusteella. Sitä et tietenkään tehnyt. Mutta muita eroja kyllä löytyy koulutettujen ja ei-koulutettujen välillä, vaikka eivät tietenkään pidä paikkaansa 100-prosenttisesti.
Omasta mielestäni (olen kollegasi, kohta valmistumassa:) korkeakouluopiskelijoita yhdistää pitkä opiskeluaika - ei siis tarvitse "aikuistua" niin kiirellä kuin ammattikoululaisen, joka saattaa olla ollut töissä jo 7 vuotta, kun akateeminen vasta valmistuu. Tottahan siinä elämä sujuu aika eri tavalla. Jo 25-vuotiaana ollaan aika erilaisissa elämänvaiheissa.
Itse myöskin arvostan ihmisessä älyä, kunnianhimoa ja halua itsensä kehittämiseen. En tietenkään sano, ettei sitä löydy ei-akateemisista ollenkaan, mutta kyllä moni on ammattikoulussa tai amk:ssa siksi, ettei viitsinyt jatkaa opiskelua pidempään, tai ei päässyt muualle. Tähän täytyy kyllä lisätä, että arvostan ihan yhtä paljon vaikka helvetin hyvää puuseppää, joka tekee hommaansa ylpeänä, kuin vaikka asianajajaa. Mutta siltikin uskon, että minulla ja jälkimmäisellä olisi enemmän yhteistä. Henkisesti vaativa työ yhdistää. (Ja moni amk tai ammattikoululainen ei tunnu edes tajuavan, kuinka vaikeaa vaikka lääkärin työ on - siitäkin huolimatta, että 6 ällän ylioppilaallakin on opiskelussa puurtamista.)
Sait kyllä miettimään, miksi kaveripiirissäni on vain korkeakouluopiskelijoita, lähinnä medisiinareita, oikislaisia ja ekonomeja. En ole kyllä heitä sen mukaan valinnut, kouluaikojen kaveriporukasta vain ihmiset päätyivät kyseisille aloille. Ja jos kandiseuramme järjestää bileitä muiden opiskelijoiden kanssa, niin juuri kyseisten alojen... Taitaa olla niin, ettei muihin juuri törmää.
Ja onhan muuten ihan tutkittukin, että mitä korkeampi koulutus, sitä vähemmän avioeroja. Tiedä sitten, mistä johtuu...