ilmoitus avoerosta tuli parisen viikkoa sitten,
siihen asti päivittäin näytettiin tunteet ja kerrottiin asiat ja kaikki oli hyvin.
tosin itselläni oli jonkin asteinen masennus ja siihen vaikutti omat työasiat, uusioperhe, oman lapsen koulu ja terveys.
murisin ja ärisin välillä liikaakin kun hain läheisyyttä ja tukea.
Nytkun olen noissa asioissa tasapainossa, tulee ilmoitus erosta. sattuu.
ja kun tilanne olis nyt sit muuten normaali "kotielämää"
minulle on vain kerrottu, että tällä hetkellä vain välittää, ei vihaa eikä inhoa, vain välittää ja se ei kuulemma riitä lähtökohdaksi.
ja mielestäni välittäminen on sen arkirakkauden lähtökohta.
välittäminen minulle tarkoittaa huolehtimista ja läsnäoloa vaikka ei olisi fyysisesti paikalla.
moni asia on normaalin oloista arkisin ja viikonloppuisin mutta silti pelottaa.
siihen asti päivittäin näytettiin tunteet ja kerrottiin asiat ja kaikki oli hyvin.
tosin itselläni oli jonkin asteinen masennus ja siihen vaikutti omat työasiat, uusioperhe, oman lapsen koulu ja terveys.
murisin ja ärisin välillä liikaakin kun hain läheisyyttä ja tukea.
Nytkun olen noissa asioissa tasapainossa, tulee ilmoitus erosta. sattuu.
ja kun tilanne olis nyt sit muuten normaali "kotielämää"
minulle on vain kerrottu, että tällä hetkellä vain välittää, ei vihaa eikä inhoa, vain välittää ja se ei kuulemma riitä lähtökohdaksi.
ja mielestäni välittäminen on sen arkirakkauden lähtökohta.
välittäminen minulle tarkoittaa huolehtimista ja läsnäoloa vaikka ei olisi fyysisesti paikalla.
moni asia on normaalin oloista arkisin ja viikonloppuisin mutta silti pelottaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluaisin tietää onko ero ainoa vaihtoehto,
tai jos asutaan erillään, onko takeita, että jos tunteet vahvistuu niin tuleeko takas.
mun tunteeni on vahvistuneet vuosi vuodelta ja päivä päivältä. luotan ja rakastan, täysillä.
välillä tuntuu että tämä on suhteen "itsenäistymis"vaihe mutta tuntuu että puoliso ei ajattele asiaa niin,
asiat jotka on tullut esille erosta/asumuserosta puhuessa kuulostaa välillä arkisen pieniltä, ja niistäkin ollaan jo aikaisemmin puhuttu paljon, virheet pyydetty anteeksi ja unohdettu mutta silti joitain niistä asioista tuli nyt taas esille.
kertokaa ihmiset, jotka olette olleet tässä tilanteessa miten oikeasti on käynyt.
aikaisemmin en ole ikinä pystynyt eroamaan ystävinä kun aiemmat suhteet ovat loppuneet pettämisen seurauksena. nyt ei ole 3osapuolta.
haluaisin vain jatkaa, puoliso on ollut minulle se unelmieni mies, lähes täydellinen ja ihana.
kaikin puolin se mitä olen ajatellut "oikeana" ja siltä se on tuntunutkin.
olen hetkittäin ymmärtänyt, etten voi estää mutta onko mitään miten voin ehkä vaikuttaa vielä asioiden suuntaan.
mennyttä en saa muutettua mutta tulevaisuuteen haluaisin vaikuttaa...
riitoja on ollut ja välillä pikkuasioista, tosin aina ei puolison kanssa ajatella samalla taajuudella joten hänelle asiat voi olla isompia kuin minulle ja päinvastoin.
auttaa sinua tilanteessasi, mutta voin kertoa, että olen itse hieman vastaavassa tilanteessa ja tiedän miltä kaikki tuntuu. On todella ikävää, että joudut käymään sitä läpi. Minulle tämä on ollut todella raskasta. Rakastan siis avovaimoani enemmän kuin mitään muuta. Minulle hän on ollut "se oikea". Oli yhteiset haaveet tulevaisuudesta, mutta kaikki ne kariutuivat kun hän meni ihastumaan toiseen mieheen. Nyt hän ei enää löydä tunteitaan minua kohtaan. Kuulemma jäljellä on enää hyvä ystävyys ja välittäminen. Eikä hän enää tiedä riittävätkö ne toimivan parisuhteen perustaksi.
Itse haluaisin tehdä kaikkeni, jotta suhteemme voisi tästä selvitä, mutta vaikeaa on ja huonolta näyttää. Toisen tunteisiin kun ei voi oikein vaikuttaa. Voi korkeintaan yrittää olla oma itsensä ja lempeä toista kohtaan.
Itse koen, että tärkeintä tässä tilanteessa on puhuminen toisen kanssa. Avoin kommunikaatio. Pitää selvittää toisen tunteet ja se, että haluaako hän yrittää jatkaa. Voi yrittää vedota menneisyyteen ja niihin hyviin hetkiin mitä on ollut ja toisaalta tulevaisuuteenkin ja mitä kaikkea on vielä kokematta ja mitä haluataan kokea. Ehkä nämä herättävät toisessa halun edes yrittää jatkaa. Vaikeaa tietää. Niin kuin sanoin, toisen tunteisiin on todella vaikeaa vaikuttaa.
Jaksamista sinulle.
mutta tuntuu, että puhuminen välillä vain heikentää tulevaisuutta. pitäisi antaa ilmeisesti aikaa. ( ja toivoa...) mutta epäselvyydet ym asiat painaa ja haluaisin selvittää ne, ettei jää sit mitään pahaa painamaan mieltä.
meillä ei ole kuitenkaan sitä kolmatta. joten luotan yhä ja täysillä. ja toivon.
kiitos sanoistasi ja voimia myös sinulle.
että puhuminenkaan ei aina ole se paras ratkaisu. Ei ainakaan jos asiasta puhutaan jatkuvasti ja liikaa. Tämän olen itsekin huomannut. Toinen saattaa kokea asian painostavaksi.
Ajan antaminen on hyvä idea, mutta mielestäni ei pitäisi silti elää elämää odottavassa tilassa. Tarkoitan sitä, että pyrkikää elämään yhdessä arkea. Ei niin, että elätte kumpikin omaa elämäänne ja odotatte jotain tapahtuvan. Tiedän, vaikeaa se on pyrkiä elämään yhdessä, mutta siihen kannattaa tähdätä. Aloittakaa vaikka jostain pienestä ja järjestäkää toisillenne aikaa yhä enemmän.
Tiedän tuon tunteen, että haluaisit selvittää epäselvyydet puhumalla. Sitä minäkin olen yrittänyt, mutta toiselta ei saa juurikaan vastauksia. Ja se on raskasta itsellekin. En ole löytänyt tuohon keinoa joka auttaisi. Ehkä se, että pyrkii keskustellessa pitämään mahdollisimman rennon ilmapiirin, syyttämättä toista mistään tai varsinaisesti tivaamasta mistään. Vaikka aihe olisikin vakava. Tavallaan pyrkii kannustamaan toista mukaan keskusteluun ja olemalla kärsivällinen.
Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.
Vaikeaahan täältä käsin on tietää kaikkia syitä miksi kumppanisi kokee miten kokee.
Kuitenkin tulee mieleen, että yleensä tuo laimeus tunteissa kertoo jonkinlaisesta kyllästymisestä tilanteeseenne tai rankkaa sanoa sinuun.
Tällöin jos riiput ja yritätä väkisin vääntää suhdetta kasaan voi se karkoittaa toisen.
Oletko hakenut masennukseen apua mistään vai taakoittanut toista liikaa?
Itselläni ainakin tunteet selkeytyvät kun saan tilaa itselleni. Olen kokenut samankaltaisia tunteita miestäni kohtaan mitä kumppanisi sinua kohtaan.
Tilanteen on parantanut kun mies korjannut käytöstään paljon ja olen saanut toivoa, että itsekkin saan suhteesta tarvitsemiani asioita.
joskus voi ero auttaa näkemään toisen hyvätpuolet.
Mutta jos kyllästyminen on jo todella pohjiamyöten kyllästymistä ei siinä auta enää mikään.
Sun teksti oli kuin kopio mun elämästä. Olen ollut pohjalla pitkään, nyt olen päässyt omassa elämässäni jaliolleni.
Alkoi seuraavva alamäki kun avovaimoni ilmoitti erosta.. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Matto lähti jalkojen alta ja lujaa..
Meille kävi se huonoin vaihtoehto, mutta älä ole pessimisti.
Anna aikaa vaikka se kuinka vaikeaa olisikin. Älä mielistele liikaa, mutta anna pieniä huomion osoituksia että toinen tietää että rakastat häntä.
Puhukaa avoimesti riitelemättä, se kyllä onnistuu kun molemmat yrittävät. Ei keskustelun tarvi olla riitelyä, vaikka erosta puhutaankin. Jos menee riidaksi niin pitäkää tauko.
TSEMPPIÄ! Pidetään peukkuja pystyssä.
Asia jäi sit hautumaan ja vietettiin viikonloppu erillään ja tajuttiin et ikävä on ja ero peruttu...
järjellä ajateltuna kumpikaan ei pysty hoitaa kaikkea yksin joten asumme yhä yhdessä. Yritämme siis yhä ja ongelmista on tarkoitus selvitä.
Päivä kerrallaan ja rauhallisesti... Rakastamme yhä toisiamme ja tunteet voimistuu koko ajan...
Toivo elää ja elämä hymyilee (mut varovaisesti...)