Minä en ole vielä. Suunnitelmissa on mennä ensi kesänä tapaamaan kaukorakkauttani. Mutta siihen asti joudun kärvistellä..voi miten aika tuntuukaan pitkältä ja kuitenkin tietää että se menee nopeaa... Oh..*Odottelee kesää*.
Miten teillä kaukosuhde pelaa? Miten on luottamusta toiseen ja jaksatteko painia ikävän kanssa?
Miten teillä kaukosuhde pelaa? Miten on luottamusta toiseen ja jaksatteko painia ikävän kanssa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Joo elikkä laitan tänne saman kannustavan tekstin minkä laitoin yhteen toiseen viestiin tässä. :)
Itse netin välityksellä tutustuin nykyiseen kumppaniini. Ollaan nyt muutama kuukausi oltu yhdessä. Asuu n. 250km päässä ja jos nyt jatkuu samaan malliin hän muuttaa tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Ikävä on tosin kova silloin kun emme näe. Lähes joka viikonloppu ja kaikki lomat kuitenkin aina yhdessä ja kyllähän puhelimet ja netti toimii. Yhteisiä hetkiä oppii arvostamaan todella paljon ja jää aikaa muullekkin kuin seurustelulle. Puhun nyt siis suht nuoren näkökulmasta, jolloin myös ystävät ovat todella tärkeitä, eikä heitä saa jättää huomiotta kumppanin takia. Ajokortti (ja auto) auttaa asiassa aika paljon. Jos korttia ja autoa ei olisi emme varmaan olisi yhdessä. Pitää myös osaa luottaa toiseen osapuoleen, itse olin aluksi kauhean epäuskoinen ja pelkäsin sen romuttavan suhteemme mutta olen jo sopeutunut tilanteeseen. Jos tosiaan yhteinen sävel löytyy ja kumppani tuntuu mukavalta suosittelen kokeilemaan. :) Ties mitä siitä voi syntyä.
Onnea tosi paljon :)
Oletko mies vai nainen?
:D
mitään ilman ikävää..joten ikävästä pitää nauttia..on mitä ikävöidä.
Taitaapa tota välimatkaa tällä hetkellä olla olosuhteiden pakosta sellaset 3000km linnunrataa pitkin.. Mies opiskelee ja on töissä toisaalla ja itse teen töitä täällä hikihatussa, että sitten about vuoden päästä on mahikset yhteenmuuttoon, jos sellanen silloin tulee kyseeseen.
Ikävän kanssa olen oppinut elämään ja kierolla tavalla nautinkin siitä. Ihana tunne ku on joku jota ikävöidä ja joku joka ikävöi minuakin. Luottamuksen kanssa ei ole ongelmia, tottakai sitä voi loputtomiin itseensä psyykata, että "tekeeköhän se siellä jotakin ku en oo paikalla". Mut eiköhän se samoin tekis muutenkin,jos sen luontoinen on, vaikkei olisi välimatkaa. Itse luotan 110%.
Kuukausi sitten kävin moikkaa kuukauden päivät ja helmikuussa takas kuukaudeks. Kyl se siitä. Jaksamisia :D
Meilläkin on n. 3000 km välimatkaa. Ei olla vielä tavattu. Mutta ensi kesänä, kun olemme sitten vähä alta vuoden mesetelleet, niin tapaamme :). Toivon että juttemme kestää sen ajan.
Jaksamisia myös sinulle! :)
Turkistako löytyi "se oikea"? :-D
Ei löytynyt turkista, vaan tuolta Pohjois-Afrikasta. :)
Onnistuit löytämään vielä turkkilaistakin pahemman vaihtoehdon. No omapa on elämäsi. Älä kuitenkaan suotta tuo sitä tänne rasistiseen, pimeään ja kylmään Suomeen. Pyyteetön rakkautenne varmasti kukoistaa jossain muualla paremmin.
"Pyyteetön rakkautenne varmasti kukoistaa jossain muualla paremmin."
Ei rakkaus katso paikkaa toimiakseen.
ja tavataan 33 päivän päästä kun likka tulee suomeen 2 viikoksi :P
Olen viilentämässä yhtä (pian ex-) kaukorakkautta kaukokaveruudeksi tai ihan syväksi kenties kaukoystävyydeksi.Ystävänä Hän kelpaa, mutten JAKSA olla enää muuten linked 2 him.Friendship siis toimii mulla myös etänä muttei rakkaussuhde ;> Olen jo haku päällä ihan kotinurkissani.Etsin lähi(ö)rakkautta jossa ei ole mitään meilien typerää venailua tai kalliita 358-messageja. Kaukorakkauteni tulee aina olemaan kaukoystäväni, so what etten jaksa olla hänelle kaukorakkaus.Ei vaan toimi mun luonteellani.Tapasimme Prahassa ja ystävänä hän saa vaikka mitä minulta, mutta romanttisesti emme ole enää mikään pariskunta.
Moni ei tuota itse tajuaisi tehdä.
Olemme lähes koko suhteemme ajan (6 vuotta) asuneet eri kaupungeissa työn ja opiskelun vuoksi. Kaukosuhde pelaa hyvin, vaikka sitä yhteistä arkeakin haluaisi joskus elää. Luottamusta on, kummallakaan ei ole mustasukkaisuus- tai vainoharhaisuusongelmia. Ikävään tottuu, nykyisin on tyytyväinen siihen, että näkee joka viikko.
ihan päivittäin ja syödään samasta jääkaapista. Olemme siis naimisissa.
Tapasimme aikoinaan mieheni kotimaassa, vähitellen välillemme kehittyi ystävyyden kautta suhde, josta tuli olosuhteiden pakosta mannertenvälinen sellainen. Seurusteluaikaan se vielä menetteli, mutta sitten kun oltiin jo naimisissa, niin oli entistäkin raastavampaa asua maapallon toisella puolella. Pidimme yhteyttä päivittäin, puhelinlaskut olivat pilvissä. Nyt ollaan asuttu saman katon alla viisi vuotta. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois, en edes siitä kaukosuhde ajasta - meidän suhteemme kehittyminen vaati senkin ajan kaikkine vaikeuksineen ja ikävöinteineen. Hitsauduimme kiinni toisiimme tosi vahvasti. Tajusin juuri, että sen jälkeen kun vihdoinkin muutimme yhteen, emme ole viettäneet yhtään yötä erossa toisistamme.
Tapasin kaukorakkauteni ystäväni kautta. Olemme mesetelleet ja soitelleet, tekstailleet ja kirjoittamme myös kirjeitä, jo puolen vuoden ajan..mies asuu parin tuhannen kilometrin päässä, tilanne on nyt niin että näemme vasta olosuhteiden pakosta vasta vuoden päästä, mutta pystymme hyvin odottamaan sen ajan :) odottaminen tulee olemaan vaivan arvoista. Outoa kyllä sanoa mutta hän on ensimmäinen mies elämässäni johon pystyn luottaa 100% vaikka en olekaan nähnyt häntä.. meillä on vaan täysin samanlainen sävel.. sitä on vaikea selittää:) ja hirveisiin ennakkoluuloihin sitä aina törmää kun selittelee ihmisille tätä hommaa. Mutta eikö tää oo aika nykyaikaa ! Hehhe :D olisi tosi mukavaa jutella ihmisten kanssa joilla on kans kaukorakkaus, sellainen kaukorakkaus siis jota ei ole vielä nähnyt, oli sitten ulkomailla tai suomessa, lisäilkää meseen! :) [email protected] =)
Tapasimme ensi kerran kirjeenvaihtoystäväni kanssa noin viisi vuotta saatuani hänen osoitteensa.
Välimatkaa meillä oli yli 3000 km. Tänä päivänä tuota välimatkaa ei ole, sillä olemme naimisissa, lapsiakin on.
"Outoa kyllä sanoa mutta hän on ensimmäinen mies elämässäni johon pystyn luottaa 100% vaikka en olekaan nähnyt häntä.."
On kyllä todella outoa. Paljonko neidillä on ikää? 14 vuotta?
Aikasemmat mennyt huonosti kun toinen on paljastunut tapaamisessa erilaiseksi, tai siis että jättänyt asioita kertomatta. Nytten pitäis oman kullan tulla meille ja sitten menisin vuorostani hänen luokseen. Viimeistään joululomalla näen hänet ja vaikka siihen on vaik 6 viikkoa se tuntuu loputtoman pitkältä ajalta...
voiko ihmistä rakastaa ellei ole tavannut tätä?
kyllä voi
Minulle kävi juuri noin. Olemme tunteneet toisemme 29 v, tapasimme ensi kerran 23 v sitten ja olemme olleet yhdessä 20 vuotta.
Välimatkaa meillä oli n. 3000 km.
Me asuttiin samassa maassa, mutta 600km päässä toisistamme. Tosin varsinaisen kaukosuhteen voisi sanoa alkaneen vasta kun tapasin hänet, ei ennen sitä.
Nykyään ollaan naimisissa ja koti on yhteinen.
elin nykyisen aviomieheni kanssa noin puolivuotta kaukosuhteessa ennen kuin tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen näimme niin usein kuin mahdollista, lähinnä minä matkustelin hänen luokseen koska niin oli helpompi. Nyt parin vuoden jälkeen olemme onnellisesti naimisissa ja odottelemme yhteisen elämän alkua (vihdoin). Luottamus on suhteen kulmakivi, jos emme luottaisi toisiimme 100% ei suhteesta tulisi mitään. Onnea teille ja toivottavasti näet rakkaasi pian! :)
Kiitos, onnea teillekkin! :)
Ensi kesää tässä odotellaan. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta toisaalta tiedän että aika menee loppujen lopuksi nopeaa. On kuitenkin hyvä että on aikaa valmistella matkaa ja valmistautua henkisesti, minä kun en ole matkustellut.
Eli meillä olisi sitten ollut kaukosuhdetta n. vuoden, kun tapaamme. Toivon todella että sekä mies että minä jaksamme odottaa ensi kesää ja että homma jatkuisi vielä senkin jälkeen.
Kuitenkin todennäköisesti joutuisin muuttamaan mieheni kotimaahan, jos yhteistä tulevaisuutta miettii.
Kyllä olen tavannut:) yhdessä ollaan ja se on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu=) mutta se ikävä. Ihan hirveetä. Onneks nähään parin viikon päästä
Meneekö naiset kauaskin ulkomaisen miehen perään, jos sillä on isohko kulli? Jos miehellä mitätön kulli, ni jääkö reissu tekemättä?
Ai, ku on kateellinen. Oikein itselle tuli vahingonilosta hyvä mieli.