mietin aina miksi kaikkien pitää mennä kauheaa vauhtia naimisiin, en itse sitä ymmärrä. seurusteltu ollaan pari vuotta ja sitten naimisiin. eihän parissa vuodessa ennätä nähdä puolison kaikkia puolia, ei ainakaan minusta.
itse olen aina pitänyt, että ensiksi seurustellaan 1-2 vuotta, sitten muutetaan yhteen 2 vuodeksi ja sitten vasta mennään naimisiin. naimisissakin pitäisi olla vuosi ja sitten vasta ne lapset hankkia. ei että ollaan yhdessä vuosi, hankitaan lapsia ja muutetaan samalla yhteen.
ei ihmekkään että avioerot ovat kohoamassa kun liian aikaseen mennään naimisiin! Kyllä se on tulevaisuuden lapsillekkin parempi jos syntyvät kotiin jossa juuret ovat kunnolla asettuneet aloille. on toki tapauksia joissa juuret on jo maassa muutaman vuoden jälkeen mutta se on niin harvaa, ettei tosikaan.
tiedän tapauksen jossa eräs ystäväni on tehnyt nyt 3 lapset aina eri miehen kanssa. ihastunut, ollut puolivuotta yhdessä, ruvennut raskaaksi ja eronneet sitten pian lapsen syntymän jälkeen. ja milläköhän tavalla se on näille lapsille hyvä juttu?
itse olen aina pitänyt, että ensiksi seurustellaan 1-2 vuotta, sitten muutetaan yhteen 2 vuodeksi ja sitten vasta mennään naimisiin. naimisissakin pitäisi olla vuosi ja sitten vasta ne lapset hankkia. ei että ollaan yhdessä vuosi, hankitaan lapsia ja muutetaan samalla yhteen.
ei ihmekkään että avioerot ovat kohoamassa kun liian aikaseen mennään naimisiin! Kyllä se on tulevaisuuden lapsillekkin parempi jos syntyvät kotiin jossa juuret ovat kunnolla asettuneet aloille. on toki tapauksia joissa juuret on jo maassa muutaman vuoden jälkeen mutta se on niin harvaa, ettei tosikaan.
tiedän tapauksen jossa eräs ystäväni on tehnyt nyt 3 lapset aina eri miehen kanssa. ihastunut, ollut puolivuotta yhdessä, ruvennut raskaaksi ja eronneet sitten pian lapsen syntymän jälkeen. ja milläköhän tavalla se on näille lapsille hyvä juttu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kertakäyttö-kulttuuri. Ihmisistä on tullut niin itsekeskeisiä(ja typeriä), että ei siedetä normaalia arkea sen puolison kanssa. Tällaista "prinsessamaista tomppeliutta" löytyy sukupuolesta riippumatta.
Ei ole mitään oikeaa aikaa olemassa koska pitäisi mennä naimisiin. Puoliso niinkuin koko parisuhde muutuu koko ajan. Myös sinä itsekkin.
Toisaalta voisi ajatella että on hienointa mennä naimisiin kun rakkaus roihuaa suurimmillaan eli rakastuneena. Näin siitä saisi eniten irti ja naimapäivä tuntuisikin maailman ihanimmalta?
Eihän kukaan tai mikään kuitenkaan takaa sitä että eroa ei tulisi. Hetkessä elämisen ihanuus piilee siinä ettei liikaa suunnitele ja mieti.
Toiset onnistuu kasvamaan suhteessa ja toiset ei.
Toiset kieltää puolison kasvamisen.
T. Sitoutunut seurusteleva kolmen lapsen äiti ja naimaton nainen.
Minä seurustelin mieheni kanssa ennen avioitumista 10 v. Tuosta ajasta suunilleen puolet asuimme yhdessä. Tuli aika jolloin mieheni halusi vaihtelua, eikä hän uskonut sen olevan mahdollista kanssani.
siitä, että kannattaa tutustua ajan kanssa. Tunsimme 2 vuotta ennen kuin aloimme seurustella ja seurustelimme 4 vuotta, ennen kuin menimme naimisiin.
Ateisteja eivät uskovaisten ja moralistien mielipiteet paina. Joissakin herätysliikkeissä näyttää olevan tapana se, että mahdollisimman nuorena naimisiin niin ollaan (mukamas) neitsyitä.
ovat todella lyhyestä seurusteluajasta huolimatta jaksaneet olla toistensa kanssa koko elämän ja vieläpä onnellisina. Mutta aika harvinaista varmaan.
Osa haluaa nopeasti naimisiin, koska sisimmässään tietävät olevansa pahoja ihmisiä- pitkän seurustelusuhteen aikana kumppani tajuaisi tämän, joten pika-avioliitto on ratkaisu pulmaan. Saadaan sidottua toinen äkkiä. Tyypillistä on varmaan tuo halu omistaa toinen.
Seitsemisen vuotta yhdessä, kihlat hankittiin puolitoista kuukautta tapaamisesta, naimisiin muutaman kuukauden päästä, perhe ja iso onni.
Se miten minä asian näen, on että jos sitä löytää kumppanin tiselleen, sellaisen jonka kanssa elämä tuntuu vain toimivan ja joka on -hyvässä ja pahassa- samalla aaltopituudella ja vain Tuntuu täydelliseltä... ei se odottamalla miksikään muutu. Avioliitto on paperinpala joka ei sido fyysisesti mihinkään, sillä on juuri se arvo jonka puolisot sille antavat. Meille se tarkoittaa sitoutumista loppuelämäksi, yhteistä elämää ja perhettä parhaamme mukaan, toistemme kunnioittamista ja tukemista. Sitä että nähdään toinen yhtä arvokkaana kuin se oma napa :D ja myös eletään sen mukaan. Jollekin tosielle se voi tarkoittaa eri asioita.
En siis näe nopeaa liittoa niinkään outona, se voi olla joko hätiköityä tai aito halu osoittaa sitoutumisensa kumppaniin. Mutta ulkopuolisten asia se ei ole :D eikä missään nimessä tarkoita arvostelua tai arvailua toisen suhteen tilasta vain sen perusteella millä päivämäärällä allekirjoittettiin avioliittosopimus. Herranjestas.
***
Nyt kyllä yleistät aika tavalla. Itse olen tuntenut mieheni nyt 3 vuotta, yhdessä ollaan siitä ajasta asuttu yli 2 vuotta. Olemme kihloissa ja häät tulossa heti kun rahat saadaan kasaan, valmiita oltaisiin vaikka jo huomenna!
Ja ikää on 22&24v.
Me olemme kokeneet yhdessä niin paljon asioita, mitä monet eivät koe edes vuosien jälkeen. Nämä huonotkin kokemukset, vastoinkäymiset ja toistemme tukeminen ovat kyllä lähentäneet meitä enemmän kuin normaali ruusuinen ihastusarki. Joten aina ei voi yleistää, että jos on ollut vähän aikaa yhdessä, ei voi vielä tuntea toista tms.
Eiköhän nämä jutut ole aika henkilökohtaisia, tosin kohtuus kaikessa. En usko, että 2 kuukauden tuntemisen jälkeen voi toista vielä tuntea niin hyvin, että tietää, että tämä on "se oikea" ja "kannattaa" mennä naimisiin.
MUTTA kyllä kahden keskenmenon, vakavan onnettomuuden ja siitä selviämisen, toisen tukemisen, läheisten kuolemantapausten ym.ym. jälkeen sitä jo jotain tietää toisesta ja toisen toimintatavoista, toki myös itsestäänkin! Vaikka ei yhdessä olisi ollutkaan kuin 3 vuotta...
Höpö höpö. Nykyään muutetaan melkein heti avoliittoon, tehdään lapsia ja otetaan asuntolaina ja sitten "joskus" mennään naimisiin, kun kaikki on jo tehty. Koko systeemi on kääntynyt päälaelleen. Jäädään ja jumiudutaan avoliittoon, kun avioliiton ajankohtaa ei tarkalleen sovita. "Joskus" on niin lavea käsite, että sen ei pitäisi riittää kenellekään. Jos kerran toista rakastaa, niin miksei mene suoraan naimisiin? Se on NIIN helppoa. Avoliitto voi olla kokeiluaikaa, mutta mikäli kolmenkin yhteisen vuoden jälkeen ei vieläkään olla lyöty lukkoon hääpäivää mikäli toinen haaveilee avioliitosta, niin minusta kannattaa viheltää peli poikki. Jokainen tekee tietysti itä tahtoo, mutta turha jäädä suhteeseen roikkumaan, mikäli toinen ei pysty tekemään päätöstä.
Seksissäkin säilyy se uutuuden viehätys ja kuumuus, kun ei heti muuteta saman katon alle. Miksi ei osata nauttia siitä seurusteluajasta? MIksi on pakko arkipäiväsitää kaikki?