Me kohtasimme kun molempien entiset suhteet olivat katkenneet.. tai niin minä luulin!
Tapaamisemme jälkeen miesystäväni alkoi pikkuhiljaa muuttamaan luokseni, mutten saanut koskaan olla mukana hakemassa hänen tavaroitaan tai tapaamassa ystäviään jne. Sitten 4 kk kuluttua selvisi, että häntä exä odottaakin yhä kotiin, eikä tiennyt minusta mitään!!
En tajua millainen nainen edes haikailee yhä miestä, jos on viikkoja ollut pois! ..itse en niin 100% sitoutu´nut heti alussa, että olisin alkanut ihmettelemään asiaa.
Mies halusi lasta, ja hups..... olin heti ensi yrittämisestä raskaana. Sitten tein kuten raskaana oleva "naaras" tekee, pesuettaan puolustaessaan. Halusin 100% kaiken selväksi ja rehellisen "uuden alun"!!
Otin yht hänen exään, joka oli aivan shokissa mutta halusi erota heti ja vähin äänin! Ei halunnut tavata enää miestä ilman minun läsnäoloa jne. Asiat tuntuivat menneen upeasti ja me jopa exän kanssa halattiin ja sovittiin, että koska meissä kummassakaan ei ollut syytä vihata toisiamme, oltaisiin puheväleissä ja otetaan yht JOS tulee tosi tärkeää selvitettävää.
Eipä ole kuulunut...
No, minusta uusi elämä sai alkaa ja onnellinen raskaus sai jatkua vihdoin hyvillä mielin!
Annoin anteeksi ja puhuimme asiat halki.
Kuitenkin vielä 2-3 kk ajan hän piti yhteyttä entisiin deitti ystävättäriin, ei tavannut, mutta ei muistanut puhua minulle asiasta.
Tein lopun siitäkin..
Halusin tavata hänen "oikeita" live ystäviään.. He eivät ehtineet, ei sopinut kalenteriin jne. Sitten itse soitin ja kysyin: Ei meitä olla kutsuttu! Tapasimme juuri huoltsikalla jne.. Eli koin jotenkin ulkopuliseksi itseni.
Ymmärrän, ettei kaikki heidän ent suhteen ystävät välitä minuun tutustuakkaan, mutta sallisin heidän ainakin tapaavan ja tekevän vasta sitten omat johtopäätöksensä.
Puhuimme mieheni kanssa, ja kerroin että minua loukkaa se, etten koe olevani hänen mielestään tervetullut hänen ystäviään tapaamaan. Itse kun olin esitellyt puolelle suvulle ja kaikille tuttavilleni hänet. Häihimme hän kutsui yhtä ystäväänsä, tietäen ettei tämä saapuisi.
Lapsemme on nyt 5 kk ikäinen ja ihana ilopilleri! Hänen entinen naapurinsa sattui tulemaan käymään, ja koska olivat olleet hyviä tuttavia, ja yhteydessä lähes joka vko.. oli tämä miestuttava silmät ja suu lautasen kokoisena, kun ensimmäiseksi esittelin kullannuppuamme! Hän oli sanaton... mieheni ei ollut koko raskauden eikä synnytyksen jälkeenkään kertonut vauvasta mitään. Ihmekös siis kun ajoimmekin eri reittejä hänen vanhemmilleen koko raskauden ajan!
MIKSI minut ja lapsen pitäisi olla kuin piilossa, aivan kuin minua suojeltaisiin joltain tai pidetään salassa.. en tiedä.. Osaan kyllä pitää puoleni, mutta haluaisin eniten kokea että minusta ja lapsestamme oltaisiin ylpeitä ja minut ja lapsemme esiteltäisiin vaikka koko hemmetin läänille!
Miten kylmiä ja ajattelemattomia miehet ovat!!!!!?
--itse en suuria ole vaatinut, mutta omastani pidän kiinni ja vaadin avoimuutta ja rehellisyyttä! Kestän kritiikkiä jos siihen on syytä. Nyt vain istun ja itken, ja miehen mielestä minä ylireagoin ja olen hormoneista sekaisin...
Plaah! --plaah... Sattuu syvälle!
Pitäkää toisistanne huolta ja puhukaa..
Silti elän toivossa, että joku päivä hän vielä tajuaa! -toiv ei liian myöhään..
t.ella
Tapaamisemme jälkeen miesystäväni alkoi pikkuhiljaa muuttamaan luokseni, mutten saanut koskaan olla mukana hakemassa hänen tavaroitaan tai tapaamassa ystäviään jne. Sitten 4 kk kuluttua selvisi, että häntä exä odottaakin yhä kotiin, eikä tiennyt minusta mitään!!
En tajua millainen nainen edes haikailee yhä miestä, jos on viikkoja ollut pois! ..itse en niin 100% sitoutu´nut heti alussa, että olisin alkanut ihmettelemään asiaa.
Mies halusi lasta, ja hups..... olin heti ensi yrittämisestä raskaana. Sitten tein kuten raskaana oleva "naaras" tekee, pesuettaan puolustaessaan. Halusin 100% kaiken selväksi ja rehellisen "uuden alun"!!
Otin yht hänen exään, joka oli aivan shokissa mutta halusi erota heti ja vähin äänin! Ei halunnut tavata enää miestä ilman minun läsnäoloa jne. Asiat tuntuivat menneen upeasti ja me jopa exän kanssa halattiin ja sovittiin, että koska meissä kummassakaan ei ollut syytä vihata toisiamme, oltaisiin puheväleissä ja otetaan yht JOS tulee tosi tärkeää selvitettävää.
Eipä ole kuulunut...
No, minusta uusi elämä sai alkaa ja onnellinen raskaus sai jatkua vihdoin hyvillä mielin!
Annoin anteeksi ja puhuimme asiat halki.
Kuitenkin vielä 2-3 kk ajan hän piti yhteyttä entisiin deitti ystävättäriin, ei tavannut, mutta ei muistanut puhua minulle asiasta.
Tein lopun siitäkin..
Halusin tavata hänen "oikeita" live ystäviään.. He eivät ehtineet, ei sopinut kalenteriin jne. Sitten itse soitin ja kysyin: Ei meitä olla kutsuttu! Tapasimme juuri huoltsikalla jne.. Eli koin jotenkin ulkopuliseksi itseni.
Ymmärrän, ettei kaikki heidän ent suhteen ystävät välitä minuun tutustuakkaan, mutta sallisin heidän ainakin tapaavan ja tekevän vasta sitten omat johtopäätöksensä.
Puhuimme mieheni kanssa, ja kerroin että minua loukkaa se, etten koe olevani hänen mielestään tervetullut hänen ystäviään tapaamaan. Itse kun olin esitellyt puolelle suvulle ja kaikille tuttavilleni hänet. Häihimme hän kutsui yhtä ystäväänsä, tietäen ettei tämä saapuisi.
Lapsemme on nyt 5 kk ikäinen ja ihana ilopilleri! Hänen entinen naapurinsa sattui tulemaan käymään, ja koska olivat olleet hyviä tuttavia, ja yhteydessä lähes joka vko.. oli tämä miestuttava silmät ja suu lautasen kokoisena, kun ensimmäiseksi esittelin kullannuppuamme! Hän oli sanaton... mieheni ei ollut koko raskauden eikä synnytyksen jälkeenkään kertonut vauvasta mitään. Ihmekös siis kun ajoimmekin eri reittejä hänen vanhemmilleen koko raskauden ajan!
MIKSI minut ja lapsen pitäisi olla kuin piilossa, aivan kuin minua suojeltaisiin joltain tai pidetään salassa.. en tiedä.. Osaan kyllä pitää puoleni, mutta haluaisin eniten kokea että minusta ja lapsestamme oltaisiin ylpeitä ja minut ja lapsemme esiteltäisiin vaikka koko hemmetin läänille!
Miten kylmiä ja ajattelemattomia miehet ovat!!!!!?
--itse en suuria ole vaatinut, mutta omastani pidän kiinni ja vaadin avoimuutta ja rehellisyyttä! Kestän kritiikkiä jos siihen on syytä. Nyt vain istun ja itken, ja miehen mielestä minä ylireagoin ja olen hormoneista sekaisin...
Plaah! --plaah... Sattuu syvälle!
Pitäkää toisistanne huolta ja puhukaa..
Silti elän toivossa, että joku päivä hän vielä tajuaa! -toiv ei liian myöhään..
t.ella
Vastaukset 2
Vanhimmat
onko hän mies vai poika?
Mun entisen miesystävän exä odotti miestä takaisin koko meidän suhteemme ajan siis 6kk. Minä en enää jaksanut miestä joka ei uskalla olla rohkeesti ja avoimesti mun kanssa. Vaan suojelee exänsää "juoruilta"
Itse en ainakaan voisi roikkua miehessä ja olla piilossa. Mikä suhde se sellainen on?
Niin, ei se ole reilua ketään kohtaan! Itse pistin kaikki avoimeksi ja ilmoitin suhteestamma aikoinaan hänen exälle. Nainen hakkasi päätään seinään, miten sinisilmäinen ja tyhmä hän olikaan ollut.. Samalla hän sääli minua koska tajusi miten hankalaan välikäteen olin tahtomattani joutunut!
Silloin pistin miehen niiiiin ahtaalle ja tekemään isoja päätöksiä, että iso mies itki ja anoi armoa -nyt naurattaa jo koko episodi!
Hänen exä tahtoi kuulla kaiken ja minä kerroin. Mies oli pettänyt häntä jo 6 kk ennen minua, ja etsi ns. paikkaa jonne "kadota". Kamalaa vain sattui olemaan se, että hän rakastui minuun ja tulin hänelle raskaaksi. ( Se oli hänen elämänsä täyttymys!)
Exän avulla olen toipunut paljosta ja saimme jotenkin tukea toisiamme. Uskomaton säkä, että exä on ollut niin fiksu ja kyennyt jopa minua tukemaan asioiden hoidossa; yhteiset kummilapset jne.
Mutta hassua se on, että exälle kaikki on jo selvää ja hän haluaa elää täysin omaa elämää. Eikä ole kieltänyt tuttaviaan tapaamasta miestäni ja minua, mutta ehkäpä mieheni häpeää ja pelkää että minua syytettäisiin tms. Ei hän osaa asiaa sanoiksi pukea, piiloutu säälin verhon taakse ja sanoo, kuinka kauan hän enää kestää tätä "syyllistämistään"!
Argghh... Minä EN syyllistä, minä haluan avoimen elämän!!!
Ja nyt se on puhuttu eilen läpi ja asioita on laitettu taasen järjestykseen. Kyllä hän tajuaa miten käy, jos ei avoimuus tule luonnolliseksi osaksi elämäämme!
-ella-