Muutama ajatus vaan tuli mieleeni tuosta asiasta.
Ensinnäkin, eikös tuo ma-teoria vaatisi toimakseen sitä, että ihmisten -ainakin keskimäärin- pitäisi olla samaa mieltä siitä, että ketä pitävät potentiaalisena kumppanina. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan ole, vaan mieltymykset vaihtelevat suuresti.
Toiseksi sitten, onko kellään muka oikeasti olemassa realistinen kuva omasta ns. markkina-arvostaan ja siitä olisiko itsessä parantamisen varaa, jos eivät vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostu. Näyttää hieman nimittäin siltä, että yleisesti ottaen kukaan ei taida huomata itsessään olevan mitään vikaa, vaan vika on aina niissä muissa. (toisin sanoen, miehet/naiset eivät kiinnostu minusta, sehän tarkoittaa että näillä muilla on liiallisia vaatimuksia.)
Loppujen lopuksi ongelma parisuhteen saamiseksi ei mielestäni tule siitä, että kukaan ei ole kiinnostunut vaan siitä, että ne ihmiset, joista itse on kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita k.o henkilöstä. Ja vaihtehtoinahan on sitten joko vaihtaa kiinostuksensa kohteita (onko mahdollista) tai sitten miettiä mikä omassa käytöksessä/ulkonäössä/tavoissa yms on oikein vialla, ja harkita sitten, mitä asioille voi ja haluaa tehdä.
Ensinnäkin, eikös tuo ma-teoria vaatisi toimakseen sitä, että ihmisten -ainakin keskimäärin- pitäisi olla samaa mieltä siitä, että ketä pitävät potentiaalisena kumppanina. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan ole, vaan mieltymykset vaihtelevat suuresti.
Toiseksi sitten, onko kellään muka oikeasti olemassa realistinen kuva omasta ns. markkina-arvostaan ja siitä olisiko itsessä parantamisen varaa, jos eivät vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostu. Näyttää hieman nimittäin siltä, että yleisesti ottaen kukaan ei taida huomata itsessään olevan mitään vikaa, vaan vika on aina niissä muissa. (toisin sanoen, miehet/naiset eivät kiinnostu minusta, sehän tarkoittaa että näillä muilla on liiallisia vaatimuksia.)
Loppujen lopuksi ongelma parisuhteen saamiseksi ei mielestäni tule siitä, että kukaan ei ole kiinnostunut vaan siitä, että ne ihmiset, joista itse on kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita k.o henkilöstä. Ja vaihtehtoinahan on sitten joko vaihtaa kiinostuksensa kohteita (onko mahdollista) tai sitten miettiä mikä omassa käytöksessä/ulkonäössä/tavoissa yms on oikein vialla, ja harkita sitten, mitä asioille voi ja haluaa tehdä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on kyse siitä että itsessä nähdään joku "synnynnäinen" tai suorastaan "geneettinen" vika joka estää kaikki mahdolliset suhteet.
Osa toisaalta syyttää lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Toki osa kääntää sen toisin päin että vastakkaisen sukupuolen valintakriteereissä on jotakin häikkää.
Toisaalta kyllä voisin sanoa että kyseinen teoria ei suoraan kuvaa todellisuuttaa mutta antaa jotain suuntaviivoja siitä miten asiat menevät.
Joidenkin miesten kohdalla esimerkiksi niin vaikka kuinka yrittäisi niin voi olla hankalaa löytää seuraa sen verran kovat/vinoutuneet ovat nuorten naisten valintakriteerit.
Kuitenkin näkisin tämän kaiken taustalla olevan hyvin saman tapaisen keskustelun kuin mitä on käyty yleisesti nuoriin naisiin kohdistuvasta ulkonäköpaineista yms.
Jännä juttu vain että tuosta puhutaan mediassa (ja on puhuttu jo ties kuinka pitkään) mutta miesten toisenlaisista paineista "olla miehinen alfa-uros" ei puhuta yhtään vaikka se on aivan yhtä kipeä ongelma. Taustalla Suomessa varmasti on myös se että miehet eivät puhu ongelmistaan koska se on häpeällistä ja miehen Suomessa pitää aina olla vähän renttu, jätkä tai äijä, muutenhan on pelkkä onneton nöre.
On helppo lakaista sitten asia "marginaaliseksi" tai ainakin jollakin tavalla "normaaliksi" jossa miehet aina kilpailevat keskenään ja yksilön täytyy vain sovittautua kilpaan tai pudota siitä pois. Jos kyseessä olisi nainen joka joutuu samaan niin sitten itketään mediassa kuinka hirveää se on ja ajaa naisia anorektiaan ja masennukseen. Miesten syytähän se on kun ajaa naiset tähän tilaan mutta on myös miesten itsensä syytä jos he itse ovat samaan tilaan joutuneet...Kaksinaismoralismia? Kyllä vain.
Nuorten miesten ongelmat mm. parin valinnassa ovat vähiten mediassa huomiota saatavia aiheita ja ainoat lääkkeet mitä tarjotaan on: "Ole mies, älä inise" tai "muutu pelimieheksi, vika kun on sussa ei muissa" tai "kyllä joku sut sitten joskus ehkä huolii ja jos ei huoli niin se on voi voi" tai "kuole pois, runkkari".
Tuskinpa silloin aihetta käsitellään kovin terveellisellä ja asiallisella tasolla josta voisi kukaan oikeasti oppia jotain muuta kuin sen minkä jo tiesikin. Samalla tasollahan muitakin asioita Suomessa käsitellään. Asiat eivät muutu paitsi antautumalla ryhmäpaineen edessä ja jatkamalla samaa paskaa tai ampumalla muutaman kuoliaaksi ennen itseään kun varoventtiili antaa periksi.
ampumistapaukset johtuvat tavasta jolla asioita täällä käsitellään yleisesti varsinkin nuorten miesten osalta ei siitä että ampumistapaukset johtuisivat parin valinnasta.
Suomessa on todella julma sekä fyysisen että henkisen väkivallan, pakkovallan ja kontrollin kulttuuri jossa joko sopeudut joukkoon tai sitten et sopeudu. Vika on aina sinussa ei kenessäkään muussa. Viimeisenä valttina on vedota "huonoon itsetuntoon" koska sillähän selitetään välittömästi ihmisen kokonaistila eli että kaikki asiat johtuvat ihmisestä itsestään ja hänen vääristyneistä odotusarvoistaan verrattuna yhteisöön. Se on vähän sama kuin sanoisi kierosti "sä oot paska muttet itse vain tajua sitä ja nyt sun olis vaan parempi hyväksyä se ja oppia elämään kuin paska. Ainakin olisi sitten tyytyväinen elämääsi sinä paskana joka olet ja lakkaisit valittamasta, turhasta". Kätevä itsekontrollin metodi jolla syyllisyys ja kritiikki siirretään henkilöön itseensä ja yhteisöä sekä muita ihmisiä suojellaan.
No, joo. Taisin sanoa vähän liikaakin totuuksia tässä.
Jos joku haluaa koskaan ymmärtää nuorten miesten itsemurhia, muita tuhotöitä tai pahoinvointia yleensä, tässä kirjoituksessasi on paljon keskeisiä elementtejä aiheesta.
Se ketä ihmiset haluavat ja se kenet he lopulta kelpuuttavat ainoana (näennäisesti) mahdollisuutenaan ovat kaksi eri asiaa.
Avioerotilastot kertoo vähän asian laitaa. Toisin sanoen, ei-miellyttäviä kumppaneita otetaan ja heidät heitetään helvettiin sitten kun kyllästytään. Se on täysin MATin mukaista.
Muistampa kuinka naapurin tyttö sanoi ettei arvosta miestään lainkaan ja jos tietäisi saavansa ns. paremman niin vaihtaisi heti. Tuo naapurin tyttö oli ATN ja hänellä oli ihan ok kundikaveri. Vaikka tapaus on yksittäinen case niin siinä oli silti selvästi elementti "Voisi tuo olla niin paljon parempikin ja tahtoisin paremman mutten uskalla joten tää sitten saa luvan kelvata.".
Minulla on realistinen kuva itsestäni. Olen ulkonäöltäni hyvä mutta sosiaalisilta taidoltani heikko YT-mies (oikeastaan siksi Keskitasoa ennemminkin, nimenomaan sosiaaliseen heikkouteeni kaatuu tuhoton määrä uusia juttuja. Silti en jää ilman pitkällä tähtäimellä koska pohjimmiltaan olen oikein kelpo tyyppi.). Vikojahan on minussa paljonkin enkä kelpaa kaikille kaikenaikaa mutta vikani eivät ole "Showstoppereita" vaan "liabiliteetteja". Asioita jotka sen toisen on vaan kohdattava ja jos vikani ovat ok toiselle ei se haittaa menoa mitenkään. Vikojeni määrä on kohtuullinen, asiahan on niin että jos on tietty kriittinen määrä ongelmia niin se tekee jutut mahdottomaksi aina...
"Loppujen lopuksi ongelma parisuhteen saamiseksi ei mielestäni tule siitä, että kukaan ei ole kiinnostunut vaan siitä, että ne ihmiset, joista itse on kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita k.o henkilöstä."
Eli MAT. Kaikki haluavat vähintään tasoisensa kumppanin ja mielummin vielä paremman - parhaan mahdollisen.
Koska kumppanivalinta tehdään pitkälti ja usein ensivaikutelmien perusteella kun kyse on sinkkukulttuurissa ovat AT-miehet aina niitä luusereita kyvyttömänä miellyttämään edes tasoisiaan naisia. Koska aloitevastuu on miehellä niin mies joka pettyy liikaa (AT) jättää homman sikseen tai hänen menestyksensä heikkenee entisestään - periaate on että "Quitters never win and winners never quit but those who never win and never quit are idiots." - ja AT ei ole idiootti.
Naisissa tämä puolestaan heijastuu siten että AT-miesten tasoiset kumppaninaiset eivät kohtaa koskaan sellaista miestä joka haluaisi heidät kumppanikseen. He kohtaavat sensijaan pelimiehiä jotka haluavat ATM-ien "normaalikumppanista" harjoitusvastuksen ja pillua. Koska pelimiehen sosiaalinen kyvykkyys on potenssiin miljoona suhteessa ATM:n kykyihin ehdollistuvat naiset nimenomaan ottamaan vastaan pelimiestaktiikoita joilla lähestyvät miehet ovat aina ihania ja haluttavia (koska he ovat nimenomaan noiden naisten tasoa parempia - eli naiselle aina haluttu saalis! - paitsi että pelimies ei halua omaa vaan haluaa monenmonta). Tämä johtaa siihen että naiset väheksyvät ATM-miehiä joissa ei ole samaa hohtoa kuin pelimiehissä vaikka ATM:t ovatkin noiden naisten "peruskumppaneita" joiden kanssa heillä olisi tasaväkisessä maailmassa jossa "tyttö kohtaa pojan ja poika kohtaa tytön ja he löytävät toisensa" täydet mahdollisuudet yhteiseen kunnioitukseen ja hyvään suhteeseen.
Julkinen media, romanttiset leffat, iltapäivälehdet, roskaromaanit, naistenlehdet, nettiforumit etc etc etc... pitävät yllä sitä käsitystä millainen kelvollinen mies on. Naiset kirjaimellisesti opettavat naisia vihaamaan tavallisia miehiä ja suosimaan pelimiehiä ja renttuja - ja kurkottamaan kuuseen (ja siis lopulta kapsahtamaan kylmälle maalle koska se kataja ei saanut tarpeeksi ravintoa jaksaakseen kituuttaa odottelemassa mielikuvissaan liihottelevaa leidiä.).
"mitä asioille voi ja haluaa tehdä."
Nainen joka kokee että miehen pitää olla itsevarma pelimies joka osaa ohjailla naista ja hänen tuntemuksiaan voi niinku vaikka just nyt herätä unestaan ja kohdata se tosiasia että häntä on kusetettu kautta linjan että hän jakaisi pipariaan mahdollisimman monelle tunnevammaiselle miehelle jotka eivät koskaan tule häneen sitoutumaan.
KÄSITTÄMÄTTÖMÄN TERÄVÄ ANALYYSI!
totesin niin media ei näe asiaa ongelmana vaan päinvastoin se tukee suorastaan tätä käsitystä kuvailemallasi tavalla:
"Julkinen media, romanttiset leffat, iltapäivälehdet, roskaromaanit, naistenlehdet, nettiforumit etc etc etc... pitävät yllä sitä käsitystä millainen kelvollinen mies on. Naiset kirjaimellisesti opettavat naisia vihaamaan tavallisia miehiä ja suosimaan pelimiehiä ja renttuja - ja kurkottamaan kuuseen (ja siis lopulta kapsahtamaan kylmälle maalle koska se kataja ei saanut tarpeeksi ravintoa jaksaakseen kituuttaa odottelemassa mielikuvissaan liihottelevaa leidiä.)."
nämä jutut myös olettavat että nainen on täydellinen Jennifer Aniston. Näin ei aina vaan ole vaan naiset ovat aivan yhtä keskinkertaisia kuin miehet. Miten heillä täällä sitten menee. Suuret paineet olettavat että hekin saavat kenet tahansa mutta kun eivät saa niin tuntevat itsesä huonoksi eivätkä jaksa yrittää. Itse olen mies ja ymmärrän kyllä molempien sukupuolien ongelmat kun kaikki naiset eivät ole täydellisiä ja naisia eivätkä odota kumppaniltaan täydellisyyttä.
Kahden ihmisen välinen suhde on verrattavissa vaihtokauppaan, jossa ihminen "ostaa" suhteen (vastapuolen osalta) "maksamalla" siitä suhteella (omalta osaltaan).
Tässä valossa kaikki kaupankäynnin lait pätevät sellaisinaan myös suhteiden tapauksessa. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä (preferenssejä) haluamanlaisistaan kumppaneista, ja tietynlaiset kumppanit (vaikkapa kovapalkkaiset lääkärit) ovat niukka resurssi.
"Ensinnäkin, eikös tuo ma-teoria vaatisi toimakseen sitä, että ihmisten -ainakin keskimäärin- pitäisi olla samaa mieltä siitä, että ketä pitävät potentiaalisena kumppanina. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan ole, vaan mieltymykset vaihtelevat suuresti."
Kyllä, preferensseissä pitää olla riittävästi samankaltaisuutta. Ja niissä onkin. Menestyvä ja komea seuramies pesee aina masentuneen, ylipainoisen työttömän alkoholistin--riippumatta "genrestä", jossa liikutaan (vaikkapa hevimiehet). Sama pätee myös naisilla.
"Loppujen lopuksi ongelma parisuhteen saamiseksi ei mielestäni tule siitä, että kukaan ei ole kiinnostunut vaan siitä, että ne ihmiset, joista itse on kiinnostunut eivät ole kiinnostuneita k.o henkilöstä"
Minäkin haluaisin Porschen talliini, mutta ei kukaan halua myydä Porschea pikku roposiani vastaan. Vastaavasti en halua laittaa jotain surkeaa Ladaa vuosimallia 1975, vaikka sellaisen puoli-ilmaiseksi saisikin. Auton suhteen tyydyn siis parhaaseen mahdolliseen, jota varoillani saan.
"Kyllä, preferensseissä pitää olla riittävästi samankaltaisuutta. Ja niissä onkin. Menestyvä ja komea seuramies pesee aina masentuneen, ylipainoisen työttömän alkoholistin--riippumatta "genrestä", jossa liikutaan (vaikkapa hevimiehet). Sama pätee myös naisilla."
Siis pesee KESKIMÄÄRIN. Ei siis pese aina koska osa naisista voi valita toisin.
"Minäkin haluaisin Porschen talliini, mutta ei kukaan halua myydä Porschea pikku roposiani vastaan. Vastaavasti en halua laittaa jotain surkeaa Ladaa vuosimallia 1975, vaikka sellaisen puoli-ilmaiseksi saisikin. Auton suhteen tyydyn siis parhaaseen mahdolliseen, jota varoillani saan."
Näin voisit ajatella mutta jos vaikka sinulla olisi tuohon Porscheen varaa voit valita myös toisenlaisen auton koska silloin rahaa riittää myös muuhun.
Tuosta kaupankäynnin teoriasta siis puuttuu täysin se normaali jakauma-ajattelu, puutteellisen informaation aiheuttamat ongelmat, rationaalisten valintojen kyseenalaistaminen puhuttaessa kyseessä olevasta hyödykkeestä sekä riskinotto teorian täydellinen unohtaminen puhumattakaan nyt kunkin suhteen ja kumppaniin aiheuttamat mahdolliset investoinnin. Näitä ilman mikään tuollainen teoria ei ole läheskään täydellinen ja siihen liitettävät hypoteesit automaattisesti epäonnistuneita.
Vääriä laskelmia on tämänkin palsta nimittäin väärällään.