Tästä tapahtuneesta on jo vuosi aikaa,mutta silti se hiertää kovasti mielessä. Enkä edes tiedä onko tämä edes "oikea" palsta mihin tätä kertoa,mutta anyway,piti vaan saada johonkin tämä purkaa...
Eli tapasin miehen tai siis nähtiin useastikin koska lorvin hänen töissään sinkkuaikoina (baari).
Juttu lähti liikkeelle ja tapailtiin hänen luonaan useasti. Tietysti aina hänen töiden jälkeen. Yritin kovasti olla etten jää häneen takertumaan ja lähdin kiltisti aamuisin häneen luotaan,hänen estelyistään huolimatta. En halunnut antaa kuvaa että takertuisin jollain tavalla.Koska varmasti työn puolesta hänellä naisia riittäisi. Ja halusin olla erilainen.
Monesti hän puhui elämästään ja kertoi kipeitäkin asioita. Kuuntelin ja kerroin omastani. Aamuyöt meni aina jutellessa elämästä.
Kerran hänen luoksen jäi tavarani. Kysyin häneltä onko se siellä ja kertoi olevan. Kysyi tulisinko seuraavana päivänä hakemaan sitä ja hän voisi keittää meille kahvit. Kuitenkin hänelle tuli menoa,mutta pyysi silti käymään. Ajattelin taas etten halua häiritä jos hänellä on menoa ja pyysin tuomaan tavarani hänen työpaikalleen. Sopiminen tapahtui ihan iloisessa merkeissä.
Kunnes,menin hänen työpaikallaan...hän iski tavarani käteeni eikä puhunut minulle mitään. Ei koko iltana. Kysyin mikä vaivaa ja sain vihaisen vastauksen että eikö ihminen saa olla väynyt. En tiedä hermostuiko hän ystävästäni jonka kanssa sinne menin. Hän oli miespuolinen lapsuudenystäväni. Kerroin siitä ja hän tokaisi että tiesi sen.
Nyt vuoden jälkeen on vaan jäänyt mietityttämään että kuinka päivässä voi ihminen noin muuttua. Vai loukkaantuko niin paljon kun en mennytkään hänen luokseen vaikka pyysi? Tuntuiko hänestä ettei minua kiinnostanut? Vai olinko vaan tosiaan hetken hurmio?
En uskaltanut enää kysellä enkä selvittää asiaa,sillä hän oli sinä iltana todella vihainen.
Nykyään hän on nähnyt minut nykyisen mieheni seurassa useasti eikä enää edes tervehdi. Tuntuu oudolta sillä tiedän hänestä niin paljon.
En tiedä onko kellään mitään suurempaa tietoa tai vinkkiä,mutta tulipa sydämeltäni sanottua pois.
Eli tapasin miehen tai siis nähtiin useastikin koska lorvin hänen töissään sinkkuaikoina (baari).
Juttu lähti liikkeelle ja tapailtiin hänen luonaan useasti. Tietysti aina hänen töiden jälkeen. Yritin kovasti olla etten jää häneen takertumaan ja lähdin kiltisti aamuisin häneen luotaan,hänen estelyistään huolimatta. En halunnut antaa kuvaa että takertuisin jollain tavalla.Koska varmasti työn puolesta hänellä naisia riittäisi. Ja halusin olla erilainen.
Monesti hän puhui elämästään ja kertoi kipeitäkin asioita. Kuuntelin ja kerroin omastani. Aamuyöt meni aina jutellessa elämästä.
Kerran hänen luoksen jäi tavarani. Kysyin häneltä onko se siellä ja kertoi olevan. Kysyi tulisinko seuraavana päivänä hakemaan sitä ja hän voisi keittää meille kahvit. Kuitenkin hänelle tuli menoa,mutta pyysi silti käymään. Ajattelin taas etten halua häiritä jos hänellä on menoa ja pyysin tuomaan tavarani hänen työpaikalleen. Sopiminen tapahtui ihan iloisessa merkeissä.
Kunnes,menin hänen työpaikallaan...hän iski tavarani käteeni eikä puhunut minulle mitään. Ei koko iltana. Kysyin mikä vaivaa ja sain vihaisen vastauksen että eikö ihminen saa olla väynyt. En tiedä hermostuiko hän ystävästäni jonka kanssa sinne menin. Hän oli miespuolinen lapsuudenystäväni. Kerroin siitä ja hän tokaisi että tiesi sen.
Nyt vuoden jälkeen on vaan jäänyt mietityttämään että kuinka päivässä voi ihminen noin muuttua. Vai loukkaantuko niin paljon kun en mennytkään hänen luokseen vaikka pyysi? Tuntuiko hänestä ettei minua kiinnostanut? Vai olinko vaan tosiaan hetken hurmio?
En uskaltanut enää kysellä enkä selvittää asiaa,sillä hän oli sinä iltana todella vihainen.
Nykyään hän on nähnyt minut nykyisen mieheni seurassa useasti eikä enää edes tervehdi. Tuntuu oudolta sillä tiedän hänestä niin paljon.
En tiedä onko kellään mitään suurempaa tietoa tai vinkkiä,mutta tulipa sydämeltäni sanottua pois.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ehkä hän tulkitsi tämän "lapsuudenystävämiehesi" näkymisen oikeammin kuin luuletkaan, kun nyt otetaan huomioon miten asiat tällä hetkellä ovat.
Toit hänen työpaikalleen miesystäväsi. Hän oli töissä ja te nautitte juomista.
Joskus mietin itsekin miehenä, että voivatko naiset olla todellakin niin sokeita tälläisissä peleissä.
mies ei ollut miesystäväni vaan lapsuudenystäväni. Jonka kanssa olen surut ja ilot jakanut. Yritin asista kertoakin hänelle,mutta kertoi tietävänsä sen. Mutta mistä?
Ystäväni ei asu samassa kaupungissa ja "pahaksi onneksi" tuli juuri sinä vkonloppuna kaupunkiin ja halusin tämän miehen näyttää hänelle.
Koska en itse ajattele lapsuudenystävästäni että hän on miesystävä. Koska hän tietää miesasiani ja minä hänen naisasiansa.
Joten en todellakaan osannut kuvitella että hän pitäisi tätä ystävääni uhkana. Jona hän ilmeisesti sitten piti...
Sokea siis olin tässä pelissä.
Ja nyt harmittaa niin koska tiedän että tätä ei pysty eikä voi enää korjata.
mutta kertoi tietävänsä sen. Mutta mistä? = joo joo niin varmaan mutta jätä se selittely nyt pois en mä ihan tahvo oo.
ilmeisesti omalla tyhmyydelläni? Ja yritin olla niin näyttämättä liiallista kiinnostustani ettei pelästyisi ja karkaisi pois. Kun kuulemani mukaan hänellä on ollut naisia enemmän ja vähemmän. En uskonut omiin mahdollisuuksiini.
Paskapaskapaskapaskapaskapaska.
kiinnostumattomuutta niin hyvin että meni perille!
Mieti nyt vähän itse. Ensin näyttelet kiinnostumatonta, sitten tulet paikalle jonkun toisen miehen kanssa.
KAI SITÄ NYT TYHMEMPIKIN OSAA TUOSTA LASKEA 1 1 = ???
esittänyt. Jäin monesti odottelemaan häntä kun hän sulki paikan. Lähdin aina mukaan kun hän pyysi. Toin hänelle laivalta tuliaisia.
En vaan halunnut tyrkyttää itseäni.
Ei pitäisi siis valittaa kun kaikki meni esityksiesi mukaan. Elämä jatkuu ja tästä sinäkin olet ehkä hieman viisaampi, toivottavasti.
täysin tämä juttu. Koska ideana oli että en roiku vaikka olenkin kiinnostunut. Ja lapsuudenystävälläni ei ollut mitään tekemistä esitykseni kanssa. Ei ollut ideana mennä hänen työpaikalleen "vieraan" miehen kanssa ja näyttää näin välinpitämätöntä.
Vaan olin innostunut miehestä ja halusin ystävälleni näyttää hänet. Koska en kerta kaikkiaan osaa ystävääni mieltää miksikään miesystäväkseni,vaan keneksi tahansa ystäväkseni jolle asiani ja elämääni kerron.
Ystäväni myös oli mennyt sanomaan kyseiselle miehelle että olemme vain ystäviä,kun näki surkeuteni ja kuinka vihaisia viestejä sain mieheltä. Pyysin myös päästä töiden jälkeen hänen mukaansa jotta todella huomaisi että mukana ollut,on todellakin vaan ystävä. Ei muuta.
Mutta hän oli edelleen todella äreänä.
Ehkä tein virheen. En tiedä. Olisi ollut kuitenkin mukava selvittää asia.
Nykyään se ei ole mahdollista. Hän on todella kylmä minua kohtaan eikä halua ylimääräisiä puhua. Ei siis edes tervehdi.
Ennen nykyistä miestäni sain vielä jonkinlaisia tervehdyksen sanoja
se olisikin osaksi väärinkäsitys. Taisi siinä tuo kiinnostumattomuutesi näyttely kuitenkin painaa aika lailla, vieras mies oli vaan se viimeinen piste.
Yleensä välinpitämättömyys on paras tapa pistää suhteelle stoppi. Vaikea ymmärtää miten ikinä kuvittelit sen toimivan jotenkin eduksesi. Miehilläkin on tunteet. Jopa baarimikoilla. Heillä itse asiassa sitä enemmän, kun saavat jatkuvana syöttönä toimia kännisten naisten flirttailu ja iskuyritysten kanssa. Ilmeisesti niputti sinut lopulta vain yhdeksi monista ammattihaavereista.
nimenomaan on niitä tunteita,jopa enemmänkin. Ja tästä myös puhuimme paljon kuinka hän ei ole löytänyt ketään eikä kukaan jaksa hänen työtään ja kuinka notkujia riittää.
Tästä syystä en halunnut näyttää että itse myös (myönnän kyllä) notkuin tiskillä hänen vuoksensa. Mutta en ikinä odottanut hänen taholtaan mitään kiinnostusta. Siksi kai en oikein osannut suhtautua tilanteeseen.
Hän omalta osaltaan hieman pelotti minua,enkä halunnut joutua kokemaan että olisin yksi hänen saavutuksistaan. Mitä olin muilta kuullut hänen tekevänsä. Tosin en kyllä koskaan ollut hänen nähnyt tulevan baarin puolelle katselemaan kun aloitimme meidän tapaamiset. Hän monesti tuli ja katseli porukkaamme missä olin.
Harmittaa etten pysty väärinkäsitystä enää peruuttamaan. Tarkoitus kun todellakin oli näyttää etten notku vaikka olenkin kiinnostunut.
Notkujia ovat ne, jotka tulevat aina kännissä tiskille flirttailemaan, viikonlopusta ja kuukaudesta toiseen, heittämään ehdotuksia, ja siihen se sitten jääkin. Pelkkää kännistä sekoilua, mutta kun baarimies on selvä ja hänellä on tunteet.
Suhteessa oleminen ja rakastaminen ei ole notkumista. Se on välittämistä, rakkautta. Halua, kaipuuta.
Et ehkä ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Ehkä edes nyt jälkikäteen. Koita miettiä millaista tiskillä on olla töissä. Välinpitämättömyyden näytteleminen tuossa tapauksessa olisi juuri pahinta mitä ikinä voisit tehdä. Se tekee sinusta yhden notkujan lisää.
että en uskonut hänen olevan aidosti kiinnostunut minusta. Pelkäsin olevani hänelle samanlainen kuin muut notkujat.
Ehkä suojasin itseani,sillä en olisi kestänyt jos asia todellakin olisi ollut niin.
Hänestä uneksin enkä voinut ikimaailmassa kuvitella että hän olisi millään tavalla kiinnostunut minusta. Pelkäsin koko ajan että hän vain leikkii kanssani.
Ymmärsin kyllä jo poittinne. Itse mokasin tämän tyhmyydelläni ja tietämättömyydellä.
Mutta.... ihmiset tekevät virheitä. Jokainen meistä. Tämä oli yksi elämäni isoin ja pahin virhe. Sillä en saa häntä mielestäni enkä hetkiämme.
Näen häntä silloin tällöin ja hänen suhtautumisestaan minua kohtaan huomaan,etten voi enää sanoa mitään. Se on kylmää ja välinpitämätöntä.
Aiheellista. Kenties.
Omaa vikaa. Niinpä.
jo keskittyä siihen nykyiseen mieheesi tai vaihtoehtoisesti tehdä tälle palvelus ja päästää etsimään naista, joka ei haikaile entisten tuttavien perään vaan keskittyisi vain ja ainoastaan häneen?
Kamalaa olisi, jos mun mieheni miettisi vain jotain vanhojen aikojen virhettään. Unohda jo tuo baarimikko kun ei siitä kerran mitään tullut.
jää mietityttämään,oli tilanne mikä tahansa.
Suhteessa tai ei. Haikailee tai ei.
Niin, aika outo kirjoitus kun ei käy ilmi mitään kuka ja mitä itse haluat ja halusit.
Kertomuksesi antaa täysin ymmärtää että olet oikeasti takertunut ja vielä vuosienkin päästä käyt prosessia läpi.
Näyttäisi myös olevan tärkeää että, syyllinen löytyisi ja varsinkin että tuo toinen olisi.
mitä itse tein väärin. Se käy kyllä kirjoituksessa ilmi.
Toinen ei ole syyllinen. En missää vaiheessa niin ole väittänyt.
Vaan mitä itse tein väärin ja mitä ymmärsin väärin
tuo tarina oli yksi tuhansista samankaltaisista, joita olen naisten suusta kuullut.. voi vittu että osaattekin olla tyhmää sakkia... leveilette sillä että tunneälynne on parempi kuin miehillä.. tässä nähtiin jälleen hyvä esimerkki mikä asian todellinen laita on..
Tuntuu että miehet vetävät itse tunneälyt mukaan kun on kyse naisista. Mikä kumma siinä oikein on? Ja mistä moinen leveily tuli mieleesi?
En ole pettänyt vaan miettinyt omalla kohdallani tapahtuvaa asiaa. Tietyt asiat jäävät painamaan mieltä,oli kyse mistä tahansa mitä elämän varrella tapahtuu. Ja varsinkin ne mihin ei ole saanut vastauksia ja asia muutenkin on epäselvää. Onko siinä jotain väärää? Tuntuu olevan.
Ihmettelen miten ihmiset ovat asioissa niin negatiivisia ja vihaisia. Tämän ei pitäisi millään teitä koskettaa. Kirjoitin omat tuntemukseni joita olen itse sisälläni pitänyt ja miettinyt. Varsinkin tässä lähiaikoina.
Kyllä. Mietin ihmistä sillä näen häntä vieläkin useasti. Haikailenko perään? En tiedä. Ehkä en,ehkä kyllä. Suurempi mietintä on mitä itse tein väärin,jotta oppisin seuraavalla kerralla tekemästä samoja virheitä.
Ja niin teen eroa jossa tällä hetkellä jokainen asia mietityttää. Koko oma elämäni. Mennyt ja tuleva.
Onko väärin miettiä oman elämän varrella tapahtuneita asioita?
Ei mielestäni.
En pyytänyt kommenttia omasta itsestäni ja tekemään siitä analyysia. Vaan kysyin asiaan mielipidettä ja sitä oivalsinko asian vain teinkö siinä virheen.
Kukaan teistä ei tunne kuka olen ja minkälainen. Ihmisillä tuntuu olevan tapa yleistää ihmisiä ja asioita.
Mutta kiitoksia vaan viesteistänne ja näkemyksistänne.
"Tuntuu että miehet vetävät itse tunneälyt mukaan kun on kyse naisista. Mikä kumma siinä oikein on? Ja mistä moinen leveily tuli mieleesi?
En ole pettänyt vaan miettinyt omalla kohdallani tapahtuvaa asiaa. Tietyt asiat jäävät painamaan mieltä,oli kyse mistä tahansa mitä elämän varrella tapahtuu. Ja varsinkin ne mihin ei ole saanut vastauksia ja asia muutenkin on epäselvää. Onko siinä jotain väärää? Tuntuu olevan. "
No lähinnä kai vihastus nousee siitä, että naisilla muka on tunneälyä enemmän ja sitten ne käyttäytyvät näin typerästi.
Sulla on panokaveri, jolta haluaisit enemmän mutta et kuitenkaan vihjaa siihen suuntaan, päinvastoin. Lähjdit aina aamulla kiitämään miehen estelyistä huolimatta. Mitähän siitä voisi mies päätellä? Esimerkiksi sen ettei naista kiinnosta kuin paneskelu. Sitten jossain vahieessa tuot näytille toisen "ihan vaan kaverin", joka ei miehen silmiin ole mitään muuta kuin panokaveri 2.
Sitten ihmetellään, miksi se mies nro 1 ei innostunut siitä miehestä 2. NII-IN, MIKSIKÖHÄN? Eihän me miehet nyt ihan uunoja ole, kyllä osataan laskea 1 1=2.
ystävääni jonka olen tuntenut vaippaiästä asti! Herra isä sentään missä maailmassa me eletään. Hän ei ole ikinä ollut eikä tule olemaan panokaveri. Ja tämän asian olen tehnyt selväksi. Kaikille jotka sitä epäilevät. Tästä syystä ihmettelen asiaakin koska tässäkin tilanteessa tein asian selväksi ja kerroin.
Eikö nainen ja mies voi olla ystäviä ettei mitään taka-ajatusta ole? Jonkun mielestä ei kai,mutta itselläni nyt vaan on tälläinen tilanne. Hän on kuin veli minulle. Jota en pane! Piste.
En ole sanonut että minulla on tunneälyä. Itseasiassa minulla on sitä huonosti ja välillä ei ollenkaan. Sen takia ja johdosta itse olen näin käyttäytynyt.
Muuten en kai kyselisi tälläisiä asioita. Vaan tekisin päätökset ja johtopäätökset itse tästä asiasta.
Enkä ole pitänyt miehiä uunoina etteivät osaa laskea. Nyt tunnutte ymmärtävän asiat täysin väärin. Vaan nimenomaan kysyin ja pelästyin sitä että ymmärsikö hän nyt todella näin väärin asian vaikka selitin sen hänelle.
Kun mietit jotain vuoden vanhaa juttua.Mietipä uutta miestäsi vaihteeksi,äläkä haikaile.Kukaan täällä ei voi tietää toimitko oikein vain väärin,mutta tulos on selvä.Move on!
Lukekaa oikeasti viestit jos kommentoitte asioita.
Olen EROAMASSA miehestäni ja ajattelin asiaa nyt eron hetkellä kun muutenkin kaikki asiat elämästäni mietityttää. Mieheni aikana en ole asiaa miettinyt. Jollei tämä nyt ole tullut vielä selväksi.
Minulla ei siis ole tällä hetkellä miestä. Ei nykyistä eikä tulevaa.
Huoh.
"Tämän ei pitäisi millään teitä koskettaa."
Niin miksi sitten vuodatat tänne, jos asian ei pidä meitä koskettaa?
"Onko väärin miettiä oman elämän varrella tapahtuneita asioita?"
Voit miettiä ihan yksinkin, miksi suollat tuota soopaa internettiin jos asia ei kerran meitä kosketa?
Ongelmasi korjaantuu heti kun ilmoitat tälle tyypille ettet ole kovin älykäs ja kaikki johtui siitä. Eiköhän mies sillä ymmärrä.
johtopäätöksiä vaan mielipidettä asiasta.
Otit nyt lauseen eräästä kohdasta etkä lukenut sitä loppuun tai mitä se käsitteli.
Vastaukset ovat olleet niin negatiivisia ja tästä johtuen laitoin että ei pitäisi teitä koskettaa näin paljon. Kommenttia saa aina ja pitää antaa,mutta se että aletaan analysoida ihmistä jota ei tunne niin sitä tarkoitin.
Ja kuule? Oletko lukenut mitä muuta soopaa täällä netissä on? Ilmeisesti et. Mutta se ei estänyt sinun laittamasta omaa soopaasi tänne.
Eikä asian mitäisikään koskettaa teitä. Ei ole teidän elämää. Kysyin mielipidettä. Ymmärtääkö kukaan mitä se tarkoittaa? Ei analysointia ihmisestä ja onko tyhmä vai viisas. Mielipidettä siihen toiminko väärin,kun itseni mielestä toimin.
Mutta täällä kannatusta saa pettäminen ja muu soopa. En ymmärrä moralisointia tästä asiasta.
En pahaa ole tarkoituksella kenellekään tehnyt. Vaan ymmärsinkö toimintani oikein,että tein väärin. Ja toimin väärin.
En ole väittänyt olevani viisas. Turhaa tuntemattoman ihmisen analysointia taas.
Unohtakaa koko juttu! Ymmärsin kun täällä muutakin soopaa saa lukea että kirjoitukseni on vaan yksi miljoonasta täällä. Eikä haittaa ketään.
No vaikea lähteä mitään oikeen edes kunnon veikkausta heittämään, kun ei edes näe sinua tai toista osapuolta.
Vaihtoehtoja tuohon käytökseen voi olla ehkä 1 tai 2 miljoonaa.
Ehkä miehellä oli joku toinen kiikarissa sinä iltana ja halusi pitää sinut loitolla?
Ehkä mies on baarissa töissä ollessaan nähnyt hieman liikaa elämän raadollisuutta, eikä enää usko miehen ja naisen ystävyyteen?
Ehkä se on vaan oikeasti sairas päästään ja liian omistushaluinen?
Mutta oikeasti, oli niin tai näin, niin eikö se ole hyvä vain, että olet päässyt tuollaisesta äijästä eroon? Eihän tuollainen käytös ole sinun arvoistasi, eihän? Miksi edes vaivaudut miettimään asiaa? Entä jos tuo viimeinen vaihtoehto onkin se oikea? Olisitko halunnut olla siinä helvetissä, kun kaikki sosiaaliset suhteet katkaistaan ja jokaista liikettä vahdataan?
Mut se täytyy vielä sanoa, että on vitun vajaata porukkaa täälläkin. Mitähän väärää nainen tässä on tehnyt? Pitäs tollasilta äijiltä potkia kivekset korvista ulos, jotka tännekkin on kirjoittanut. Olisko pitänyt lapsuudenystävää sitten peitellä ja pitää piilossa? Mitä eroa siinä on, onko ystävä mies vai nainen? Itse ainakin haluaisin, kun seuraavan kerran alan seurustelemaan, että nainen esittelee miespuoleiset ystävänsä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suhdetta, eikä sitten 3 vuoden päästä sanota "Ai niin, on mulla muuten yks hyvä kaveri..."
Itsellä ainakin useita naispuoleisia ystäviä ollut aina ja aina ole ne esitellyt seurustelukumppanilleni mahdollisimman varhain, ettei tule mitään turhia epäilyjä. Ei oikeesti voi olettaa, että 2000-luvun urbaanissa maailmassa joku ihminen voi olla sellainen, että sillä ei ole yhtään vastakkaisen sukupuolen omaavaa ystävää. Vittu, pimeetä sakkia täälläkin!
Mutta. Takaisin aiheeseen. Edellämainitun valossa sanoisin, että unohda koko heebo, äläkä tuhlaa enää yhtään ajatusta ko. tyyppiin. Ei ole sen arvoinen.