Mieheni jäi ties kuinka monennen kerran kiinni pettämisestä, sanoi sen olleen vain seksiä. Kaikki neuvovat jättämään hänet mutta kun vielä häntä rakastan, ajatuskin erosta on tuskallinen. Tosin tuskaa on sekin että koko ajan petetään. Miten olette päässeet irti, helppoa se on sanoa että ovesta ulos vaan ja lapset mukaan...
Rakastan enkä pysty jättämään
Surusydän
161678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuule sama juttu täällä, meillä ei ole edes yhteistä lasta, yhdessä ollaan tosin asuttu jo muutama vuosi ja muutama kuukausi sitten tein ison päätöksen ja otin miehen vuoden jälkeen takaisin, muutin hänen omakotitaloon lapsen kanssa ja ehkä kuukauden kaikki oli hyvin ja sitten alkoi sama taas. En tiedä, mistä saisi voimaa aloittaa koko elämä alusta, taas jälleen kerran :(
Hän tosin väittää, ettei ole "virallisesti" pettänyt, mutta jää kiinni kerta toisensa jälkeen viesteistä, netti-ilmoituksista, kuvien lähettelyistä, omituisista hotelliöistä jne. Tähän on tietysti helppo muiden sanoa, että lähde, lähde, lähde, mutta en sitten tiedä, miksi se on niin vaikeaa :(
...teitä "en pysty jättämään petollista miestäni" tyyppejä. Käsittämättömän typerää lukea vuodatuksianne siitä miten rakastatte edelleenkin petollisia puolisojanne.
Noissa teidän jutuissanne ei ole järjen hiventäkään. Menkää jumaliste itteenne...
Sysätkää sivuun läheisriippuvuutenne ja kaivakaa itsetuntonne esiin. Vihaa siihen hieman päälle ja sitten kytkimen nosto. Teille on varattuna arvoisenne kumppanit, eli ei ole mitään syytä yksipuoliseen rakkaussuhteeseen. Pettäjä mies ei teitä rakasta tai ei sitten ainakaan tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Rakkaus perustuu luottamukseen ja toisen arvostukseen, kun niitä ei ole, niin ei ole minkä päälle suhdetta rakentaa. Se vaan on niin...
Mä en kans tajuu, että muka niin rakastetaan kamalasti toista, että siedetään ihan mitä p***aa tahansa toiselta. Ettekö te hyvät naiset arvosta itseänne yhtään? Rakkauden nimissä ei tarvitse sietää ihan mitä tahansa. Läheisriippuvuudestakin voi päästä eroon...
Täällä temmotaan diagnooseja hihasta, kun on luettu joku artikkeli, katsottu TV ohjelma aiheesta tai luettu naistenlehden ihmissuhde palstaa. Jättäkää diagnoosien teko viisaammille.
Kyllä kai on niin, että läheisriippuvuus on näkyvissä näistä kirjoituksista ihan ilman mitään sen suurempaa draamaa... Toivon sydämeni pohjasta toipumista ja ymmärrystä arvostaa itseään!
Mieheni on muuten mitä parhain aviomies, lapsirakas, he suorastaan palvovat isäänsä. Ei ryyppää, hyvä työ, hellä ja huomaavainen, pitkä ja komea. Äitini juuri viime viikolla sanoi kuinka hyvän miehen olen saanut!
Meillä on avioehto, minulle ei jäisi erossa mitään. Lapset järkyttyisivät, voisin jopa menettää heidät koska pitävät isästään niin paljon. Ei sitä tuosta noin vaan lähdetä kun tunteita vielä on!
esimerkki kirjoitus siitä, miksi niitä miehiä ei jätetä, vaikka kohtelevat vaimojaan kuin tiskirättejä!
Toivon, että sinäkin jonain päivänä osaat arvostaa muutakin kuin maallista mammonaa (kirjoitit että sinulle ei jää mitää avioerossa)ja löydät itsellesi sellaisen miehen, joka arvostaa sinua myös naisena.
yksinkertaisuus noita sun juttujas, et näköjään arvosta itseäsi kynnysmattoa korkeammalle.
Tuonkin ajan mitä käytät syiden keksimiseen, että saisit siunaukset täältä jäädä siihen liittoon niin voisit pakata laukkuja ja suunnitella ihan ikiomaa elämää.
itsekin riippuvainen miehestäni, ei se ollut normaalia rakkautta, vaan riippuvuutta. Itse kävin terapiassa,joka vahvisti minua ja oman psyykkisen työskentelyn avulla tajusin, ettei se ollut sitä mitä minä haluan, vaan petosta. Oma halua paremmsta ja oman itsensä arvostamista se vaatii. Eipä elämä mitään glamouria nytkään ole, mutta elämisen arvoista.
Itse jätin petollisen naiseni silmääkään räpäyttämättä, kun pettämisestä sain tietää. Vannoin syvästi itsekunnioituksen ja rehellisyyden nimeen, mutta päivä päivältä ikävä vain kasvaa. Ehkä sittenkin pystyisin antamaan anteeksi. Meillä ei ollut lapsia, ei yhteistä asuntoa, ei muuta kuin toisemme. Ja hänellä toinen mies. Mutta en pysty vieläkään katsomaan muita naisia ajattelematta häntä. Enkä usko, että milloinkaan voisin toista löytää.
En tiedä onko tämä rakkautta vai riippuvuutta, mutta tuskallista se on.
Vaimo jäi kiinni työkaverinsa ilmiantamana siitä, että oli harrastanut pomonsa kanssa seksiä firman "virkistäytymispäivänä". Ilmeisesti oli tarkoitus ollut järjestää pidempikestoinenkin seksisuhde, mutta pomolle oli riittänyt yksi kerta eikä ollut halunnut riskeerata omaa perhe-elämäänsä.
Vaimo ei tiedä vielä minun tietävän, joten tässä on aikaa ajatella mitä voisi asialle tehdä. Anteeksi haluaisin antaa, mutta en tiedä pystynkö. Eniten surettaa lasten puolesta.
Sydäntä raastaa ja tuntuu tuo ylpeyskin saavan osansa. Vähemmän mukavaa oli käydä vaimon kanssa syömässä hänen työpaikallaan, kun tuntui että kaikki tiesivät asiasta. Ainut lohtu oli, että jopa minäkin olin siitä tietoinen. Toisaalta onpahan tuo lasten haku tarhastakin saanut uusia ulottovuuksia, kun lapset ovat samassa päivähoitopaikassa.
Onpahan tainnut vaimo kirjoitella tännekin, kun löysin pari oikeahkoon aikaan kirjoitettua sisällöltään epäilyttävän hyvin tilanteeseen sopivaa viestiä (tai sitten olen muuten vain vainharhainen).
tuskin sun kannattaa kärvistellä iteksesi asian kanssa, mitä haittaa siitä voisi olla? vai voiko?
kun aika on tarpeeksi kypsä. Täytyy vain kerätä riittävän varma näyttö tilanteesta sekä mahdollisimman paljon yksityiskohtaista tietoa kaikista muista lähteistä ja laatia tarkka kuulustelusuunnitelma ja aloittaa sitten kysely (tietinkin ilman, että paljastan omia tietojani). Samallapa selviää sekin, yrittääkö vaimo peitellä tapahtunutta viimeiseen asti valheilla, vai myöntääkö rohkeasti totuuden.
Mieti vastaus kysymykseen, rakastatko enemmän itseäsi vaiko miestäsi.
Jos vastaus olet sinä itse niin ratkaisu on selvä...
Kukaan ei ansaitse tulla petetyksi. Eikä parisuhde mielestäni voi olla onnellinen jos on tullut petetyksi eikä enää voi luottaa. Koko ajan epäilet ja mietit, joko taas kohta saa selville että mies on harrastanut seksiä tai suudellut toisen kanssa. Vai voitko rehellisesti sanoa olevasi onnellinen?
Voin sanoa kokemuksesta että helppoa se ei ole, niin kuin ei koskaan parisuhteen loppuminen. Se koskee enemmän kuin kuolema. Ja pettäminen on kipuna vielä suurempi, yksi pahimpia. Toinen osoittaa sillä, kuinka vähän sinun tunteesi hänelle merkitsee.
Itse kävin terapiassa ja sitä kautta olen saanut entisenä läheisriippuvaisena itsearvostukseni ja omanarvontuntoni ensimmäistä kertaa "omitukseeni". Siksi sanon sinulle, että paremmin voit kunhan lähdet, vaikka nyt se tuntuu tosi vaikealta. Pystytkö puhumaan miehelle siitä että haluaisit erota koska hän ei kunnoita sinua. Voit sanoa hänelle että jollain lailla ymmärrät häntä, mutta et voi enää hyväksyä tuollaista toimintaa sinua kohtaan. Ole rohkea ja seiso itsesi puolella. Mies on itsekäs ja röyhkeä. Sinä et voi häntä muuttaa etkä pelastaa. Parasta hänelle olisi tulla jätetyksi. Ja sinä saisit uuden itsesinäköisen elämän. Mies voi olla hyvä isä vaikka te ette eläisikään yhdessä.