Poistin profiilini s24:stä, sillä huomasin että nettideittailu syö sieluani liikaa. Olen aivan terve ihminen, en sano että tavallinen sillä olen varmaan monella tapaa ainutlaatuinen, ja varmasti erittäin hyvä kumppani jollekulle.
Minusta tuntuu kuitenkin että ei tee ihmiselle hyvää olla jatkuvasti arvioitavana. Se että joku mielenkiintoinen ihminen on käynyt sivullani mutta ei ota yhteyttä tuntuu pieneltä hylkäämiseltä, ja se että viestiini ei vastata on jo suurempi. Ja se että joutuu sanomaan jollekulle ettei ole kiinnostunut tuntuu pahalta sekin. Minusta alkoi tuntua kuin olisin kaupan, kuin tomaatti jota puristellaan ja käännellään ja sitten laitetaan takaisin laatikkoon - ja samalla tavoin kohtelin toisia.
Nyt keskityn niihin asioihin jotka saavat oloni tuntumaan hyvältä; elän omaa elämääni, seikkailen ja leikin kuin lapsi ja rakastan itseäni. Jos niin on, etten löydä ketään vaikka kuinka kipeästi kaipaisinkin miestä syliini ja vierelleni, niin olkoon sitten. Ainakin tiedän itse kuka ja millainen olen.
Minusta tuntuu kuitenkin että ei tee ihmiselle hyvää olla jatkuvasti arvioitavana. Se että joku mielenkiintoinen ihminen on käynyt sivullani mutta ei ota yhteyttä tuntuu pieneltä hylkäämiseltä, ja se että viestiini ei vastata on jo suurempi. Ja se että joutuu sanomaan jollekulle ettei ole kiinnostunut tuntuu pahalta sekin. Minusta alkoi tuntua kuin olisin kaupan, kuin tomaatti jota puristellaan ja käännellään ja sitten laitetaan takaisin laatikkoon - ja samalla tavoin kohtelin toisia.
Nyt keskityn niihin asioihin jotka saavat oloni tuntumaan hyvältä; elän omaa elämääni, seikkailen ja leikin kuin lapsi ja rakastan itseäni. Jos niin on, etten löydä ketään vaikka kuinka kipeästi kaipaisinkin miestä syliini ja vierelleni, niin olkoon sitten. Ainakin tiedän itse kuka ja millainen olen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vielä miespuoleinen sellainen. Tätä tämä nykymaailma on. Kaikkea arvioidaan kauneuden tai rahan puolesta. Kyllä profiileita varmaan käydään tsekkailemassa, mutta ei kaikki haluaa tai uskalla ottaa yhteyttä. Itse ainakin vastaisin viesteihin ja hyväksyyisin kieltävätkin sellaiset. Älä anna periksi !!! Hyvää jatkoa kuitenkin.
...viestistäsi. En annakaan periksi, mutta nettideittiin en taida enää palata. Rakastuttiinhan sitä ennenkin, ilman treffipalstoja! Minä päivänä hyvänsä voin tavata miehen joka vie jalat altani - ja siihen asti nautin kaikesta siitä mitä voin tehdä itsekseni.
Kaunista myöhäissyksyä!
poistin itse myös profiilini aivan samoista syistä kuin sinäkin kyllä se kumppani sitten löytyy jostakin kun on löytyäkseen
mutta täältä en sitä enään jaksa etsiä ihmiset eivät halua edes tutustua
Sitä voi soitella itsekseen. Turvallista.
Mutta jos haluaa kehittyä soittajana, pitää tulla esille ja vastaanottaa palautetta. Myös kielteistä palautetta. Jopa suoranaista vittuilua.
Sama juttu ihmisenä kehittymisen suhteen. Voi turvallisesti tehdä omia juttujaan. Ja jämähtää paikoilleen. Omaan pikku poteroonsa.
Tai voi tulla rohkeasti esille ja kehittää ihmissuhdetaitojaan.
Ei se ole herkkyyttä, että kieltäytyy menemästä näyttämölle. Se on pelkoa ja huonoa itsetuntoa.
Herkkä voi olla itsevarmastikin, sitä herkkyyttään voi suorastaan tyrkyttää muille, kuten esiintyvät taiteilijat tekevät.
Ei minun ihmissuhdetaidoissani ole mitään vikaa, enkä kaivaudu mihinkään poteroon. Hassua ajatellakin että jos tapaa mieluummin ihmisiä livenä kuin netissä niin on jotenkin kaivautumassa - eikö ennemminkin juuri päinvastoin? Enkä puhunut mitään jämähtämisestä, sanoinhan että leikin ja seikkailen ja nautin elämästä kuin lapsi. Jos tuntisit minut tietäisit että olen rohkea monella tavalla.
En pelkää ihmisiä ja tulen hyvin toimeen lähes kaikkien kanssa, työssäni tapaan jatkuvasti vieraita ihmisiä. Osaan keskustella monista asioista sillä yleissivistykseni on erinomainen, muistan myös kuunnella toista enkä vain odota vuoroani kertoakseni omista muka hienommista kokemuksistani. Lisäksi pyrin siihen että keskustelukumppanini säilyttäisi kasvonsa silloinkin jos joku muu seurueessa yrittää nolata häntä. Tämä kaikki on minulle aivan luontevaa.
Mutta nettimaailmahan ei ole normaalia kanssakäymistä, sellaista jossa ilmeet, eleet ja äänenpainot kertovat asioita.
En tiedä millaista elämää sinä olet elänyt mutta minä en todellakaan halua kokea 'vittuilua' enkä harrastaa moista itsekään. Minusta maailma olisi miellyttävämpi paikka jos kukaan ei 'vittuilisi'.
Se on juuri osa sitä herkkyyttäni.
Selitin varmaan vähän huonosti. Tarkoitan sitä että on jotenkin kuluttavaa olla esillä vain mahdollisena lähestymisen kohteena - kuin ojentaisi sydäntään tarjolle. Sydän kuivuu ja näivettyy sellaisesta ennen pitkää, herkkä sydän ainakin. Normaalielämässä tapaa ihmisiä ja kanssakäymistä on monentasoista, ehkä joku kiinnostuu - sekin on mahdollista - mutta jos taas ei niin silti voi valita kanssakäymisen jatkamisen tai lopettamisen monin eri vivahtein.
Ehkä tätä ei voi ymmärtää jos ei tunne samoin, tiedän kyllä kuuluvani vähemmistöön. Kirjoitinkin siksi että ehkä joku samoin tunteva kokisi ettei olekaan ihan yksin ajatuksineen.
Muuten - esiintyvät taiteilijat pitävät aika usein yksityiselämänsä suojassa. Esiintyminenhän on toinen juttu....
T:Ekana viestiisi vastannut. Enkä ymmärrä myöskään ihmisiä keskustelupalstoilla jotka ovat heittämässä jotain vittuiluviestejä ihan asiallisiinkin kysymyksiin. Miksi nähdä moinen vaiva.
niin kuin se on. Itse koen tämän nettihakemisen myös aikalailla oudoksi tavaksi. Tavallaan edetään asioissa väärässä järjestyksessä. Tunnetaan jo toisia vaikka ei tunneta. Sitten kun näkee eikä mielikuva ja todellisuus kohtaakkaan ei siitä oikein pysty kehittymäänkään mitään, tai että luovutetaan heti.
Olen oikeastaan aika uusi näillä markkinoilla, mutta toisaalta kun haluaa kontaktia luoda vastakkaiseen sukupuoleen, ei nykyään oikein muutakaan keinoa keksi. Ravintolat ei itseä innosta ja työ vie paljon ajasta.
Pariin otteeseen olen jo luopunut samoista syistä kuin sinäkin tästä touhusta ja poistanut profiilin. Mutta palannut vielä kuitenkin takaisin.
Kuten sanoit tästä muodota puuttuu kaikki muut viestinnän keinnot ja ennen kaikkea se kemia mikä tulee kun kohtaa ihmisen oikeasti ekakerran ilman ennakko odotuksia tai käsityksiä. Tuntuu väliin että vaikka potentiaalisesti kirjoitusten perusteella olisi juuri itselle sopiva ihminen, ei tapaamisella ole yhtään mitään tunnetta sitä ihmistä kohtaan vaan sitä kirjoitusta kohtaan. Joskus jää jopa sellainen kuva, että jos ei olisi ollut niitä ennakko ajatuksia olisi voinut normaalissa kanssakäymisessaä vaikka löytääkkin yhteisen sävelen.
Alussa kun aloin tätä keinoa kokeilla jouduin torjutuksi tullessa joka kerta käsittelemään pettymyksen läpi ja koin sen raskaaksi. Ja etenkin eräs kohtaaminen jossa itse olisi ollut kiinnostunut mutta toinen ei, oli pettymys vaikea kestää. Ja mikä pahinta se vaikuttaa myös uusiin tapaamisiin, eli tulee vain varovaisemmaksi antamaan itsestään kun syrän ei kestä enempää pettymyksiä.
Tässä maailmassa taitaa pärjätä parhaiten vähän sillä mentaliteetillä jolla ostaa vaatteita kaupasta..kokeilee ja vaihtaa kunnes sattuu se sopiva kohdalle... Tämä on itselle vaikeaa, tavallaan etsiä tunteettomasti mutta silti olla tunteet mukana.
Olen niin samaa mieltä aloittajan kanssa! Ihmisten käyttäytyminen on kummallista täällä, ja varmaan siihen itsekin syyllistyy. Kohteliaastakin kieltäytymisestä suututaan, aletaan tehdä analyysia tyylin "et tiedä mitä haluat" (en tiedäkään koska ajattelin suhtautua hommaan avoimesti, mutta tiedän kyllä mitä EN halua).
Sain kuvallisella profiililla viestejä pitkin Suomea ja ikähaarukalla 20-60v! Sen verran ettei mulla työtätekevänä ja harrastavana ihmisenä ollut aikaa ja energiaa edes reagoida kaikkiin. Nimimerkit ja profiilitkin jo sekosivat päässäni.
Suurin osa viesteistä oli lisäksi sen verran outoja ja niukkoja, ettei niistä älyllistä keskustelua saanut. Flirtit eritoten on ihan yhtä tyhjän kanssa. Sitten taas joku kiinnostavakin juttu saattoi päättyä yhtäkkiä pariin viestiin (ilmeisesti miehellä oli sit muutakin tekemistä).
Treffeillä kävin muutamia kertoja. Tuntui että sitäkin olisi saanut tehdä ihan työkseen. Ja ne joista en ollut itse kiinnostunut olisivat pitäneet yhteyttä, sitten jostakin, jossa olisi voinut olla jotain ainesta ja joka itsekin oli tapaamisella sitä mieltä, ei myöhemmin kuulunut mitään. Hohhoijaa.
Todellinen saldoni (parin kuukauden kokeilulla) on yksi iso ihastus ja muutaman kuukauden tapailusuhde. Suhde kuitenkin kaatui siihen että mies ei oikeasti ole vielä niin sinkku kuin kuvittelee. No hänestä tuli myös ystävä, lähinnä syystä että meillä oli alunperinkin yhteisiä intressejä ja tiemme kohtaavat joskus.
Ihan hyvä varmaan sekin. Mutta nyt panostan "eläviin" miehiin. Täytyy vaan pitäytyä paikoissa joissa itsekin viihtyy. Sieltähän niitä samanmielisiä löytyy paremmin.
Mutta en tuomitse. Voihan tää jollekin toimia. Jos ihmisellä on aikaa, energiaa ja halua olla täällä sinnikkäästi kuukausikaupalla, ehkä sieltä joskus joku voi löytyä.