Olen hieman alle 180cm pitkä, tummatukkainen nuori mies joka pitää myös huolta niin psyykkisestä kuin fyysisestäkin hyvinvoinnista. Köyhäkään en voi sanoa olevani vaan ihan omillani toimeentuleva pokeriammattilainen. Harrastan lukuisia eri asioita, mm. valokuvausta, joten ajattelin naiivisti mielessäni, että toki minulla täytyy silloin olla jonkinasteen edge nettideittaamisessa. Lisäksi kirjoitan proosaa ja analyyttistä psykologiaa kun kerran olen lukenut kymmeniä kirjoja niin yhteyden luomisenkin pitäisi onnistua leikiten. Ja se onnistuukin, siis oikeassa elämässä. Lähestulkoon jokakerta kun olen baariin eksynyt niin kyllä sieltä on vähintään joku puhelinnumero tullut ongittua mukaan. Mutta nettideittaaminen, huhhuh, en voi sanoin kuvailla miltä helvetiltä se tuntuu näin miehen perspektiivistä.
Nettideittaaminen tuntuu olevan tyystin naisten kansoittama maailma. Ja ne kauneimmat naiset saavat lukuisia viestejä päivittäin, mikä taas luo monesti sen illuusion että kyllä sen just-mulle-hyvän-tyypin pitäisi olla ihan kulman takana. Mutta samanaikaisesti roikutaan ja pidetään sitä profiilia vuodenpäivät pystyssä, mikä taas kertoo jotain siitä a) miten valitettavan surkeita tyyppejä on tullut vastaan tai b) kriteerit on vedetty niin kattoon, ettei enää mikään muu kelpaa kuin se mies, jolla on mallin keho, yli 50,000e tulot vuodessa, unohtamatta tietenkään akateemista koulutusta kuin myös sitäkin, että miehen tulee olla itsevarma muttei omahyväinen, yksinkertaisesti rakastettava tyyppi joka hurmaa niin sen kaveripiirin kuin myös sukulaisetkin unohtamatta tietenkään itse prinsessaa.
Minun täytyy tunnustaa, että otantani nettideittaamisesta on suhteellisen pieni. Toisinsanoen en ole yleensä sortunut harrastamaan kuin pari viiikkoa tätä jaloa pään takomista seinään ja sekin on tuntunut olevan aivan liikaa. Tälle vuodelle saldoa on tosin tainnut kertyä jopa kolme viikkoa, joten voin sanoa että hävettää.
Koen olevani ihan muutenkin tarpeeksi pidetty, joten nettideittaamisesta luopuminen on kohdallani erittäin helppoa. Jotenkin minun jopa käy vain sääliksi noita passiivisia naisia, joiden hautakivessä voi jo aistia sanat: "Odotin, mutta et koskaan saapunut:" Mielenkiintoista tässä yhtälössä on se, että jopa ne (minun perspektiivistäni) suhteellisen keskinkertaiset naisetkin kokevat olevansa noita prinsessoja ja ehkäpä nettideittaaminen, nuo lukuisat viestit joilla miehet heitä pommittavat, ylläpitää ja ruokkii sitä illuusiota heidän mielissään.
Mutta ei muuta kuin onnea, sillä sitä sinä hyvä mies nimittäin tarvitset aika helvetisti jos aiot netin kautta löytää seuraa itsellesi.
Nettideittaaminen tuntuu olevan tyystin naisten kansoittama maailma. Ja ne kauneimmat naiset saavat lukuisia viestejä päivittäin, mikä taas luo monesti sen illuusion että kyllä sen just-mulle-hyvän-tyypin pitäisi olla ihan kulman takana. Mutta samanaikaisesti roikutaan ja pidetään sitä profiilia vuodenpäivät pystyssä, mikä taas kertoo jotain siitä a) miten valitettavan surkeita tyyppejä on tullut vastaan tai b) kriteerit on vedetty niin kattoon, ettei enää mikään muu kelpaa kuin se mies, jolla on mallin keho, yli 50,000e tulot vuodessa, unohtamatta tietenkään akateemista koulutusta kuin myös sitäkin, että miehen tulee olla itsevarma muttei omahyväinen, yksinkertaisesti rakastettava tyyppi joka hurmaa niin sen kaveripiirin kuin myös sukulaisetkin unohtamatta tietenkään itse prinsessaa.
Minun täytyy tunnustaa, että otantani nettideittaamisesta on suhteellisen pieni. Toisinsanoen en ole yleensä sortunut harrastamaan kuin pari viiikkoa tätä jaloa pään takomista seinään ja sekin on tuntunut olevan aivan liikaa. Tälle vuodelle saldoa on tosin tainnut kertyä jopa kolme viikkoa, joten voin sanoa että hävettää.
Koen olevani ihan muutenkin tarpeeksi pidetty, joten nettideittaamisesta luopuminen on kohdallani erittäin helppoa. Jotenkin minun jopa käy vain sääliksi noita passiivisia naisia, joiden hautakivessä voi jo aistia sanat: "Odotin, mutta et koskaan saapunut:" Mielenkiintoista tässä yhtälössä on se, että jopa ne (minun perspektiivistäni) suhteellisen keskinkertaiset naisetkin kokevat olevansa noita prinsessoja ja ehkäpä nettideittaaminen, nuo lukuisat viestit joilla miehet heitä pommittavat, ylläpitää ja ruokkii sitä illuusiota heidän mielissään.
Mutta ei muuta kuin onnea, sillä sitä sinä hyvä mies nimittäin tarvitset aika helvetisti jos aiot netin kautta löytää seuraa itsellesi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
lainaten "Erittäin hyvin sanottu"
Taitaa suurin syy tähän passiivisuuteen juontaa juuri siitä, että naiset saavat lukemattoman määrän vastauksia/viestejä. Tämäkin johtuu ihan siitä syystä, että nais/mies määrä palstalla on jotain 1:5 tai 1:4.
Toinen syy tähän passiivisuuteen on se, että nurkantakana voi olla vieläkin parempi komistus. Miksi siis pysähtyä yhden kohdalle tutustumaan, kun voi perustaa haaremin.
Ei siinä komeus paina. Minäkin yritin ja yritin löytää itselleni miestä. Kukaan ei natsannut. Join kahvia monen eri ihmisen kanssa, mutta eipä vaan. En minä mitään erityistä hakenut, mutta miehet eivät olleet kiinnostuneita jatkamaan yhteydenpitoa. Sitten yksi mies lähetteli pikku viestejä aina vaan näkemättä minua. Sirryimme skypettämään ja siitä se sitten lähti. Nyt olen onnelinen nainen.
ko sulla. Itse vastaillut kaikkiin viesteihin ja myös niin, et oon heti ilmassu jos ei kiinnosta. Mutta myös ite laittanu viestejä, ja lähellekkään kaikilta ei oo vastausta tullu. Eli pätee molempiin suuntiin tuo viesteihin vastaamattomuus.
Tapaillut ilman etukäteiskriteerejä eli erilaisia miehiä, mutta joko itse ei oo ollu kiinnostunut tai sitten toinen ei oo halunnu jatkaa... Ei oo vielä tärpänny, mutta sinun kokemuksesi antaa hieman toiveita että jospas vaikka onnistuiskin. Onnesi jatkukoon 'onnellinen nainen'!!!!
herätät naisissa helposti kiinnostusta, niin luulit voivasi laittaa profiilin nettiin ja sen jälkeen parissa päivässä postimyyntiluettelomaisesti voivasi valkata mieleisen naisen itsellesi. Kyllä kumppanin löytäminen netistä on ihan yhtä vaikeaa kuin livestä eli se voi löytyä siinä parissa päivässä tai sitten esim. viidessä vuodessa. Tuolla ylemmyydentuntoisella asenteellasi sinun tulee olemaan hyvin vaikeaa löytää täysipäistä kumppania yhtään mistään. Jalat maahan ja kuvitelmat siitä, että on muita parempi pois, niin flaksi on varmasti parempi. Sopivan kumppanin löytäminen on vaikeaa tasapuolisesti kaikille.
Niih, kuten moneen kertaan täällä on asiaa puitu, niin naiset väsyy suureen viestimäärään. On todella uuvuttavaa seuloa ja yritätä vielä diplomaattisesti kieltäytyä kymmenille yhtedenottajille. Kuten moneen kertaan on todettu, MIEHET voisivat hieman enemmän keskimäärin miettiä, kenelle lähettävät viestejä ja lopettaa massapostitukset. Se on ongelman syy.
Miksi naiset eivät tee itse aloitteita ? Silloin ei olisi ongelmaa massapostittajista, lapikasta eikun deletea vaan kehiin...
Biologiasta tiedämme, että pääsääntöisesti naaras valitsee koiraan; koiraat asettuvat "näytille" ja naaras valitsee heistä parhaaksi katsomansa -- kyse on klassista soidinmenoista.
Mikseivät nettideitit mene siis niin, että miehet laittaisivat profiilinsa näytille, ja naiset ottaisivat yhteyttä ("tekisivät aloiteen") mieleisikseen katsomaan mieheen?
Tämä johtuu siitä, että aloitteen teko on osa soidinmenoja -- se ei siis ole pelkkä yhteydenotto. Kun mies tekee aloitteen, nainen voi nopeasti selvittää miehen itsevarmuuden asteen. (Ujoimmat miehethän eivät tietysti edes tee aloitteita.)
Kai -darwin- myös tietää, että hänen kuvailemansa soidinmenot kuuluvat lintujen repertuaariin. Nisäkkäillä tuppaa olemaan enemmän sellainen mies ottaa ja nainen vikisee -teema suvunjatkamisessa; parituksessa on siis enemmän kyse urosten välisestä kärhämästä kuin naaraiden valinnasta.
Mutta mitä pienistä. Oletettavasti naisena -darwin- on varmaan ensimmäisenä ylläpitämässä tätä luonnon ah-niin-ihanaa toimitusta omalla alistuvalla panoksellaan...
Ja tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että nettitreffit ovat luonnonvastaisia. Todellisuudessa miesten tulisi käydä baarin takakujalla vähän nujakoimasssa ja naisten pitäisi tajuta, että pystyssä palanneella on vapaa taival kaikille pesille.
"pokeriammattilainen", mikähän sellainen "ammatti" pokeripelaaminen on? Ja mihin pokeripelaamisessa tarvitaan "akateemista" koulutusta? Minä naisena valitsisin mieluummin sellaisen miehen, jolla on yleishyödyllisestä rehellisestä työstä saadut säännölliset tulot, kunnon ammatti ja osaaminen ja joka maksaa tähän yhteiskuntaan verot, kuin hyvällä kropalla varustettua huijaamisella, lakien porsaanreikiä ja ihmisen riippuvuuksia hyväksikäyttämällä rikastunutta laiskuria.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta voinen silti hieman kommentoida hyökkäystäsi. Tai siis puolustautuisin, jos kokisin sen tarpeelliseksi.
Ajatuksesi tuovat mieleeni itseni tuijottamassa jotakin Picasson maalausta. Miettimässä, että jopahan on penska onnistunut äidin silmän välttäessä tuhrimaan hyvän kankaan. Kunnes huomaan hintalapun (tai kun joku ystävällinen sielu vinkkaa minulle, että ihan vakavalla mielellä tuö töherrys on töherretty - siinä on vieläpä jonkin syvällisempi tarkoituskin mukana.
Tuolla yrittänen kertoa, että asiat voivat olla arvokkaita vaikkei niistä itse mitään ymmärtäisikään.
Ei toki nettipokeri, kuitenkaan. Kaikki tuntemani pokeriammattilaiset ovat kuitenkin akateemisen tutkinnon suorittaneita, lähes poikkeuksetta matemaattisesti erityisen lahjakkaita. Se ei ole välttämättömyys - hyve kuitenkin. Kärsivällisyys lienee paras sana yhdistämään noita hyvinkin erilaisia maailmoja. Akateemisen tutkinnon suorittaminen vaatii useiden vuosien kovaa työtä, samoin menestyminen korttipöydässä.
On utopistista ajatella, että istahdanpa pelipöytään ja käärin rahat pölvästeiltä. Vähän sama kuin joskus lapsuudessa naapurin Maijan kanssa lääkärileikkejä harrastanut päättäisi yhtäkkiä olla pätevä lääketieteen tohtori. Laiskuudella ei kumpaakaan tavoitetta saavuteta.
Arvasit varmaankin, että olen pokeriammattilainen. Oli minulla aikaisemmin ihan kunniallinenkin ammatti, koulut käytynä ja verot kiltisti kuukausittain maksettuna. Olin siis yhteiskuntakelpoinen. Kunnes kyllästyin.
Ja - arvaa mitä? - osallistun nykyisin hyvinvointivaltion ylläpitämiseen paljon suuremmalla summalla kuin aikoinani oravanpyörässä rimpuillessani. Tai osallistuisin, jos poliitikot olisivat sellaisesta pätkääkään kiinnostuneita. Taitavat minunkin pennoset mennä pikemminkin edustuslounaiden kuin köyhäinavun kustannuksiin.
Sovitaanko, että hyväksytään molemmat ihmisten erilaisuus? Sehän on luonteen rikkaus.
Anteeksi, mutta teen joitakin asioita selväksi. Ensinnäkin hyvä, että sinulla on ainakin itsetunto kohdallaan. Itseäni hävettäisi kertoa ansaitsevani elantoni korttipeleillä... tai huoraamalla... tai kerjäämisellä... Onhan niitä viimeksimainittuja istumassa ylpeinä "ammatistaan" käsi ojossa Citykäytävä täynnä. Toinen vaan tekee siistiä "sisätyötä" casinossa ja toinen on "ihmisten parissa" ulkosalla. Toiseksi turha minulle vakuuttaa, että akateeminen koulutus muka sellaiseen tarvitaan :) Yksi tuttava on menestynyt pokeripeleissä ja on lusmu kuin lusmu: lintsannut armeijasta, ei käy töissä, ei opiskele eikä suunnittele mitään sellaista. Ei ole vaikeaa ymmärtää, että yhtä "paljon" pokeripelaaja tutkintotodistusta tarvitsee kuin kerjäläinenkin, samaa hommaa molemmat tekee eri tavoin ja yhtä hyödyllisiä ovat molemmat kuin työttömät sillä erolla toki että työtön tiedostaa olevansa vailla työtä, mutta edellämainitut uskovat aidosti olevansa tärkeissä hommissa, noh, ja sitten ei tarvitse hikoilla tylsällä työpaikalla pikkupalkalla :) Valitettavasti Suomen lainsäädäntö sallii moista. Puolestani voisin sanoa, että tuollaiset miehet, vaikka kuinka hyvännäköiset ja rikkaat ja kiltit olisivat, eivät vakuuta yhtään sen enempää kuin Hesan rautatieaseman pultsarit.
ps. Kai ne sinun hyväntekeväisyysalmutkin tulee kuitenkin muiden taskuista...
yrittää. Pelastaakseni edes viimeiset maineeni rippeet.
Olet ensimmäinen, joka vertaa pokeria kerjäämiseen. Elintasohuoraamisesta minua on toki aikaisemminkin moitittu (meniköhän tuo nyt oikein? - pitäisi olla tarkka ulostulonsa suhteen, varsinkin jos linjoilla on peräti akateemisiakin ihmisiä. Mutta kiitos kuitenkin sinulle näkökulmien laajentamisesta.
Eihän toki kortinpeluu vaadi koulutusta, ei akateemista eikä muutakaan - kunpahan mainitsin, koska useimmilta kollegoilta sellainen kuitenkin löytyy. Voisitko mitenkään ajatella, että pokenrinpelaajakin voi haluta kehittää itseään? Vaikkapa opiskelemalla tai muuten vain lukemalla? Jos ei muuten, niin vaikkapa vain tullakseen paremmaksi ihmiseksi?
Kaikki raha muuten tulee jonkun toisen taskusta. Jos ei työnantajan, niin veronmaksajan ainakin. Jopa sinunkin palkkasi.
Omat (pelipöydissä hankitut) verotettavat tuloni olivat muuten viimeisen vuoden ajalta hiukkasen alle 600 000 euroa. Kutakuinkin kaikki ulkomaalaisilta "kerjättyjä". Voisiko jopa ajatella, että olen tehnyt palveluksen maalleni hankkimalla ulkopuolista rahaa? Omat kun eivät tunnu mihinkään riittävän, ainakin mitä olen lehdistä saanut lukea.
Komea en ole koskaan väittänyt olevani, kiltteydenkin suhteen vähän sitä sun tätä. Kaikeksi onneksi en edes yritä tehdä vaikutusta sinuun. Saattaisin saada näpeilleni - ja myöskin me pelimiehet voimme olla herkkiä ihmisiä!
kirjoituksesi oli aika negatiivinen, mitä siis yrititkään sillä sanoa?
Jotain negatiivista kenties. Seuraavaksi voisit vaikka lukeakin sen aloittajan viestin. :)