Mies! Voisitko kuvitella tapailevasi mielenterveysongelmasta toipuvaa naista? Voitko kuvitella seurustelevasi?
Mielenterveysongelmia
Kuntoutuja
5873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä tee kärpäsestä härkästä.En usko, ellet ole "umpihullu", että lievä tai syväkään masennus/yms. on oikeasti edes mitenkään "crazy". Itse syön 2 mielialalääkettä ja käyn avossa mutta siltikään en ole "nuts" vaikka psykoosin kävinkin läpi.Silloinkaan en hakannut ketään enkä riehunut..Kärsin vain itse öisin nukkuma-aikana hirveistä pelkotiloista, joten ongelma ei haitannut muita häiriköinnin muodossa.Etkä voisi löytää jonkun joka jaksaisi ammattiauttajien ohella myös, omalla tavallaan ja rakkaudellaan, tukea ja ymmärtää sua?Uskon, että sellaisen löydät! Kunhan et häpeile tai piilottele itseäsi, uskalla vain olla pelissä mukana, historiallasikin.
itse olen nainen ja perheessä on ollut psyykkisestä ongelmasta kärsivä ihminen. En edes yritä olla jalo vaan tiedän, etteivät voimani riittäisi sellaiseen.
En jaksaisi tukea, tiedän, koska en ole jaksanut tarpeeksi tähänkään asti ja enemmän olisi pitänyt.
Jos en olisi kohdannut ongelmia ennen, ottaisin ne ilman mitään ennakkokäsityksiä ja tietoa vastaan.
Ja varsinkin jos rakastuu, silloin varmasti on halu tukea toista ja nähdä nyt hyvät asiat.
En voi yrittää teeskennellä, että olisin ammattilainen ja että jaksaisin toisen heikkoina hetkinä pitää meitä samanarvoisina, jos toinen on oikeasti välillä hoidettava ja huomioitava, kuin lapsi. Lähtökohtaisesti en voisi koskaan alkaa suhteeseen, missä jo etukäteen on mielenterveysongelmia, niin raskaita ja järkyttäviä ne kokemukset on olleet. Jos niitä myöhemmin tulisi, en eroaisi, mutta en usko, että helppoa olisi sittenkään.
Ja olen nainen, vaikka vastaankin, mutta ehkä miehillä tuo empatia ja kestävyys voi olla eri asia.
Milenterveyskuntoutujat, kuten "normaalitkin" ihmiset ovat erilaisia ja eri persoonia. Itse olen mielenterveyskuntoutuja. Vaikea masennus on hiipunut keskivaikeann/lievään masennukseen. Se, että jos alkaisin seurustella jonkun miehen kanssa, ei tarkoita, että hänestä tulisi huoltajani, hoitajani, lapsenvahtini tai mikään muukaan. Niinkuin ei esimerkiksi kavereistanikaan ole tullut. Mulle on sanottu, että se on hyvä että en tuo sairauttani niin julki. Tarkoittaen, että en valita tai ala jauhamaan ongelmistani kavereille.Rasitan sitten psygologiani ja puhun hänelle.Kaverini kyllä tietää, että jos ollaan vaikka lähdössä pitämään hauskaa, että siitä myös tulee hauska, ongelmista vapaa ilta. Olen seurustellut vaikeampinakin masis kausina. Itken tai kiukuttelen lähinnä omissa oloissani. Perusluonteeltani olen iloinen ja hauska. Ja sen kuvan poikaystävä ehdokkaat sitten saavatkin.Tietysti, kerron että olen mielenterveys kuntoutuja.
Olen seurustellut parin mielenterveys/päihdeongelmaisen kanssa. Sjattelin, että koska niillä itselläkin on ongelmia, niin meidän on parempi ymmärtää toisia. "kaksi sokeaa neuvomassa toisiansa" niistä suhteista ei ole koskaan tullut mitään. Kysymys kuuluukin onko minulla oikeutta vaatia poikaystäväksi tasapainoista työssä käyvää ihmistä. Ja tuntisinko aina olevani huonompi ja tyhmempi kuin hän? En tiedä, mutta tosiasiassa tarvitsen tasapainoisuutta ja normmaalisuutta elämääni. Odotan kuitenkin niin kauan kunnes olen täysin terve. Koska milenterveyskuntoutujan on niin helppo ajatella, että joku prinssi tulee ja tekee mut automaattisesti onnelliseksi. Haluan tulla onnelliseksi ja tarpeelliseksi ihan omin avuin,huomata missä olen hyvä ja mitkä asiat tekee olon hyväksi. kenenkään tekemättä sitä mun puolesta. Silloin myös on helpompi olla onnellinen jatkossakin.
Ihmiset ajattelevat, että masentunut on laiska ja heikko. "menis nyt töihin tuokin" Todellisuudessa ihminen ei valitse masentuneisuutta yhtenä kauniina aamuna. Se on sairaus johon sairastuu. Eihän syöpäpotilaalekkaan sanota, että menis nyt töihin tuokin laiska. Jos sairastaa masennuksen ja kunotoutuu siitä ja paranee. Eikö se ihminen ole silloin helvetin vahva? Ainakin minä tiedän olevani ja nyt suunta on ylöspäin. Töitä ja opiskelua.
Ensimmäiseksi kun tapaan ihmisen, en sano, että "hei olen hullu" vaan lähinnä "hei. minun nimeni on##### Luonteelta olen vahva, hauska, iloinen niin... ja vähän hullu" Ei sitä tarvitse sanoa otsa rypyssä ja vakavana, että on mielenterveyskuntoutuja.
Etkö voisi ajatella, että olet vahva, ainutlaatuinen ihminen? se joka sinut saa on lottovoittaja. Se joka ei ymmärrä on liian ennakkaluuloinen, tietämätön ja tyhmä sinua varten.
En ole oikeaa viilipytty-tyyppiä tuollaiseen. Jotkut ihmiset tulevat toimeen vaikkapa mielenterveyshoitajan työssä oikein hyvin. Itseeni tälläiset ihmiset taas vaikuttavat paljon, vaistoan ja tunnen sen kaaoksen ja rikkinäisyyden mikä heissä myllertää.
Toisinaan mt-ongelmaisen kanssa ei pysty seurustelemaan, lähinnä silloin jos ongelmat ilmenevät läheisyyskammona ja/tai seksuaalisena haluttomuutena. Tällöin suhteenpätkä loppuu jo parissa viikossa tai nopeamminkin.
Tällä hetkellä seurustelen naisen kanssa jolla on lievää tai keskivaikeaa masennusta, mutta läheisyyskammosta tai haluttomuudesta ei pienintäkään merkkiä. Hyvin menee.