Miten te muut patoligisen valehtelijan ja/tai narsistin kanssa varsinkin pitkään seurustelleet olette kokemastanne selvinneet?
Olen juuri eronnut 4,5 vuoden jälkeen miehestä, joka oli ennen kaikkea patologinen valehtelija, mutta jossa oli myös narsistisia piirteitä. Mies valehteli aivan kaikesta, niin koulutuksestaan ja työpaikoistaan (suhteemme alussa väitti mm. opiskelevansa yliopistossa, vaikka oikeasti opiskeli ammattikouilussa) kuin menemisistään (saattoi väittää käyneensä kirjastossa, vaikka oikeasti olikin käynyt musiikkikaupassa). Koskaan mies ei sanonut minkään väittämänsä olleen vitsi, eikä tunnustanut valehdelleensa, vaan kun hän yhdestä valheesta alkoi jäädä kiinni, keksi hän uuden. Lisäksi mies huijasi minulta rahaa esim. matkakortin lataamiseen ja ostikin viinaa rahoilla.
Koska olen viimeiset 4,5 vuotta kuullut käytännössä pelkkää P:tä elämänkumppanini suusta (kuitenkin puhetta, mikä käytännössä olisi aivan hyvin voinut olla totta), olen aivan äimän käkenä. Kuinka voin enää luottaa kehenkään ja mistä tiedän ettei uusi mies (sitten, kun joskus hamassa tulevaisuudessa uuteen suhteeseen edes uskaltaudun) valehtele?
Millä konsteilla ja missä ajassa te muut vastaavaa kokeneet olette kokemuksistanne selvinneet? Onko kukaan tarvinnut esim. ammattiapua ja jos on, niin kuinka pitkään?
Olen juuri eronnut 4,5 vuoden jälkeen miehestä, joka oli ennen kaikkea patologinen valehtelija, mutta jossa oli myös narsistisia piirteitä. Mies valehteli aivan kaikesta, niin koulutuksestaan ja työpaikoistaan (suhteemme alussa väitti mm. opiskelevansa yliopistossa, vaikka oikeasti opiskeli ammattikouilussa) kuin menemisistään (saattoi väittää käyneensä kirjastossa, vaikka oikeasti olikin käynyt musiikkikaupassa). Koskaan mies ei sanonut minkään väittämänsä olleen vitsi, eikä tunnustanut valehdelleensa, vaan kun hän yhdestä valheesta alkoi jäädä kiinni, keksi hän uuden. Lisäksi mies huijasi minulta rahaa esim. matkakortin lataamiseen ja ostikin viinaa rahoilla.
Koska olen viimeiset 4,5 vuotta kuullut käytännössä pelkkää P:tä elämänkumppanini suusta (kuitenkin puhetta, mikä käytännössä olisi aivan hyvin voinut olla totta), olen aivan äimän käkenä. Kuinka voin enää luottaa kehenkään ja mistä tiedän ettei uusi mies (sitten, kun joskus hamassa tulevaisuudessa uuteen suhteeseen edes uskaltaudun) valehtele?
Millä konsteilla ja missä ajassa te muut vastaavaa kokeneet olette kokemuksistanne selvinneet? Onko kukaan tarvinnut esim. ammattiapua ja jos on, niin kuinka pitkään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitin kokemastani tarinan. Laita nettiosoitteesi, niin lähetän sen sinulle. Siinä on kerrottu myös selviytyiskeinoni.
[email protected]
Kymmenien vuosien avioliitto takana ja juuri nyt ero jo voimassa.Ex mies on jo uudessa liitossa.
Selvinnyt olen suhteellisen hyvin.Asia täytyy yrittää järkeistää itselleen,että parempi näin,kuin että itse sekoaa.Helppoahan se ei tietenkään ole.
Narsisti vainoaa usein eron jälkeenkin,mutta se täytyisi yittää painaa omaan arvoonsa.
Se kysyy kovaa luonnetta ja ihmisiä jotka jaksavat kuunnella.
Itse en ammattiauttajaa ole vielä tarvinnut,vaikka erosta alkaa olla vuosi.
Kiitos ystävien.
Mä olen naispuolinen henkilö, mutta n. 4 vuoden ajan olen valehdellut ihan turhan päiväisistä asioista joissa ei pitäisi olla mitään valehtelemista. Valehtelen myös miehelleni. OLen valehdellut menneisyydestä ja nykyäänkin saatan vielä keksiä vaikka mitä juttuja. En tiedä on mies sitä huomannut voi olla, että on. Mä haluaisin päästä tästä tavasta eroon, mutta en tiedä miten Mä kärsin itsekkin siitä kun valehtelen vaikka en haluaisi.
Halusin valottaa vähän sitä, että jos ihminen on oikeasti patologinen valehtelija niin siitä valehtelusta on todella vaikea päästä eroon. Jos on patolginen valehtelija valehtelusta on tullut jo niin arkipäiväistä, että saattaa itsekkin uskoa valheisiinsa.
OLi alkuperäisen kirjoitus aivan kuin mun menneestä elämästä. Mies oli patologinen valehtelia. Listaan vois lisätä, rahat hävisi mun kukkarosta, tililtä, mies teki velkaa mun nimellä, ym ym. Onneksi tajusin lähteä lapsen kanssa. Kesti melkein 3 vuotta että uskalsin mennä ensimmäistä kertaa taas treffeille.Nyt jo 3 vuotta uudessa suhteessa sillä erotuksella että asutaan miehen kanssa eri osoittteessa. Tuskin uskallan muuttaa ikinä miehen kanssa yhteen..pelko takapuolen alla että vois uudelleen käydä hullusti.