Erosta on kulunut nyt jo 2 ja puoli vuotta enkä voi vieläkään sanoa toipuneeni täysin asiasta.
Ero oli mulle erittäin kipeä. 4n vuoden jälkeen nainen jätti puhelimitse, viikko tästä oli jo uusi mies kuvioissa ja jälkeenpäin paljastui että nainen oli pettänyt minua 2 vuotta tosin eri tyypin kun tämän uuden kanssa kuitenkin.
Oli suunnitelmia yhteisestä asunnosta yms. jo muutaman kuukauden jälkeen hän sitten toteutti nämä haaveet tämän uuden miehensä kanssa.
Eron jälkeinen aika oli elämäni hirveintä aikaa unettomia öitä kyyneliä, ahdistusta, pahaa oloa monta kuukautta. Exän suhtautuminen eron jälkeen oli muhun hyvin kylmää, tuntui hirveältä huomata miten toisenlaiseksi ihminen voi muuttua kuin salaman iskusta. Exä syytti pelkästään
mua erosta eikä koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää. Vikaa mussa myös tosiaan oli,
mutta pettänyt en olisi koskaan kuitenkaan niin kun hän. Olen miettinyt asiaa vuosien varrella usealta eri kantilta mutta en varmaan koskaan pysty ymmärtämään sen ihmisen tekoja.
Tajuan tietysti, että eroja tulee ja jos ei enää rakasta toista ihmistä suhdetta on vaikea jatkaa. Mutta sitä en tajua jos ero tulee miksi toista ihmistä täytyy satuttaa niin paljon kuin mahdollista. olisi voinut edes rehellisesti kertoa mitä on tehnyt ja eniten kaikista loukkasi tämä uusi mies viikon jälkeen joka todennäköisesti on ollut kuvioissa jo paljon aiemmin.
Pahin suru ja tuska on jo takanapäin kun vuosia on jo kulunut mutta katkeruus ja monet vastauksetta jääneet kysymykset pyörivät aika ajoin mielessä. oloani olisi varmasti helpottanut jos asiat olisi voitu aikanaan selvittää kunnolla. Jokainen vuosi on ollut edellistä helpompi. tuntuu kuitenkin uskomattomalta miten kevyesti jotkut voivat eron ottaa.
Yhteyttä en tähän ihmiseen ole enää juurikaan pitänyt mitä nyt pari kertaa viimeisen vuoden aikana olen kuullut .Eron jälkeen exä ei ole edes halunnut olla missään yhteyksissä, mitä hän nyt muutaman kerran on yrittänyt hyötyä mun kautta mun duunista saamistani eduista. Hän on varmasti jo ajat sitten unohtanut kaiken, mutta kaikki eivät siihen pysty sormia napsauttamalla.
Vaivuin eron jälkeen syvään masennukseen ja minulla oli päivittäin paha olo todella pitkän aikaa. Joskus vieläkin aika ajoin on fiilis että onko mitään syytä nousta aamulla sängystä ylös.
Pahimpana aikana duunissa olo auttoi siellä pystyi unohtamaan asiat edes joksikin aikaa.
Olen yrittänyt välttää kaikkea mistä tämä ihminen tulisi mieleen en katso enää samoja tv ohjelmia joita exän kanssa katsoin en käy samoissa paikoissa yms.
Jotain pieniä uusia juttuja tässä eron jälkeenkin on ollut joista ei ole kuitenkaan tullut mitään.
Tämä vanha asia vaivaa kuitenkin mieltä ei enää päivittäin mutta viikottain kuitenkin. Välillä tuntuu siltä että olisi ehkä ollut parempi etten koskaan olisi tavannut koko ihmistä kaikista hyvistä muistoista huolimatta, niin paljon surua ja kipua olen saanut hänen takia kokea. Välillä on niin uskomattoman yksinäinen olo vaikka on minulla toki kavereita suht paljon.
Toivon vielä jonain päivänä saavani elämänilon takaisin ja sitä että pystyisin elämään normaalia elämää saamalla tämän menneisyyden haamun pois mielestä. miksi joitain asioita ei vain voi unohtaa :(
Ero oli mulle erittäin kipeä. 4n vuoden jälkeen nainen jätti puhelimitse, viikko tästä oli jo uusi mies kuvioissa ja jälkeenpäin paljastui että nainen oli pettänyt minua 2 vuotta tosin eri tyypin kun tämän uuden kanssa kuitenkin.
Oli suunnitelmia yhteisestä asunnosta yms. jo muutaman kuukauden jälkeen hän sitten toteutti nämä haaveet tämän uuden miehensä kanssa.
Eron jälkeinen aika oli elämäni hirveintä aikaa unettomia öitä kyyneliä, ahdistusta, pahaa oloa monta kuukautta. Exän suhtautuminen eron jälkeen oli muhun hyvin kylmää, tuntui hirveältä huomata miten toisenlaiseksi ihminen voi muuttua kuin salaman iskusta. Exä syytti pelkästään
mua erosta eikä koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää. Vikaa mussa myös tosiaan oli,
mutta pettänyt en olisi koskaan kuitenkaan niin kun hän. Olen miettinyt asiaa vuosien varrella usealta eri kantilta mutta en varmaan koskaan pysty ymmärtämään sen ihmisen tekoja.
Tajuan tietysti, että eroja tulee ja jos ei enää rakasta toista ihmistä suhdetta on vaikea jatkaa. Mutta sitä en tajua jos ero tulee miksi toista ihmistä täytyy satuttaa niin paljon kuin mahdollista. olisi voinut edes rehellisesti kertoa mitä on tehnyt ja eniten kaikista loukkasi tämä uusi mies viikon jälkeen joka todennäköisesti on ollut kuvioissa jo paljon aiemmin.
Pahin suru ja tuska on jo takanapäin kun vuosia on jo kulunut mutta katkeruus ja monet vastauksetta jääneet kysymykset pyörivät aika ajoin mielessä. oloani olisi varmasti helpottanut jos asiat olisi voitu aikanaan selvittää kunnolla. Jokainen vuosi on ollut edellistä helpompi. tuntuu kuitenkin uskomattomalta miten kevyesti jotkut voivat eron ottaa.
Yhteyttä en tähän ihmiseen ole enää juurikaan pitänyt mitä nyt pari kertaa viimeisen vuoden aikana olen kuullut .Eron jälkeen exä ei ole edes halunnut olla missään yhteyksissä, mitä hän nyt muutaman kerran on yrittänyt hyötyä mun kautta mun duunista saamistani eduista. Hän on varmasti jo ajat sitten unohtanut kaiken, mutta kaikki eivät siihen pysty sormia napsauttamalla.
Vaivuin eron jälkeen syvään masennukseen ja minulla oli päivittäin paha olo todella pitkän aikaa. Joskus vieläkin aika ajoin on fiilis että onko mitään syytä nousta aamulla sängystä ylös.
Pahimpana aikana duunissa olo auttoi siellä pystyi unohtamaan asiat edes joksikin aikaa.
Olen yrittänyt välttää kaikkea mistä tämä ihminen tulisi mieleen en katso enää samoja tv ohjelmia joita exän kanssa katsoin en käy samoissa paikoissa yms.
Jotain pieniä uusia juttuja tässä eron jälkeenkin on ollut joista ei ole kuitenkaan tullut mitään.
Tämä vanha asia vaivaa kuitenkin mieltä ei enää päivittäin mutta viikottain kuitenkin. Välillä tuntuu siltä että olisi ehkä ollut parempi etten koskaan olisi tavannut koko ihmistä kaikista hyvistä muistoista huolimatta, niin paljon surua ja kipua olen saanut hänen takia kokea. Välillä on niin uskomattoman yksinäinen olo vaikka on minulla toki kavereita suht paljon.
Toivon vielä jonain päivänä saavani elämänilon takaisin ja sitä että pystyisin elämään normaalia elämää saamalla tämän menneisyyden haamun pois mielestä. miksi joitain asioita ei vain voi unohtaa :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
asioihin jää kiinni.
Erosta, jossa itse joutuu jätetyksi, on vaikeampi päästä yli kuin siitä jossa itse on lähtijä. Pettymys on paljon karvaampi kestää. Myös ne syyt eroon ja syytökset jää vaivaamaan pitkään.
Yksi neuvo kuitenkin, älä rajoita elämääsi sen vuoksi että jotkin asiat tuo hänet mieleen. Kohtaa ne vaikka se tekisikin kipeää, itke suru ulos, hetken päästä huomaatkin että pystyt jälleen tekemään asioita ja vaikka katsomaan niitä tv ohjelmia joita katsoitte yhdessä ilman suurta surua ja myöhemmin edes enää liittämättä häntä niihin asioihin. Jos patoat kaiken surun ja tuskan sisääsi, et koskaan pääse irti.
Niin kauan kuin et anna itseäsi käsitellä asiaa loppuun se tulee myös vaikuttamaan elämääsi. Käsittely ei ole helppoa, tiedän sen ja niitten asioitten kohtaaminen joka tuo toisen mieleen ei ole helppoa, mutta vakuutan että kannattaa se työ tehdä. Itselläni meni aikanaan hankalan ihmissuhteen käsittelyssä peräti kolme vuotta.. eniten harmittelen(jos nyt enää edes sitäkään) sitä että alussa pakenin asioita, muutin pois paikkakunnalta ja yritin padota tunteet sisälle ja unohtaa, en unohtanut. Mutta sitten kun aloin käydä mielessäni läpi koko seurustelun ja jättämisen ja siihen liittyvät tunteet pääsin siitä lopulta yli. ja nyt hän kuuluu kaukaiseen menneisyyteen, hänen nimeäkään en enää muista kunnolla...
Minun tilanteeni on täysin samanlainen.
Tuntuu kuin olisin ollut eksälle ilmaa. Asioita ei koskaan käsitelty, hän jätti minut tekstiviestillä ja piti muita naisia puolitoista vuotta suhteestamme. Asuimme eri paikkakunnilla joten kaksoiselämä oli hänelle helppoa.
Hän oli hyvin ristiriitainen ihminen. Hän sanoi aina minun olevan hänen elämänsä nainen ja suuri rakkaus. No, sitä en ollut. Kaikki muukin suusta ulos tullut on paljastunut ajan myötä katteettomaksi.
Aloin lopullisesti päästä yli kun katkaisin välit häneen lopullisesti. Mies halusi selvästi myös eron jälkeen pitää minua lähellään ja samalla kaikkia muitakin. Minä en siihen halunnut lähteä. Sanoin suhteemme irti ja toivotin hänelle hyvää loppuelämää. Samalla alkoi minun eheytyminen koska en suostunut enää kynnysmatoksi. Hän kehtasi muistella esim. seksiämme, kuinka se oli ihanaa, vaikka minä surin sitä että olimme eronneet. Hän ei kunnioittanut minun tunteitani ollenkaan.
Nyt näen selvästi miksi hän ei ollut se ihminen jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Hänen arvonsa ovat paljon pinnallisemmat kuin minulla. Hän "pelaa" elämää ja ihmiset ovat pelinappuloita, kun minä taas elän elämää ja ihmiset niitä rakkaimpia. Itse olen pyrkinyt eron hetkellä aina keskustelemaan toisen kanssa, olen sitten jättäjä tai jätetty. Lopulta väleissä eroaminen on parempi. Mutta yksin ei sitä voi tehdä.
Jouduin ottamaan masennuslääkkeet käyttöön, niin pahasti masennuin tämän ihmisen toimesta. Vuosi on erosta mutta aion laittaa elämäni järjestykseen ja poistaa kodistani hänestä kaikki muistuttavat asiat. Sormuksen, jonka sain, myyn. Ja erästä miestä lainatakseni, muistoina säilyy se mitä tarvitsee muistaa.
Kynnys alkaa seurustella on kasvanut suureksi. Aion tutustua rauhassa siihen ihmiseen jonka kanssa joskus uskaltaisin jotain aloittaa.
Kaikkein kovimmat traumat jäi mulle erossa juuri siitä tavasta jolla jätettiin. Siis se kylmyys ja täydellinen takinkääntäminen. En pysty käsittämään miten joku ihminen voi muuttua hetkessä täysin käärmeeksi.
Kuitenkin monen vuoden jälkeen. Ei edes kertaakaan jätettyään kysynyt kuinka voin. Mullakin on tästä jo pari vuotta aikaa, enkä ole pystynyt löytämään elämäniloa takaisin vieläkään.
Jollakintavalla vaan menin pilalle. Oli liikaa kaikenlaisia asioita. Kai sitten olen liian herkkä.
Ne ihmiset täälläkin palstoilla, jotka neuvovat jättämään toisen ihmisen, täydellisellä mitätöimisellä voivat painua mun puolesta johonkin todella syvälle.
Itsellä erosta aikaa takana yli kolme vuotta. Ystävät totesivat jo kuukauden jälkeen että mun pitää vaan päästä yli, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jotenkin se toisen ihmisen raakuus miten voi kohdella on jotain käsittämöntä. 4 vuotta yhteistä elämää ja sitten välit poikki totaalisesti ja uusi ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa.. koskaan ei ole tavattu sen jälkeen.
Paljon jäi selvittämättä, en koskaan oppinut ymmärtämään mikä meni pieleen ja ne omat tunteet.. varsinkin kun toinen loppuun asti sanoi rakastavansa mutta kusetti eron syytkin täysin. Julminta on se että pettää ja silti valehtelee että välittää. Itse rakastin niin paljon kun toista ihmistä vaan voi rakastaa. enää en siihen kykene, sen olen huomannut. En mihinkään aitoon koska pelkään sitä että se sattuu taas uudestaan. Arvet on niin syvät ja suuret, etten jaksa uskoa että koskaan enää rakastuisin samalla tapaa.
Ja itse en tätä mieti päivittäin enää, en edes viikottain. Mutta ne arvet.. ne ei katoa.. ei varmaan ikinä. Kaikki ne valheet ja just se kun oma elämä murtuu totaalisesti ja kaikki mihin oot tottunut häviää sun ympäriltä. Ei, en tule koskaan enää perustamaan elämääni rakkaudelle vaan pelkälle itselleni.
Olisi kannattanut kysyä siltä naiselta, että miksi piti salasuhdetta, eikä vaan suoraan ja reilusti kertonut sulle asiasta ja pistänyt sen jälkeen suhdetta sinuun poikki. Meinaan jos sä teit niin paljon virheitä ja mokailit, että nainen melkeinpä vihasi sua jo, niin se olisi siinä kohtaa ollut helpostus kummallekin.