Reilu kymmenen vuotta yhteiseloa, paljon hyvää ja reilusti pahaa. Maksoin velat, painoin töitä, huolsin kotia, silittelin pintaa, kannustin, motkotin tekemättömistä töistä, pelkäsin --- olin väsynyt, hain sisältöä liittoon kodin ulkopuolisista harrastuksista, mutta yritin myös osallistua puolison pitämiin harrastuksiin. Remonttia ja talonrakennusta... suukkoja ja ihania tekstiviestejä; mutta eipä enää minulle vaan toiselle... Nyt erossa. Käytös kaukana aikuisuudesta, ei tietoakaan sovittelusta...Voin huokaista:"Ei enää kauaa ja elämä saa alkaa." On jonkun muun vuoro hoitaa asioita.
Niinhän se meni
Tonttu
1340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ota aikaa itsellesi. Anna toisen mennä menojaan ja katsele rauhassa maailmaa. Anna hänen "nauttia" hekumasta, jos kerran tavallinen arki iloineen ja murheineen ei kiinnostanut. Sovittele, jos tuntuu siltä. Jos ei, niin anna olla.