Kuinka sanoa vittuilematta siivoamisesta?

vaikka näin.
Ota ihan eri asenne itseesi ensin. Tarkista että äänesi ei ole tiukka tai äkäinen jo valmiiksi. Istu lähelle häntä kun puhut ja ole uskottava ja sano esim näin.
"Maija hei, pitäisköhän meidän ottaa tavaks siivouspäivä. Vaikka joka torstai? Muutenhan tästä ei tule hevon kikkarettakaan. Tehdään reilu työjako. Joka toinen kerta minä imuroin ja joka toinen kerta sinä teet sen jne." Jos jompi kumpi missaa homman sille jää myös tiskikoneen täyttö.
Jos naisesi sanoo vielä että vittuilet, niin se on pakokeino toteuttaa hyvä ratkaisu ja sillä tavalla hän pakenee vastuuta.

Tilaa ulkopuoleinen siivoja ja anna lasku puolisolle. Hoitakoon hän näin oman osansa.
Siivoa itse *omalla* vuorollasi. Jos tämä käytäntö ei tyydytä puolisoa ja tulee sanomista. Sano hänelle, että kotityö ovat suotavia, mutta eivät pakollisia.

laita naisellesi ketju niskaan ja ripusta lukolla patteriin ja kerro ettei naisella ole asiaa ulos talosta ennenkuin tämä on siivonnut. Voit myös maustaa suunnitelmaa turpaanvedoilla jos tämä ei tunnu yksistään auttavan. Vituttaa tällaiset neiti-miehet.

Minä olen nainen ja siivoan aina meillä sotkut, miehen vaatteet lojuu milloin missäkin. Mikään sanominen ei ole auttanut, ei sekään että olen jättänyt hänen sotkut siivoamatta että näkisi mikä paskanpyörittäjä hän on. Ainoa keino lienee tilata se siivooja ja antaa lasku miehelle maksettavaksi!

Löysää itse pipoasi, sinä pakkoneuroottinen kontrollifriikki. Asutte kotonanne, ettekä missään seurakunnan kurileirillä, jossa tarkastetaan joka aamu, että onko perkele petattu ja onko vaatteet pinossa nätisti.

Toiset vaan on suuripiirteisempiä, kuin toiset. Mikä helvetin normi se on, että sitten sen, jolle järjestyksenpito on vaikeaa, pitää koko pirun loppuelämä pingoittaa kuin viulunkieli toisen pölyherkän hipiän tähden? Sittenkö on hyvä mieli? Kun toinen hyppää, kun sinä käskytät?

Varmasti murjotat.

Näpätät.

Pihtaatkin.

Saatanan akka. Elämänkouluun joutaisit. Muuttuisi sinullakin asioiden tärkeysjärjestys.