Hei. Miten olette toimineet, jos puolisollanne on päiväkirja, ja hän ei halua näyttää sitä teille, tai te ette halua näyttää päiväkirjaanne puolisolle?
Itselläni on vuoden 2000-2002 päiväkirjat pahimpia, olin silloin masentunut, ja haukuin itseni pataluhdaksi, ihastuksia oli kymmenittäin, yms. Mieheni ei pidä päiväkirjoistani, hän tietää että siellä on vanhoja juttuja entisistä ihastuksistani. En halua viskata päiväkirjojani pois, olen enemmän kiinnostuneempi silloisista ajatuksistani, yms. en yhtään ex-ihastuksista...
Päiväkirjoja on ainakin 20, en tahtoisi viskata niitä pois, koska olen kuitenkin nähnyt niiden kirjoittamiseen vaivaa...
Itselläni on vuoden 2000-2002 päiväkirjat pahimpia, olin silloin masentunut, ja haukuin itseni pataluhdaksi, ihastuksia oli kymmenittäin, yms. Mieheni ei pidä päiväkirjoistani, hän tietää että siellä on vanhoja juttuja entisistä ihastuksistani. En halua viskata päiväkirjojani pois, olen enemmän kiinnostuneempi silloisista ajatuksistani, yms. en yhtään ex-ihastuksista...
Päiväkirjoja on ainakin 20, en tahtoisi viskata niitä pois, koska olen kuitenkin nähnyt niiden kirjoittamiseen vaivaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
minullaonmyös useita päiväkirjoja...joita olen pitänyt kuin aarteita..ja niitähän ne on.
elä niitä rupee heittämään pois. laitat kaappiin ja jos herraa kiinnostaa niitä lukea, lukekoot..ainakin tietää tämän jälkeen mitä saa..
ei sillä on minullakin paljon omia juttuja joita en kehtaisikaan kertoa miehelleni, mutta olen sillä asenteella että jos lukee niin ainakin löytyy lisää keskustelemisen aihetta, ei jutut lopu kesken ;-) rehdissä suhteessahan sitä eletään.
Kyllä oma päiväkirja saa olla, eikä se kuulu kenellekään, mitä sinne kirjoittelee. Ja menneisyydestään voi toki kertoa, mutta se ei tarkoita vanhojen päiväkirjojen julkistamista. Ja kaikillahan on vanhoja ihastuksia. Eikö ole pikkuisen hölmöä olla mustasukkainen asioista, jotka sinulle tapahtui ennen kuin miehesi edes tiesi sinun olevan olemassa?
Mitä päiväkirjojen ja muiden yksityisyyttä vaativien esineiden säilyttämiseen tulee, niin sitä varten minulla on ihka oma laatikko ja siinä lukko päällä. Ei se sen mutkikkaampaa ole.
ei kuulu sille toiselle mitenkään. Exä piti kanssa päiväkirjaa ja välillä oli sellanen olo, että mitähän sinne taas kirjotettiin ja kenestä.
En kuitenkaan ottanut asiaa koskaan edes puheeksi.
Sulla on ollu se entinen elämä, oli sulla ne päiväkirjat tallessa tai ei. Fiksu mies ei ajattele niitä tai varsinkaan mene liitä lukemaan.
Älä vaan heitä pois!Itse aikoinaan tuhosin omani ettei mieheni olisi niitä vaan vahingossakaan lukenut koska suhde olisi varmasti katkennut.NYT HARMITTAA! Olen sittemmin aloittanut uudestaan kirjoittamisen silläkin riskillä että mies ne joku päivä lukee.Mutta olen sanonut itse lopettavani suhteen jos hän ne lukee
Missään nimessä älä ainakaan hävitä niitä päiväkirjojasi, kadut sitä varmasti myöhemmin! Itse säilytän nykyään omaani lukollisessa laatikossa ja olen tehnyt miehelleni selväksi, ettei sitä lueta. Tiedän nimittäin varmaksi, että jos jätän sen jonnekin lukottomaan kaappiin, se luetaan - testattu juttu.
Olen pitänyt päiväkirjaa lähes koko elämäni, mutta aiemmille kävi huonosti exän toimesta. Maailmassa näkyy olevan myös miehiä, jotka katsovat oikeudekseen aukoa lukot väkivalloin ja tuhota toisen omaisuutta...
Anyway, jos mahdollista, vie vanhat päiväkirjasi lukollisessa laatikossa vaikka jonnekin varastoon, vanhempiesi luokse tms. äläkä muistuta niiden olemassaolosta jatkuvasti. "Poissa silmistä, poissa mielestä" vai miten se nyt olikaan :).
Itse olen kirjoittanut aikoinani monta päiväkirjaa ja vähän aikaa sitten aloitin taas uudelleen. Pidän kirjaani makuhuoneemme kirjoituspöydällä eikä siinä ole lukkoa.
En luonnollisestikaan halua, että mieheni sitä lukee vaikei siellä mitään tulenarkaa olekkaan(Lähinnä olen kiukkuni sinne purkanut, ettei ukolle tartte huutaa).
Olen sanonut siitä miehelleni ja hän on sanonut ettei koskaan voisi kuvitellakkaan lukevansa sitä.
Luotan häneen täydellisesti ja nähtävästi hän minuun koska ei ole kiinnostunut kirjoituksiani tonkimaan. Hän tietää myös missä vanhat p-kirjani ovat ja myös sen että menneet on menneitä ja ettei millekkään kirjoille ja teksteille kannata alkaa mustasukkainen olemaan.
Ei missään nimessä pidä heittää vanhoja p-kirjoja pois eikä tuhota vain siksi, että toinen niin haluaa. Niissä kansissahan on sun elämä ja joskus voi olla hauska lukea juttuja mitkä olit jo unohtanut tms.