olen tässä nyt jo moneen otteeseen menettänyt totaalisesti hermoni avokin kanssa.tilanne on se,että ollaan muuttamassa omistusasuntoon ja ollaan ostettu sinne sitä sun tätä uutta plus remontti on mielessä myös.ymmärrän että tilanne on uusi miehelle ja häntä ehkäpä hieman jännittää asia.MUTTA-oli kyse ihan mistä tahansa suunnilleen,hän kysyy aina neuvoa äidiltään.jos me ollaan yhdessä miehen kanssa vaikka mietitty,että ostetaan ruskeat verhot ja ruskea keittiönpöytä,niin tämä mies kysyy vielä äidiltään mielipidettä asiaan.mulla menee hermot totaalisesti siinä vaiheessa.olen monesti myös asiasta puhunut hänen kanssaan,koska tilanne loukkaa minua.hän ikään kuin ei ole varma mielipiteestään ja ei ota näin ollen minukaan mielipidettä huomioon,kun varmistaa äidiltään.asia jota hän varmistaa äidiltään voi olla vaikka juuri ostetun takin väri.jos minä olen kehunut häntä hyvännäköiseksi kaupassa ja hän on ostanut sen pirun takin,niin hän menee vielä varmistamaan äidiltä että mahtaako se takki nyt vielä olla hänen mieleensä sopiva.voi vittu!
olen otettu kuitenkin,koska anoppi auttaa rahallisesti meitä ja on tarjoutunut ostamaan imuria ja lamppua sun muuta.mutta tuossakin on juuri se asia,että minä en välttämättä haluisi kenenkään apua,koska olen aina itse tullut toimeen ihan omillani.mielestäni hankintoja voisi tehdä pikkuhiljaa,koska meillä on tällä hetkellä aivan kunnolliset välineet kotonamme.mutta kun ei,mies haluaa että kaikki on kerralla uutta ja sitten ihmettelee kuinka rahaa menee...argh.
olen keskustellut tästä oman äitini kanssa ja hän on sitä mieltä,että minun pitäisi antaa aikaa miehelleni.siis mitä?sitähän minä olenkin tehnyt ja hän on itse myöntänyt ,että kyselee omalta äidiltään ehkäpä jopa liikaakin neuvoja ja ei ole tottunut siihen,että olisi oma avokki vieressä myös ns antamassa neuvoja.hän on myös luvannut miettiä asiaa ja pyytänyt anteeksi minulta,mutta silti jatkaa toimintaansa.
ja vielä sekin arveluttaa,että anoppi ja appi asuvat melkein naapurissa.pelottaa ,että ne tunkevat sitten suunnilleen joka ilta kylään jne.
ollaan myös puhuttu siitä,että kun olen synnyttämässä,niin miehen mielestä totta kai sitten seuraavana päivänä tulee isovanhemmat katsmaan lasta.minä en todellakaan halua,että sinne tulee ketään pällistelemään vaan vieraat voivat sitten tulla kotiin myöhemmin käymään.tämä ei millään mene jakeluun miehelle.
kiukkuanko kenties turhasta vai onkohan minun mielipiteilläni mitään jakoa :D
olen otettu kuitenkin,koska anoppi auttaa rahallisesti meitä ja on tarjoutunut ostamaan imuria ja lamppua sun muuta.mutta tuossakin on juuri se asia,että minä en välttämättä haluisi kenenkään apua,koska olen aina itse tullut toimeen ihan omillani.mielestäni hankintoja voisi tehdä pikkuhiljaa,koska meillä on tällä hetkellä aivan kunnolliset välineet kotonamme.mutta kun ei,mies haluaa että kaikki on kerralla uutta ja sitten ihmettelee kuinka rahaa menee...argh.
olen keskustellut tästä oman äitini kanssa ja hän on sitä mieltä,että minun pitäisi antaa aikaa miehelleni.siis mitä?sitähän minä olenkin tehnyt ja hän on itse myöntänyt ,että kyselee omalta äidiltään ehkäpä jopa liikaakin neuvoja ja ei ole tottunut siihen,että olisi oma avokki vieressä myös ns antamassa neuvoja.hän on myös luvannut miettiä asiaa ja pyytänyt anteeksi minulta,mutta silti jatkaa toimintaansa.
ja vielä sekin arveluttaa,että anoppi ja appi asuvat melkein naapurissa.pelottaa ,että ne tunkevat sitten suunnilleen joka ilta kylään jne.
ollaan myös puhuttu siitä,että kun olen synnyttämässä,niin miehen mielestä totta kai sitten seuraavana päivänä tulee isovanhemmat katsmaan lasta.minä en todellakaan halua,että sinne tulee ketään pällistelemään vaan vieraat voivat sitten tulla kotiin myöhemmin käymään.tämä ei millään mene jakeluun miehelle.
kiukkuanko kenties turhasta vai onkohan minun mielipiteilläni mitään jakoa :D
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja miehellä ikää oli ? Mulla menis varpilla hermot ! Siis mun mielestä te puhallatte nyt yhteen hiileen.
Onko miehesi kenties epävarma ? Aina saanut neuvoja äidiltään ?
Nyt jos koskaan pitäisi miehesi lähteä sieltä äitinsä helmoista, kun olette yhteen muuttamassa. Se olisi pitänyt tapahtua aiemmin.
Täytyy vaan toivoa, että miehesi tajuaa, että SINÄ olet nyt se kaikkista tärkein eikä äippä. Tuntuu vaan hölmöltä, kun toinen ei luota sinun arvostelukykyysi. Mulle moinen toiminta olisi epäluottamuslause !
aivan...ikää miehellä on kohta 26 vuotta.hän on ana asunut lähellä vanhempiaan ja ollut heidän kanssaan tekmisissä hyvn paljon ja läheisissä väleissä.
tästä tuleekin sellainen olo,että yritän heitä erottaa toisistaan vaikka ei tosiaan se ole perimmäisenä tarkoituksena.yritän vaan rakentaa normaalia suhdetta.hän tosiaan on aina ottanut neuvoja vastaan äidiltään varsinkin ja heillä on tosi läheiset välit keskenään.en todellakaan haluisi olla se paha miniä joka vie pojan äidiltään,mutta ei tää nyt ihan normaalia mun mielestä ole että se äiti on kolmantena osapuolena meidän suhteessa suunnilleen.
millä ihmeellä saisin niinsanotusti miehen itselleni?en kuitenkaan haluaisi rikkoa minun ja hänen vanhempien hyviä välejä.tilanteen on joka tapauksessa muututtava,koska minulla on paha olo tämän asian suhteen..
Varmasti on ärsyttävää. Itellä avioliitto kariutu osittain sen takia, et nainen oli ennemminki äitinsä kanssa naimisissa, ku mun. Et suinkaa turhasta ärise ja tommosia juttuja on hyvä purkaa.
Varmasti on hyvä antaa aikaa miehellesi, mutta ei sekää tarkota et pitää joka päivä äidille soittaa. Helposti käy niin, et jos "antaa periks" ni mies pysyy äitinsä helmoissa melkosen kauan. Koita kysyä pelkääks miehes sitoutumista vai eikö hän luota itseensä. Koita joku konkreettinen syy saada selville, niin on helpompi ruveta asiaa purkamaan. Riippuvaisuus äidistä voi olla hyvinki arka paikka aikuselle miehelle, et kannattaa olla hyvin hienotunteinen kuitenkin. Siis sillä tavalla, ettet ala "lällätellä" sille.
Mut yks juttu: Vauvan kanssa ole tiukka!!!!! Vaikka mies olenki, ni oli loppuunpalaminen lähellä, ku ei millää saatu olla rauhassa vauvan kanssa, vaan kokoajan silloset appivanhemmat oli neuvomassa ja "tulossa auttamaan". Toi on asia mistä mä suosittelisin olemaa tiukka sun miehelle. Hyvin mahollista, et miehesi vanhemmat saattaa pitää sua ylimielisenä tai vastaavaa, ku et "anna heidän olla lapsen kanssa", mutta eihän oma aika vauvan kanssa tota tarkota!! Ite sain paskaa niskaa jo ennen syntymää siitä, ku tein selkeet rajat missä oman yksityisyyteni rajat menevät.
Miehes ei välttämättä vaa ymmärrä, et se äidille soittelu on itsenäistymisen pelkoa ja kokemuksen puutetta tietyissä asioissa. Tämmösissä kannattaa nostaa kissa heti pöydälle, sillä oman huononolon salailu ja kokoajan omaa yksityisyyttä venyttämällä voi seurauksena olla onnellisen perheen sijasta monta onnetonta ihmistä.
Jaksamista sinulle ja yritä saada miehes ymmärtämään miten tärkeästä asiasta on kyse! Itsenäistyminen ei poissulje sitä, etteikö vois olla vanhempiinsa yhteydessä, mutta liika yhteydenpito kertoo kyllä "oman elämän aloittamisen" pelosta.
Ittelläs liitto kaatui, ja vielä neuvot muita tekemään samoin? Jeesus, mitä järjen puutetta.
Etkö sä PAHVI hiffannut että sä teit päin persettä?
Tollanen vauvan kanssa kuoreensa käpertyminen kun ei todellakaan ole se oikea ratkaisu, millekään toimivalle parisuhteelle.
Ai, niin, mitäs mä täällä auon, mulla nyt sentäs on kolme lasta, ja ollut toimiva hyvä liitto jo 24 vuoden ajan, ja erittäin rakkaat välit anoppiin ja appeen, ilman typerää mustasukkaisuutta pojastaan.
Totuus nimittäin on, että lapsi kykenee rakastamaan täysin rinnoin useita ihmisiä, ja on rikkaus, jos hänellä on läheiset isovanhemmat. Kyllä sitä apuakin tarvitsee vielä moneen kertaan vauvojen kanssa, viisautta on se vastaan ottaa.
Niin että Sinä, olet kaiken paskan jonka niskaasi siis sait, ansainnut todellakin. Jos niin tyhmä olet ollut ettet lapsen äidin äitiä suvainnut vauvaa auttamassa, etenkin kun tiedämme kaikki kuinka läheiset välit voivat äidillä ja tyttärellä olla.
Aika ärhäkkäästi kävit Päälleni. Mistä moinen?
Kenen etuja palvelee minun haukkumiseni? Missä vuorovaikutustaitosi?
Tarkotin edellisellä viestillä sitä, että vauva kun syntyy, niin silloin tämä perhe itse päättäköön haluavatko heti ensimmäisenä päivänä vieraita vai ei. Jos lapsen äiti haluaa muutaman päivän tutustua lapseensa ja uuteen elämäntilanteeseen ihan vain oman perheen kesken, niin miksi sitä ei heille suotaisi?
Molemmat te itseasiassa kysytte äitiltänne kokoajan neuvoja. Mies vaatteista/huonekaluista ja sinä miessuhteistasi. En tiedä kumpi on pahempi.
Jostain syystä olet allergisoitunut miehesi vanhempiin, mutta ikävä myöntää että oma vaimoni on vähän samanlainen (onneksi ei ihan noin paljoa). Mitä ilmeisemmin kaikki naiset kokevat 95 % toisista naisista iästä riippumatta uhiksi.
"Molemmat te itseasiassa kysytte äitiltänne kokoajan neuvoja. Mies vaatteista/huonekaluista ja sinä miessuhteistasi. En tiedä kumpi on pahempi.
Jostain syystä olet allergisoitunut miehesi vanhempiin, mutta ikävä myöntää että oma vaimoni on vähän samanlainen (onneksi ei ihan noin paljoa). Mitä ilmeisemmin kaikki naiset kokevat 95 % toisista naisista iästä riippumatta uhiksi."
anteeksi nyt vain,mutta en todellakaan ole kysellyt äidiltäni neuvoa asiaan,vaan keskustelin asiasta noin yleisesti.miten voit yleistää yhden kirjoituksen avulla,että minä olen jatkuvasti(!) kyselemässä neuvoa omalta äidiltäni?ja muutenkin mitä hänen neuvoihin tulee,niin ne on toisarvoisia.mutta se siitä sitten.mielestäni en itse ole mikään riippuvainen äidistäni,en koskaan ole ollut.enkä ole myöskään allergisoitunut mieheni vanhempiin,niinkuin väitit.en vain ymmärrä tätä tilannetta.ja siksi kysynkin noin yleisesti ihmisten mielipidettä tähän täällä.
harmi vaan jos sinun vaimollasi on jokin ongelma asian suhteen.
ja anteeksi nyt tämä kärkäs vastaus kommenttiisi,mutta kävipähän ottamaan pattiin vaan se,että tulet noin yleisesti syyttelemään naisia,että heillä on jokin uhkakuva toisista naisista.haloo!
sinun kirjoituksista omat johtopäätöksensä...
Ei se mies kitisemällä ryhdistäydy.
Pane mies osoittamaan rajat appivanhempien yhteydenpidolle.
Kiukkuaminen vain pahentaa asioita....
Hei.
Minulla on kutakuinkin samanlainen tilanne.
Mies samanikäinen ja välillä tuntuu että liikaa kiinni vanhemmissaan.
Olen tullut siihen tulokseen että ainakin minun tapauksessani se on äiti, joka ei kykene päästämään irti lapsestaan vaan kokee ns. tyhjänpesän-syndroomaa.
Kehotan sinua joskus yllättämään ja viemään miehesi esimerkiksi juuri huonekalukauppaan mitään ilmottamatta ja kauhealla kiireellä. Kerrot tarvitsevasi vaikka lamppua. Ostatte siis jotain mistä ette ole keskustelleet aikasemmin eikä hänellä ole äitinsä mielipidettä. Kunnioitat miehesi mielipidettään vaikka et itse tykkäisikään juuri siitä lampusta, jonka mies valitsee ja mikäli hän yrittää soittaa äidilleen kerrot vaan ettei ole aika koska on kiire.
Toinen on tietty, että ostat hänelle lahjaksi jotain vaatetta josta hän varmasti pitää(takki) ja todistat näin ettei vanhempien neuvoa tarvita ihan jokaisessa päätöksenteossa.
Itse olen pikku hiljaa alkanut saada mieheni luottamuksen, ostellut hänelle vaatteita, joista hän tykkää, kuunnellut mistä ei tykkää ja pyrkinyt jättämään omat neuvoni taka-alalle. Kyllä se kehuminen aina auttaa, kokee mieskin omat päätöksensä hyviksi ja tarpeellisiksi.
Voit myös pyytää miestä mukaasi alusvaate ostoksille tai muuten vaan jos on liian intiimiä. Mikä nostaisi miehen itsetuntoa enemmän kun saada valita sinulle jotain mistä itse myös pidät.:)Tuskin hän äitinsä mielipidettä kysyisi tällaisessa asiassa. Saisitte näin taas yhden yhteisen päätöksen.:)
Tuo rahankäyttö ja avun tarjoaminen ei varmasti ole ensimmäinen asia, joka korjaantuu. Ainakaan meillä ei ole ollut. Tulemme ihan hyvin toimeen omillammekin mutta mieheni äiti on aina tyrkyttämässä rahaa vaikka minun mielestäni meidän tulee tulla toimeen omillaan. Onneksi tämäkin on hieman jo väistynyt taka-alalle.
Tuo jatkuva kylään pyytely on kyllä toisinaan voimia vievää. EI siinä ettenkö viihtyisi, mukavaahan se on sukulaisissa käydä mutta tuntee aina tekevänsä väärin kun kieltäytyy. Kumminkin pariinkin kertaan käymme viikossa heillä.
Itse odotan myös kauhulla tuota synnytystä ja vauvan tuloa. Minä haluan ainakin itse omien voimieni varassa päättää, haluanko ja ketä haluan tulevan sairaalaan. Tärkeää minulle on että tulevat mutta toisinaan vaan voi olla niin että voimat eivät riitä. Mieheni pikkusiskon saadessa vauvan pari vuotta sitten, oli tuo isovanhempien kyläily aika tiuhaa. Itse en halua että joka toinen päivä siinä joku pyörii, varsinkaan alkuaikoina. Vauvan tarvitsee saada myös levätä. Miten tämänkin sitten kiltisti sanoisi.
Ehkä näitä ongelmia tulee tulevaisuudessa vielä lisää. Niitä odotellessa.
Voimia sinulle, kyllä sen kaiken kestää jos todella toista rakastaa.:)
Anopin mielipiteistä ei kai tarvitse välittää? Päästä ne vaan ohi korvien, niin ei tarvitse enempää miettiä.
Sitä ihmettelen, miksi isovanhemmat eivät saisi tulla katsomaan vastasyntynyttä? Meillä tuli sekä isovanhemmat että muutkin lähisukulaiset, ja se oli minusta ihanaa. Päivät sairaalassa on pitkiä ja tylsiä jos ketään ei käy, ja kotonakin sitä on niin paljon vain vauvan kanssa, että jokainen vieras on enemmänkin kuin tervetullutta vaihtelua, varsinkin kun siitä ei oikein itse pääse tai jaksa lähteä ihmisten luo.
asioihin.
Tällä alkuperäiskanallahan on tarkoituksena kiristää miestä sitten lapsella.
Se on sairaalloisen mustasukkainen miehestään tämän vanhempiaan kohtaan.
Ei oo vielä tajunnut että se on täysin normaalia, että ihmiset ovat läheisessä suhteessa vanhempiinsa ihan koko ikänsä ajan, mikseivät olisi? Joillekin vain on siunaantunut hyvät vanhemmat joiden kanssa on tuki ja turva molemmin puolin läpi elämän. Ja näin sen tuleekin olla.
..kaikkien mielipiteet mielelläni huomioon,myös sen anopin.vaikkakin pistää ärsyttämään.ei vaan ole kovin mukavaa kun on sitten kielipide jokaiseen meidän juttuihin liittyvään :/
tuo lapsenlasta katsomaan tulo juttu on sitten ihan eri asia.en myöskään halua että omat vanhempani tulisivat sinne.enkä myöskään että omat kaverit.ainoastaan oma mies.se on kitenkin niin oma juttu ja haluan jakaa ne ensimmäiset päivät ihan sen ns oman perheen kanssa.onko se väärin jos antaa luvan tulla sitten kotiin katsomaan vasta lasta?!
totta kai voi aika käydä pitkäksi siellä sairaalassa,mutta se on vaan sitten oltava siellä.tiedän jo nyt että en jaksa sinne ottaa vieraita vastaan ja olen paljon innokkaampi sitten varmasti myöhemmin ottamaan niitä vieraita sinne kotiini vastaan.
Keskustelette asiasta ja laitat puolison suoraan valitsemaan joko sinut tai äitinsä. Kumman kanssa hän haluaa elää elämänsä ja jakaa ilot ja surut. Tokihan sinulla on apunasi myös nämä "naiselliset toimet" joilla voit ohjailla miestäsi.
Voit ottaa avuksi myös hienotunteisen naljailun esim. jostakin ihan arkisesta asiasta, että pitäiskö sinun kysäistä äidiltäsi tyyliin.
Uskon varmasti että miehesi jakaa vuoteen mielummin sinun, kuin äitinsä kanssa
Toivottavasti tämä oli ironiaa. Parisuhteen saa hyvin nopeasti päättymään tai ainakin ilmapiirin erittäin huonoksi, jos alkaa kiristämään, esittämään uhkavaatimuksia ja naljailemaan. Alkuperäisen kirjoittajan ongelmahan ei ollut varsinaisesti suhde omaan mieheen, vaan se, että anopin mielipiteet näkyvät joka asiassa ja ovat jatkuvasti läsnä.
Alkuperäisen olisi ehkä kannattanut harkita muuttavansa perheineen kauemmaksi anoppilasta, eikä ihan naapuriin, kun kerta kovin läheinen suhde ei ole toivottua (, minkä ymmärrän täysin, jos on kyse ns. mammanpojista tai kemiat eivät muuten käy apen tai anopin kanssa lainkaan yhteen).
Sinua siis harmittaa se, että hän kysyy mielipidettä myös muilta (kokenemmaalta ja vanhemmalta ihmiseltä). Onnea vaan äidin paikan omimiseen... Tarkoitatko, että seuraavina päivinä lasta ei saa kukaan tulla katsomaan, vai menevätkö esim. omat kaverisi miehen isovanhempien edelle tuossa jonossa?
Miksi mies ei kysy isältään neuvoja? Luulisi isän nyt tietävän äitiä enemmän esimerkiksi juuri remontista, tekniikasta, jne.
no harmittaahan se,jos minun mielipide on aivan kuin ilmaa.vai eikö sinua sitten harmittaisi?
en todellakaan halua omia äidin paikkaa,en todellakaan.haluan vaan olla se ihminen,jolla on myös niitä mielipiteitä ja joita sitten myös arvostetaan.
olen aina arvostanut ja tulen arvostamaan kokeneempien ja vanhempien ihmisten mielipiteitä (minut on kasvatettu siten),mutta aina ei tuokaan pidä paikkaansa että vanhemmalla ihmisellä olisi juuri se oikea tieto tai taito johonkin tiettyyn asiaan.meillä on tämään anopin kanssa hirveän paljon erilaisia taitoja ja mieluusti otan kyllä häneltä erilaisa neuvoja vastaan.mutta kun kyse onkin nyt siitä,että en ymmärrä minkä takia mies haluaa ottaa hänet niin kovasti meidän elämään mukaan juuri näillä pienillä päätöksillä jotka muun muassa liittyvät pöydän väriin tai vessanpöntön merkkiin.
ilmeisesti jotkut ovat nyt saaneet täällä sen kuvan,että olisin aivan totaalisen vittuuntunut anoppiini,mutta ei ei ei,ei asia näinkään ole.hän on aivan mahtava ihminen ja pidän kovasti hänestä,mutta ehkäpä se ongelma on juuri tuo mies.ja hänen "äidinmielipideriippuvaisuus".
sitäpä minäkin ihmettelen,että minkä takia ei kysy isältään neuvoa niin paljon suhteessa kysymiseen äidiltä..tiedä häntä.
Yritin vain tiedustella sitä, että onko mies yleensäkin sellaista tyyppiä että kysyy mielipidettä useammalta, mutta kiinnität huomion vain äidiltä kysymiseen, koska naisena sinulla on varmaan niihin asioihin myös mielipide.
Ehkä äiti ei ole arvostanut miehen omia mielipiteitä ja valintoja lapsuudessa tarpeeksi, ja siitä kyseinen vaihde päälle, että on kysynyt ja kysyy yhä edelleen aina varmistusta/hyväksyntää joka asiaan äidiltä, (eli tavallaan hänellä ei ole omaa mielipidettä, tai ei luota siihen vaan hakee hyväksyntään muualta). Jos ongelma on tuo, etkä halua äidin paikkaa omia, niin varmaan kannattaisi kannustaa miestä muodostamaan oma mielipide, ja tukea miehen omia valintoja.
Mitä tulee pöydän väriin ja vessan pöntön merkkiin, niin mielestäni voit sanoa suoraan, että väri on tämä ja merkki tämä, jos olet sitä mieltä. Turha siitä on tehdä ongelmaa kuka sen on valinnut, vaan itse asiasta eli väristä ja merkistä.
että noin itsekäs ihminen kykenisi lisääntymään lainkaan. Toivokaamme että miehesi viisastuu ja tekee lapsensa jonkun muun kanssa kuin sinun.
itsekäs?
voi että,tainnut olla huono aamu sullakin siellä,kun tarvii tulla tänne aukomaan päätään.voimia vaan sullekin sinne itsesi kanssa.tolla asenteella tulet niitä todellakin tarvitsemaan :)
Vaikka itse sitä pyydät tuolla aloituksellasi.
Pitäiskös kaikkien olla kanssasi samaa mieltä?
Itsekkäältä kitinältä tuo minunkin korviini kuulostaa. Jätä lisääntymättä. Kasva aikuiseksi.
hän sitä pyytää?
ja ihan eri asia on aiheellinen kritiikki.tuo on aivan aiheetonta tulla tänne tuollaisia törkeyksiä latelemaan kenellekkään.taidat itse olla se tavan pölvästi,joka nimenomaan luulee olevansa kovinkin aikuinen.haahaa.salli minun nauraa sinulle.kaikkien ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä keskenään,mutta asiallisia kirjoitustapoja voi aina oppia.toisaalta,jos ei olla paljon annettu,niin ei voi paljon vaatiakaan.
että avomiehesi ei ole katkaissut "henkistä napanuoraansa" äitiinsä? Tai sitten hänen äitinsä haluaisi määrätä oman poikansa ja siinä sivussa myös sinunkin asioista?
Oli miten oli, niin aika hankala tilanne sinun kannalta jos tuon ikäisen miehen pitää omalta äidiltänsä kysyä mielipidettä esim. verhojen väriin. Herättää ainakin minussa ihmetystä, ehkä miehesi ei ole vielä täysin aikuistunut?
Ehkä hän myös kysyy äitinsä mielipidettä ostaessaan sinulle kukkasia tai (seksikkäitä) alusvaatteita? Voisi siinä "äiteen" leuka loksahtaa jos poika kysyisi että minkävärinen korsetti/sukkanauhat sopisivat sinulle :-)?
Vakavasti puhuen, ymmärrän sinua että tuollainen käytös miehesi puolelta ärsyttää/nyppii. Ja se seikka että vaikka anoppisi auttaakin teitä rahallisesti, niin se ei tarkoita että hänellä olisi oikeus puuttua teidän elämään/asioihin.
Se että miehesi vanhemmat asuvat teitä lähellä, voi tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia. En voi sinua muuten neuvoa kuin että puhut asiasta miehesi kanssa, miksi sinua jurppii jne.
Käännetäänpä homma toisinpäin, koska hän ei näytä välittävän mielipiteestäsi vaikka olet jo asiasta hänelle maininnut.
Voit kysyä mieheltäsi, mitä mieltä hän olisi siitä jos sinä kysyisit isäsi mielipidettä vähän joka asiassa, kuten mikä auto meille sopisi? Etkä ottaisi huomioon miehesi mielipidettä/näkökantaa? Miten hän suhtautuisi tällaiseen toimintaan?
Jos häntä ottaisi päähän k.o. toiminta, niin hyvä kysymys lienee että miksi hän sitten tekee sinulle juuri noin?
Ehkä hän ei osaa tiedostaa asiaa, koska ei ole saanut maistaa omaa lääkettänsä?
Toivottavasti saat asiat vielä rullaamaan, muuten joudut elämään aikas ahdistavassa ilmapiirissä, ymmärrän tilanteesi. Rajansa kaikella.....
Meneekö mies siis esittelemään vaatteita ja huonekaluja ja muita sen jälkeen, kun olette ostaneet ne, vai eikö hän voi ostaa asioita/tehdä asioita kysymättä ensin äidin mielipidettä?
Jos kyse on ensimmäisestä tapauksessa, voi olla, että hän vain haluaa jakaa kokemukset ja mielipiteensä vanhempiensa kanssa. Jos on kyse toisesta vaihtoehdosta, niin silloin hän on oikeasti riippuvainen äidistään vähän liikaakin.
Oman mieheni äidillä on tyhjän pesän syndrooma, mutta hänelle riittää, että hän ostelee pojalleen/miehellini silloin tällöin vaatteita ja, koska hänellä on hyvä maku, olen - samoin kuin mieheni - vain tyytyväinen siihen.
Mieheni kyselee myös mielellään neuvoa vakuutusasioista isältään, koska tämä on sillä alalla töissä. Osittain hän kyselee neuvoja myös siksi, koska hän on yksinkertaisesti niin hyvä ja kiltti ihminen, että hän tietää ilahduttavansa vanhempiaan, kun vanhemmilla on tunne, että heidän aikuinen poikansa tarvitsee ja arvostaa heitä yhäkin.
Minua tällainen läheisyys ja auttaminen ei haittaa yhtään.
Siihen vauva-asiaan voit kyllä laittaa varmasti itse omat rajat. Sairaalassa ei ole pakko tuoreen ja ehkä hyvinkin väsyneen ja joskus jopa leikellyn äidin ottaa vieraita vastaan synnytyksen jälkeisinä päivinä. Voit varmasti selittää tämän ystävällisesti miehellesi vetoamalla siihen tilaan, jossa luultavasti olet sekä haluusi olla hetki rauhassa kahden uuden tulokkaan kanssa.
Olen huomannut ylipäänsä, että jonkinlainen kärsivällisyys, mutta tarpeen tullen myös tiukkojen rajojen vetäminen kohteliaasti auttaa.
Yritä kohdella anoppiasi teillä kotona aina siten, että hän tuntee nimenomaan olevansa vieras, ei perheenjäsen. Niin hän ei ota tavakseen alkaa siivota ja pyykätä ja tiskata ja järjestellä teillä. Anna hänen katsoa ja olla vauvan kanssa ja tuoda lahjojakin (kaikki isovanhemmat haluavat tehdä niin), mutta pidä kiinni siitä, että ei ole hänen tehtävänsä osallistua lähemmin teidän perheen elämään, kodin järjestykseen, lapsen kasvatukseen yms.