Asianlaita on siis tämä, että muutimme avomieheni kanssa yhteen vauvan ilmoitettua tulostaan.. Kovasti pelotti, ja pelkäsin miten selviämme (mies työtön, minä vakituisissa töissä, tosin en millään suurella palkalla). Sain kuitenki keskenmenon.. Sen jälkeen kaikki on yhtä alamäkeä. Minä maksan ruoat, vuokran, omat laskuni ja oman bussikortin täytön. Riitelemme päivittäin, viikon on jatkunut aamusta iltaan tappeluputki. Pakko myöntää, että ajatukset välillä liukuvat eroamisen mielessä. En toki haluaisi rahapulan takia erota, mutta täytyy myöntää, että välillä koen sen helpommaksi ratkaisuksi. Puhumme kylä asioista mutta puhumisen jälkeen seuraa aina mykkäkoulu tai uusi riita, ja tämä on todellakin vieny mehut minusta, ja en ole enää varma mitä tunnen..
Onko tämä lopun alkua vai suhteenkoettelua.. Hemmetin kovaa koettelua jos tämä sitä on..
Onko tämä lopun alkua vai suhteenkoettelua.. Hemmetin kovaa koettelua jos tämä sitä on..
Vastaukset 20
Vanhimmat
mennä itteensä. Ei Suomessa ole työttömiä, vaan pelkästään ihmisiä, jotka eivät halua tehdä töitä.
Ei välttämättä löydy sitä toimitusjohtajan paikkaa kaikille, mutta töitä löytyy.
Pohjois-Koreassakaan ei ole työttömiä! Ja siellä kaikki "haluavat" tehdä töitä. Juuri niitä töitä mitä osoitetaan. Kummallinen asennevamma täällä Suomessa tosiaan. Puoli miljoonaa ihmistä jotka eivät halua tehdä töitä. Johtuu tästä perkeleen pohjoismaisesta pullamössöhumanismista. Toiset toki kutsuvat sitä länsimaiseksi sivistykseksi.
se ei ole minun vikani, jos jokaiselle maisterille ei löydy hommia. Minun se taas pitää osaltani maksaa. Niitä paskaduuneja tehdään niin kauan, että omaa osaamista vastaava työ löytyy. Ei kirjotella soskun maksamassa kolmiossa Punavuoressa runoja pöytälaatikkoon.
Ei ole mitään tekemistä sivistyksen kanssa sillä, että nykyihmisen mielestä ei tarvitse käydä töissä, jos ei hotsita. Saahan sitä soskusta rahaa.
Noh, töissä sitä tässä itse kukin, eikä aina niin mieltä ylentävässä.
"...kirjoitella soskun maksamassa kolmiossa Punavuoressa runoja pöytälaatikkoon", hih hih... Tajuan pointtisi, ja olemmekin varmasti itse asian suhteen samaa mieltä. Kyllä minä tällaisia "vapaaherroja" tiedän myös. Tarkoitan vain, että suurin syy suomalaiseen työttömyyteen ei ole laiskuus, vaan se, että työpaikkoja ei tässä järjestelmässä ole kaikille. Eikä asia ratkea sillä, vaikka kaikki työttömät tarjoutuisivat siivoamaan tai niittämään tienvarsia tai mitä tahansa.
huomasin valmistuttuani että olen liian "korkeasti koulutettu" niihin paskahommiin jota hain. Me annamme sinulle mahdollisuuden hakea kaltaisiasi töitä" Vittu mitä lojaaliutta ihmiselle jonka puoliso ansaitsee juuri sen verran ettei työkokemuksesta huolimatta kelan tarvi mitään maksaa. Eli tienaan 0 euroa kuukaudessa ja on vitun hienoa kun on yli 60 000 mummin markan opintovelat niskassa....
Vai että kyllä Suomessa töitä riittää?? No, kun EI RIITÄ!! Eikä tässä miksikään toimitusjohtajaksi olla pyritty!
Äläpäs kommentoi vastoin parempaa tietoasi. Tässä maassa istuu ihan tarpeeksi moni hyvin koulutettu kortistossa masentumassa. Kun ei haluta maksaa näitä ...keleen kommunistivaltion sosiaalikuluja. Sen ympärillä se kaikki työllistyminen pyörii. (tässä maassa)
Yhteiselo ei ole aina niin helppoa. Vaikka olisikin seurusteluaikana mennyt hyvin, niin yhteisen asumisen yhteensovittelu ei ole helppoa ja yllättäviäkin ongelmia tulee vastaan. Se, että toinen käy töissä ja toinen ei on todellakin omiaan lisäämään rasitteita suhteelle. MEillä on niin, että mies käy töissä ja minä opiskelen ja saan lähes joka päivä tuntea olevani huonompi kuin mieheni, koska minulla ei ole palkkatuloa ja opintotuki ei riitä kuin ruokaan. Ja tottakai avomieheni jaksaa tästä muistuttaa!! Onneksi tähän on tulossa muutos, eli siirrän opiskelujani toistaiseksi ja menen töihin. Jos saisi hieman itsetuntoa takaisin.. Se, että toisella on suuremmat tulot on molemmille osapuolille hankalaa. EIhän kukaan halua maksaa yksin talouden menoja ja ei (kai) kukaan halua elää "toisen siivellä".
No mies pystyy maksamaan työmarkkinatuellaan kuin omat laskunsa.. Hänellä on kovasti rästiintyneitä maksuja, opintolainan takaisin maksua ja vanhoja vuokrarästejä.. Ei hänellä riitä rahat edes omaan ruokaansa.. Minä siis käytännössä maksan hänen elämisen, hänen äitinsä kustantaa miehen bussikortin koska minä kieltäytyin maksamasta sitä, kun ei hän sitä periaatteessa edes mihinkään tarvitse.
Kuulostanko minä pelkurilta kun alan kyllästyä tilanteeseen.. Mutta olen todella kurkkua myöten täynnä tätä tilannetta. En hauku miestäni siitä, ettei ole rahaa, mutta siihen saatan sanani sanoa, jos hän alkaa kuvittelemaankaan edes ravintolaan lähtöä tms.. Ei vaan yksinkertaisesti ole varaa turhaan, ei minulla itselläkään ole.. OLen todella muutaman kerranajatellu, kuinka helppoa minulla olisi, jos asuisin yksin.. Minulla riittäisi rahat vaikka asuisin yksi tuossa melkein 500€ maksavassa vuokra-asunnossamme..
Olen elänyt jo pidempään samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Minä maksan kaikki muut perheemme (4hlöä) kulut, mies maksaa omat laskunsa ja auton bensat. Tämä todella rassaa, koska mieheltäni kuitenkin jää sitä rahaa mutta laskut eivät kuulema kuulu hänelle koska lapset ovat minun ed. liitostani. Alan olla kypsä tilanteeseen, kun puhekaan ei tunnu auttavan. Ero on edessä, ehkä kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin. Ja sitä suosittelen kyllä sinullekin - varsinkin mikäli miehesi ei edes yritä parantaa tilannetta mitenkään. Omani ei edes yritä löytää töitä - miksikähän minä oikein roikun tässä suhteessa enää... ?
välittömästi.
Voi jessus, mikä moukka sinullakin on miehenä:(
Suo anteeksi tyly mielipiteeni, mutta niin sen näen, kun luen tekstiäsi.
Miten joku voi olla niin taulapää, että narisee OPISKELEVAN avopuolisonsa pienistä tuloista?! Se on toinen juttu, jos lusmuillaan mitääntekemättömänä kotona ja ollaan muka työttömiä, mutta pitäisi nyt täysjärkisen älytä, että opiskelu on täyttä työtä ja investointi tulevaisuuteen. Ei taida avokastasi liiemmin YHTEINEN elämä kiinnostaa, jos tuossa vaiheessa jo lasketaan rahoja siitä, kuka mitäkin maksaa yhteisen kodin ja elämisen menoista. Entäs sitten, kun valmistut ammattiisi: avomiehesi varmaankin vertaa tilinauhojanne taskulaskimella varustautuneena, että varmasti tulet maksaneeksi riittävän osuuden ruokalaskusta...
" EIhän kukaan halua maksaa yksin talouden menoja ja ei (kai) kukaan halua elää "toisen siivellä"."
Miksi ei haluaisi? Minun mielestäni on itsestäänselvyys, että se maksaa, joka tienaa. Kehottaisin sinua vielä harkitsemaan opiskelujesi lykkäämistä. Joskus ne on kuitenkin saatava valmiiksi ja miksi et valmistuisi niin pian kuin mahdollista? Sama opiskelijan tulottomuus on edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ja sehän kannattaa hoitaa pois ennemmin, niin voi sitten keskittyä rauhassa rakentamaan elämäänsä, kun on yksi riesa hoidettu pois tieltä. Sitäpaitsi - sinähän tienaat paremmin ammattiisi valmistuneena kuin jotain hanttihommia tekemällä.
Olenkohan minä ymmärtänyt jotain väärin, kun en millään käsitä PARIsuhteessa olevien vimmattua tarvetta pitää lukua siitä, minkä rahasumman sijoittaa yhteiseen elämiseen. Miten selkeää ja yksinkertaista se onkaan, kun molempien tulot menevät yhteiselle käyttötilille, josta maksetaan laskut ja jos jotain yli jää, sovitaan yhdessä, mihin huvituksiin on varaa. Rahasta mankuminen on nähdäkseni seuraus eikä syy: suhde ei ole toimiva, jos jostain niin toisarvoisesta asiasta kuin raha, tulee skismaa. Kun muistelen omaa historiaani, niin tulee mieleen, että rahasta tuli vasta kaikkein viimeisimmäksi riita. Siis sitten, kun kaikki muu oli jo mennyt päin peetä ja avioeropäätöskin oli oikeastaan tehty.
ole kysymys rahan puutteesta,vaan kaveri käyttäisi sinua hyväkseen vaikka olisikin töissä.
Jotkut tyypit ovat täysin selkärangattomia ja tuollainen vätys on syytä laittaa taipaleelle heti.
Totta toi koko juttu!Raha tuhoaa liian monta suhdetta.sanotaan että raha ei tuo onnea, mutta kyllä se onnellisuuteenkin vaikuttaa!!!
Mitäs muutat yhteen persaukisten kanssa. Raha ratkaisee!
Niin, jos kuulit niin olin todellakin raskaana, sain keskenmenon! Eikö silloin ole pariskuntien suhteellisen yleistä viimeistään muuttaa yhteen?
Onko se sinusta niin, että jos ei ole rahaa, ei voi rakastaa.. Huh huh.
And today he wakes up again in his superficial world..
joo kyllä se välillä ottaa voimille...meillä tuli avomiehelle 3kk karenssi,ja mä jouduin pienestä palkasta elättää toisen..ei sille mitään mahda,tiedän et jos mä olisin ilman rahaa nii kyl mies mua auttais..mutta koittakaa ajatella positiivisesti,kyllä se joskus helpottaa!
Tein itse sen virheen, että keskeytin opintoni ja menin töihin, vaikka opinnot olivat jo muutenkin pitkittyneet ja lopputyö odotti valmistumistaan. Uusi avomieheni oli tuolloin liiton päivärahoilla ja se ei riittänyt nelihenkisen perheemme toimeentuloon. Oli yksinkertaisesti mentävä töihin, koska mieheni ei sitä ymmärtänyt. Kyllä silloin harmitti ja harmittaa edelleen... Kuvittelee kuitenkin kaiken olevan uhrauksen arvoista, kun toista niin rakastaa kaikesta huolimatta...?
Nyt syksyllä muutimme uudelle paikkakunnalle, kun mieheni sai opiskelupaikan. Hänen mielestään se on niin tärkeä kaksi vuotta kestävä koulu, että minun oli löydettävä työpaikka ja hoidettava koko talous. Saan kuulla tämän tästä, että minun olisi tienattava enemmän ja jos olisin saanut lopputyön valmiiksi saisin paremman työpaikan ja enemmän palkkaa. Tässä on alkanut kytemään hirveät riidat ja ne pamahtavat ilmoille nykyään melkein joka päivä. Toisaalta tunnen itseni hyväksikäytön uhriksi, mutta toisaalta syytän itseäni siitä, että miten voin olla niin TYHMÄ, että suostun tällaiseen. Rakkaus alkaa kuolemaan elämän virtaan ja sekös tässä harmittaa! Ja se, että omat opintoni eivät vieläkään ole päätöksessä.
Missä on rikkaat ja ihanat miehet, joihin voi luottaa ja jotka pitävät elämänsykkeen kiihkeänä?
meil on täysin päinvastoin. nainen törsää kaikki rahansa ja mä mäksan kaiken yhteisen, kuten sähköt, vastikkeen (asutaan vanhempieni om. kämpässä), tv-luvan, you name it. nainen maksaa vain osan vaatteistaan. kertokaa pliis mistä löytäisin sellaisen naisen joka ei ole noin materialistinen.... ja joka haluaa musta muutakin kun rahaa. mä alan oikeasti olla epätoivonen...
Älkää antako rahan tulla väliinne. Teillä on toisenne ja se on tärkeää. Ilman rahaa on vaikeaa, myönnetään. Aviomieheni kanssa asumme yhdessä. Minä määräaikaisessa työsuhteessa, mies lomautettuna. Kitkutellaan siis mun palkalla. Ja kohta Kelalta saadaan taas miehen päivärahoja. Luojalle kiitos! Mieheni on ollut pitkään työtön, lopulta sai hommia, mutta koska talvi iskee päälle tuli lomautus. Seuraavat kaksi viikkoa elämme periaatteessa ilman sentin senttiä, mutta rakkaus auttaa meitä jatkamaan. Ja vaikka rahatilanne on mikä on mikä on, jätimme ehkäisyn pois ja toivomme, että saamme vauvan.
Älkää luovuttako! Keskustelkaa raha-asioista ja sopikaa, miten käytätte yhteiset rahanne. Meillä minä vartioin "rahakirstua", ja homma toimii. Toisin sanoen mies laittaa saamansa rahat tililleni ja minä hoidan laskut yms. Niin ja jättäkää kaikki ylimääräinen pois: baari-illat, vaateostokset, syökää perus kotiruokaa,... Sillä tavoin rahat riittää.
Tsemppiä teille kovasti ;-) Kyllä se aurinko paistaa vielä teillekin!
Eli Suomennettuna:
Jos rakastatte toisianne, niin raha ei siinä merkitse mitään... EI SAA !
Eläkää vain päivä kerrallaan...
...yleensä asioilla on taipumus kyllä muotoutua omalla painollaan... :)