ihastumiseni, jonka luulen olevani ohi, jatku. En ole nähnyt sinua pariin viikkoon. Et ole ollut oikeastaan mielessänikään. Toista se oli aikaisemmin, kun jo viikonloput sinua näkemättä, olivat hirveää kärsimystä ja kaipausta!
Ihan kuin olisin jo vapaa sinusta, tästä pitkään kestäneestä ihastumisestani. Syvät ja voimakkaat tunteet eivät enää sido minua. Mutta mitä sitten, kun näemme taas joskus ensi viikolla? Jos ne tunteet tahtomattaan palaavatkin... Voivatko ne aikaisemmat kokemani tunteet kadota nopeasti, haihtua jonnekin? Sitten olisinkin vain luullut ja uskotellut, että olen ohittanut tällaisen vaiheen. Kun lueskelee muiden kokemuksia, niin alkaa epäilemään näin. No,se jää sitten nähtäväkseni...
Ihan kuin olisin jo vapaa sinusta, tästä pitkään kestäneestä ihastumisestani. Syvät ja voimakkaat tunteet eivät enää sido minua. Mutta mitä sitten, kun näemme taas joskus ensi viikolla? Jos ne tunteet tahtomattaan palaavatkin... Voivatko ne aikaisemmat kokemani tunteet kadota nopeasti, haihtua jonnekin? Sitten olisinkin vain luullut ja uskotellut, että olen ohittanut tällaisen vaiheen. Kun lueskelee muiden kokemuksia, niin alkaa epäilemään näin. No,se jää sitten nähtäväkseni...
Vastaukset 18
Vanhimmat
tunteet taas syvenevät, kun ensi viikolla näemme. Tallella ne ovat tosin koko ajan olleetkin, vaikka miten olen taistellut vastaan ja muuta itselleni väittänyt. Olen vain yrittänyt aivopestä itseäni, jotta en tuntisi mitään. Mutta eihän se oikein onnistu, joten sallin itselleni nämä tunteet. Ainakin koen eläväni.
Minä olen yrittänyt sysätä sinut syrjään ajatuksistani, mutta siellä sinä vaan olet, etkä lähde pois. Et sitten millään.
Pitäisikö meidän käyttäytyä toisiamme kohtaan oikein inhottavasti, jotta pääsisimme näistä tunteista lopullisesti? Onhan tämä pitkään jatkunut kärvistely todella kuluttavaa ja voimia vievää. Mitä jos vihdoin puhuisimme asiasta? Uskallatko?
loputtomiin, ei ainakaan ole hyväksi. Kyllä minä uskaltaisin puhua kanssasi kaikesta, mutta kun käyttäytymiselläsi viestität usein sitä, että et halua tällaista kahdenkeskistä keskustelua. Jos olet yrittänyt omalla tavallasi päästä tunteistasi eroon,niin se on näkynyt sinussa välinpitämättömyytenä ja etäisyytenä! Enhän silloin voi sinua lähestyä!
En tiedä. Kärvistely ja siitä kehittyneet väärinkäsitykset ja luulemiset vievät yhä vain kauemmaksi.
pyydän, niin otatko sinä sen ensimmäisen askeleen? Minä kyllä sitten lähestyn sinua, hieman huterin ja epävarmoin askelin, mutta kuitenkin.
Olen niin epävarma tunteistasi, siksi olen saattanut vaikuttaa välinpitämättömältä ja ottanut etäisyyttä. Minä pelkään tunteitani, sinua ja koko tätä tilannetta.
Yritetään päästä lähemmäksi toisiamme. Se ei ole helppoa, mutta vain siten tämä tilanne aukeaa. Katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Askel kerrallaan...
ajattele asiaa näin:
ehkä ihailusi on vain pinnallista, ulkonäköön tai kohteesi muuhun käyttäytymiseen liittyvää, et todella tiedä millainen hän on joten lähempi tutustuminen voisi johtaa pettymykseen, ehkä hän todella ei olekaan sellainen kuin luulet. Ehkä kohteesi vetää jotain roolia työpaikalla ja todellinen persoonallisuus on vapaa-ajalla omissa oloissa ihan erilainen?
Toisaalta, mistä sen tietää vaikka olisikin unelmakumppani...
Salainen ihailu antaa ainakin motivaatiota tulla työpaikalle jos työ muuten on ikävää.
lähestyä sinua monta kertaa omalla tavallani, mikä ei ole ollut todellakaan helppoa. Aina, juuri siinä yritys-tilanteessa koen sinun taholtasi jotain torjuntaa. Otat juuri silloin "taka-askeleen." Sen vuoksi olen tullut aremmaksi sinua kohtaan ja annan myös aika ajoin etäisen, jopa välinpäitämättömänkin vaikutelman itsestäni.Tämä taas on varmaan kasvattanut sinussa sitä epävarmuutta, mitä koen sinua kohtaan.Luet minua siis niin, että en välittäisi sinusta. Näin kierre on jatkunut. Minä taas olen tehnyt näistä tilanteista sen johtopäätöksen,että et tykkää minusta enää tarpeeksi.Voisit aivan hyvin olla hän. Vaikutat häneltä. Kyllä tamä on kamalaa.
olisin sinun hän ja sinä olisit minun hän. Hän tuskin näillä palstoilla pyörii.
Olet siis yrittänyt lähestyä minua/häntä omalla tavallasi. Siis miten? Minä olen ihan täysi pöhkö näissä asioissa, joten en ehkä vaan ole ymmärtänyt lähestymisyritystäsi. Tosin voisin kuvitella ainakin yhden tilanteen, missä menin aivan puihin ja peräännyin. Voisitko vihjaista jotain?
Tosiaan, tämä on kamalaa. Vihaan näitä palstoja.
kun olen käyttäytymiselläni sinua kohtaan saanut aikaan lukuisia kertoja aivan ristiriitaisia viestejä. Sinun /hänen on ollutkin varmasti vaikeaa ottaa minusta selvää. Olen taistellut omia sisäisiä juttujani koskien niitä voimakkaita tunteita, joita koen sinua kohtaan. Olen ollut ajoittain niinkuin sumussa ja silloin minusta et kyllä mitään selvää ole saanut.
Kaiken ohessa tein oikeastaan parikin kertaa lähestymisyrityksen, jotta meidän tutustuminen lähtisi lopulta aukeamaan. Toisin kävi. Sinä peräännyit ja se vasta satutti minua! Miten semmoisen tilanteen jälkeen enää voi lähestyä? Huomasin kyllä silloin, että menit aivan puihin. Suorastaan jähmetyit ja peräännyit.Odotin ja luulin, että nyt meidän tilanteemme lähtisi aukeamaan, mutta petyin. Olin aivan rehellinen sinua/häntä kohtaan. Oliko siinä sinulle/hänelle jotain liian pelottavaa, kenties?
En myöskään usko, että hän tällä vihatulla palstalla kirjoittelisi, mutta vaikutat jotenkin vain häneltä.
häntä kohtaan jossain lähestymisyrityksessäsi. No, nyt täytyy kyllä myöntää, ettei hän ole koskaan sanonut sanaakaan tunteistaan minua kohtaan, ei edes vihjannut. Siis sanoin. Voisitko sanoa, koska nämä lähstymisyritykset tapahtuivat?
Sinäkin vaikutat häneltä, mutta taitaa näitä vastaavia tilanteita olla maa pullollaan - ikävä kyllä. Ensi viikolla hänet kuitenkin näen ja tiedän jo nyt, ettei tämä tilanne tästä miksikään muutu. Kärvistely taitaa vaan jatkua.
Kai joudumme kuitenkin jatkamaan kärvistelyämme molemmat niissä omissa työpaikoissamme. Niin se varmasti menee. Minulla oli hänen kanssaan "tilanne" viime keväänä ja sitten elokuun alkupuolella. Voihan se olla niinkin, että hän ei koskaan edes ymmärtänyt minun lähestymisyrityksestäni mitään. Tunsin ainakin saavani lähes kylmän suihkun niskaani! Jospa hän ei ollenkaan ymmärtänyt, koska se tilanne oli niin kovin hämmentävä ja yllättäväkin hänelle.
Vihjasin mielestäni selvästi hänelle, mutta hän kokikin sen aivan eri tavalla. Siis hämmennyskin vain jatkuu...
että kärvistelyt tahoillamme jatkuvat. Se, että aikuiset ihmiset eivät osaa puhua tunteistaan keskenään, on todella harmillista ja säälittävää. Minä ainakin olen maailman säälittävin ihminen, ei voi muuta sanoa. Mutta, hei, onneksi tämä on vain elämää! Hyvää jatkoa!
Mun olis syytä varmaan vaihtaa työpaikkaa..Millä tavalla hän on perääntynyt?Ja voitko kertoa hieman tuntomerkkejä hänestä?Tai itsestäsi..:)Olen niin hiljainen ettei hän voisi ikinä aavistaa tunteitani.Jotenkin tuntuu että hän välttelee minua kuitenkin.Mutta näemme kuitenkin joka päivä.
laittaakin,mutta minun tilanteeni töissä on se, että en näe häntä läheskään joka päivä.
Aikaisemmin hän järjesteli työasioita siihen malliin, että hänellä oli mahdollisuus päästä juttusilleni työasioiden varjolla. Mutta enää ei juuri näin ole tapahtunut.
Satuinpa lueskelemaan pitkästä aikaa tätä foorumia ja nuo vastaukset joita tuossa jollekin kirjoittelit osuivat kyllä omalle kohdalleni todella osuvasti.
Tuskin olet kuitenkaan se keneksi luulen, koska hänen ei pitäisi tietää minun sovittelevan työasioita, jotta hänet näkisin. Elokuussa ja joskus keväällä hän kuitenkin sai minun hieman puihin, sillä luulin ettei hänellä ollut tunteita minua kohtaan ja sitten hän kuitenkin teki hieman toisenlaisia aloitteita. Nyt en ole nähnyt häntä, mutta jos sen verran ensiviikolla arkeani piristäisin, että järjestän työasiat siten, että todennäköisesti hänet tapaisin.
En tiedä mitä odotan, minun pitäisi tehdä aloite tai oikeastaan minun pitäisi hoitaa ensin eräs toinen asia, tiedät kyllä jos olisit se keneksi haluaisin sinut ajatella.
Mukavaa talven jatkoa, kuka oletkin! :)
missä vaikutan. Jotenkin en nyt oikein usko, että olisit joutunut minun kanssani kokemaan ne kaksi "tilannetta", joiden ajankohdan mainitsin. Tännehän voi kirjoitella kuka vain ja uskotella kirjoittajalle mitä vain. Olen aikani surrut ja ollut kovin satutettu sinun/hänen käyttäytymisestään minua kohtaan. Olin sinulle/hänelle avoin ja rehellinen, mutta sainkin varsinkin silloin keväällä jääkylmän suihkun niskaani. Sitten meni pitkä aika siitä toipumiseen. Niin paljon hän minulle silloin merkitsi!
Nyt olen hyväksymässä monia asioita. Ainoastaan hänen selkeä siirtonsa/tekonsa voisi jotain ehkä vielä muuttaa ja korjata. Tee miten tahdot ja koet parhaimmaksi.
Ellei kyse ole jostain todella isosta väärin käsityksestä, niin ajattelemme selvästi eri juttua.. ehkä parempi näin..
Samanlaisia tilanteita näyttää olevan vaikka millä mitalla. Aika samankaltainen tilanne on minullakin. En ole nähnyt häntä muutamaan viikkoon, tällä viikolla näemme ja viime keväänä kaadoin todellakin kylmää vettä hänen niskaansa. Ilmankos nämä palstat tekevät meidät reppanat sekopäisiksi!
Ei ollut tänään töissä, eikä luultavasti tällä viikollakaan.. huoh :)
sillä ei itse asiassa ole niin väliäkään. Näen hänet pitkästä aikaa töissä tällä viikolla,ehkä jo huomenna. Pystyn kyllä lukemaan hänestä esim. sen onko hän kirjoitellut tänne sivustolle. Totta on, että näitä samankaltaisia tilanteita koetaan kautta maan niin monissa työpaikoissa!!
Mitä olikaan se "kylmä suihku"! Se oli sitä, että jouduin silloin syvästi pettymään, kun odotin saavani lämpimiä tunteita hänen taholtaan. Luulin, että hänkin ilmaisee sen saman, minkä itse uskalsin arasti tuoda esiin. Mutta niin ei käynyt! Se oli hyytävä pettymys, lähes shokkitila. Torjunta muistuttaa jotenkin ihan hylkäämisen tunnetta, mikä on aina vaikeaa ottaa vastaan.