Meillä on se tilanne että minä olen periaatteessa ostanut kaikki laitteet ja koneet mitä meillä on. TV:t, DVD:t, mikroaalto uunin, tietokoneet, pölynimurin, jne, jne. Eli kodin yleislaitteet.
Otanko vain kaikki ja annan toiselle vain mikä on hänen henkilökohtaista omaisuutta? Olemme siis olleet avoliitossa, vaimo on lähtijä, minä jätetty.
Otanko vain kaikki ja annan toiselle vain mikä on hänen henkilökohtaista omaisuutta? Olemme siis olleet avoliitossa, vaimo on lähtijä, minä jätetty.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Mitään lain takaamaa oikeutta ex-avovaimollasi ei ole. Avoliittoa ei oikeasti ole "olemassa", se vain tapa kutsua yhdessä asuvaa paria joka ei ole naimisissa. Periaatteessa erotessa asetelma on siis sama kuin kämppiksillä, eli kumpikin pitää vain omansa.
Se on hirvittävän hauska, kun siinä ei ole kenelläkään mitään lain suojaa eikä velvollisuuksia, mutta se lasketaan silti elatusvelvolliseksi liitoksi. Ei ole kertaakaan lakannut huvittamasta.
Todellisuudessa juttuhan on niin ettei voi olettaa kaikkien menevän naimisiin. Miksi kaikkien pitäisi?
Mikäli kaksi ihmistä on ollut yhdessä 10 vuotta muttei ikinä ole menneet naimisiin koska tarvetta ei ole ollut (niinkuin ystäväni, jotka myöhemmin menivät naimisiin). MIKSI he eivät saisi mitään tukea vaan pitäisi mennä naimisiin jotta näin tapahtuisi? Loppujen lopuksi ystäväni ja hänen naisensa tekivät päätöksen, että on aika liittoutua yhteen. He muuttivat sukunimensä ja odottavat nyt toista lasta.
On eri asia olla ystävä ja olla avopuoliso eli jonkun rakastettu. Vuokranantajat ovat ainakin erittäin kiinnostuneita onko avo- tai aviopuolisoita. Sama oikeastaan kaikissa tukiasioissa ja muissa sosiaalisissa kanssakäymisissä. Ei voi olettaa kaikkien menevän naimisiin heti kun alkaa seurustelemaan tai edes kymmenen vuoden päästä.. Mutta suhdetta ei voi myöskään mitätöidä. Mikäli he eivät vielä halua tai eivät voi, sitä ei tarvitse tehdä saadakseen heille tarvittavat tuet ja etuudet.
Sitten on aviopuolisot. Kun olet ollut tarpeeksi kauan jonkun kanssa, asutte omakotitalossa, molemmat ovat panostaneet paljon asuntoon ja elämiseen (täytyy olla perhettä (naimisissa tai perheenjäsen), jotta pystyy kahden ihmisen nimiin laittamaan omakotitalon) on aika todennäköisesti alkaa pitämään puoliaan eron vuoksi. Avioehto on yksi syy naimisiinmenoon eikä sitä saa avopuolisot.
Eron sattuessa talo menee puoliksi, kun voi olla ettei kummallakaan ole paikkaa tai rahaa asumiseen sillä kaikki on sijoitettu yhdessä asumiseen.
Tämä on ero avo- ja aviopuolisoilla.
Kaikki hyötyy. Mutta niitä jotka ovat oikeasti tavanneetkin vasta 80 vuotiaina, ei voi olettaa heidän heti menevän naimisiin, tietenkään. He voivat näin tehdä, mutta kun yhdessä ei ole oltu hirveän kauaa, eikä yhdessä todennäköisesti tulla olemaankaan kauaa, niin avioliiton voi jättää pois, kun kerran lapsiakaan ei voi pahemmin saada luonnollisesti. Joten miksi velvoittaa heitä menemään naimisiin jotta he voivat saada tukea asumiseen? Vuokraan? Ruokaan?.. Ei heitä voikaan.
Sekä yritys- että yksityiselämässä voi vapaasti valita yhtiömuodon.
Avoliitissa tilanne on todellakin, että omaisuus voi mennä hyvinkin epätasa-arvoisesti jakoon, esim. toinen maksanut ruoat ja toinen kaikki kodin elektroniikan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että Suomen laissa on ihan varta vasten määritelty oikeustoimi, jonka tekemällä pariskunta voi ilmoittaa, että haluavat omaisuuden jakaa tasaisemmin mahdollisessa erossa.
Tehkää hyvät ihmiset, jotka elätte avoliitossa juuri tällaisten tapausten varalta "sopimus avioliitonomaisesta yhteiselämästä", paperi käy myös oikeudessa, jos ja kun sinne saakka joudutaan.
Koska se maailman rakkain ihminen voi jonain päivänä muuttua maailman kamallimmaksi ihmiseksi, eikä silloin ajatella muuta kuin itseään, annan kyseisen sopimuksen tekoon ohjeet:
*Kirjaatte ylös seuraavat asiat:
*Osapuolten oma omaisuus yhteiselämän alkaessa
*Yhteinen omaisuus
*Omaisuuden jako yhteiselämän päättyessä
*Testamenttimääräys
*Todistajat, kaksi ei-sukua olevat henkilöt
Esim. SOPIMUS Avioliitonomaisesta yhteiselämästä
20.11.2008
Sopijapuolet: Mikko Meikäläinen, 11111-1111A, Helsinki
Maija Maitoparta, 22222-2222B, Helsinki
Mikko Meikäläisen oma omaisuus
1. Auto
2. TV
3. Koira
Maija Maitoparran omaisuus
1. Asunto
2. Tontti
3. Auto 2
Yhteinen omaisuus
1. Huonekalut
Omaisuuden jako yhteiselämän päättyessä
1. Kumpikin pitää edellä mainitun oman omaisuutensa
2. Huonekalut jaetaan tasan molempien kesken
Testamenttimääräys
Jos yhteiselämä päättyy toisen kuolemaan, saa elossa oleva kuolleen koko omaisuuden.
( tarvittavat poikkeustapaukset, esim.lapset jne.)
Todistus
Mikko Meikäläinen ja Maija Maitoparta ovat tänään terveellä ja täydellä ymmärryksellä sekä vapaasta tahdostaan ilmoittaneet edellä olevan sisältävän heidän viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa.
Helsinki, 20.11.2008
Todistajien allekirjoitukset
Tarvita mitään paperia vaan omaisuus on sen kenen nimissä se on tai kuka sen on ostanut ja siinä ei ole mitään selittämistä ja jos ostetaan asunto puliksi niin se on kummankin nimissä ja maksetaan puoliksii niin ei tule mitään epäselvyyksiä asiassa. Naimisissa olessa nämä aisat ovat paljon tärkeämpiä selvittaa ettei eron yhteydessä toinen saa sellaista omaisuutta mihin ei ole osaa eikä arpaa kuten perinnöt ja muut oman suvun puolesta tullut omaisuus ettei mene suvun omaisuutta puolisolle.
Avoliitossa se jonka nimissä tavara on niin omistaa sen, HYVIN yksiselitteisesti ei tarvitse tollasia jaotuksia. Omista kuitit omistat tavaran, helppoa ja yksinkertaista.
"Naimisissa olessa nämä aisat ovat paljon tärkeämpiä selvittaa ettei eron yhteydessä toinen saa sellaista omaisuutta mihin ei ole osaa eikä arpaa kuten perinnöt ja muut oman suvun puolesta tullut omaisuus ettei mene suvun omaisuutta puolisolle."
Perintö on myös ositettavaa omaisuutta, ellei perittävä ole testamentissaan rajannut tätä oikeutta. Vaikka olisitte jo asumuserossa ja toinen saa perinnön, niin se menee jakoon.
Ei pidä paikkaansa.
Avoliitossa on käytössä sellainen käsite, että YHTEISEEN KÄYTTÖÖN HANKITUT tavarat katsotaan olevan jaettavissa eron hetkellä. Minulla on kirja jossa tämä asia selvitetään.
Niin että jos olet hankkinnut esim. television yhteiseen käyttöön, niin silloin se televisio on "jaettavaa" omaisuutta.
Parempi näistä on tietysti sopia niin että sellaisia kirjoja ei tarvita apuun ollenkaan. Mitäpä jos sinulla on esim. se televisio on jo hieman vanha ja olisi sinulle kiva ostaa uusi televisio? Jos saat sen vanhan television pois antamalla jotain muuta sitten pidettyä, tai hyvitettyä, niin ehkä kannattaa? Kannattaa tuotakin näkökulmaa miettiä.
syy on se että tietyt piirit pitävät avioliittoa aina uskontoon perustavana asiana. keinotekoista eroa eri liittomuotojen välillä pidetään yllä lähinnä että saataisiin perinteinen avioliitto houkuttelevammaksi.
miksei voisi olla vain yhteiselämän sopimus jolle halukkaat sitten voisivat hankkia kirkollisen vihkimisen tms.
eli kaksi ihmistä sopisi asioista virallisesti ja tuomioistuin vahvistaisi että kaikkien edut tulisivat valvotuiksi mahdollisessa riitatilanteessa.mutta ei voi kun on jumala ja kaikkea paskaa siksi on rekisteröityjä parisuhteita, kahdenlaisia avoliittoja, kirkkollisia avioliittoja ja siviililiittoja.
tuo koske nykyään avioliittoakin.kukin pitää omansa.yhteinen jaetaan
Kyllä vaihtoehdot yrityselämässä ovat vähissä, jos toimit ihan yksin tai sulla ei ole esim 8000e satsata
Ruvetaan niinkuin se kirjoitetaan niin kelakin rikkoo laki jos avokki hakee peruspäivä'rähää niin siihen ei voi ottaa avopuolison tuloja huomioon kun avokki ei ole elatusvelvollinen mutta kukaan ei ole sitä vielä vienyt oikeuteen asiaa ja kun joskus oikeuden päätös asiaan saadaan niin se selkeyttää asiaa. Kaikki mitä avoliitossa olet ostanut niin tavarat ovat maksajan. Avioliitossakin on sama homma mutta silloin pitää olla kuitit jäljellä.
Avoliitossa toiselle ei kuulu mitään. Pidät vain kynsin hampain kiinni omastasi, turhaan sitä exälle jakelemaan.
Muista sitten olla itse valvomassa muuton aikana. Muuten sieltä katoaa aivan varmasti jotain sinulle kuuluvaa.
mun mies vei kanssa kaiken. Mä olin kotona hoitamassa yhteisiä lapsiamme ja en voinut ostella kodinkoneita ym. Rahani meni lapsiin ja ruokaan.
Olisin mennyt töihinkin mielelläni, mutta kukas olisi lapsemme pienenä hoitanut ja mies myös toivoi että olisin kotona lasten kanssa kunnes täyttivät 2,5v.
Sellasta...kyllä mies on reilu !
... ku ukko lähti.Oli ku joulupukki säkkiensä kans ku lähti :)
Vahdin viel, ettei todellakaan vie ylimääräistä.
Miks antaa/lahjoittaa toiselle, jos itse hankkinut kaiken,huonekaluista kaikkeen muuhun.
No siis,exälle kuuluu sen omat henkilökohtaiset tavarat ja sulle sun omat.Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää.Jos on jotain yhteistä hankittu,niin niistä varmaan pystytte jotenkin sopimaan.Itse kun erosin,niin otin vaan omat tavarani ja jätin kaikki yhteiset exälle.Tavaraa kun saa kaupasta lisää ja siinä vaiheessa mikään tavaroiden jakaminen voinut vähempää kiinnostaa.
Joo, kai sitä pitää ottaa se mikä itselle kuuluu. Taidan olla vielä liian pihalla koko tilanteesta ja rakastunut, niin en tajua että nyt ei tarvi enää olla kiltti...
Hitto kun sais vielä asiat sovittua jotenkin...
siitä ilmaisesta "tavarasta" jota olet vuosikaudet nauttinut, ilman vihkimistä.
No jos avioliitto ei kelvannutkaan, vaikka siitä oli sovittu, niin ei kai tuossa paljon velkaa jäänyt..
Koska olette avoliitossa niin tavara on sen joka on sen ostanut koska avopuolisot eivät kuulu avioliittolain piiriin. Kumpikin ottaa sen minkä on ostanut ja se siitä.
asiallisesti mitä kummallekkin. Minä itse vain jään tyhjän päälle koska mikro, kahvinkeitin, imuri, tietokone on puolison ostamia. Niitä en voi edes pyytää häneltä, omat rahansa hän on niihin käyttänyt.
Suomen lainsäädäntöä vuonna 2006
Suomen laissa mainitaan avoliitto vain Työttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290) ja Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/364). Ensin mainitussa: ”...jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista”. Jälkimmäisessä: ”avoliitosta ... on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...”. Missään ei määritetä mitä tarkoitetaan ”avioliitonomaisilla olosuhteilla”.
Juridisessa mielessä avoliittoa ei muutoin ole olemassakaan. Niin sanottu avoliito ei perusta minkäänlaista liittoa henkilöiden välille. Heillä voi olla erilaisia sopimuksia keskenään aivan kuten keillä tahansa henkilöillä mutta, päinvastoin kuin avioliitto, ei avoliitto niitä aikaansaa. Kuten edellä olevasta ilmenee, ei Suomen nykyisessä lainsäädännössä ole yksiselitteisesti määritetty käsitettä avoliitto. Laeissa opinto- ja muista sosiaalisista etuuksista sekä verolainsäädännössä on kuitenkin paikoittain käsitelty tilanteita joihin yleisesti liitetään termi avoliitto. Lainsäädännössä tällöin useimmiten käytetty ilmausta ”...miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa...”. Mitä nämä avioliitonomaiset olosuhteet kulloinkin tarkoittavat jää viime kädessä eri oikeusasteiden tapauskohtaisesti ratkottavaksi.
Ymmärrettäessä avoliitto vain synomyymiksi eri sukupuolta olevalle asuinkumppanuudelle on selvää, että
* mahdollisten lasten isyys, huolto ja elatus,
* perinnönjako,
* taloudelliset sitoumukset ja
* asuinkumppaneiden keskinäinen elatusvelvollisuus (lähinnä sen puuttuminen)
käsitellään eri tavoin kuin keskenään avioliiton solmineiden henkilöiden osalta.
Eiköhän tuo selvennä asian riittävän selkeästi, omat tavarat mukaan ja matkaan lähtiessä...näin lyhyesti.
Tavaroita se vaan miettii.. Jos tavarat ovat noin tärkeitä, niin en ihmettele yhtään jos kumppani lähti lätkimään.
Jos pystyt kuitein tms todistamaan, että tavarat ovat sinun maksamiasi (ja hän ei ole kompensoinut esim. vuokraa, laskuja jne maksamalla,) juttu on selvä. Jos mitään dataa ei ole, voit vaan sanoa: Minä olen ne maksanut, joten minulle ne jäävät.
Itse kaiken niin pidä kaikki, miksi antaa toisen hyötyä omaisuudestasi?
Avoliitossa kannattaa tarjoutua maksamaan suuremmat hankinnat: autot, kodinkoneet, huonekalut yms. Toinen voi sitten vastapainoksi ostaa ruokaa ja maksaa sähkö-, lehti- yms. maksut. Vielä vuokrasopimus omiin nimiin ja kun ero tulee, toinen saa lähteä vaatenyyttinsä kanssa maailmalle.
ei kannata passata miehiä.
Miehet ne vain ajattelee rahaa. Aina ja kaikkialla.
Ne ajattelee jopa, että pillumme on sitä rahaa (Laasasen ns. tutkimukset).
Pitäkää tunkkinne.
Ei kannata mennä kenenkään kanssa asumaan ero tulee ennemmin tai myöhemmin parempi asua eri osoitteissa jo valmiiksi.
Oletko ajatustenlukija ;)
Hei
Ole rehellinen itsellesi ja mieti, mitä avopuolisosi on ostanut, onko hän rahoittanut muita kuluja, esim. vuokran, ruuan, ym. Jakakaa sen jälkeen tasapuolisesti maallinen omaisuutenne.
typerys olet. Olisit tehnyt aikanaan avioehdon, niin kaikki Sinun ostamat on Sinun ja aviopuolison Hänen. Aika paha soppa tulee jos ei pystytä sovinnossa romppeitaan jakamaan. Kyllä ne "rahallisesti" puoliksi menee, vaikka olisit ostanut kaikki!! Tietty ostokuitti voisi jotakin auttaa, mutta epäilen.
Sori, olikin kyse avoliitosta: Sinun ostamat on Sinun ja PISTE päälle. Jos ei muu auta, niin pakkaa avopuolisosi tavarat jätesäkkiin ja oven ulkopuolelle ja lukon vaihto.
Avioliitossa tuo asiat onkin vähän "paskamaisempia". Harkinta-ajankin aviopuoliso saa asua yhteisessä asunnossa. Melkoista rääkkiä jos toinen ei vielä lähde sovinnolla pois aikaisemmin. Kokemusta on!
Lakimies kertoi näin:
Avoliitossa tavarat omistaa se, joka ne on ostanut. Ja tästä on pystyttävä esittämään kuitti. Ja tavarat jaetaan sen mukaan.
Tietysti jos avopuoliso (joka on tavarat ostanut) haluaa hyvää hyvyyttään toiselle jotakin erossa antaa, niin se on hänen asiansa. Mutta fakta on tämä!
oikeassa olet,kokemusta on minullakin
jos on pitkä avoliitto. Jako menee niin että katsotaan varallisuus ja tulot sekä elämiseen menevät varat ja niiden mukaan jako. vaikka todellakin avoliitto ei suo oikeutta toisen omaisuuteen. Omalla veljelläni oli se tilanne että hän oli töissä ja osti kaiken yhteiseen asuntoon, maksoi elämisen:vuokrat, ruuat puhelimet vaatteet. Ja avopuolison äiti olisi vielä vienyt veljeni palkan omalle tililleen että veljeni olis pitänyt taata avopuolison opintolainan maksu. Onneksi tähän ei veljeni enää suostunut.
Vieläkin vaikka veljeni ostaa kaiken niin omaisuus on molempien nimissä vaikka asuvat avoliitossa. Erossa avopuoliso saa pitää oman omaisuutensa ja veljeni ostamista vie puolet.
Ei ihan oikein, mutta mitäs teet kun Suomi ei ole oikeusvaltio.
Veljesi pystyy todistamaan että on kaikki maksanut ja miksi veljesi laittaa omaisuuttaan molempien nimiin jos hän maksaa kaiken niin se on hänen tyhmyyttään ja kerro hänelle että se pitää lopettaa koska siitä ei ole mitään hyötyä hänelle antaa omaisuuttaan toiselle joka sitä ei ole maksanut ollenkaan. Ehdotappa veljellesi että menee naimisiin niin saa naisensa omaisuudesta puolet ja pitää myös omat puolensa.
Suomessa omaisuuden suhteen noudatetaan nimiperiaatetta: omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Jos omaisuus ei ole nimettyä, silloin kohtuuden ja järjen kanssa jaetaan sopimuksen mukaan. Yleensähän tämä sopimus on otan omani, ota sinä omasi.
Siinä toteutuu oikeus, jo senkin kohdalla, jos on itse ostanut jotain, ja laittanut toisen nimiin - mitäs teki niin.
vie vai kaikki mitä olet ostanut ei ne "akat" tarvi aina saada kaikkia.ostakoon itte tavarat se on ainakin mkinun mielipide ja onneksi olkoon
Älä anna sille hutsulle mitään.. et edes sitäkään. perse mikä perse.. heitä ikkunasta ulos kamat ja akka.
Mielestäni ei voi katsoa kumpi on ostanut mitäkin, yleensä erossa tasataan tavarat. Minulle kävi erossa niin, että mies vei kaikki, haarukoita myöten:D Niin kuin sanonta kuuluu ahneella on paskanen loppu:D Olen tyytyväinen, että pääsin eroon, näin jälkikäteen naurattaa "miehen" posketon ahneus:D
on toivottavasti se mitä sanotaan sen olevan. Minun vaimoni yritti viedä minun lahjaksi saamia tavaroita ja muutenkin putsasi kodin muuttaessaan pois - itse kun olin töissä pahimmoilleen silloin. Jonkinlainen jakokirjahan se on laadittava ja avioliiton omaisissa suhteissa taitaa aina joutua maksamaan tasinkoa "köyhemmälle" osapuolelle.
se minusta täytyy huomioida että vaikka olet ostanut kaikki viihdelaitteet ym,,, niin kuka on ostanut ruuat, maksanut vuokrat tai lainan lyhennykset? (jos oma kämppä) .esim yhdessä oloa tosi kauan 15-20 vuotta, että turha ruveta vanhoista videoista ym,, taisteleen...
... sanoi minun exavopuoliso , kolmen alaikäisen lapseni isä 17 vuoden avoliiton jälkeen. Se ei kyllä onnistunut, sillä kaikki on puoliksi nimissämme, paitsi irtaimisto, jota sekä hänen ja minun nimissäni. Ne on jaettu just niin, miten omistus menee. Kaikista ei enää kuittiä löydy. Ne jäi pääasiassa mulle,kun hän muutti, jäihän tähän sentää kolme lasta kanssani, mies ei heitä halunnut (onneksi). Mutta hänen oma omaisuus on hänen, siihen en puutu. Ryökäle tosin yrittää vedättää itsellen enemmän, vedoten siihen, että on tehnyt enemmän (remontit taloon ja mökkiin). Onneksi on olemassa nimiperiaate, puoliksi menee. Eikä saa senttiäkään omasta autostani, vaikka sitäkin raukka yrittää.Käräjillä tosin se selvitetään, mutta kaikki maksetaan puoliksi, ne käräjätkin.
Muistakaahan laittaa aina, heti alussa, nimi kaikkiin papereihin ,jos/kun ostatte yhdessä.Vuokrat ja lainat kannattaa maksaa tasan puoliksi, älä suostu siihen mihin minä, maksoin enemmän talouteen liittyvää, hän hankki omia laitteitaan. Jos ostat omaa, säilytä kuitit, vie tallelokeroon ne.
annoin eukolle mtä halusi,jäi itsellekkin sitä rojua riittämiin,yhdessä mietittiin että on kummallakin astioita ym.
välit ovat hyvät edelleen,ei se riitely ole mikään ratkaisu.elämässä tulee ylämäkiäkin välillä,ei lannistuta,nyt on uusi vaimo ja lapset
rojuakin olis taas jakaakin jos tarviis..
Käytännössä eron osuessa kohdalle olette kuin kämppikset, sillä ette ole naimisissa ja ainoa asia joka tämän voi muuttaa on avioehto, jonka saa vain naimisissa olevat. Ellei teillä ole erikseen sopimusta, kirjallista tai suullista, teidän täytyy sopia mikäli SINÄ haluat.. Sillä sinulla on täysi 110% oikeus jokaikiseen tavaraan ja johtoon ja langanpätkään jonka SINÄ olet ostanut omilla rahoillasi ja toisinpäin, vaikka omistaisit asunnon jossa niitä pidetään.
Mikäli teillä on yhteiset rahat jonne molempien palkasta on puolet ja puolet mennyt, ja josta laitteet ja tavarat on ostettu, siihen täytyy löytyä rakaisu sitten puhumalla. Mutta kaikkein fiksuinta siinä olisi mitata tavaroiden rahallinen arvo ja päätellä siitä sitten 50% kummallekin.
Mikäli olet ostanut kumppanillesi lahjaksi tai yllätykseksi jotakin, sen pitäisi yleisten normien mukaan olla hänen.
Mikäli sinä olet alkanut tavaraa käyttämään vaikka olet kumppanillesi sen erityisesti ostanut, sen pitäisi silti yleisten normien mukaan kuulua hänelle, vaikka asiastahan voidaan keskustella mikäli kyseinen henkilö ei sitä tarvitse sitten kun hän ei kerran sitä käytä yhtään.
Tässä nyt yleisimpiä tilanteita, mitä avoliiton erossa näkee ja kuulee. Toivottavasti auttoi.
Silti muistutan, että jokainen ero on erilainen ja asiat hoidetaan niinkuin teillä se halutaan hoitaa, yleisten normien mukaan tai ei. Sillä lakejahan tässä ei oikeastaan ole asioita päättämään, sillä ette ole avioliitossa.
Hyvää jatkoa sinne!
no yleensä on ollu tapana antaa kaikki kiva toiselle...
Kumpikin ottaa omansa, mutta meillä mies maksoi keittiön kaapit ja kodinkoneet jääkaappi, astianpesukone, pyykinpesukone. Niiden arvolaski niin siinä katsottiin mikä jäi loppusummaksi ja se erotus. Kodinkoneet ja kaappien hinnat putosivat noin puoleen. Ja se minua harmittaa kun oli omakotitalo ja se ois kuulunut taloon. Mutta eräs ulkopuolinen ihminen halusi tehdä asiat näin. Ja sai maksumiehen kodinkoneille ja kaapeille, jonka jälkeen teki kaikkensa että tulisi ero ja sitä sai mitä tilasi. Kodinkoneet ja kaapit jäi taloon, Micro ja kahvinkeittimen ym... henk.koht. tavarat hän otti mukaan. Sanoin kyllä että jos kyseinen henkilö haluu ostaa kaikki uudet kun lähdet niin vie vaikka pyykinpesukone ja astiakone, vaikka keittiönkaapitkin. Tietokoneen ja tv kumpikin piti omat. Astiathan minulla jo oli silloin kun asuin vielä kotona, niitä ei tarvinut silloin yhteen muuttaessa ostaa mitään ;) Niin kannattaa nuorten tehdä alkaa keräilemään kaapin nurkkaan astioita, sit kumminkin muutto joskus omaan kotiin on ajankohtaista.
Ja jos sinä tulit jäetetyksi, niin miksi et ottaisi kaikki mikä on sun omaa. Minä ainakin katson asian niin. Vaikka sitä Avoliitossa olisikin, se on minusta väärin katsoa samoin kuin Avioliitossa, sittenhän sitä pitäis tehdä avoehto niinku avioehtokin.
Olen kokenut sellaisen rumban että olen päättänyt että mies ei muuta enään saman katon alle kanssani, käydä saa mut sit saa välillä kyllä olla kotonaankin ja jos tulee sanomista niin sitten kumpikin mököttää kotonaan. Minulla on kotieläimiä niiden kans on hankala lähteä kyläilee, pitäis pyytää hoitaja sitten. koira nyt kulkee mukana mutta kaikki muu ei niinkään helposti.
Elämä on helppoa jossei jotkut ulkopuoliset tee siitä vaikeeta ja hankalaa, elämä osais olla ruusuillakin tanssimista, sitä minä en ole kyllä vielä kokenut mutta ehkä jonakin päivänä se koittaa minunkin elämässäni. On joku joka aina yrittää pilata elämää. Sotkea kaiken ja tehdä mahdollisimman vaikeaksi.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja voimia ja jaksamista eteenpäin.
Ei sitä avoliittoa ja Avioliittoa ole tainnut ennenkään katsoa tai yhdistää samoihin periaatteisiin. Nyt tosin ei mennä niinkään enään naimisiin ehkä siksi sitäkin on mietitty omaisuudenkin kannalta mikä minusta on väärin. Se minkä toinen on hankkinut muuttuisi yhteiseksi Avoliiton aikana.
Itse haluaisin rehellisesti hoitaa asiat.
Onneksi olen joskus jotain itselleni hankkinut. Sitä mitä minulla on nyt ei ehkä olisi tullut nykyisen elämän tilanteen vuoksi enään hankituksi. Huonekaluja ym. astioita tarkoitan.
koskaan niin yksiselitteisiä.
Itse olen aikoinaan jättänyt kaiken ex-miehelleni melkeinkin ja ostanut itse uudet, vaikka lompakolle se käykin. Riippuu täysin ihmisestä ja miten asioiden haluaa menevän ja onko lapsia vaiko ei.
Jos 1800-luvulla
olikin niin, että omasi saat
pitää..
ja 1980 ja 2008 ja 34
mutta
epäilisinkö,
että kannattaisi lahjoittaa
itsellensä..
nenänpäästä vähiten mitattu
tavaranostaja.. työntekijä
laiskuus on pahe..
on on
niin on sun,mitään juriidisia velvoitteita sulla ei ole jakaa yhtään mitään.
niin että kun ero alkoi häämöttää (ei siis asuta edes yhdessä, mutta kumminkin) minun tavaroita, muutamia vaatteita ja mitä mies ostanut minulle syntymä- ja joululahjaksi (hajuvesiä, yöpaitoja jne)jäi miehelle, eikä ole luvannut palauttaa, tosin pärjään ilmankin mutta ihmetyttää miehen natkuus ja että pienestä viitsii tehdä kiusaa.. mutta toivottavasti niillekin yöpaidoille löytyy tulevaisuudessa käyttöä!! :)
Joo ei kannata välittää, minun ex vei kaikki korut, jotka oli ostanut minulle ja vaatteitani kun muutti pois. Huomaa miten katkera voi ihminen olla ja lapsellinen. Tuollainen käytös ei ole suoraselkäisen miehen käytöstä
Miksipä sinä alkaisit omia tavaroitasi kenellekkään antamaan. Toki pitää myös miettiä sitä että kun olet ostellut tavaroita, onko vaimosi silloin maksanut teidän elämisen, ruokakustannukset, asuinkustannukset jne.
Vai onko asia ollut niin että elinkustannuksetkin on silloin jaettu kun olet ostanut TV:t, DVD:t, mikroaalto uunin, tietokoneet, pölynimurin, jne. Yl. silloin kuin toinen osapuoli ostelee tavaroita joutuu toinen ostamaan muut asiat esim. ruokapuolen.
Tällöin tavarat tulee jakaa. Sinun pitää nyt vain miettiä miten asiat on.
Lain mukaan tavarat tulee jakaa. Ainoastaan mitkä olet ostanut ennen yhteistä elämää ovat sinun.
se lain mukaan mene ,että kummatkin pitää mitä on omistanut ennen liittoa ja mitkä on ostettu yhdessä olo aikaan,ne jaetaan.Mutta jos vain toinen on kustantanut kaikki menot,kai on toisella senverran älliä ettei edes pyydäkkään mitään.tarkoitan avoparia ilman lapsia.
omatalo,kun kummallekkin kuuluu puoli-osuutta
jaetaan näin .Akalle ulkopuoli ukolle sisäpuoli
Noinhan sen homman vois hoitaa....
Oletko kuullut avioehdosta. Jos on rahaa niin ne on omia.Kaikki akat p....
Miten menetellään jos taloon on haettu rakennuslupa molempien nimellä?
Yhden kaverin ex vei erotessa miehen auton lisäksi kaiken irtaimen miehen omakotitalosta. Kelpas astiat, verhot yms. jotka kaikki hankittu miehen rahoilla uuteen taloon. Mies haki takaisin vain kultakellonsa ja totesi että hyvä kun pääsi tästä materialistista eroon...
Itse olen niin kyyninen, etten luottaisi omaa talouttani kenenkään muun hoitoon. Siis naiset älkää jääkö kotiin vaan käykää töissä! Avioliitossakaan ei eläke kerry lapsia hoitamalla...
Mun mielestä ne on silloin sun omaisuutta..eikä muijasi ole millään tavalla oikeutettu niihin..se olisi eriasia jos puoliksi olisitte ostaneet ne..Muijalle kassi kouraa ja pihalle..!
Suosittelen ensin mainittua. Silloin pitää antaa periksi. Kysyä tappelematta, mitä toinen haluaa mukaansa ja tarvitseeko hän mahdollisesti jotain sinun tavaraa ihan kipeästi. Samalla voi mainita, mikä tulisi itselleen tarpeeseen.
Pääasia on pysyä välilöissä. Jos sellaisissa on, ei kukaan kehtaa ryhtyä rohmuamaan. Vikapäiset ja sen sellaiset hoitaa tarvittaessa virkavalta. Riehuja on silloin usein se, joka lähtee tyhjin käsin taivasalle...
kaikkein fiksua on sopia kahden aikuisen ihmisen mitä kullekkin jää. Mitä vittua tappelee jostain koneista, puhun kokemuksesta, kun ei se johda mihinkään. Laki sanoo minkä omistat se on sinun mutta inhimillisyyttä peliin ...se on vaan tavaraa, ei siit kannata tapella. Ei kannata sotkea lakimiehiä eikä viranomaisia koska lakimies on kallis ja viranomainen ei tajua paskaakaan mistään, kerron kokemuksesta. Siis sopikaa miten jaatte AVOEROSSA kamanne muistaen et esim. ....tarviinko minä astianpesukonetta kun asun yksin ja eron toisella osapuolella on lapsia 3, JÄRKI päähän p........le .
mä tappelin tavaroista mitä olin ostanut, kuitit mulla, mut oli viisas nainen ja ovela. asuu nytkin pohjois-savossa ja on tyytyväinen kun sai kaiken.
ei ole täyspäinen, vaan haluaa kostaa niin kannattaa ainakin itselleen tärkeitä juttuja hilata ennen "keskusteluja" pois. Jotakinhan on voinut sopivasti vaikka vain kadota. Toinenhan voi vaikka tuhota ne, jos saman katon alla elellään....Sabotaasin uhan varalta siis.
Meillä on avoero vireillä. Omistamme asunnon 70% / 30% suhteessa. Ostan avovaimoni osuuden ja jään asumaan asuntoon ja hän muuttaa vuokralle. Joudun ottamaan huomattavan suuren lainan, ja tulen olemaan niin lirissä, että olen laskenut joutuvani luopumaan joko 2006 farmariautosta tai 2007 Vespastani tai molemmista.
Näyttäisi siltä että päädymme ratkaisuun jossa 50% / 50% suhteessa omistamamme auto jää yhteisomistukseen, ainakin toistaiseksi. Jätämme sen tietylle parkkikselle, josta autoa tarvitseva käy sen hakemassa ja kulut jaetaan. Hieno ele avovaimoltani, kun ottaa huomioon että hän ei autoa välttämättä tarvitse !!
Yhteen muuttaessamme möimme lähes kaikki kummankin asunnon huonekalut ja hän osti lähes koko irtaimiston. Suurin osa huonekaluista jää asuntoon, ja maksan niistä jotain. Summa ei ole vielä selvillä, mutta se ei ole kohtuuton.
Vanhan sanonnan mukaan et tunne naista ennen kuin olet tavannut hänet lakituvassa. Olen ihmeissäni siitä miten reilu hän on omaisuutta jakaessamme. Ja niin huolissani kun olin yhteen muuttaessamme. Merkitsimme jopa CD-levyt, DVD:t ja kirjat sen mukaan kumman ne olivat - ja siis aivan turhaan.
Olen alkanut nähdä hänet uudessa valossa. Emme varmastikaan palaa yhteen, mutta hän saa kaiken avun ja tuen mitä koskaan keksii pyytää.
Kuulostaa hienolta. Mutta yleensä nämä "reilut" sopimukset pitää niin kauan, kunnes kuvioon tulee mukaan uudet kumppanit sorkkimaan.
Niin tavara on sen kuka sen on ostanut ja sama asia avioliitossa mutta silloin pitää olla kuitti tallessa niin asia selviää helpommin jos tulee avioero. Yleensäkin kun olaan samassa taloudessa niin se ostaa joka sitä tarvitsee eli vaikka nainen ostaa pesukoneen mies tv:n, tietokoneet ja muut kodin elektroniikan ja että on taspuolista niin astianpesukone kuuluu naisen hankintalistalle kun sitä enemmän tarttee kun näitä koneitä ei voi puoliksi laittaa niin se hankkii joka sitä tarttee enenmmän.
Mä olen pääasiassa ostanut meidän kaiken irtaimen tavaran sis. tv, videot ym ym joten jos ja kun ero tulee, ukko saa viedä mukanaan tasan ne tavarat, jotka on itse tänne tuonut. Samoin saa mukaansa ne tavarat, jotka on saatu sen kavereilta. Muuta ei tipu. En todella ala ketään paapomaan, ostakoot itse omat tavaransa uuteen asuntoonsa. Piste.
Noin minä ainakin tein kun heitin avovaimon pihalle. Se ei saanut hankkimistani tavaroista mukaan kuin pari muovikippoa joita en tarvinut.
ero on ero, se tarkoittaa myös eroamista toisen omaisuudesta.
Periaatteessahan molemmat ottaa omansa. Käytäntö toinen. Minä olin se, joka maksoi lähes kokonaan elämisen kulut (vuokran, sähkön, ruoat, vakuutukset...) sekä ostin huonekalut ja elektroniikan. Tais mies ostaa yhden hyllyn... Säästin alussa kuitit, "kaiken varalta". Mutta mies suuttui, alkoi järjetön huuto että vasta ollaan yhteen muutettu ja mä jo suunnittelen lähtöä yms. Heitti sitten kuitit menemään yhden riidan yhteydessä (huomasin jälkikäteen). En jaksanut sitä huutoa ja liian kilttinä ja tyhmänä sitten ajattelin että ok, kyllä se tietää jos ero tulee mitä mä olen maksanut ja ostanut.
Kuinkas kävikään. Viisi vuotta vierähti ennen kuin sain tarpeekseni. Olin aikeissa "ottaa omani", mikä tosiasiassa tarkoitti vain huonekaluja, elektroniikkaa yms. En edes haaveillut saavani takas rahoja mitä siihen loiseen olin käyttänyt vuosien varrella. Mutta mutta: mies muuttui suunnilleen psykoottiseksi, ei käynyt käsiksi, mutta alkoi esim sanomaan että kun menen nukkumaan niin mitäs jos en aamulla heräisikään....? Lisäksi teki kiusaa muutenkin, esim tahallaan herätteli mua pitkin yötä (itse loisi joten ei huolta työstä tai opinnoista) kun tiesi että mulla kiireinen seuraava päivä.
Noh, sai mut niin hajalle tuolla käytöksellään että pelkäsin jo henkeni puolesta. Vaatteeni sain sentään pitää, mutta esim kahvinkeitin hänen oli pakko saada, vaikka ei edes juo kahvia eikä tiedä miten sitä keitintä edes käytettäisiin...
Kaikki siis meni, ja mies eron jälkeenkin jatkoi terrorisointiaan, esim haukkui minua työtovereilleni ja kaikille omille kavereilleen (joita ei jostain kumman syystä ollut montaa...). Sain asian päätökseen vasta kun muutin toiselle puolelle Suomea.
Avoliitossa mikä on sinun on sinun ja mikä hänen on hänen. Joten sinä pidät kaiken minkä olet hankinut ja hän vie pois minkänkä hän on hankinut.
PS sinulla ei ole mitään velvollisuutta säilyttää mitään hänen omaisuutta.
Kyllähän jokainen tietää mitä avoliitto tarkoittaa = omaisuun on kummankin oma ja mitään osituksia ei tehdä oli avoiliitto kestänyt vaikka 100 vuotta. Onneksi.
Piristy ja kokoa itsetunto.
Kun minä ja avovaimoni erottiin, sanoin hänelle, että valkkaa tavaroista mitä haluat ja minä pidän sitten loput.
Vei vain pölynimurin, ei muuta. Ei olla kumpikaan ahneita ihmisiä.
kun erosin avopuolisostani vuosi sitten (olin jätetty) otin kaiken asunnosta mukaan mitä olin itse ostanut. Miehelle jäi ainoastaan sänky ja sohva. Minkätakia mun pitäis antaa hänelle tavarat jotka olen itse ostanut. Kun kaiken muunki maksoin elämisen yms. Sen jälkeen olinki monelta taholta hirvee bitch kun en voinut jättää OMIA tavaroitani miehelle kun hän jäi asuntoon vielä muutamaksi kuukaudeksi asumaan.
Riippuu miten haluat homman hoitaa. Pidä kaikki omasi itselläsi, jos tahdot. Ei tarvitse olla kiltti, mutta saa olla. Minä olen ostanut käytännössä kaikki uudet huonekalut yhteenmuuton jälkeen. Aikas äkkiä saatiin sovittua, että käytännössä kaikki jää minulle (alun perinkin mies oli niistä puolet maksamassa erissä), kun mies ei halunnut olla velkaa minulle. Kyllä jotain pienesineitä annoin miehelle. Esimerkiksi enemmän miehen tyyliin sopiva, käsintehty lampunvarjostin ja yhteiseen kotiin ostettu taulu (lotr, enemmän miehen juttu, vaikka molemmat faneja ollaan) jäävät miehelle. Eipä minulla todennäköisesti tule olemaan näihin kaikkiin huonekaluihinkaan tilaa tulevassa kämpässä (keittiönpöytä yksiöön?? Opiskelijahintaisissa ei ole keittiötä..). Sillä olisin miehelle kirjahyllyäkin tarjonnut (onpa tuolla enemmän kirjojakin kuin minulla), muttei sitäkään tahtonut. Tarjoa naiselle vaikka kohtuullista hintaa vastaan, jos jotain tahtoo. Ei sitä omiaan pidä pois antaa, jos ei huvita.
minä annoin jopa miehen antaman lahjan takas, et pääsen rauhaan...