Hei vaan! Tää viesti saattaa ärsyttää joitakin, mut ajaa tarkotuksensa jos ees yks fiksu tyyppi lukee ja vastaa.
Kerron vähän itestäni:
Oon 24 vuotta, hoikka, ihan ok-näkönen helsinkiläinen poika(/)mies.
Olen aika romanttinen, haaveileva, herkkä tyyppi, taiteilijasielu....kuitenkin siten että pakollista kovuuttakin löytyy..pakkohan se on.
Lopetin opiskelut kauppaopistossa jotain 7 vuotta sitten, oon tehnyt sen jälkeen kaikenlaista hommaa siivouksesta metalliteollisuuteen..tapana on tehdä rankasti töitä, ja pitää sitten pitkät vapaat.
Vapaa-aikanani harrastan juoksua, salia, runojen kirjoittamista, musiikintekemistä, taidemaalausta, Suomi-reissuja, luonnontutkimista yms kaikenlaista jonka oon kokenut ns fiksuksi harrastukseksi.
Viime aikoina oon englanninkieltä opiskellut, päntännyt sanoja, kirjotan lyriikkoja englanniks.
Oon aika ympäristöhenkinen, kierrätän lähes kaiken mahdollisen, muovit, metallit jne, ja en ole halunnut autoa.
Olen semi kasvissyöjä, harrastin kunnon asketiikkaa pari vuotta, mut nykyään oon jotain lihansyöjän ja kasvissyönnin väliltä.
Vihreet aatteet on mahtavia, emmä niiden mukaan kokonaan pysty elämään mutta sen mukaan kun on jaksamista niin teen jutut.
Mulla on nuoresta asti ollut haaveena löytää ihan tavallinen perusfiksu tyttö, jonka kanssa tehdä unelmien rakkaustarina.
Mä oon ite monipuolinen persoona...huumorintajua, vakavuutta, analyyttisyyttä, mutta myös rentoutta löytyy.
Tuntuu että oon melkeen kaikkea samassa pakkauksessa...fiilikset vaihtelee päivänsisälläkin paljon...koko ajatusmaailmakin tai näkökulma elämiseen/ihmisiin/maailmaan voi muuttua päivän sisällä.
Ajatukset hyrrää päässä koko ajan. Aiheina politiikka, talous, terveys, taide, musiikki, elämä, kuolema, olemassaolo...monetmonet aiheet käyn läpi päivän mittaan, olin sitten töissä tai kotona.
En kuitenkaan ikinä löytänyt sitä rakkautta, mä olisin sen tarinan halunnut aloittaa nuoresta. Enää en ole kovinkaan panostaen etsinyt ketään 2-3 vuoteen..annan asian olla.
Tyttöihin oon kuitenki tutustunut kaverimielessä aika moneenkin, mutta yks kerrallaan ne tyttökaverit aina jää, kun alkavat seurustelemaan, tai suurimmassa osassa tapauksesta mulla ei oo heidän kanssa paljoo yhteistä.
Usein oon se joka puhuu, kaverilla ei oo mitään sanottavaa, ja tylsistyn, siihen et oon ainoo joka on äänessä.
Nyt sitten oon aatellut että etsisin miesystävää.
Kovin hyviä kokemuksia ei ole miessukupuolesta, hyvin monilla ei tunnu olevan käytöstapoja, oon saanut turpaankin pari kertaa ihan ilman syytä/yllättäen..kun oon yksin liikuskellut festareilla yms.
Ja kovin hyvin tää mun ystävänhakukaan ei lähtenyt liikkeelle, kun etsin deiteistä kaveri-ilmotuksia mies miehelle, niin KAIKKI olivat seksuaalissävytteisiä "nuori ujo poikaa ettii pikku seikkailua Tampereen lähistöltä;););)"
Katsokaa vaikka city.fi/deitti
Mua itteä ei seksi kiinnosta enää pätkääkään..oon sen verran kauan ollut jo ilman minkäänlaista kosketusta, et enää oikeen kaipaakaan semmosta.
Mä tarviin ajatusystävän.
Mä tarviin ystävän, joka on luotettava. Mä ymmärrän et tää on vaikeaa, ihminen on peto..mut olisiko täällä joku, joka pystyy aitoon ystävyyteen?
Haluaisin keskustella kaikista aiheista ihan vaikka sun työpaikan jutuista tieteen saavutuksiin ja tulevaisuuden näkymiin, taiteen fiiliksistä ihan arjen olemiseen ja sen siitä selviytymiskeinoihin.
Mua kiinnostaa filosofia, psykologia, abstraktius, mutta muös arki, maanantait ja käynti verovirastossa-suunnilleen. Mä koen arjen, joka päivä toistuvatkin asiat jollain tavalla taiteena, elokuvan kohtauksina, syvällisesti, erilaisia fiiliksiä ja merkityksiä sisältäen.
Keskustelut jos sujuis kivasti, niin haaveena olis saada seuraa kovaan treeniin sali/pyöräily/juoksu/kävely/uinti, keikoilla käyminen...mut sitäkin enemmän oman musiikin tekeminen.
Musiikkimaussa oon yhtä avarakatseinen kun muussakin elämässä......popista taidemusiikkiin, rokista klassiseen, metalliin, goottiin, tranceen, jazzkin voi olla hyvää..house jne.
Musiikkia tehtäessä ois kivaa olla kunnianhimo mielessä, tehdä jotain mitä ei oo ennen tehty.
Mut ei sekään niin välttämätöntä ole, jos löytyy yhteinen tyyli johon haluu vaan jäädä uinumaan, niin miks pitäs olla maailmanvallotus ees haaveissa....
Täs huomaa miten vaikea on kertoa itsestään ja tilanteesta lyhyesti.....kun itse on monimuotoinen persoona, todennäkösesti lukijakin on monimuotoinen persoona, jokasella on vähän omat intressit, menneisyys, tulevaisuuden haaveet, perspektiivit....sekin on haastavaa jo saada ilmaistua mitä oikeen ees etsin.
Ystävyyden peruspalikat mistä vois lähtee kasaamaan ois varmaan se luotettavuus, sellainen tarve ystävyydelle, että on halua lähteä rakentamaan sitä kunnolla.
Ite olen reilu, kiltti, fiksu, toista ajatteleva henkilö...ehkä liikaakin ajattelen toisen etua-mut ystävyydessä tuosta piirteestä ois hyötyä.
Tähän mennessä oon tullut parhaiten juttuun akateemisten ihmisten kanssa...mut miksi tuomitsisin amikset ja peruskoulupohjaset, kun itekin olen peruskoulupohjalla elämänkertaa tekemässä.
Oikeastaan vain iän kanssa haluan vetää rajan....oon työelämässä elänyt koko pienen ikäni 5 kymppisten kanssa, mä haluaisin nuoren ystävän. Toi on ainoo pinnallinen vaatimus.
Harrastuksilla, ammatilla, ulkonäöllä yms yms yms ei oo mitään väliä...jos oot monipuolinen henkilö, ja kykenet ymmärtää jollain tasolla itselles vaikeitakin asioita..niin oot ettimäni, ja olen etsimäsi.
Mä mietin paljon tuolla ulkona kulkiessani ohimeneviä ihmisiä...millainen menneisyys kullakin on, mistä kukin haaveilee ust sillon, millanen päivä hänellä on, miten hän kokee muut ihmiset, itsensä, ja ympäröivän todellisuuden.Millaisessa todellisuudessa vastaankulkija elää? Miten hän suhtautuu minuun, tai minun jälkeen hänet kohtaavaan ihmiseen?
Kuunnellessani viikonloppuisia kännijuttuja perjantaisissa keskustoissa suomalaisissa kaupungeissa/kylissä, tunnen itseni ulkopuoliseks, hyvin yksinäiseks..olenko ainoa joka ajattelee, tavoittelee henkistä kehitystä, ja elää unelmilleen, on kunnianhimoinen?
Tuntuu että tän viestin kirjottaminen ei johda mihinkään..korkeintaan väärinymmärryrrykseen.
Mutta voihan tähän suhtautua että tekee jotain poikeuksellista, mitä ei tule yleensä tehtyä...se on ihan kiva tapa.
Asenteiden ettimistä tää elämä on aika paljon...ongelmia tulee vähän väliä, ja niistä on selvittävä...ratkaisu aina löytyy.
Mun elämässä on tapahtunut aika paljon juttuja....ja tulee varmaan tapahtuu....siitä varmaan kumpuaakin tarve ystävälle, on hirveästi kerrottavaa, keskusteltavaa.
Samalla on myös tavoitteita, joihin ois kiva pyrkiä jonkun toisen kanssa...mulla on kokemusta menestyksestä asiassa jos toisessa, ja se kun tekee kaiken itse...se ei oo kiva tunne. Ei ole ketään jolle kertoisi mitä on saanut aikaan.....vain joitain ihmisiä jotka eivät tunne sua, ja sitä työtä jonka oot tehnyt.
Tavallaan ois kiva löytää bisneskumppanikin.
Tää on just tätä, et mitä haen....mitähän mä haen?
Joka tapaukses oon yksin, ja koen että olisin jollekkin erittäin hyvä ystävä..mielenkiintoinen, rehti, reilu, välittävä.
Tuntuu että munlaisen jätkän ei oo mitään järkeä olla yksin..oon vieläpä keskustelevaa "sorttia".....tähän mennessä isoimmat keskusteluni oon tehnyt yksin sekvensseriin, tai ääninauhalle...onko järkeä?
Arkisin junissa, kaupungilla ja virastoissa pyörii ihan fiksunnäköistä porukkaa...mutta miten luoda kontakteja tuolla ulkomaailmassa?
Tällasen stoorin ku vedät kadulla......en tiedä viitsisikö niitä kaikkia negatiivisia reaktioita ottaa vastaan livenä reaalimaailmassa, helpompi se on vaan syöttää teksti palvelimeen ja lukea kotoa rauhassa mahdolliset viestit, jos tulee paskaa kuin pahana päivänä niin sulkee vaan ikkunan.
Onko ketään, joka tuntee olevansa yksinäinen, pidät itseäs fiksuna/muutkin on sanoneet...kaipailisit ystävää, jonka kanssa jutella ihan kaikesta sijoittamisesta ja rahanteosta pehmeämpien arvojen juttuihin(taide, tunne-elämä jne)
Riittäsköhän tää teksti jo.....tosiaan ei oo väliä ootko opiskelija, työssäkäyvä, upporikas veloissa poliitikko tai urheilija tai nörtti tai vaikka homokin....etin kykyä ymmärtää ja tulla ymmärretyks.....luotettavuutta.....olis ehkä hyvä olla lahjakkuutta jollain alalla, tai edes määrätietoisuutta jotakin asiaa kohtaan.......mut eipä varmaan silläkään ole väliä. En halua rajata mitään.....mulla on kykyä ymmärtää erilaisuutta, ja haluan näyttää sen todeksi.
Vastausta odotellen, mutta olishan se kiva saada vaikka vaan keskustelu tännekin aikaan aiheesta.
Kerron vähän itestäni:
Oon 24 vuotta, hoikka, ihan ok-näkönen helsinkiläinen poika(/)mies.
Olen aika romanttinen, haaveileva, herkkä tyyppi, taiteilijasielu....kuitenkin siten että pakollista kovuuttakin löytyy..pakkohan se on.
Lopetin opiskelut kauppaopistossa jotain 7 vuotta sitten, oon tehnyt sen jälkeen kaikenlaista hommaa siivouksesta metalliteollisuuteen..tapana on tehdä rankasti töitä, ja pitää sitten pitkät vapaat.
Vapaa-aikanani harrastan juoksua, salia, runojen kirjoittamista, musiikintekemistä, taidemaalausta, Suomi-reissuja, luonnontutkimista yms kaikenlaista jonka oon kokenut ns fiksuksi harrastukseksi.
Viime aikoina oon englanninkieltä opiskellut, päntännyt sanoja, kirjotan lyriikkoja englanniks.
Oon aika ympäristöhenkinen, kierrätän lähes kaiken mahdollisen, muovit, metallit jne, ja en ole halunnut autoa.
Olen semi kasvissyöjä, harrastin kunnon asketiikkaa pari vuotta, mut nykyään oon jotain lihansyöjän ja kasvissyönnin väliltä.
Vihreet aatteet on mahtavia, emmä niiden mukaan kokonaan pysty elämään mutta sen mukaan kun on jaksamista niin teen jutut.
Mulla on nuoresta asti ollut haaveena löytää ihan tavallinen perusfiksu tyttö, jonka kanssa tehdä unelmien rakkaustarina.
Mä oon ite monipuolinen persoona...huumorintajua, vakavuutta, analyyttisyyttä, mutta myös rentoutta löytyy.
Tuntuu että oon melkeen kaikkea samassa pakkauksessa...fiilikset vaihtelee päivänsisälläkin paljon...koko ajatusmaailmakin tai näkökulma elämiseen/ihmisiin/maailmaan voi muuttua päivän sisällä.
Ajatukset hyrrää päässä koko ajan. Aiheina politiikka, talous, terveys, taide, musiikki, elämä, kuolema, olemassaolo...monetmonet aiheet käyn läpi päivän mittaan, olin sitten töissä tai kotona.
En kuitenkaan ikinä löytänyt sitä rakkautta, mä olisin sen tarinan halunnut aloittaa nuoresta. Enää en ole kovinkaan panostaen etsinyt ketään 2-3 vuoteen..annan asian olla.
Tyttöihin oon kuitenki tutustunut kaverimielessä aika moneenkin, mutta yks kerrallaan ne tyttökaverit aina jää, kun alkavat seurustelemaan, tai suurimmassa osassa tapauksesta mulla ei oo heidän kanssa paljoo yhteistä.
Usein oon se joka puhuu, kaverilla ei oo mitään sanottavaa, ja tylsistyn, siihen et oon ainoo joka on äänessä.
Nyt sitten oon aatellut että etsisin miesystävää.
Kovin hyviä kokemuksia ei ole miessukupuolesta, hyvin monilla ei tunnu olevan käytöstapoja, oon saanut turpaankin pari kertaa ihan ilman syytä/yllättäen..kun oon yksin liikuskellut festareilla yms.
Ja kovin hyvin tää mun ystävänhakukaan ei lähtenyt liikkeelle, kun etsin deiteistä kaveri-ilmotuksia mies miehelle, niin KAIKKI olivat seksuaalissävytteisiä "nuori ujo poikaa ettii pikku seikkailua Tampereen lähistöltä;););)"
Katsokaa vaikka city.fi/deitti
Mua itteä ei seksi kiinnosta enää pätkääkään..oon sen verran kauan ollut jo ilman minkäänlaista kosketusta, et enää oikeen kaipaakaan semmosta.
Mä tarviin ajatusystävän.
Mä tarviin ystävän, joka on luotettava. Mä ymmärrän et tää on vaikeaa, ihminen on peto..mut olisiko täällä joku, joka pystyy aitoon ystävyyteen?
Haluaisin keskustella kaikista aiheista ihan vaikka sun työpaikan jutuista tieteen saavutuksiin ja tulevaisuuden näkymiin, taiteen fiiliksistä ihan arjen olemiseen ja sen siitä selviytymiskeinoihin.
Mua kiinnostaa filosofia, psykologia, abstraktius, mutta muös arki, maanantait ja käynti verovirastossa-suunnilleen. Mä koen arjen, joka päivä toistuvatkin asiat jollain tavalla taiteena, elokuvan kohtauksina, syvällisesti, erilaisia fiiliksiä ja merkityksiä sisältäen.
Keskustelut jos sujuis kivasti, niin haaveena olis saada seuraa kovaan treeniin sali/pyöräily/juoksu/kävely/uinti, keikoilla käyminen...mut sitäkin enemmän oman musiikin tekeminen.
Musiikkimaussa oon yhtä avarakatseinen kun muussakin elämässä......popista taidemusiikkiin, rokista klassiseen, metalliin, goottiin, tranceen, jazzkin voi olla hyvää..house jne.
Musiikkia tehtäessä ois kivaa olla kunnianhimo mielessä, tehdä jotain mitä ei oo ennen tehty.
Mut ei sekään niin välttämätöntä ole, jos löytyy yhteinen tyyli johon haluu vaan jäädä uinumaan, niin miks pitäs olla maailmanvallotus ees haaveissa....
Täs huomaa miten vaikea on kertoa itsestään ja tilanteesta lyhyesti.....kun itse on monimuotoinen persoona, todennäkösesti lukijakin on monimuotoinen persoona, jokasella on vähän omat intressit, menneisyys, tulevaisuuden haaveet, perspektiivit....sekin on haastavaa jo saada ilmaistua mitä oikeen ees etsin.
Ystävyyden peruspalikat mistä vois lähtee kasaamaan ois varmaan se luotettavuus, sellainen tarve ystävyydelle, että on halua lähteä rakentamaan sitä kunnolla.
Ite olen reilu, kiltti, fiksu, toista ajatteleva henkilö...ehkä liikaakin ajattelen toisen etua-mut ystävyydessä tuosta piirteestä ois hyötyä.
Tähän mennessä oon tullut parhaiten juttuun akateemisten ihmisten kanssa...mut miksi tuomitsisin amikset ja peruskoulupohjaset, kun itekin olen peruskoulupohjalla elämänkertaa tekemässä.
Oikeastaan vain iän kanssa haluan vetää rajan....oon työelämässä elänyt koko pienen ikäni 5 kymppisten kanssa, mä haluaisin nuoren ystävän. Toi on ainoo pinnallinen vaatimus.
Harrastuksilla, ammatilla, ulkonäöllä yms yms yms ei oo mitään väliä...jos oot monipuolinen henkilö, ja kykenet ymmärtää jollain tasolla itselles vaikeitakin asioita..niin oot ettimäni, ja olen etsimäsi.
Mä mietin paljon tuolla ulkona kulkiessani ohimeneviä ihmisiä...millainen menneisyys kullakin on, mistä kukin haaveilee ust sillon, millanen päivä hänellä on, miten hän kokee muut ihmiset, itsensä, ja ympäröivän todellisuuden.Millaisessa todellisuudessa vastaankulkija elää? Miten hän suhtautuu minuun, tai minun jälkeen hänet kohtaavaan ihmiseen?
Kuunnellessani viikonloppuisia kännijuttuja perjantaisissa keskustoissa suomalaisissa kaupungeissa/kylissä, tunnen itseni ulkopuoliseks, hyvin yksinäiseks..olenko ainoa joka ajattelee, tavoittelee henkistä kehitystä, ja elää unelmilleen, on kunnianhimoinen?
Tuntuu että tän viestin kirjottaminen ei johda mihinkään..korkeintaan väärinymmärryrrykseen.
Mutta voihan tähän suhtautua että tekee jotain poikeuksellista, mitä ei tule yleensä tehtyä...se on ihan kiva tapa.
Asenteiden ettimistä tää elämä on aika paljon...ongelmia tulee vähän väliä, ja niistä on selvittävä...ratkaisu aina löytyy.
Mun elämässä on tapahtunut aika paljon juttuja....ja tulee varmaan tapahtuu....siitä varmaan kumpuaakin tarve ystävälle, on hirveästi kerrottavaa, keskusteltavaa.
Samalla on myös tavoitteita, joihin ois kiva pyrkiä jonkun toisen kanssa...mulla on kokemusta menestyksestä asiassa jos toisessa, ja se kun tekee kaiken itse...se ei oo kiva tunne. Ei ole ketään jolle kertoisi mitä on saanut aikaan.....vain joitain ihmisiä jotka eivät tunne sua, ja sitä työtä jonka oot tehnyt.
Tavallaan ois kiva löytää bisneskumppanikin.
Tää on just tätä, et mitä haen....mitähän mä haen?
Joka tapaukses oon yksin, ja koen että olisin jollekkin erittäin hyvä ystävä..mielenkiintoinen, rehti, reilu, välittävä.
Tuntuu että munlaisen jätkän ei oo mitään järkeä olla yksin..oon vieläpä keskustelevaa "sorttia".....tähän mennessä isoimmat keskusteluni oon tehnyt yksin sekvensseriin, tai ääninauhalle...onko järkeä?
Arkisin junissa, kaupungilla ja virastoissa pyörii ihan fiksunnäköistä porukkaa...mutta miten luoda kontakteja tuolla ulkomaailmassa?
Tällasen stoorin ku vedät kadulla......en tiedä viitsisikö niitä kaikkia negatiivisia reaktioita ottaa vastaan livenä reaalimaailmassa, helpompi se on vaan syöttää teksti palvelimeen ja lukea kotoa rauhassa mahdolliset viestit, jos tulee paskaa kuin pahana päivänä niin sulkee vaan ikkunan.
Onko ketään, joka tuntee olevansa yksinäinen, pidät itseäs fiksuna/muutkin on sanoneet...kaipailisit ystävää, jonka kanssa jutella ihan kaikesta sijoittamisesta ja rahanteosta pehmeämpien arvojen juttuihin(taide, tunne-elämä jne)
Riittäsköhän tää teksti jo.....tosiaan ei oo väliä ootko opiskelija, työssäkäyvä, upporikas veloissa poliitikko tai urheilija tai nörtti tai vaikka homokin....etin kykyä ymmärtää ja tulla ymmärretyks.....luotettavuutta.....olis ehkä hyvä olla lahjakkuutta jollain alalla, tai edes määrätietoisuutta jotakin asiaa kohtaan.......mut eipä varmaan silläkään ole väliä. En halua rajata mitään.....mulla on kykyä ymmärtää erilaisuutta, ja haluan näyttää sen todeksi.
Vastausta odotellen, mutta olishan se kiva saada vaikka vaan keskustelu tännekin aikaan aiheesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tyypiltä.
Olen vähän vanhempi ja en asu pääkaupunkiseudulla ja ehkä olen vähän eri henkinen.
Jos olisin nuorempi ja asuisin siellä niin ottaisin yhteyttä. Sinussa on tiettyä vapaata ajattelua ja muutenkin sellaista vapauden henkeä jota olisi hyvä olla.
Tiedän kyllä tunteen kun on vaikea löytää tosi ystäviä.
Tsemiä, Rocking in the free world.
Vaikka oletkin vanhempi, ja asut muualla(nykyään ajatuksenvaihtoon riittää kyllä että on maapallon lähiympäristössä), niin olis mielenkiintosta kyllä kuulla ajatuksias enemmänkin.
Mut ehkä tää on sitä kun en oo vielä muilta viestiä saanut. Toivottavasti joku nuorempi sitten laittaa vielä viestiä.
Millä tavalla tarkoitit olevas erihenkinen?
Vapaa-ajattelu ja erihenkisyys kuulostaa vähän rosoiselta yhdessä...kun eiks rocking in the free world olis vähän just sitä että eri henkistenkin kanssa voi jutella? Tai sitten tää on vaan mun harhakäsitys...
Kiitos paljon tsempistä, samoin sulle, jos tarviit!
Ajattelin vain että etsit varmaan nuorempaa ja sellaista menoseuraa jonka kanssa mennä festareille yms. Itse en enää niissä jaksa hirveänä pyöriä ja kun olen tosissaan vielä muualta päin Suomea niin vois olla hankala ystävystyä muuta kun just ajatuksenvaihto mielessä netissä.
Voihan tuota tietysti harkita toki.
etsin tääs jo nyt festarikamuu.....jen [email protected]
Kiinnostavan avoimesti kerroit itsestäsi ja mielelläni lähtisin tutustuun suhun paremmin. Olen 25v mies ja asun pk-seudulla. Oisko sulla sähköpostia?
[email protected]
Edelleen on tilanne, että lähinnä itsekseni aika kuluu, ja olisi kiva jakaa ajatuksia jonkun kanssa arjesta ja olemassaolemisesta ja kaikesta mitä tämä elo sisältääkään :)
Juuri kävin keskustassa kaupassa, ja aika ällö ilmapiiri siellä oli, aivan turhaan joku mies hyökkäsi ulkomaalaisten kimppuun kun kuuntelivat musaa, ja muutenkin jotenkin sielultaan tyhjän näkösiä ihmisiä näkyi jonottamassa klubeihin, eivät edes näyttäneet kaipaavaan mitään älyllistä kanssakäyntiä =/
No, toivottavasti heillä on kivaa, sitten kaikki on hyvin! Itsellänikin on superkivaa, mutta heidän seurassa ei olisi! Vaikka elämä onkin niin super, niin sen verran paljon tykkään keskustella ihmisten kanssa, että vielä kaipailisin sitä mailikaveria, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia edes kerran viikossa, tai kuussa =)
Kaikkea hyvää!
Mikael
tapaukselta, ajatusmaailma ja muutkin ominaisuudet kolahtaa melkein täysin yks yhteen... oon tosin nainen enkä asu pk-seudulla, joten en ole sitä mitä etsit, mutta sanonpahan vaan että hienoa olisi jos tuollaisen ihmisen löytäis rinnalleen näiltä kulmilta.
Niin, itselläni kyllä on tuttuja ollut Rovaniemeltä asti, mun mielestä se on vaan kiinnostavaa jos toinen asuu eri paikassa =)
Ja onhan monilla rakkauskin ulkomailla..se on aina luonteista kii mikä onnistuu..riippuu niin paljon tilanteista, ja kuinka paljon tarvitsee nähdä toista.
Kyllä mulle saa naiset kirjottaa, ei mulla muita tuttuja olekaan kun naisia. Naiset on tietysti monesti aika impulsiivisia, mutta kun ystävänä/kaverina pysyy niin eihän tuo haittaa mitään! =)
Miehiä mä tässä alunperin hain, koska semmosta superhyvää ystävää en oo naisista löytänyt. Mut ei mulle kyllä miehiltäkään oo paljoa yhteydenottoja tullut.
Mulla on kummiskin niin paljon ominaisuuksia itessä, esim voimakas tunteiden, tunnelmien, hetkien jne aistiminen, ja nautin ihan älyttömästi joka tunti tästä elämästä, erilaisista pikkujutuista! Siinä jää kyl usein miehet sitten jälkeen...ne tykkää enemmän lyhyistä viesteistä. Ite taas kirjotan AINA pitkii viestei..tai lähes aina ;) Ja myös puhelinta ei kannata omistaa jos mun kanssa on yhteydessä koska jutut ei lopu koskaan kesken.
Eli toisinsanoen, ihan paskaa että ei oo ketää hyvää ystävää, koska mulla olis annettavaa niin paljon. Sitä höpöttämistä, mutta myös älykkäitä juttuja vaikka kuinka pitkälle.
Mut en ala itkee tässä, meen nytte tekee päivällistä, kyllä mä uskon et jos joku todella mun kanssa haluaa kirjotella niin se kyllä lähettää postia, oli sitten mies tai nainen.
Kaikkee hyvää ja rakkautta kaikille ketkä vahingossa tän lukee, moi!
Mikael