Suunnitellut isänpäiväkahvit peruttiin syystä että piti säästää.
Katsotaan nyt, onko seuraavana äitienpäivänä sama juttu? Epäilen.
Isien kaltoin kohtelulla ei näköjään ole mitään rajaa.
Hesarin Mikko Välimaa toteaa, että miesten kohtelu erotilanteessa on jäänyt jonnekin sadan vuoden takaiselle tasolle.
Eroisän kuukausi on kaksi viikonloppua.
Hyvää isänpäivää vain kaikille!
Katsotaan nyt, onko seuraavana äitienpäivänä sama juttu? Epäilen.
Isien kaltoin kohtelulla ei näköjään ole mitään rajaa.
Hesarin Mikko Välimaa toteaa, että miesten kohtelu erotilanteessa on jäänyt jonnekin sadan vuoden takaiselle tasolle.
Eroisän kuukausi on kaksi viikonloppua.
Hyvää isänpäivää vain kaikille!
Vastaukset 38
Vanhimmat
exäsikö? hänenkö ne piti tarjota?
HS kertoi lauantaina , että Vantaalaisessa Louhelan päiväkodissa peruttiin isänpäiväkahvit perustellen säästöillä.
Juttu oli koominen, eihän isän- tai äitienpäiväkahvitukset mene päiväkodin materiaalirahoista. Kyllä siellä on omat budjetit tällaisille tilaisuuksille.
Mistä ihmeestä päiväkodeissa vielä säästetään, kun ei juuri mitään nytkään voi niihin hankkia??
Naurettavaa, koomista ja hävyttömän surullista päivähoidon päättäviltä elimiltä.Isänpäivä on kerran vuodessa ja se kahvitustilaisuus on pisara meressä.
Päiväkodeilla on oma budjettinsa "vieraanvaraisuudelle". Eri asia tietenkin on , voiko tätä käyttää asiakasperheisiin kerran kaksi vuodessa vaiko vain esimiesten palaverien kestitsemiseen :)useammin.
Eihän tässä varmastikaan ole esim. isien puolelta varmastikaan rahasta kyse vaan ajatuksesta olla hetki lapsen arkisessa ympäristössä, jossa lapsi viettää 5-10 tuntia päivästään. Yhteinen hetki, jolloin ehkä lapsi saa ojentaa isille oman tekemän lahjansakin vaikka avatahan sai vasta tänään.
Monelle vanhemmalle päiväkotien arkeen tutustuminen on lapsen vanhempainilloissa oloa, tuontia ja hakua. Moniko osallistuu aktiivisesti vanhempaintoimikuntiin? Jos etävanhempi haluaisi järjestää työnsä ja aikataulunsa niin, että kerran vuodessa saa tulla lapsen kanssa kahville olisi se mahdollistettava. SE ON LAPSELLEKIN TÄRKEÄ JUTTU!
Ei ole helppo muuten vain marssia päiväkotiin tutustumaan, vaikka ko. laitos kuuluukin "avointen ovien" kategoriaan.
Ja ilmeisesti kermakakkua jaellaan keväällä pidettävillä äitienpäivillä? Mikäs siinä aurinko paistaa ja nyt sataa vettä. Kukahan on tasa-arvon nimessä heittänyt isäinpäivän vuoden paskimpaan aikaan?
Äitihän on aina lapsen parhaaksi ... vaikka olisi väärässä.
vähä-älyinen (lue tyhmä) nainen kirjoittanut vastineen :). mitä järkeä on "isänpäivässä" jonka isät joutuvat itselleen järjestämään? eiköhän se idea ole siinä, että sen järjestä lapset/naiset? vai pitäisikö äitienpäivien ja naistenpäivien olla myös naisten itselleen järjestämiä ja suunnittelemia? eiköhän olisi paras vain unohtaa kokonaisuudessaan tuollaiset päivät kaikilta sukupuolilta. mitä merkitystä valtiollisella tasolla on edes isänpäivällä kun ei ole isyydelläkään. miehillä ei ole mitään oikeuksia isinä. naisilla äiteinä kaikki oikeudet ja tästä asiasta kenenkään turha väittää muuta, näin se asia vain on.
rahaa!
Voihan sinne budjettiin kirjoittaa vaikka koko päiväkodin maailmanympärimatka, 0 euroa.
Tätä on sitten mielenkiintoista lukea; asiahan lähti ihan muusta, mutta mihin ollaan nyt päästy? Sukupuolien väliseen tasa-arvoon ja sen ruodintaan.
Mihin jäi se lapsi, joka haluaisi isän kanssa viettää hetken aamulla/iltapäivällä omassa arjen ympäristössään?
Mietitäänpä sitä ja sen jälkeen on ihan sama kuka kakut kokkaa. Sitä paitsi leipomoista saa äitien päiväksikin erinomaisia kakkuja, ei tarvitse marttyyreiksi ryhtyä.
Ja minä, kirjoittaja, olen nainen :)
. . .jos haluaa.
Joskus nuo kulukohtien raha-asiat ovat pikku päättäjien korvien välissä.
"Mä olen todella hyvä, kun säästän kaupungille"- ajattelu pitäisi unohtaa, kun muistaa mistä säästää.
Sulkaa ei kukaan kaupungin hommissa hattuunsa saa ja yksikään päiväkoti ei kaadu kahvituksiin.Tämä pitäisi ainakin pääkaupunkiseudulla ymmärtää.
Äitienpäivänä mennään äitienpäivälounaalle.
Kakkua syövät mielellään vain lapset jos hekään.
Minä olen paljon kotona työni takia ja meillä käy paljon vieraita.
Varaan pullia, leivoksia ja teen leipiä. Silliä, metwurstia, kinkkua, mätitahnaa ja vähän slaattia ja juustoa koristeeksi.
Arvatkaa kummat käyvät kaupaksi?
Niin naisille kuin miehillekin maistuvat suolaiset.
Mamille on aina pullaa kunhan kotiin ehtii.
Tuskin isät laiskuuttaan eivät usein leivo, eivät vain osaa. Ei muuten osaa vaimonikaan, eikä ole tarviskaan.
Mummon ruisleipää kyllä muistelen kaiholla.
Olisiko kellään reseptiä? Saako enää edes samanlaisia jauhoja?
Jos saan ohjeet, niin taatusti edes yritän!
moni etäisä on niin etäällä lapsiensa elämästä, että kaikki yhteiset bileet, joissa isä luonnollisesti olisi mukana ovat silkkaa piinaa. Mun lapset laittoivat isänpäivä lahjat ja kortit postin matkaan, kun niillä ei ole mitään mahdollisutta tavata isäänsä, mutta raasut vielä luulevat, ettei se mitenkään johdu heidän isästään vaan olosuhteista. En henno korjata heidän näkemystään, koska tajuavat sen vielä itsekin joskus.
a.p. aivan väärässä ole,kokemusta on.jos mies haluaa olla lastensa elämässä mukana ja äitillä on omat aivotuksensa,mies saa tapella "verissä päin" oikeuksistaan.
tosi-!!!
MItäpä minulla oikeastaan on valittamista?
Näenhän minä lapseni pari kertaa kuussa ja minulla on kyllä varaa ostaa kahvia itsekin.
Yritin kyllä taistella tuulimyllyjä vastaan päästäkseni lähihuoltajaksi vaikka epäilin jo alusta saakka tehtävän epäonnistuvan nykykäytännön mukaan.
Kysyin ihan jokaiselta vähänkään asiaan osaiselta, sosiaalivirkailijalta, asianajaltani ja monelta muulta eronneelta, että onko minulla mahdollisuuksia saada lähihuoltajuus, sillä en halunnut turhaa riitaa, vain lasten parasta.
Kaikki olivat sitä mieltä, että asia on läpihuutojuttu koska äiti oli/on sekavassa mielentilassa eikä hänellä ole vakituista työtä, vain kolmivuorolaisten tuurauksia minuutin varoajalla, ja minulla hyvä toimeentulo.
Lisäksi meillä oli avioehto.
En tiedä oliko se niitti minulle, sillä hävisin juttuni jonka piti olla päivänselvä.
Näin nyt vain kuitenkin kävi.
Lapset haluaisivat olla luonani "aina", mutta minä en siihen voi vaikuttaa.
He alkavat olla sen verran isoja, että tietävät kyllä miksi erosimme.
Äitiä mahtaa korveta se, että hän ei enää voi estää murkkuja tulemasta luokseni.
En tiedä mitä myrkkyä hän on kylvänyt päälleni, mutta nyt se alkaa ropista omaan niskaan.
Jos olisin vahingoniloinen, niin nauraisin, mutta lasten takia en siihen pysty vaikka haluaisinkin.
Kaikille saman kokeneille isille, ja muillekin, hyvää isänpäivää!
sain lähihuoltajuuden,myönnytyksiä rahasta piti tehdä.sain sellaisen kuvan koko systeemistä,että ensin katsotaan äitin pärjääminen(lasten parasta katsomatta).ensinmäisen kerran kun asioita setvittiin,lapsenvalvoja huuti ja haukku naama punasena,kun en tyytynykkään joka toisen viikonlopun isäksi(me ex:n kanssa oltiin sovittu lasten jäämisestä minulle,tuli täytenä yllätyksenä päin vastanen),jälkikäteen ajatellut,että se kuuluu toimenkuvaan,yritetään saada isä säikähtää ja hiljaisena kirjoittaa paperit.
Onko tuo hyvinkin tavallista, että isä yritetään pelotella huutamalla naapama punaisena ja vihasta täristen kun ei suostu allekirjoittamaan sopimusta johon et ole itse saanut lisättyä yhtään sanaa koska niitä vain ei kelpuuteta?
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tavallista se on?
Onkohan yhdellekään äidille karjuttu sossussa?
Kaava meni meillä niin, että aina kun minä olin yksin, minua kehuttiin maasta taivaaseen kuinka hyvä isä olen ja paritapaamisissa yhtä joojoota.
Lopullisiin papereihin ei "hienon isän" toivomuksista kelvannut yksikään.
Pitäisikö kaikki virkailijat panna vaihtoon ja tilalle eronneita miehiä, kuten nykyään taitaa olla iso osa eronneita naisia?
Tämä olisi helppo toteuttaa, sillä vaihtuvuus näyttää olevan suurta.
Kaikki naisten hallinnoimat alueet täällä yhteiskunnassa ovat menneet pieleen. Mistäköhän syystä?
jos isä ei halua olla lastensa elämässä mukana vaikka äitillä olisi omat aivotuksensa, ei auta vaikka tappelisi verissäpäin lastensa oikeuksista tavata isäänsä.
Ei tähän ole ainutta oikeaa vastausta, niinkuin ei väärääkään.
Mä ymmärsin pointin, että on epäreilua kun isänpäiväkahvit peruttiin, mutta tuskin äitienpäivänä käy samoin, mutta meillä oli eilen illalla itkut silmässä kun lapset ihmetteli, miksi isä ei pidä heihin yhteyttä. Nuorimmainen sanoi kyyneleet pyyhittyään, että se on hänen valintansa, tyhmä valinta.
Niin on, mutta minä valitsin vielä tyhmemmin, lapsille isäksi miehen, joka ei elämässään muuta halua kuin haluta sitä mitä itse haluaa. Vastuunkanto ei ole sitä.
Tässä kohtaa pitää toivottaa uudelle vaimolle ja uudelle perheelle onnea, toivottavasti teillä ei käy samoin. Siis oikeesti, toivon.
Minkäs naiset sille mahtavat, ettei miehiä ole jonossa päiväkotien pienipalkkaisiin duuneihin? Ja olisiko sekään kovin tasa-arvoista, jos miehiä houkuteltaisiin päiväkoteihin töihin esim. suuremmalla palkalla?
Yhteiskunnan päättäjissä on suuri osa miehiä; heiltä ei heltiä arvostusta - ainakaan rahan muodossa - naisvaltaisille ja pienipalkkaisille aloille. Miksi? Siksi, että tuo raha olisi muualta pois. Kuten esimerkiksi miesten omasta palkasta, siis siitä TÄRKEÄMMÄSTÄ työstä ;).
Sori vaan miehet, mutta näin se menee. Ette arvosta hoitotyötä missään muodossa - tekee sitä sitten lastenne äiti palkatta kotosalla tai päiväkodissa. Erotessa lasten äidistä teitä ei pätkääkään kiinnosta lapsi ja tämän hoitaminen vaan VALTA ja RAHA. Teitä tuskastuttaa jättää lähihuoltajuus lasten äidille, koska sellainen päätös sotii valtaoikeuttanne vastaan ja köyhdyttää suuresti palkkapussianne.
Kaikilla miehillä ei tietenkään ole suuret tulot. Eron kohdatessa he päätyvätkin useimmiten siihen ratkaisuun, että lapset jäävät äidilleen.Koska eivät itse missään nimessä pystyisi/haluaisi/viitsisi uhrata elämäänsä olemalla sidottuna lapsiinsa 24h/vrk. Pelkkää vaivaa, raatamista, kiirettä ja penninvenyttelyä. Mitä se sellainen elämä olisi?
näittenkin isä sanoi aikoinaan, kun ei joutanut lapsia ottamaan edes viikonlopuiksi, että HÄNEN pitää päästä etsimään ja rakentamaan itselleen uutta ihmissuhdetta. Onneksi nyt on löytänyt, ei mennyt sekään lasten uhraaminen hukkaan. Mä vartun että nämä kasvavat niin isoksi, että pärjäävät itse, sitten mun pitää päästä etsimään ja rakentamaan uutta ihmissuhdetta. Mitäs siihen nyt meneekään, semmonen kymmenen vuotta, ei paha, ei paha, etenkään kun on jo viisi takana.
Itse koen koko isänpäivän pelkäksi irvailuksi suomalaista isää kohtaan. Kerroit jo omat kokemuksesi ja miten eri instanssit sinua kohtelivat. Omasta mielestäni Suomessa ei ole mitään oikeata "isänpäivää". Se on totuus minulle ja monelle muulle.
>Äitiä mahtaa korveta se, että hän ei enää voi
>estää murkkuja tulemasta luokseni.
Sinähän olet onnellisessa tilanteessa. Monta meistä ei ole vielä tuossa tilanteessa. Lapset ovat vielä pieniä.
Koska se oikea isänpäivä tulee???????????
tasaa kummasti nettotuloja,otetaampa esimerkki.naisen tulot 1800,miehen 3000,3 lasta,lähiäiti saa ehkä 600 mieheltä elatusmaksuja lapsilisät 450,250-300 asumistukia,väitän,että tämä lapsista saatu"hyöty" 1300-1400 ei mene normaali elämässä kaikki lasten hyväksi,osa äitin "työpalkaksi".verottajan jälkeen etäisän netto vähemmän kuin lähiäitin.
Lähiäiti ei saa asumiseen ollenkaan tukea, kun hänen tulonsa ylittävät 2500e/kk. Näin toimii järjestelmä. Oletuksena, että on löytänyt itselleen ja lapsilleen edullisen 800e/kk maksavan vuokra-asunnon. Käytännössä vuokra on vähänkin suuremmasta asunnosta enemmän. Mikäli äiti saa vähemmän elatusmaksuja, saa hän vastaavasti hieman asumistukea korvaukseksi. Leveästi tämä esimerkkiperhe ei silti elä. Reilulla tonnilla pitää selvitä NELJÄ ihmistä.
Lasten kulutus myös kasvaa iän mukana. Sitä ei elatusmaksuissa huomioida mitenkään. Joten jos äiti lapset pärjäävät reilulla tonnilla
eiköhän se 3000 e/kk tienaava isä 600e/kk elatusmaksuineenkin pärjää jotenkin, vaikka käteen jäisi alle tonni.
Koko Eurooppahan tietää miten surkea ja paska lainsäädäntö meillä on isän lasten huoltajuuteen liittyvissä asioissa. Näyttöä on tarpeeksi vain jo parin viime vuoden ajalta.
Laki ja säädäntö on siltä kivikautiselta ajalta kun mies kävi töissä tehtaalla tms. ja nainen hoisi kotihommat. Niistä ajoista on päästy jo useampi vuosikymmen sitten. Lainsäädäntö ja asenne ei vaan ole muuttunut.
Sosiaalitoimistot hyysäävät naisia vaikka heillä olisi rikosrekisteri. Ne isät jotka haluavat olla mukana lastensa kehityksessä eivät useinkaan saa siihen muuta mahdollisuutta kuin maksumiehen roolin. Sitten parutaan lasten tullessa nuoriksi että "ei ollut isää". Kenen syy muka se on? EI ainakaan isän. Pitäisikö uuden elämän hankkineen isän tulla piilostaan TAAS silloin kun ongelmat ovat esillä??? Ei onnistu enää monelta silloin. Mahdollisuus isyyteen ja asioiden vaikuttamiseen vietiin kun lapset olivat pieniä. Ja kenekäs syy se taas olikaan?
ansaita! Et oo ansainnut. Korpeeko? Näyttäis korpeevan.
Kunnioitusta on turha hakea psyko- tai sosiopaateilta.
Mitä naiset tällä foorumilla muuta tekevät kuin valittavat?
Olisi mukava kuulla sen toisenkin osapuolen kommentit haukkumisiin.
Tapaan työssäni valtavan määrän ihmisiä ja tunnen lähes koko kaupungin asukkaat, enkä tiedä yhtään väkivaltaista alkoholisti miestä.
Moni toki ottaa paukkuja useinkin, mutta ehkä siitä syystä, että hyvin monen naisen sanankäyttö on niin piikikästä, että sitä ei kestä jos ei saa joskus nollata aivojaan.
Minä juuri juopottele koska en tunne siihen tarvetta, mutta ihmettelen suuresti joidenkin vaimojen miesten sietokyvyn rajaa millään viinamäärällä.
Ehkä näistä joku saattaa vielä joskus hivauttaa, mitä en yhtään ihmettelisi. Tuomitsisin tietty, sillä voihan jopa mieskin lähteä avioliitosta jos ei ole tyytyväinen.
Tilastollisesti se ei kuitenkaan ole kovin tavallista.
Väkivaltaan en ole törmännyt kertaakaan, enkä nähnyt kenelläkään mustaa silmää tai mitään muutakaan vastaavaa.
En kiellä, että väkivaltaisia ei olisi, mutta hyvin harvat sitä kuitenkin ovat.
Kaikki tuntemani perheet näyttävät päällisin puolin elävän rauhallista kotielämää ja jokainen mies askartelee kotitöitä ja harrastuksia jopa yölläkin.
Ehkä sohvaperuna-titteli tulee sitten siitä, että lopen väsyneenä on pakko ottaa joskus tirsat oli kello sitten mitä hyvänsä.
Näin ainakin minulla, mutta ei minua kyllä siitä sentään haukuta.
Mitä naiset sitten tekevät ansaitakseen kunnioitusta?
Minä kunnioitan häntä joka ei kehu itse itseään, ei liioittele tekemänsä kotityön määrää, sillä on paljon sellaisia kotitöitä joihin useimmista naisista ei edes ole.
Miehen tekemän työn voisi edes huomata, ehkä jopa kiittääkin joskus.
Ensimmäinen vaimoni ei sitä sanaa minulle lausunut kertaakaan.
Nyt kuulen sen monta kertaa joka päivä vaikka teen ihan samat työt kuin ennenkin.
Kuulin juuri miten ex on vaikeuksissa uuden onnensa, joka on "paljon parempi ja rikkaampi" kuin minä.
Toisille ei tunnu riittävän mikään.
Ex vihasi minua lähes alusta saakka ja uusi rakkaani tuntuu palvovan minua vuosi vuodelta vain enemmän.
Kummallista, olenhan sama mies.
Mitä sinä luulet ansainneesi?
Pelkkä tyhjänpuhuja ja räkänokka.
"Korpeeko" => stadista en korvesta, mistä junttimestasta itse olet?
psyko- tai sosiopaateille. Semmoisiakin diagnooseja joillain isillä on.
En viitsinyt edes kerään kysellä, että mikä este nyt tuli.
Ostin kuitenkin naminamia kaapin täyteen.
Elänkin sillä seuravan viikon.
Oli edes rauha maassa. en avannut televisiota enkä radiota.
Kokeilkaa joskus.
Ei sanaakaan koko päivänä.
Ei puhuttuna, ei kuultuna.
Suosittelen kuitenkin jotain arkipäivää.
Jouluna pitäisi ehtiä kumpaankin mummolaan ja lahjatkin olisi kiva avata ilman kiirettä.
Ties vaikka sieltä löytyisi mieleinen lahja, jolla haluaisi leikkiä pidempäänkin?
Kyllä se vain on niin, että eroisän kaikki juhlat ovat pilalla.
Normaali tapaamisviikonloppukin menee tyyliin perjantai-ilta rauhoitellessa, lauantai ihan mukava ja sunnuntaina jo aamusta paniikki, että pian pitää lähteä.
Lukemattomat ovat ne pojat, eronneista ja ei eronneista perheistä, jotka vähänkään isompana tunnustavat, että eivät pidä äidin hössötyksestä.
Moni suorastaan vihaa.
Poikia ei saisi erossa manipuloida ja pakottaa asumaan äidille.
Uskon, että moni tyttökin asuisi mielellään viileän järkevän isän luona.
Naisten mainostama "tunneäly" on sitä, ei ei ole mitään järkevää selitystä käytökselleen.
Ei kovin esimerkillistä.
että suurin osa miehist ei kykene eikä pysty lapsiaan hoitamaan YH:na. Hyvä sieltä sivusta on vikistä, kuten tästäkin ketjusta näkyy.
Itse ei saada mitään aikaiseksi, kitinää lukuunottamatta, kaikki pitäisi tuoda herralle ja kuninkaalle kuin manulle illallinen eteen.
rutirutiruti
Mikä tässä maailmassa on naisten rakentama?
Ei niin yhtään mikään!
Sossu työntää lapset teille että teilläkin olisi edes jotain virkaa.
Hulluja niistä kyllä näkyy tulevan, kouluampujia ja kiusaajia.
Eläisimme kivikaudella jos minkään asian järjestäminen olisi naisten vastuulla. Tai paremminkin olisimme kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten.
Onneksi mies on aina tuonut ruoan kotiin jonka hän, mies, on rakentanut.
Oletetaan, että naiset menisivät työlakkoon, eivätkä tekisi enää yhtään mitään, niin maailma ei välttämättä muuttuisi yhtään huonommaksi.
On maita joissa naisen paikka on kotona ja ne ovat kehittyneempiä kuin lähimmät naapurinsa.
Jos taas miehet lopettaisivat työnteon, kaikki pysähtyisi muutamassa viikossa.
Kaikki liikenne loppuisi, puhelimet ja netit sammuisivat vähitellen, nälkä painaisi päälle kun kukaan ei tuottaisi ruoan raaka-aineita eivätkä jo valmiit kuleutuisi kauppoihin.
Sähköt katoaisivat parissa viikossa.
Vettä ei tulisi, eikä menisi.
Kylmyys tunkeutuisi taloihin, niihinkin joissa on takka koska poltettava loppuisi.
Pokasahalla voisi yrittää käydä varastamassa joulukuusen kokoisia märkiä puita, mutta palamaan niitä ei saisi, koska tulentekovälineet olisivat loppuneet.
Kulkutaudit leviäisivät saastekasoihin kerääntyvien rottien ja muiden taudinlevittäjien ansiosta vaikka olisi lääkäreitä, koska sähkötön tehdas ei voi toimittaa lääkkeitä.
Meitä ei pelastaisi täydelliseltä tuholta mikään!
säästöön saattaa liittyä myös sellainen asia kuin että jos kahvitetaan, niin silloin pitää varata kahvit ja pullat, tai mitä sitten tarjotaankin, kaikkien lasten isille ja käytännössä se on harva joka osallistuu näihin kahvituksiin ja sitten jää yli näitä tarjottavia joka on ylimääräinen meno, toki ne voidaan syöttää lapsille tai henkilökunnalle riippuu tarjottavasta mutta sehän ei ole se tarkoitus .
Käytäntö saattaa olla yleinen joka puolella nykypäivänä. Siihen on päädytty siksi kun isät eivät osallistu,paitsi ne harvat, yleensä samat jotka ovat mukana kaikessa muussakin.
Jos tiedät ne muutamat harvat, jotka osallistuvat kaikkeen, niin eikö heille voisi varata muutaman harvan pullan?
Kahviahan on aina sen verran varastossa, että siitä tuskin tulisi ongelma?
Varmaan on paljon vaikeampaa varautua äitenpäivän kahvitukseen, koska ikinä ei tiedä moniko pääsee tulemaan?
Minusta on aika loukkaavaa jos muutamaa hillomunkkia ei mukamas pysty järjestämään isille, kun äitienpäivän eteen tehdään varmaan kymmenkertainen työ.