Minua on vuosikaudet painanut seksuaalinen hyväksikäyttö, jo alle kouluikäisenä alkanut..
myöhemmässä elämässäni olen joutunut niin henkisen kuin ruumillisen väkivallan kohteeksi kuten myös uskottomuuden..lasten huostaanoton, paniikkihäiriön...yms. Elämäni on nyt kuitenkin jo toistakymmentä vuotta ollut uomissaan ja haluaisin kirjoittaa asioista jotka voivat joskus koskettaa meitä kaikkia ja näin mahdollisesti auttaa kanssa ihmisiä, mutta pelkään loukkaavani mahdollisella kirjalla läheisiäni tai muita lähellä eläneitä...osaisiko joku rohkaista tai neuvoa.. kirjoittaakko vai ei?
myöhemmässä elämässäni olen joutunut niin henkisen kuin ruumillisen väkivallan kohteeksi kuten myös uskottomuuden..lasten huostaanoton, paniikkihäiriön...yms. Elämäni on nyt kuitenkin jo toistakymmentä vuotta ollut uomissaan ja haluaisin kirjoittaa asioista jotka voivat joskus koskettaa meitä kaikkia ja näin mahdollisesti auttaa kanssa ihmisiä, mutta pelkään loukkaavani mahdollisella kirjalla läheisiäni tai muita lähellä eläneitä...osaisiko joku rohkaista tai neuvoa.. kirjoittaakko vai ei?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kirjoittaja osaa pitää tarpeettomat (kirjan kannalta, ei sinun kannalta) yksityiskohdat, nimet ja muut piilossa niin, että päätapahtumat käyvät kuitenkin selkeästi esille seurauksineen.
Voit myös alkaa kirjoittaa itsellesi blogia, siten voisit kirjoittaa kirjan vähän niin kuin luku kerrallaan, ja saisit netin kautta paljon lukijoita.
Voisit auttaa lukevaa yleisöä ja muita uhreja kokemuksillasi. Kaltaisillasi tabujen valottajilla on tärkeä osa yhteiskunnassa. Monista kamalista asioista puhutaan liian vähän, ja silloinkin aivan liian harvoin niiden toimesta, jotka ovat kauhut itse kokeneet.
Tekstistäsi näkyy, että et ole paljonkaan kirjoittanut ennen tätä kirjahaavettasi. Siksi sinun voi olla mahdotonta löytää kustantajaa.
Kirjailijaksi ryhtymisen haaveita on monilla ja kustantajat saavat vuosittain mielettömät määrät käsikirjoituksia. Uskon, että Päätalon esimerkki on osaltaan vaikuttanut siihen, että uskotaan oman elämäkerran kiinnostavan toisia ja että kyetään myös kirjoittamaan siitä.
Päätalo harjoitteli kuitenkin vuositolkulla kirjoittamista ja tutustui kirjoittamisen tekniikoihin, ennen kuin hän teki ensimmäisen kirjaversionsa. Lisäksi hänellä oli uskomattoman hyvä kustannustoimittaja, joka viimeisteli kirjoitusjäljen, poisti kirjoitusvirheet ja editoi muutenkin tekstiä aika rankasti. Tätä eivät monetkaan tiedä vaan uskovat, että Päätalon tekstit ovat sellaisia kuin hän on ne itse kirjoittanut.
Älä kuitenkaan luovu kirjoittamisesta, jos siitä pidät. Vaikka kirjoittaisit vain itsellesi, niin sekin toimii eräänlaisena mielen puhdistajana ja asioitten purkajana. Kirjoita aiheistasi tekstejä, lyhyempiä ja pitempiä, ja anna niitä vaikka luotetun ystäväsi luettavaksi ja kommentoitavaksi. Kansalaisopistoista ja muualtakin löytyy kirjoituskerhoja, joissa saa ohjeita ja tukea kirjoittamiseen.
Kerrot, että haluat auttaa toisia kertomalla kokemuksistasi. Ikävien asioiden julkisuuteen tuonti on kuitenkin kaksipiippuinen juttu, koska viattomatkin saattavat joutua siinä kärsimään. Painettu sana pysyy julkaisun jälkeen kaikkien nähtävillä. Minun mielestäni voisit pohtia vielä motiiviasi.
Joka tapauksessa onnittelut sinulle, että olet saanut elämäsi omaan hallintaasi. Älä anna enää kenekään ottaa sitä sinulta pois.