Eli jos ja kun olet tutustunut johonkin ja alkanut seurustelemaan miten meni siis sitten kun, lähdit kotiin?
Ja miten paljon pystyit näkemään häntä töiden jälkeen, miten perhe suhtautui, kerroitko heille? Siis perhe jossa olit töissä.
Ja jos on jotain muuta, mitä joku haluaa kertoa asiaan liittyen kuulen mielelläni :)
Ja miten paljon pystyit näkemään häntä töiden jälkeen, miten perhe suhtautui, kerroitko heille? Siis perhe jossa olit töissä.
Ja jos on jotain muuta, mitä joku haluaa kertoa asiaan liittyen kuulen mielelläni :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tapasin tääl mun nykysen exäni heti viikko sen jälkeen kun tulin, perhe suhtautui ihan hyvin ja he sanoivat että voi käydä meillä 3 kertaa viikossa ja olla yökylässä. En nyt tietenkää kehdannut nii montaa kertaa, yksi yö viikossa oli aika normaali sen kuukauden ajan kun seurusteltiin. Yleensä nähtiin viikonloppuisin ja joskus hän tuli meille viikonpäivisin (oli myös au pair) ja oli sit sen yhden yön. Töitten jälkeen harvemmin nähtiin kun 11h päivät oli mulla ja meidän välil oli tunnin matka. Perhe oli ihan ok siis ja tuttavustuivat pojan kaa myös ja tukivat mua ja lohduttivat kun meille tuli ero. Eli mul ihan hyvä kokemus tästä, riippuu tietty aina perheest..:)
Tuli tuosta edellisen kirjoittajan tekstistä mieleen, että onko teidän poikaystävät yleensä olleet paikallisia vai muita au paireja? Jos ovat olleet paikallisia, niin missä olette heihin tutustuneet (baarissa, kuntosalilla...)?
Omasta mielestäni paikallisiin on aika vaikea tutustua, sillä heillä on omat porukkansa, missä oleilevat. En viitsi vain kaupassa mennä juttelemaan jollekulle, kun en edes puhu maan kieltä vaan ainoastaan englantia.
Miten olette kiinnittäneet paikallisten miesten huomion? Ovatko he heti kiinnostuneempia, kun saa tutustua eksoottiseen suomalaistyttöön vai onko se yleensä ollut vain haitaksi?
sehän se on taikasana, sielt kyl löytyy kavereita...
mut jos miehiä haluaa tavata niin baarist nyt löytää, tai jos menee vaik paikalliseen kuoroon tai johonkin urheiluryhmään, jne...
Melkein koko au pair-vuodeni aikana olin paikallisen miehen kanssa yhdessä ja nyt kahden vuoden jälkeen ollaan vieläkin yhdessä, hän asuu täällä Suomessa mun kanssa :)
Viikon aikana syötiin lounasta yhdessä ja sitten oltiin koko viikonloppu yhdessä (olin siis iltaisin töissä ja hän päivisin).
Perhe suhtautui siihen hyvin, olivat iloisia kun mulla oli niin paljon paikallisia tuttuja :) Vaikka perhe oli tosi mukava, en halunnut tuoda hänet kotiin, vaan he näkivät hänet ohimennen muutama kerta.
Parikymppisena niita poikia nyt tulee ja menee, ei ne mitaan Elaman Miehia ole.
Taallakin pikkukylassa on yksi suomalainen au pair joka on mukavasti pilannut au pairien maineen. "She's like a door knob, everyone can have a turn" sanoo naapurit touhua seuranneena. Oksettaa lahinna. Lisaksi silla on ilmeisesti Suomessa poikaystava odottamassa.
Itellä on tällästä pientä säätöä yhen pojan kanssa ja pitää kyl sanoo et pitää virkeenä..nähään oikeestaa vaan viikonloppusin kun asutaan sen verran kaukana toisistamme. Perheeni ei tiä tästä, vaikka muuten ollaa tosi läheisiä.. ehkä jossain vaiheessa kerron niilleki..mutta en siis tuo tätä poikaa kotiin vaan oon yleensä viikonloput sen luona, mikä on sekin ihanaa et pääsee viikonlopuiks pois täältä kotoa missä tulee hegailtua viikot..ja kielitaitokin kehittyy!! En oo viä miettiny et mitä sit kun lähen täältä himaa helmikuussa, mutta sen näkee sitten..
Ite olin kesän Englannissa ja kuukautta ennen kotiinlähtöä tutustuin erääseen mieheen. Tapasimme taksijonossa ja kyllä, kaikki lähti yhdenillanjutusta. Mies hurmasi sillä, että hän oikeasti välitti, noo.. totta kai hän oli hyvännäköinenkin.. Hän huolehti jälkiehkäisypillerin, kyseli miljoonaan kertaan oonhan varmasti ok ja viihdynhän Englannissa. Meillä synkkasi loistavasti yhteen ja kuukauden elin yhtä satua. Illat ajeltiin ympäriinsä hänen moottoripyörällään, kateltiin tähtiä, veneiltiin merellä ja naurettiin. Se oli elämäni onnellisin kuukausi. Sitten tuli mun lähtö takaisin Suomeen, abivuotta suorittamaan. Aika täällä on ollut raskasta ja tuntuu, että Suomi ei enää oo se paikka mihin kuulun. Ei olla kauheasti pidetty yhteyttä, se sattuu liikaa. Sanattomasti sovittiin, että kaikki jää muistoksi. Nyt kuitenkin mies on aivan innoissaan tulossa kylään.. Saapa nähdä mitä tapahtuu.
Perhe suhtautui asiaan tosi hyvin koko ajan. Olivat iloisia ja kehottivat näkemään. Edelleenkin he toivovat, että minusta ja hänestä tulisi jotain ja palaisin kirjoitusten jälkeen Englantiin.
"Hän huolehti jälkiehkäisypillerin, kyseli miljoonaan kertaan oonhan varmasti ok ja viihdynhän Englannissa."
Eli on harrastanut tollasta ennenkin ja on oikeasti naimisissa. Vain suomalaiset naiset menevät taksijonosta suoraan sänkyyn, karseeta...
Ei helkkari mitä bimboja sitä päästetäänkin maailmalle levittämään Suomi-kuvaa... "mies oli maailman ihanin ku oli niin huolehtivainen, et hommas jälkiehkäsynki ja kaikkee...ja sil oli se moottoripyöräki". Huolehtivainen mies kuule ei olis päätynyt sellaiseen tilanteeseen, että sitä jäkiehkäsyä edes tarvitaan, varsinkaan tuollaisen pikkutytön kanssa.Ja se ei ole mikään meriitti, että se sen hommas,se pitäis olla itsestäänselvyys, halus vaan päästä ite pälkähästä.
Kyseisellä tytöllä nyt kävi sinänsä hyvä tuuri, että se taksijonon mies oli ihan ok kunnollinen eikä mikään sarjaraiskari, mutta miettikää te muut vähän mihin siellä ulkomailla ryhdytte! Mikään taksijono ei ehkä ole fiksuin mahdollinen paikka keskellä yötä bongailla ah niin ihania, hyvännäkösiä, söpöjä ja kunnollisia miehiä. Kunnolliset miehet haluaa tutustua teihin päivänvalossa, epätoivoiset vonkaajat nappaa kyytiin taksitolpalta. Ja mitä tekee Suomi-tyttö, lähtee tietenkin tämän paikallisille kelpaamattoman vonkaajan matkaan, on ylpee ja otettu, että häntäpäs tultiinkin iskemään eikä tajua, että yksin yössä odotteleva neito oli se viimeinen epätoivoisin yritys saada joku pantava yöksi kotiin. Kyllä sitä voi Suomessakin seksiä harrastaa, ei tarvii riehaantua heti kun äidin helmoista pääsee pois ja antaa jokaiselle vastaantulijalle.Ei se mikään kerskailun aihe ole, että monenko kanssa on "sekoillut ja pannnu" aupair-aikana.Mitä useamman kanssa, sitä halvempi ja helpompi olet.
Olkaa ylpeitä itsestänne älkääkä sortuko jokaiseen kulmakunnan kolliin. Ottakaa mallia monen muun maan neideistä, he valitsevat tarkkaan ja antavat ensin ymmärtää mutteivat ymmärrä antaa. Eivät avaa jalkoja kun mies sormiaan napsauttaa vaan laittavat miehet tekemään töitä heidän eteensä, näyttämään sen kiinnostuksen ja sinnikkäästi ne miehet jaloissa pörrää. Ja siitä sitten vaan valkkaavat kermat päältä ;-).Monet miehetkin arvostavat enemmän sitä, että nainen ei ole ku kynnysmatto minkä voi vaan levittää jalkojen alle vaan että naisessa on jotain tavoteltavaa ja että iskemisen eteen pitää tehdäkin jotain.
molempien kannan.
Itse au pair aikana tapasin miehen, aamuyolla pubien sulkemisajan jalkeen kadulla. Juteltiin, mentiin kotibileisiin jatkoille ja oli yhdenyonjuttu josta kaikki lahti ... Au pairina ollessa tapailtiin viikonloppuisin ja usein toitten jalkeen.
Palasin Suomeen, mies perassa parin kuukauden kuluttua. Asuttiin vajaa vuosi yhdessa. Asutaan nyt erillaan, mies kotimaassaan. Ollaan kuitenkin parhaita ystavia. Olen parhaillaan kuukauden verran lomailemassa miehen luona.
Katsotaan mita tapahtuu, koskaan ei tieda. Pidetaan hauskaa niin kauan kun sita riittaa ja nautitaan tasta hetkesta. Ei stressia..
Pitakaa hauskaa, mutta olkaa varovaisia ja pitakaa myos jarki mukana, alkaa olko liian sinisilmaisia. Joohan?!! Vain teidan turvallisuuden vuoksi ... kukaan muu ei teita suojele, kuin vain te itse. Muistakaa se. =)
On tullut seurailtua/kuunneltua näitä nuorempia aupaireja ja heidän toilailujaan täällä Lontoossa aika huvittuneena. Kun niitä 17-18-vuotiaiden juttuja kuuntelee niin ei voi kun toivoa ettei kenellekään sinisilmäselle tytönhupakolle oikeasti käy mitään kamalaa ja peruuttamatonta...
Niin ollaan aikuisia ja yritetään sitä todistella milloin milläkin kännisekoilulla, lasketaan kenellä on ollut eniten "miehiä", kenelle on maksettu baarissa eniten juomia, kuka on oksentanu eniten ja kauhea kikatus päälle. Toivon totisesti, että puolet näiden teinien jutuista on liioittelua, sillä muuten tulee kyllä niin helkkarinmoinen myötähäpeä ja voin vain kuvitella, mitä väki täällä päin suomalaisista tuumaa...eipä juuri tarvii tosiaan mitään näiden suomiteinien eteen tehdä, sen kun yhden siiderin ostaa ja lykkää käteen niin tytöt on auliisti jalat auki ja aivan tohkeissaan kuvittelevat olevansa jotain ainutlaatuisia prinsessoja. Eivät ne raukat tajua, että esim. juomien maksaminen ei täällä maassa merkkaa yhtään mitään vaan on enemmänkin kohteliaisuusjuttu...siihen ansaan sitten kerta toisensa perään langetaan ja kuvitellaan, että miehet on just heistä ihan mielettömän kiinnostuneita. Kiitollisuuden velassa tietenkin annetaan miehelle mitä vaan...
Kyllä on suomiteini niin vietävissä ja vedätettävissä kun sieltä takapajulasta kerrankin on päässyt suuren maailman makua maistamaan. Surullista.
Mäkin olen tuota menoa seurannut jonkun verran...ei tietty sinänsä voi yleistää, mutta... muutaman talon päässä samalla kadulla on suomalainen 17v. aupair, joka on kyllä koko kadunpätkämme hortto ja sen vuoksi myös puheenaihe, ikävä kyllä. Hänellä tuntuu miehet vaihtuvan ihan viikoittain tai pitäisikö sanoa aina viikonlopun välein. Sitten muutaman illan käy uusi poika saatilla ja seuraavaan vaihdetaan ilmeisen lennokkaasti. Perheen kanssa asiasta on tullut närää kun aupair olisi harva se viikonloppu raahaamassa aina uutta miestä kotiinkin. Ei vaan tajua miksi perhe asiasta hermostuu ja kiukuttelee ja mekastaa aamuyöstä talossa niin, että lapsetkin on pariin otteeseen herännyt siihen. Uskomaton tapaus ja arvatkaa vaan hävettääkö kuunnella näitä juttuja kun on itse suomalainen!!! Perheidemme äidit ovat ns. moikkaustuttuja ja vaihtavat kuulumsiia jos kadulle sattuvat samaan aikaan. Sitä kautta olen näitä juttuja sitten kuullut.
En tajua miksi tuo perhe ei anna potkuja tuollaiselle pikkulikalle. Minua ällöttäisi ihan jo samaa vessaakin käyttää kun jatkuvasti miettisin, että mitä värisuoria omasta vessasta voi saada sen jälkeen kun tuollainen jokapaikan höylä on siellä asioinu. Ja jos käytös on noin vastuutonta muuten niin mahtaako olla erityisen huolehtivainen, vastuullinen ja järkevä lastenkaan kanssa. No, sitä en tiedä, mutta voin kyllä kuvitella. Perheeni äidin kanssa ollaan tätä pohdittu useasti ja ihmetelty, että miksi joku edes palkkaisi alaikäsitä aupairia?! Siis lasta vahtimaan omia lapsia. Ja kyllähän sen jokainen tietää miten käy kun teinitytöt pääsevät omien vanhempien holhouksesta ulkomaille hurvittelemaan. Siinä on kyllä suurimmalla osalla ihan muut kuin työt mielessä.
Mulla kävi tuuri ku viereisestä korttelista yks kiva argentiinalainen poika sattu samaan kielikouluryhmään ja sit ku aina käppäiltiin sinne yhessä ja matkalla juteltiin pitkät tovit niin siitä se sitte lähti. Oli tosi kivaa ku vapaa-ajalla oli aina halutessa seuraa. Perheelle en kertonu et seukattiin mut he tiesi et olen kaveri tän pojan kanssa.En halunnu kertoo niille ku he niin ikävään sävyyn jotenki pojasta ja ylipäätänsä muista ku eurooppalaisista puhuivat. Tää poika oli maassa keiltä oppimassa ja kielikoulun ohella töissä mut perhe mollas aina "kaiken maailman maahanpyrkijöitä" niin en uskaltanu kertoo että seurustellaan.Nähtin sit aina pojan luona, hän asu kimppakämpässä. Oli kyl tosi unohtumaton 9kk mut sit hän lähti takas kotimaahansa ja mä suomeen niin se homma jäi. Nyt ollaan sit mesessä yhteydessä ja sähköpostil, mut ei me seurustella ja molemmilla on uudet poika-ja tyttöystävät kotimaassa. Mä olen kuitenki menossa käymään siellä ens kesänä ja tulee varmaan mahtava reissu :)!
Juu minäkin tunnen niitä jotka ilmeisesti ovat lähteneet au pairiksi ottamaan kulttuurin sijaan kaiken irti paikallisesta miestarjonnasta. Ikävä kyllä suomalaisia kaikki. Siksi viihdynkin enemmän ulkomaalaisten ja paikallisten kanssa, joihin olen tutustunut harrastusteni kautta. Välillä tuntuu jopa että nämä suomalaiset "kaverini" roikkuvat seurassani vain siksi että tutustuisivat paikallisiin kaveripoikiini.
Itselläni odottaa poikaystävä suomessa, joten todellakin tunnen oloni melko ulkopuoliseksi kun nämä suomineidot laskeskelevat miehiään ja kertailevat mistä ovat heränneet sunnuntai-aamuisin. Kyllä ihmisiin saa tutustua, mutta niinkuin sanottu, liian sinisilmäinen ei saa olla. Ja mielestäni tavoitteet ovat pikkasen väärät jos au pairiksi lähdetään pelkät romanssit mielestä. Mitä jää käteen jos viikonloput baarittelet ja lähdet yöksi jonkun satunnaisen unelmien prinssin luo?
"Mitä jää käteen jos viikonloput baarittelet ja lähdet yöksi jonkun satunnaisen unelmien prinssin luo?"
- Genitaaliherpes
- Suuherpes kuten Tukiaiselle ("ne näppylät tuli auringosta")
- Lyömätön Maine
- Outoja hiivasieniä
- Levoton luonne joka seuraa koko elämän
- Lisää sukupuolitauteja
- Kikkarapäinen matkamuisto
- Kivoi kaverei pitkin maailmaa joita voi käydä vaivautuneesti ja nolosti tapaamassa kun ne onkin sitten naimisissa jne.
- Kerrottavaa lapsille ("äiti oli kaikkien kanssa ennen kuin sinä synnyit"
- Pierut tulee matalammassa sävellajissa kovan käytön jälkeen
Mullakin on poikaystävä Suomessa ja en siksi ole näihin kuvioihin lainkaan suomalaisten kanssa osallistunut. On ihan uskomatonta kun toiset suomalaiset aupairit edes kehtaa ihmetellä, että miksi en ota iloa irti aupairina olosta ja että eihän se poikaystävä mitään saisi tietää. Siis mitä hittoa?! Onko tosiaan niin monella aupairiksi lähdön ainoa ilo se, että pääsee vehtaamaan mahdollisimman monen miehen kanssa. Ymmärrän kyllä, että juuri nämä 17/18-vuotiaat mistä täälläkin on puhuttu riehaantuvat kun pääsevät yöelämään ilman pelkoa jäädä äidille kiinni...sitten kun Suomessa miehet ei juuri kohteliaisuuksia jakele elleivät ole ihan ympäripäissään, niin annas olla kun vähän kehutaan näitä suomalaisia aupairtyttöjä niin ovat ihan otettuja ja myytyjä. Joku kirjoittikin siitä juomien ostamisesta, se on tosiaan toinen esimerkki, mistä nämä pikkulikat niin pirun ylpeitä. Yhdessä tyttöporukassa (17-20v. noin karkeasti arvioituna), jonka kanssa ihan alkuaikoina muutaman kerran kävin ulkona lohdutettiin tyttöä, joka itki että mikä hänessä on vikana kun baarissa ei ole kahteen viikonloppuun kukaan tullu iskemään vaikka muita oli. Voi luoja, on siinäkin itkun aiheet ja valtavan suuret murheet.
Juu, jotenkin suomalaisille kavereilleni au paireilu tuntuu olevan jotenkin sinkkujen puuhaa. Seurusteluani ei ihmetellä näkökulmasta "miten suhteenne kestää välimatkan?" vaan pikemminkin "Täällä on niin paljon miehiä tarjolla, miten olet lähtenyt vaikka seurustelet?"
Ihan kuin se seurustelu olisi jotenkin rajoittava tekijä...
Luettuani näitä viestejä minua harmittaa myös se, että tämä aihe leimaa taas meitä "nuorempia" au paireja. Itse täytän vuoden lopussa 19, joten tosiaan tiedän että kaikki alle 20-vuotiaat suomalaiset au pairit eivät ole näitä jakorasioita. Keskustelun aloittajan ja muiden au pairiksi haluavien toivoisin miettivän miten käyttäytyä, jotta pidettäisiin yhdessä suomen lippu vähän korkeammalla:)
Jos ihminen on rakastunut niin suhde kestaa valimatkan.
Jos taas se toinen on joku pakkorako samalta kylalta ("noku kaikki muutkin seukkaa tai jotai")niin sellainen ei kylla kesta.
Au pair aika on juuri hyva testi tuolle - jos ei kesta niin parempi etta loppui ennen raskauksia ja avioliittoa.
Sillä mielellä lähdinkin:)
Ideana onkin muuttaa yhteen sitten kun täältä kevään korvilla kotiudun. Jos kestämme välimatkan, kestämme mitä vaan, karkeasti ajateltuna:D Ja olemme olleet useamman vuoden yhdessä, joten minusta suhteemme on ihan hyvällä pohjalla. Harmittaa vain muiden suomalaisten au pairien suhtautuminen seurusteluun ja ylipäätään se että tänne ollaan lähdetty pelkästään iskemään miehiä.
Tosiaan itselläni ei ole/ eikä ole ollut minkäänlaista kiinnostusta esiintyä minkäänlaisena jakorasiana. Kysymykseni ei liittynyt milläänlailla yöelämään ja yhdenyön juttuihin. Itse olen 23 vuotias eli olen jo sen verran vanha, ja viisas etten kenen tahansa mukaan lähde. Tosiaan noita kehuja kyllä kuulee ja monenlaisia iskuyrityksiä, mutta jos vähääkään on tytöillä järkeä päässä niin luulisi, että tietävät että mies on vaan yhtä vailla... Itse tapasin kivan pojan täällä ja olemme nyt miettineet jatkoa, olen täällä vielä 4 kuukautta, päätin olla vähän pidempään, kun perhe tarvitsi vähän kauemmaksi aikaa. En siis lähtenyt aupairiksi todellakaan miesten takia. Satuin vain harrastuksen kautta löytää mukavan kaverin.
haha siis en todellakaan tarkottanu että nimenomaan sä oisit niitä miesten perässä kipittäjiä:D sori hirveesti jos sait sellasen kuvan, ajattelin yleisesti vaan kertoa mielipiteeni ja kun tässäkin keskustelussa on nyt tullut esille että kaikkien toiminta ei ole ollut niinkään fiksua:D
Mutta hyvää jatkoa joka tapauksessa sulle ja tälle kaverille ja au paireiluun yleensäki:)
Nykyisin ei paljoa kannata kehuskella Suomessa ,että
on ollu Aupairina joskus. Sen verran mainetta on
tullu ko. ammattiin. Työnantajat ja poikaystävät
tuntuvat melko paljon halveksivan. Pitävät melkein
huoran tasolla.
Mun mielestä on on varsin turhaa jeesustella ihmisten panoista. Ja onko tytöt muka aina joku antava osapuoli? Miksei muka saisi harrastaa yhdenillanjuttuja. Mä oon Irlannissa, ja musta ainakin baarissa on paljon hauskempaa täällä kuin Suomessa koska jengi oikeesti flirttailee! Kamoon, avatkaa se nuttura!
Ja, mäkin aina kysyn ihmisiltä miksi ne lähti ulkomaille jos niillä on joku hanikultsipupu Suomessa venaamassa. Syistä että: a. maailmalla on paljon hauskempaa kun ei tarvii ikävöidä, b. voi tosiaan etsiä hassuja ulkomaalaisia panoja, c. en ite lähtisi jos mulla ois suhde Suomessa
Mutta alkuperäiseen aiheeseen: Mä näen mun, no ei se nyt poikaystävä ole mutta joku mies kummiski, viikonloppuisin koska meillä on sen verran iso välimatka. Hostperhe tietää siitä, ja on ihan okei ja tuskallisen uteliaita. Toin sen jopa yökylään mun luo, ja emäntä kysyi multa haluanko mä kutsua sen syömään.
Tää keskustelu on jo hiljentyny mutta pakko seurustelevana tarttua pariin asiaan.
Ihmetteletkö tosissasi miksi jotkut lähtevät ulkomaille vaikka Suomessa odottaa poikaystävä? Naimaanko sinne vain lähdetäänkin? Mistä päättelit että maailmalla on hauskempaa kun ei tarvitse ikävöidä? Kai sitä ikävä on jollain tapaa kuitenkin kotiin?
On jokaisen oma asia lähtisikö varattuna vai ei. Minulla on takana useampi vuosi poikaystäväni kanssa ja vähintään koko sen ajan olen haaveillut myös ulkomailla asumisesta, mikä sattuu olemaan todella helppoa aupparina. Miksi luopua kummastakaan?
Muuten en siis sinua ja ajatuksiasi tuomitse, mutta en vieläkään käsitä mitä ihmeellistä siinä on että lähtee seurustelusuhteessa. Vai onko auppariksi lähteminen sinkkujen yksin oikeutta? Ei se miesten pyörittäminen varmaan matkan päätarkoitus ole...ainakaan kaikille:)
Siis tarkotin sitä että ainakin itse ikävöisin poikaystävääni niin paljon etten lähtisi jos minulla olisi joku. Tunnen itseni myös vapaammaksi tekemään juttuja ilman suhdetta. MUN MIELESTÄ maailmalla on hauskempaa kun ei tarvitse ikävöidä. Kyllä mä ikävöisin mun poikaystävääni paljon enemmän ja konkreettisemmin kuin kavereita.
Mut joo, en sanonut enkä edes tarkoittanut että maailmalle ei vois lähteä jos on poikaystävä. Enkä sanonut että pitäis lähteä ulkomaille naimaan. Mä uskon että se ihan naiminen on aivan samanlaista ihan missä vain, ne yhdenyönjutut on sitä samaa tylsää seksiä kuin Suomessakin. Silti MUN MIELESTÄ se ettei seurustele antaa kummaa vapautta, ja se etten mä lähtis ei tarkota etteikö muut saisi lähteä.
On jokaisen oma asia lähtisikö varattuna vai ei.
Sitä minäkin, oma asiahan se on lähtisikö jos seurustelee. Silti ratkaisuani kummastellaan aika usein ja olen pahoillani, nämä ihmettelyt antavat juuri sen käsityksen että meillä seurustelevilla ei olisi asiaa au pair-hommiin, sillä viikonloput biletetään ja oikein etsimällä etsitään ihanaa ulkomaista miestä. Enkä nyt puhu sinusta vaan omista au pair-tuttavuuksistani, enemmän tai vähemmän läheisistä.
Ymmärrän että kyseessä on sinun mielipiteesi ja näkemyksesi, ei siinä mitään, mutta en vain voi ymmärtää miksi seurusteleva au pair tuntuu olevan joillekin kummajainen. Sitä halusin edellisellä viestilläni kysellä.