Ihmettelen että jos nainen ei halua lapsia, niin silloin leimataan jotenkin vastuuttomaksi tai itsekkääksi? Ihan kuin ei pystyisi kantamaan vastuuta jos ei vain satu haluamaan lasta?
Minusta on suoraselkäisempää elää tämä yksi oma elämä siten kuin tahtoo, ja jos tiedostaa että lapsi ei ole se halutuin elämänsisältö niin miksi yrittää hankkia?
Eräältä palstalta vain luin melkoista tuomitsemista.. Se on ilmeisesti ok jos ei voi saada lapsia mutta ihminen on joku friikki jos ei omasta tahdostaan halua?
Itse olen vielä nuori ja en usko että koskaan hankin lapsia sillä haluan elää elämääni toisella tavalla joka ei mielestäni ole outoa tai tuomittavaa.
Vaikka tietäisin että voisin olla hyvä äiti jos olisin päättänyt toisin, niin kuitenkin vaatimukseni vanhemmuudesta on kuitenkin niin korkeat, että en alkaisi lasta tekemään ennen kuin voin olla varma että annan sataprosenttisesti kaikkeni.
Lasten haluattomuus ei kai ole rikos, vaikka muuten lapsista pidänkin ja sukulaislapsia rakastankin.
Minusta on suoraselkäisempää elää tämä yksi oma elämä siten kuin tahtoo, ja jos tiedostaa että lapsi ei ole se halutuin elämänsisältö niin miksi yrittää hankkia?
Eräältä palstalta vain luin melkoista tuomitsemista.. Se on ilmeisesti ok jos ei voi saada lapsia mutta ihminen on joku friikki jos ei omasta tahdostaan halua?
Itse olen vielä nuori ja en usko että koskaan hankin lapsia sillä haluan elää elämääni toisella tavalla joka ei mielestäni ole outoa tai tuomittavaa.
Vaikka tietäisin että voisin olla hyvä äiti jos olisin päättänyt toisin, niin kuitenkin vaatimukseni vanhemmuudesta on kuitenkin niin korkeat, että en alkaisi lasta tekemään ennen kuin voin olla varma että annan sataprosenttisesti kaikkeni.
Lasten haluattomuus ei kai ole rikos, vaikka muuten lapsista pidänkin ja sukulaislapsia rakastankin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Osa ihmisistä vaan on sitä mieltä, että lapsia kuuluu tehdä. On naisia, mutta on kyllä miehiäkin. Omasta tahdostaan lapseton saa varautua kuulemaan moitiskelua valinnastaan, ja siihen pitää kai vaan tottua.
Itse en ole koskaan oikeastaan halunnut lapsia, ja mulla on lisäksi sairaus, jonka takia lasten saaminen olisi vaikeaa, ehkä mahdotontakin. En ole tätä asiaa mitenkään salaillut - ja silti löytyy ihan lähipiiristäkin ihmisiä, joitten mielestä pitäisi kuitenkin välittömästi ryhtyä tekemään lapsia. Viis omasta terveydestä tai siitä, että elämäntilanne ei sovi raskaiden hoitojen aloittamiseen. Lapsia pitää tehdä! Ja tämä siis sekä naisilta että miehiltä kuultuna.
On yllättävää miten naisia edelleen tungetaan siihen yhteen ja samaan äitiyden muottiin. Joidenkin mielestä naisen KUULUU haluta lapsia. Nainen on jotenkin poikkeva ja epänaisellinen jos ei lapsia halua tai - hui kamalaa - ei edes pidä lapsista.
Uskon kyllä että ollaan menossa parempaan suuntaa. mitä avoimemmin naiset itse puhuvat siitä etteivät aio lapsia hankkia, sen luontevammin ympäristö alkaa suhtautua siihen että myös naisella on vapaus valita perhemuotonsa.
On naisten keskinäisen solidaarisuuden puutetta, jos äidit ja lapsia haluavat naiset tuomitsevat ne jotka eivät lapsia halua.
Äitien työssäkäynti on myös sellainen asia, jonka jotkut fundamentalistit haluaisvat kieltää. Äitiys tuntuu olevan sellainen asia, johon ulkopuoliset voivat vapasti puuttua ja tyrkyttää omia toimintamallejaan.
Ihmisellä on asennevamma, jos se näkee toisen huonompana vain siksi, ettei ala työntämään mukulaa.
Iso osa ihmisistä ei edes MIETI olisiko heistä vanhemmiksi, vaan tekevät lapsia koska heille on kerrottu että näin kuuluu toimia.
Osa heistä onnistuu hyvin, ja osa on sitten kuten sisarukseni kumppaneineen. Heille ei tullut pieneen mieleenkään miten raskasta perhe-elämä voi olla. Muutamaan otteeseen olen todistanut sisarusteni raivonpuuskia lastensa nähden, huutoa, riitelyä, toisen alistamista, alkoholia, jne. Onnellinen perheidylli ei ollutkaan itsestäänselvyys!
Minä en tee lapsia. Miksi pitäisi? Minulla on täysi työ auttaa sisarusteni lapsia ja olla heidän tukenaan. Miksi tähän pitäisi omia vielä tehdä?
Ihminen itsekkyydessään haluaa levittää geeniään eteenpäin, mutta tämäkin ilmiö tulee ajan saatossa muuttumaan. Osa ihmisistä on ottanut sen päänsä tynnyristä ja alkanut näkemään maapalloamme, jolla asumme. Meillä on jo nyt iso ongelma; väestön liikakasvu. ME EMME MAHDU KOHTA ELÄMÄÄN tällä pallolla! Mutta eihän se näitä ihmisiä liikuta, kun koko elämä on sullottu sinne lainatalon, farmariauton ja muiden pankkilainojen sisään, elämään omaa pientä elämäänsä globaaleista ongelmista välittämättä.
Tällainen on ihminen.
Älä huoli. Meitä lapsettomia on kasvavassa määrin. Yhteiskunta on itse omassa typeryydessään (ja viisaudessaan) asettanut naisen asemaan, että monille uraputken jälkeen on liian myöhäinen hetki lapsensaantiin.
Voisin adoptoida kylläkin. Maailmassa on monta lasta ilman isää ja äitiä. Minun itsekkyyteni (vaikka lapsellisten mielestä sehän on juuri itsekkyyttä kun ei hanki lapsia) on niinkin joustava, että lapseni ei tarvitse kantaa geenejäni, vaan haluan antaa lapselle kodin, turvallisen ja hyvän kasvualustan. Silloin ottaisin lapsen, jolla ei näitä mahdollisuuksia olisi muutoin.
Se on mielestäni äärimmäinen rakkauden teko, vähentää lapsen kärsimystä ja ohjata valmiiksi jo syntynyttä elämää eteenpäin.
Minäkään en hanki lapsia. Mun vauveleita ovat koira ja kaksi huostaanotettua rottaa, jotka sain eläinsuojeluvalvojalta. Mulla on omat syyni, huono geeniperimä. Äidin puolelta skitsofreniaa ja isän koko sisarusparvi (6hlöä) on sairas... kaksisuuntaista mielialahäiriötä, syömishäiriöitä ym.. Ja olen köyhä, mulla ei olis varaa ostella pleikkareita ja leviksen farkkuja ym.. Rahat kun on tiukilla jo nyt. Elän tämän pienen elämäni ja koitan auttaa kaltoin kohdeltuja eläimiä. Sitäpaitsi jos napajäätiköt sulaa, tää pallo-parka poksahtaa 40v kuluttua.. Ja on todellakin totta, että ne joiden pitäis miettiä lapsentekoaan, eivät sitä tee ja ne jotka miettii, olisivat keskivertoa parempia vanhempia. Eräskin tuntemani nainen oli löytänyt uuden miehen ja oli hirveässä vauvakuumeessa, vaikka juuri häneltä oli edellisen suhteen 3 alle kouluikäistä lasta huostaanotettu.. Minäkin olisin varmaan ollut tavallani ihan jees mutsi, mulla olis aikaa. Mut nykymaailmassa on niin vaikea kasvattaa lasta..
Ylikansoitus on ongelma kehitysmaissa, mutta Suomessa ja muualla sivistyneessä maailmassa väestö vanhenee ja kuolee pois. Länsimaat vauraudellaan ja tieteellään ovat planeetan ainoa toivo ratkaista meitä kohtaavat uhat.
Kehitysmaista tuleva maahanmuutto ei auta, koska he syrjäytyvät ja jäävät pääosin yhteiskunnan ulkopuolelle. Kun kantaväestö kuolee, jäljelle jäävät kehitysmaan asukit kulttuuriinsa perustuvilla laeillaan ja enemmistöllään muuttavat entisen länsimaankin kehitysmaaksi. Samaan aikaan, kehitysmaiden väestö kasvaa yli 6 miljoonalla ihmisellä joka kuukausi. Länsimaiden tuhouduttua, koko planeetta on tuhoon tuomittu.
Suomalaisten lisääntymättömyys ei siis auta ylikansoitukseen, vaan ainoastaan pahentaa sitä. Suomen väestö on muutenkin niin pieni, ettei teidän päätöksenne jättää lapsia tekemättä muuta maailmaa yhtään paremmaksi paikaksi. Sillä ei ole mitään vaikutusta.
Tietysti, jos omaa pahoja periytyviä sairauksia, kannattaa lastentekoa harkita tarkemmin ja mahdollisesti välttää sitä.
Älkää nyt ainakaan ylikansoituksen takia jättäkö lapsia tekemättä. Länsimaiden väestön vanheneminen ja kuoleminen olisi historian suurin tragedia, koko ihmiskunnan ja planeetan kannalta. Länsimaissa on vain pieni murto-osa maailman väestöstä.
ahdasmielisiä naisia ja miehiä joiden mielestä elämä kuuluu elää vain yhdellä tavalla, eli tekemällä lapsia.
minä myös olen kuullut olevani itsekäs, koska en aio lapsia tehdä. olen 30-vuotias ja päätöksen tein jo kymmenisen vuotta sitten. miksi toteuttaa asiaa joka ei tunnu itselle sopivalta?
samaa mieltä siinä, että on suoraselkäisempää elää oma elämä niin kuin hyvältä tuntuu. ja elämän voi elää niin monella eri tavalla.
välillä tuntuu kuin osa näistä tuomitsijoista on jollain tapaa kateellisiakin siitä vapaudesta joka lapsettomalla on. yksi neljän lapsen isä myönsikin minulle tämän.
itsenäinen ja vahva nainen, jolla on omat mielipiteet ja oma tahto elää elämänsä kuin haluaa, koetaan usein itsekkääksi. me olemme sitä mitä moni haluaisi olla.
erityisesti, jos/kun lapseton nainen on tyytyväinen ja tasapainoinen elämässään silloinkin, kun mitään ihmeitä ei elämssä tapahdu. Ollaan kateellisia toisen kyvystä olla onnellinen ilman "syytä".
Ap., ole vain oma itsesi ja elä omaa elämääsi vahvana ja mahdollisimman tasapainoisena. Vaistosi kertoo sinulle, mikä on sinulle tärkeää elämässä. Se ei välttämättä ole lapsi.
Olen itse lapsettomana voinut tehdä elämässäni asioita, joita perheelliset eivät voi useinkaan tehdä, esim. asunut ulkomailla useita kertoja. Minulle tärkeintä on aina ollut vapaus.
Ainakin mun työpaikallani me muutamat lapsettomat olemme kyllä hyvin suosittuja, kun lomia jaetaan. Yksi jos toinen käy kysymässä, että voidaanhan me tehdä joulut, uudetvuodet, pääsiäiset, vaput, kesäkuukaudet ja niin edelleen, koska perheellisten pitää saada olla niinä aikoina kotona. Itse en ole pitänyt kesälomaani kesäkuukausien aikana vuosiin.
Eikä siinä mitään, jos osa näistä perheen kanssa lomailijoista ei sitten toisissa yhteyksissä tulisi moittimaan lapsettomia itsekkyydestä... Yks oli jopa sitä mieltä, että lapsettomien ei kuuluisi saada noista pyhävuoroista pyhälisiä, koska lapsettomille on ihan sama, koska he käyvät töissä!
outua tuossa tuomitsemissa että jos joku nainen ei hanki lapsia niin sitten ne jotka hankkivat niin heidän lapsillaan on ENEMMÄN elintilaa.
Liittyyköhän se siihen että jos et ole lapsellinen ja perheellinen niin et ole "kunnon ihminen" etkä tue yhteiskuntaa tai välitä tulevaisuudesta kun olet ITSEKÄS?
Mielestäni osa lapsia hankkivista nimenomaan itse ovat niitä itsekkäitä koska lapsi on heille tavoite ja he ajavat omia etujaan vaikkapa lapsettomien kustannuksella. Puhumattakaan että saavat vielä laittaa geenejään kiertoon.
Ehkä se on siinä että nainen nähdään naisena vasta sitten kun mies pitää kainalossa tai lapsi on sylissä.
Viimeinen virkkeesi on täyttä totta; naisella pitää olla mies ja lapsi, jotta hän olisi nainen. Samoin on kyllä usein miesten laita; mies osoittaa "miehuutensa" siittämällä jälkeläisen.
Naiset (ja miehet) jotka ajattelevat näin, ovat epävarmoja itsestään ja omasta identiteetistään.
Vahvoiksi he voivat tuntea itsensä ehkä vain silloin kun vertaavat itseään lapsettomaan ja miehettömään naiseen: "Minullapa sentään on mies ja lapsi..."
Nämä naiset eivät tajua, että kaikkien ihmisten onnellisuuden mittari ei ole se, onko miestä tai lasta. Ihminen voi olla myös perheettömänä tasapainoinen ja aidosti onnellinen.
Jotkut vain väittävät, että elämässä pitää tehdä tiettyjä asioita. Jotkut väittävät että se on lapsen tekeminen, toinen että se on intti. Syy tähän on todennäköisesti vain vanhoissa opituissa malleissa, joita ei ole tajunnut kyseenalaistaa vaan suoltaa niitä ite samaan tyyliin kun on ne itsekin kuullut.
Jokainen tekee elämällään mitä lystää minun mielestäni. Typerää kuunnella liikaa ajatteluun kykenemättömien idioottien mielipiteitä. Tyhmäksihän siinä itsekin vain muuttuu jos noita alkaa kuuntelemaan.
Tuota en ole itsekään koskaan oikein ymmärtänyt, kuten sitä että miestäkin haukutaan jos on vaikka sivari? Mitä väliä? Mikä syy se on syyllistää ja arvostella? Jos ei halua opetella tappamaan niin sitten ihmetellään ja tuomitaan jos ei ole käynyt armeijaa, koska kyllähän se nyt kuuluu käydä! Eihän se nyt ole mies eikä mikään jos ei armeijaa ole käynyt. Kumma vain ettei se armeija kenestäkään sen parempaa miestä tee..
Tosi suvaitsematonta ja väitetään että ihmiset on niin sivistyneitä jne.. Kyllä tämä Suomen ja suomalaisten meno ei aina kovin sivistyneeltä tai suvaitsevalta vaikuta.. mihin sitten vertaa mutta ihmiset pystyisivät parempaankin.
Kyllähän esim. ylioppilaitakin juhlitaan ja hehkutetaan enemmän kuin amiksia. Kyllähän se nyt lakki kuuluu olla! Miksi näin?
Jos joskus ajat sitten asiat on olleet eri lailla, niin ei se tarkoita että nykyään kaiken pitäisi mennä samalla lailla perinteiden mukaan.
Kuten mielestäni joissain maissa ihmiset voisivat alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan enemmän, ja tehdä ihmisiä onnellisemmaksi sen sijaan että uskonnon varjolla tehdään hirmutekoja.
Vääryyksiä ja ilkeitä ihmisiä on pallo pullollaan, mutta täytyy vain kai laskea toisesta korvasta ulos välittämättä..:o)
Intti on puoli vuotta vankeutta/pakkotyötä tai kieltäytyessä pelkkää vankeutta. Lastenteko on sentään oma valinta.
Planeettamme on jo niin ylikansoittunut, ettei ole mitään syytä painostaa toisia hankkimaan lapsia. Kun lapsia ei syystä tai toisesta voi saada, mahdollisuutena on vaikka adoptio. Eivät omat geenini niin hienoja ole, että välttämättä haluaisin niitä jatkaa. Olen aina halunnut äidiksi, en tiedä miksi. Tunteet menevät tässä asiassa järkiperustelujen yli.
Täällähän tuli jo suvaitsevaisiakin kommentteja, kiva nähdä että joku muukin on samaa mieltä enkä ole yksin.. Ihmettelin vain tuota muilta kuultua/luettua tuomitsemista.. Minusta on vain väärin jotenkin pitää vähemmän naisena jos ei halua lapsia, tai itsekkäänä.
Lapsen hankinta ei vain ole se minun juttuni. Jos lapsen haluaisin, ehdottomasti adoptoisin sillä maailmassa on liikaa hylättyjä ja kärsiviä lapsia ilman rakastavaa kotia.
Säälin vain niitä lapsia joiden vanhemmille ura on tärkein, lapset viettävät aikansa vain tietokoneella, lapsia hylätään, he saavat katsella vanhempien alkoholiongelmia, repiviä riitoja yms.. Minusta vain joidenkin ihmisten kannattaisi miettiä sitä lapsen hankintaa hiukan enemmän, ennen kuin pilaa lapsenkin elämän.
Tiedän että kykenen ottamaan vastuuta lapsista ja serkunlapsia tietysti rakastan ja heidän kanssaan mielelläni vietän aikaa, mutta en vain silti halua omia enkä usko että tämä muuttuu ajan kuluessa. Olen samaa mieltä ollut nuoresta asti ja vaikka lapset ovat suloisia, ei minulla ole koskaan ollut tarvetta saada omaa.
Ärsyttää vain se vähättely joskus että "kyllä sinunkin mieli muuttuu kun vielä vanhenet", tai katsotaan lähinnä oudosti "mitä se tuollaisia puhuu".
Luulisi että kellään ei olisi varaa tuomita tai arvostella, tai oudoksua mutta kyllä sitä vain vieläkin tapahtuu.. Tympii vain välillä se suvaitsemattomuus.
Toiset voivat elää elämänsä onnellisena ilman lastakin, ilman että minkään tuntisi puuttuvan.
Elämässä on muutakin kuin lapsen saanti, ainakin joillekin ja olisi mukavaa jos useampi ihminen senkin ymmärtäisi.
Ja vielä eräälle kirjoittajalle joka totesi että terveydenkin uhalla häntä on kannustettu hankkimaan lapsi? Kuka haluaa menettää terveytensä/pahimmassa tapauksessa kuolla vain siksi jotta voisi synnyttää lapsen, joka jää sitten äidittömäksi tai jonka äiti saa sairastaa sen takia?
Eli näköjään lapsi hinnalla millä hyvänsä..
Huhhuh.
No, mutta on meitä moneen junaan ja eihän sitä muiden mielipiteistä tarvitse välittää, harmittaa vain tämä koko ajan rappeutuva yhteiskunta ja sen ihmiset, en ymmärrä tuollaista tuomitsevaisuutta. Jokainenhan saa elää niin kuin haluaa, varsinkaan kun se ei edes haittaa muita. Ihmisillä olisi kaikki mahdollisuudet ja edellytykset kehittyä ajattelevammaksi ja paremmaksi mutta sitä vain ei käytetä.. En tällaiseen maailmaan edes lasta haluaisi kasvattaa ja kohtaamaan kaikkea mahdollisesti sairastakin mitä ihmisten toimesta maan päällä on..
Mutta ei kai muuta kuin pää pystyssä kohtaamaan ne mielipiteet, jokaisella on kuitenkin oikeus valita:)
Monet naiset eivät vaan pysty vastustamaan vauvakuumetta.
Niin ja en minä nyt äitejä väheksy tietenkään, on varmasti ihanaa ja hienoa olla vanhempi:)
Olisi vain mukavaa että ne monet vanhemmat ja vanhemmaksi aikovat eivät tuomitsisi niitä joilla ei varsinaista vauvakuumetta ole, tai jotka eivät siitä huolimatta lasta hanki.
Ja tiedän, lapsia saadaan, niitä ei hankita.
Lapset nimenomaan ovat lahja ja vaikka toki haasteita vanhempana riittää, pitäisi muistaa että itse on sen lapsen tehnyt joten myös kohdella sen mukaisesti.
Kuitenkaan se lapsi ei ole koskaan syyllinen vanhempien ongelmiin ja pitäisi miettiä asioita niidenkin kannalta eikä antaa katsella ties mitä meininkiä..
Tuo nyt oli kohdistettu lähinnä niihin vanhempiin jotka ns. epäonnistuvat rankasti. Tiedän että on hyviä vanhempia ja nostankin sellaisille hattua, jotka jaksavat ilman suurempia katastrofeja;)! Täydellinen tuskin on kukaan, mutta kyllä minusta on väärin vaikka lapsen joutua katselemaan kun "isi lyö äitiä" tai "äiti on taas sammunut" ja muuta sellaista pahempaa.. Sellaisia vanhempia en toivoisi kellekään lapselle.
Minusta vain toiset hankkivat lapsen liian vastuuttomana, ja sitten lapsi on se joka siitä saa kärsiä ja silloin todellakin ihmettelen miksi niitä lapsia pitää väkisin pukata..
Mutta minä elän lapsettomana ja muut "lapsellisina" joten kukin tavallaan mikä kenetkin onnelliseksi tekee, siitä kai tässä elämässä on kyse:)
Olisi vain mukavaa sellainen ajattelutapa ettei oleta kaikilta automaattisesti jotain ja ihmettele poikkeavia, vaikka toki ymmärrän että äitiys koskettaakin suurinta osaa naisista.
Itselläni on lapsi jota harkitsin kauan.
En ollut varma haluanko.
mielstäni aikuisuutta on se, että ei tee yhteisön paineen takia lapsia vaan sitten ja jos on valmis siihen.
Haluaisin kysyä tätä:
Kuinka moni on "hankkinut" lapsia hammasta purren vasten tahtoaan, velvollisuudentunnosta ja epäitsekkäästi tätä yhteiskuntaa pystyssä pitääkseen?
Luulenpa että lasten hankkiminenkin on usein aika itsekästä, halutaan lapsia ja siispä niitä sitten hankitaan.
En siis usko että itsekkyys on vain lapesettomilla esiintyvä ominaisuus.
Haluaisin kysyä tätä:
Kuinka moni teistä on "hankkinut" lapsia hammasta purren vasten tahtoaan, velvollisuudentunnosta ja epäitsekkäästi tätä yhteiskuntaa pystyssä pitääkseen?
Luulenpa että lasten hankkiminenkin on usein aika itsekästä, halutaan lapsia ja siispä niitä sitten hankitaan.
En siis usko että itsekkyys on vain lapesettomilla esiintyvä ominaisuus.
Minä päätin noin 20-vuotiaana, etten hanki lapsia tähän pahaan maailmaan. Mielestäni täällä on ihmisiä jo ihan tarpeeksi ja kaikki menee koko ajan yhä pahemmaksi. Minusta tuntuu, että juuri ne lisääntyy, joiden ei kuuluisi. Mielestäni on itsekästä hankkia lapsia vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Tai että on vauvakuume, eikä ajatella, millainen elämä lapselle olisi tarjottavana.
Eräs ihminen sanoi kuitenkin minulle nämä ajatukseni kuultuaan, että eikö minun kuuluisi hyvänä ihmisenä tehdä niitä lapsia, ettei pahat valloita maailmaa?
Olen vuosia pohtinut asiaa. Alan lähestyä kolmeakymmentä. Nyttemmin olen jo kokenut ensimmäisen vauvakuumeeni ja antanut sen mennä ohitse ilman, että se on vaikuttanut päätöksentekooni. Olen tullut siihen tulokseen, että annan lapselle mahdollisuuden tulla maailmaan, mutta vasta sitten, jos rinnallani on joskus mies, jonka tiedän siinä pysyvän. Ja elämän tulee muutenkin olla kunnossa, jotta lapsi voisi kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Tämä on minun päätökseni. Jokainen tekee omansa. Tai jokaisen kuuluisi tehdä oma päätöksensä ja elää sen mukaisesti muistaen, että lapset tuovat mukanaan suuren vastuun. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat perustella oman päätöksensä ja myös elävät sen mukaisesti.
Olen samaa mieltä siinä, että perustelut on hyvä olla puoleen jos toiseenkin, ei muille vaan itselleen.
Mielestäni kaikki saavat tehdä tässä asiassa, niin kuin parhaaksi näkevät. Olisi silti hyvä miettiä, miksi johonkin ratkaisuun päätyy.
Minä olen päätynyt siihen, että josku vielä lapsen haluan. En vielä, koska elämäntilanteeni ei sitä tue. Haluan ensin vakituisen ja hyvän työpaikan, jonne voin palata kun äitiysloma on pidetty ja jossa ymmärretään pienten lasten vanhempia olemalla joustavia. Haluan myös olla naimissa ja vakaassa taloudellisessa tilassa ennen lasta.
Teen lapsen, koska lapsissa on tulevaisuus, he maksavat eläkkeemme työllään, oikein ja hyvin kasvatettuna tekevät maailmasta paremman paikan ja ottavat opiksi meidän virheistämme. Ja jos ei omaa lasta tule, voi lapsen adoptoidakin ja antaa hyvän kodin jollekin, jolla sitä ei ole.
Lapsettomuus voi olla tietoinen valinta ja hyvä sellainen. Mutta aborttia en kannata, ellei se ole hyvin perusteltu terveyden tilalla tai elämän tilanteella.