Tiedän erään vajaan kolmikymppisen pariskunnan, jossa mies on todella urheillullinen ja kivan näköinen muutenkin. Hänen kihlattunsa on pulska ja ei-urheillullinen. Muutenkaan hän ei ole millään lailla sievä. Harvasta naisesta voi sanoa ruman puolelle menevä, mutta tässä tapauksessa voi käyttää ilmaisua.
Siis miksi ihmeessä näin epäsopu pariskunta? Onko maailmassa todella niin pintaa syvemmälle katsovia miehiä? Ei-viehettävän naisen ottamisen vielä ymmärrän, mutta eikö urheillinen mies kaipaa samaa jonkinalaista urheillullisuutta myös naisesta?
Siis miksi ihmeessä näin epäsopu pariskunta? Onko maailmassa todella niin pintaa syvemmälle katsovia miehiä? Ei-viehettävän naisen ottamisen vielä ymmärrän, mutta eikö urheillinen mies kaipaa samaa jonkinalaista urheillullisuutta myös naisesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otsikossa kuului olla lihava. Eikä lihavana ;)
ei ole mitään annettavaa näille urheilullisille miehille. Sinä katkerana ihmisenä voit jatkaa monologiasi täällä yksin ja mädäntyä miettimään noin typerän pinnallisia ajatuksia. Tämäkin jo kertoo paljon sun turhasta luonteesta...
Tai miksi penkkiurheilusta pitävä mies ottaa siitä kiinnostumattoman naisen? Entäs miksi tanssia rakastava nainen ottaa tanssitaidottoman miehen?
Ovatko nämäkin mielestäsi yhtä epäsopuisia pariskuntia? Ehkä urheilu on tälle esimerkkisi miehelle vain harrastus, ei elämää surempi asia. Eihän parsikuntien ole pakko jakaa ihan joka ikistä harrastusta. Heiltähän voi löytyä muita, yhteisiä harrastuksia. Ja ehkäpä miehellä on jo urheilullinen ystävä, jonka kanssa urheilla, jolloin hän ei kaipaa urheilullisuutta naiseltansa.
Ja jos me naiset osaamme katsoa pintaa syvemmälle, miksi ei miehet osaisi tehdä saman asian? Tuossa esimerkkisi naisessa on aivan varmasti jotakin miestä viehättävää, ja jokin ominaisuus, joka on paljon tärkeämpi kuin kiinnostus urheiluun. Rakkaushan ei katso kiloja, hiusväriä, pituutta tai muuta ulkonäköä. Viehätykseen nämä vaikuttavat, ja alkukiinnostukseen, mutta eiköhän rakkaus ole pintaa syvemmällä. Tai ainakin pitäisi olla.
Itse olen kulttuurinharrastaja viimesen päälle, ja mun miestä ei vois vähempää kiinnostaa. Elokuviin ehkä joskus lähtee, mutta teatterit, konsertit ja näyttelyt saan käydä ilman häntä.
Mies taas on innokas penkkiurheilija, ainakin muutaman lajin suhteen. Mä nukahdan joka kerran, kun telkkarista tulee jalkapalloa.
Ollaanko me nyt sitten hukattu se 15 vuotta, minkä olemme yhdessä viettäneet, kun olemmekin "epäsopiva pariskunta"? No ei tietenkään!
Jos vaikka tämä mies sattuu pitämään isommista naisista? Ei kai siinä mitään sen suurempaa mysteeriä ole.
nainen itsellään. Jospa mies onkin tullut petetyksi ja nyt varmistelee "omistuksen".
Eikä ulkonäkö säily pitkään.. Siellä sydämessä on jotain syvempää, kuin ulkonäkö.
vaikka ikäero niin että mies on "ottanut" kaiken tuon lisäksi vielä itseään vanhemman naisen. Minun mielestäni tuossa sinun jutussasi ei ole mitään epänormaalia, yks tykkää tyttärestä, toinen tyttären äidistä.
Maailmassa on paljon ihmeellisempiäkin asioita, eikä kaikkia tarvitse tajuta hyväksymisestä puhumattakaan.
Jokainen meistä taaplaa tyylillään, jonkun toisen kauhistus voi olla toiselle ihastus ja se vapaus meille kaikille suotakoon.
varmaan siinä naisessa on jotain tosi upeaa, jota sinä et ole huomannut. Ehkä hän on mahdottoman mukava, hieno luonteeltaan, hyvä sängyssä, ihana kumppani, ja varmaan he ovat oikein tosissaan rakastuneita.
Miksi urheilua harrastavan pitäisi vaatia että kumppanikin harrastaa samaa? Sitäpaitsi moni mies tykkää enemmän pehmeän muodokkaista naisista kuin laihoista tai miehekkään lihaksikkaista.
Urheilija voi saada kiksit pulskasta naisesta. Minkäs sille teet? Mahdoton on aina sanoa mikä ketäkin toisessa viehättää. Ja hyvä näin. Itse kukin kuitenkin parinsa valitsee, joten eiköhän se häntä miellytä.
Kun puhutaan lihavista naisista ja miksi joku mies heidät valitsee, niin usein vedotaan siihen, että mies näkee pintaa syvemmälle, näkee luonteen kauneuden jne, ja on siksi jotenkin hienompi mies.
Mutta kun monet miehet ihan pinnallisesti myös tykkäävät pulskista naisista. Ei siihen tarvita sen syvällisempää syytä.
Nämä on niin omituisia nämä kyselyt, joissa oletetaan että samannäköiset jotenkin on tarkoitettu toisilleen.
En jaksaisi sietää ihmistä, joka olisi ihan samanlainen kuin minä. Saahan sitä olla omia kavereita ja omia harrastuksia. Tärkeimmät ominaisuudet miehessäni ovat älykkyys ja hyvä käytös. Se riittää, että meillä on samanlainen elämänkatsomus.
Harrastan itse urheilua, mieheni ei. Hänellä on aikalailla mahakumpua ja mittaa muutenkin, hän on ihana, tuntuu hyvältä ja tykkään katsella häntä.
Minäkin olen aktiiviurheilija-nainen ja painan 50 kg. Exäni painoi 120 kg. Tykkäsin kyllä hänen fysiikastaan, vaikka suhde loppui. Ei myöskään harrastanut urheilua.