Mitäpä muut ovat mieltä Tiinulin seuraavista väitteistä:
”Pitäisikö aina uskottomuuteen reagoida aggressiivisesti? Loppujen lopuksi omat tunteet ovat aina omia tunteita eikä niistä ole vastuussa kukaan muu kuin ihminen itse.”
Mielestäni loukkaaminen aiheuttaa voimakkaita tunteita. Me reagoimme niihin oman temperamenttimme mukaan. Kyllä, tunteet ovat meissä itsessämme syntyneitä, mutta kuinka moni on opetellut hallitsemaan niitä? Luulen että ehkä ihmissuhde ammattilaiselta se sujuu jotenkuten (reflektointi), mutta harvoin tavalliset ihmiset näitä asioita opettelevat tietoisesti ja johdonmukaisesti.
.”Kaiken vuorovaikutuksen pääasia on, ettei syytä omista tunteistaan ketään toista. Jokaisen tunteet ovat "oma syy".”
Ajatteleeko pettäjä näin? Että on hänen oma syynsä, että pitää hakea seksi tai seikkailua salaa toiselta? Mikä on syy tehdä SALAA? Eikä ole hänen vikansa, jos toinen loukkaantuu, vaan petetyn oma vika – mitäs tunsi niin?
”Parisuhde on kahden kauppa, ellei se toisen mielestä toimi, niin tämä totuus on ihan nikottelematta hyväksyttävä tosiasia, vaikka sattuisi kuinka s***nasti. Tekee myös itselleen väärin, ellei sitä hyväksy/kestä. ”
Missä ajassa ajattelet toisen hyväksyvän totuuden? Muutamassa tunnissa? Miten pitkään muuten on muilla mennyt, että on nikottelematta hyväksynyt pettämisen?
” Vaikka taustat ja tapahtumat sinänsä olisivat hyvinkin erilaisia, niin yksi asia on noussut ylitse muiden; itkeminen yhdessä, keskustelu syyttelemättä. Nämä ovat hyödyllisiä taitoja eikä ilman niitä kannata edes alkaa parisuhteeseen.”
Mitenkä toimit silloin, kun se toinen ei ole siinä vieressä edes itkemässä, ehkä korkeintaan naureskelee? Miten keskustelet, kun toinen syyttelemättä jos totinen latelee niitä syytöksiä, tai että se onkin se kolmas osapuoli joka niitä latelee? En kiellä ettekö tuo taito olisi hyvä, mutta arvaas kuinka monessa parisuhteessa ollaan vailla noita taitoja?
”Pitäisikö aina uskottomuuteen reagoida aggressiivisesti? Loppujen lopuksi omat tunteet ovat aina omia tunteita eikä niistä ole vastuussa kukaan muu kuin ihminen itse.”
Mielestäni loukkaaminen aiheuttaa voimakkaita tunteita. Me reagoimme niihin oman temperamenttimme mukaan. Kyllä, tunteet ovat meissä itsessämme syntyneitä, mutta kuinka moni on opetellut hallitsemaan niitä? Luulen että ehkä ihmissuhde ammattilaiselta se sujuu jotenkuten (reflektointi), mutta harvoin tavalliset ihmiset näitä asioita opettelevat tietoisesti ja johdonmukaisesti.
.”Kaiken vuorovaikutuksen pääasia on, ettei syytä omista tunteistaan ketään toista. Jokaisen tunteet ovat "oma syy".”
Ajatteleeko pettäjä näin? Että on hänen oma syynsä, että pitää hakea seksi tai seikkailua salaa toiselta? Mikä on syy tehdä SALAA? Eikä ole hänen vikansa, jos toinen loukkaantuu, vaan petetyn oma vika – mitäs tunsi niin?
”Parisuhde on kahden kauppa, ellei se toisen mielestä toimi, niin tämä totuus on ihan nikottelematta hyväksyttävä tosiasia, vaikka sattuisi kuinka s***nasti. Tekee myös itselleen väärin, ellei sitä hyväksy/kestä. ”
Missä ajassa ajattelet toisen hyväksyvän totuuden? Muutamassa tunnissa? Miten pitkään muuten on muilla mennyt, että on nikottelematta hyväksynyt pettämisen?
” Vaikka taustat ja tapahtumat sinänsä olisivat hyvinkin erilaisia, niin yksi asia on noussut ylitse muiden; itkeminen yhdessä, keskustelu syyttelemättä. Nämä ovat hyödyllisiä taitoja eikä ilman niitä kannata edes alkaa parisuhteeseen.”
Mitenkä toimit silloin, kun se toinen ei ole siinä vieressä edes itkemässä, ehkä korkeintaan naureskelee? Miten keskustelet, kun toinen syyttelemättä jos totinen latelee niitä syytöksiä, tai että se onkin se kolmas osapuoli joka niitä latelee? En kiellä ettekö tuo taito olisi hyvä, mutta arvaas kuinka monessa parisuhteessa ollaan vailla noita taitoja?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Lutka-tiina:
"Kaiken vuorovaikutuksen pääasia on, ettei syytä omista tunteistaan ketään toista. Jokaisen tunteet ovat "oma syy".” "
Toivottavasti tiinuli ajattelee ihan samalla tavalla kun tuntee raivoa, arvottomuutta, häpeää ja kykenemättömyyttä kohdattuaan perheväkivaltaa, kun jäi kiinni pillunjakamisesta.
En käsitä tätä näiden pettureiden logiikkaa. Ensin toimitaan minäminämin-meinignillä ajattelematta seruaamuksia ja sitten kun se toinen vetää ihan puhtaasti samoilla tunteilla ilman huolta huomisesta, se on yhtäkkiä ei mitään.
Minä väitän että mustelmat paranevat paljon nopeammin kuin petoksen jäljet!
näin.
Ainoo että ne mustelmat on todella konkreettisia ja niillä saa asiaa tuntemattomien ulkopuolisten sympatiat näppärästi omalle puolelleen.
Lopputulos on kuitenkin sama: likaistapeliä puolin ja toisin.
Kyllä se petturikin muuten saattaa käydä päälle vaikka "heikompi ruukku" oliskin ja mustelmia tulee vaikka toinen vain puolustaisi itseään.
SUM.SUM
Ei kannata pelata pelejä joita ei hallitse, se voi lähtee mopo käsistä kun tarpeeks kikkailee.
siihen paikkaan suhteen, jossa mies nimittelisi minua esim. lutkaksi. Eipä kyllä kukaan ole nimitellyt, joten ihan pieleen ei ole valintani menneet.
vakiovastaaja mummomuorille, heh. Taisin sanoakin, että olin vähällä kumauttaa ex.n rakastajaa päin näköä, mutta jotenkin sain hillittyä itseni.
Tuolla Tiinulilla näyttää olevan aivan mieletön tarve puolustella pettämistä, ja myös sitä että petetyn tulee suhtautua kylmän rauhallisesti pettäjä puolisoon.
Lyhyesti sanottuna en ymmärrä lainkaan Tiinulin logiikkaa näissä asioissa, juttua häneltä tulee ihan hyvin, mutta niissä ei ole mitään asiaa.
Et löydä sisältöä siitä, että kerron miten oma elämäni on mennyt. En myöskään minä löydä mitään sanomaa tai sisältöä siitä, kun kerrot miten minun elämäni olisi pitänyt mennä, että sinä olisit tyytyväinen ;). Pääasia näet on, että minulla, nykyisellä miehelläni (exrinnakkaissuhteella) ja myös exälläni ovat asiat ovat kunnossa! Mieheni ja exäni tulevat myös juttuun keskenään, vaikkeivät ihan bestiksiä olekaan.
hyvä, että teillä on asiat kunnossa. Mutta turha sinun on väittää ettetkö puolustele täällä sitä kuinka oikein pettäminen on, ja vielä leimaat sairaaksi ne henkilöt jotka ovat käyneet käsiksi pettäjään.
Oikein ei olekaan käyttää fyysistä väkivaltaa pettäjää kohtaan, mutta se ei tee siitä henkilöstä sairasta, ja se on aivan varma asia.
puolustella pettämistä, miksi tarvitsisi? Uskottomuus vain on joskus osa elämää, joillakin pidemmän aikaa, joillakin kerran. Jotkut joutuvat petetyksi kerran, toiset useasti. Ja ellei olisi uskottomuutta, ei olisi uskollisuuttakaan. Myös uskollinen suhde voi olla kaikin puolin melkoinen helvetti. Parisuhteessa pitäisi muistaa, ettei se ole itsestäänselvyys, ei edes saavutettu etu. Jokapäivä oikeastaan pitäisi kysyä itseltään "haluanko jatkaa tätä suhdettani ja miksi". Hyvin usein kumppania aluksi pidetään "lahjana" ja jossainvaiheessa, vähitellen/pikkuhiljaa huomaakin kumppanin olevan "riesa". Silloin, kun kumppanista on tullut riesa, ei suhteen korjaamiseksi ole paljon mitään enää tehtävissä. Epätoivoisia ovat sellaiset "korjausyritykset", joissa nimitellään, mitätöidään, syytetään kumpainenkin toisiaan tai toinen syyttelee ja toinen vaikenee.
Ellei ymmärrä oman väkivaltaisen käyttäytymisen johtuvan pelkästään omasta itsestään, on vähintään terapian tarpeessa.
ihan oikeasta elämästä tapauksen kun aviomies sattuikin tulemaan töistä kotiin kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, ja kotona odotti miestä "pikku" yllätys. Siellä vaimo oli täydessä touhussa vieraan miehen kanssa heidän makuuhuoneessaan, ja tämä aviomies hakkasi tämän petturi äijän oikein perusteellisesti.
Petturi pääsi jollain konstilla lähtemään pakoon ennenkuin olisi käynyt tosi huonosti, ja samalla tämä petetty heitti vaimonsa pihalle vähän niinkuin pers-niska otteella.
Vaikka en väkivaltaa hyväksy, niin mietihän tiina kaksi eri kertaa kumpi noista miehistä tai petturivaimosta olisi oikeasti tarvinnut sitä sun puhumaa terapiaa?
Todella törkeyden huippu tämä temppu aviomiestä kohtaan. Ja terapian tarpeessa olisi ollut nimenomaan nämä kaksi petturia, eikä suinkaan uskollinen aviomies.
toimintaa. Mutta edelleenkin aviomies teki väärin käymällä käsiksi. Miksei poistunut paikalta ja hakenut eroa siltä seisomalta? Niin fiksut ihmiset tekee.
Jos minua kohdellaan tyhmästi/huonosti, niin ei se oikeuta minua kohtelemaan toisia samoin. Käyttäytymällä itsekin huonosti, näytän kumppanilleni olevani samanlainen tollo kuin tämä :). Mutta käyttäytymällä väkivaltaisesti tuossa samassa tilanteessa, osoitan, etten hallitse itseäni/tunteitani ja jotain on minussa pahasti pielessä. Väkivalta on törkeyden huippu.
jatkuvasti hakkaajia? Väkivalta on sairautta, eikä se ole milloinkaan puolusteltavissa.
en ole naistenhakkaaja, vastaan sille joka sitä kysyi. Tiina sanoi, että älytöntä toimintaa. Siis kummalta? Naapurin, tuttavien, ja sukulaisten keskuudessa häpeään joutuivat nämä kaksi petturia, ei uskollinen aviomies.
Kysyn tiinalta, että luuletko tosiaan olevan kovinkaan montaa kun yllättää vaimonsa vastaavassa tilanteessa, eli vaimo nussii toisen äijän kanssa, ja vielä heidän omassa kodissaan, että lähtee vain paikalta pois, ja hakee eroa?
Oikeastaan juuri tätä halusin tietää. ” Jos minua kohdellaan tyhmästi/huonosti, niin ei se oikeuta minua kohtelemaan toisia samoin.” Kenelläkään ei ole oikeutta väkivaltaan, sitä en missään nimessä kiistä. Mutta ymmärrän kuitenkin että joku niin voi tehdä, enkä minä voi toisen puolesta tehdä toisin.
Kun käännät tuon ajatuksesi toisinpäin eli, jos minä kohtelen toista huonosti ja loukkaan pahoin (johon minulla ilmeisesti on oikeus?), hän ei ole oikeutettu suuttumaan niin että lyö minua. ”Mutta käyttäytymällä väkivaltaisesti tuossa samassa tilanteessa, HÄN osoittaa, ettei hallitse itseään/tunteitaan ja jotain on HÄNESSÄ (ei siis minun käytöksessäni?) pahasti pielessä…” ymmärrät ehkä mitä ajan takaa. Osaatko asettua toisen asemaan?
Tunteitaan ei välttämättä pysty hallitsemaan shokkivaiheessa. Ei meistä kukaan itse asiassa tiedä edeltä käsin, mitenkä reagoimme. Tekojaan voi yrittää hallita, kuten Karppa kertoi. Sekin on kiinni siitä, kuinka paljon sinua provosoidaan. Ja onko sinulla mahdollisuutta tai voimia lähteä tilanteesta.
Onko ketään oikeus kohdella toista nöyryyttävästi? Jos itse edeltä käsin pystyisi hoitamaan tilanteen niin, että asian saisi puhuttua JO ennen pettämistä, eikä se olisi parempi? Eikö tällainen henkilö ole se, jonka olisi pitänyt osata kommunikoida eikä iskeä henkisesti pahimmalla mahdollisella tavalla?
Et ilmeisesti ole kokenut niin suurta henkistä tuskaa, että se todella koskee myös fyysisesti. Eräs mies sanoi, ettei hän kyennyt kuin makaamaan vessan lattialla ja oksentamaan ensimmäiset viisi tuntia. Kun et pysty nukkumaan ja syömään päiväkausiin. Vapiset ja täriset, etkä kykene keskittymään mihinkään kuin hetkeksi. Tätä voi kestää ihmisestä riippuen parista tunnista jopa päiviin. Kaikilla ei ole varalta valmiina rauhoittavia. Jotkut vain halvaantuvat ja repeävät toimintaan arvaamatta. Kaikki eivät ole varautuneet että juuri minulle tapahtuu tällaista. Sinähän odotit rakastuneena vain sitä puolisoa kotiin iloisin mielin?
tätä miestä, joka makasi vessan lattialla viisi tuntia, ja oksenteli, niin vaimo pettänyt?
Taas muuten hyvä kirjoitus sinulta. Juuri noin ne asiat menee mitä kirjoiti äsken.
tapaus on vanha. Miehen piti olla mökillä lapsen kanssa, mutta tuli käyntiä kaupungissa (kaupassa) ja pistäytyi kotona. VAimon olisi pitänyt olla töissä, vaan viettikin vapaapäivää vieraan miehen kanssa sängyssä. Eli rysän päältä. Olivat kuulemma muhinoineet jo pitempääkin. Rakastaja oli kuulemma lähtenyt housut kainalossa karkuun.
Tämä mies sanoi että samalla kun hän oksensi, hän oksensi kaiken rakkautensa vaimoaan kohtaan pois itsestään. Hän regoi näin.
"Miksei poistunut paikalta ja hakenut eroa siltä seisomalta? Niin fiksut ihmiset tekee. "
Noin tekee nyhveröt, aivan kuten sinun ex-aisankannattajasi, joka nykyään kaveeraa kakkosmiehen kanssa!
Tuo on nössön toimintaa, ei ole kanttia tehdä sitä mitä miehen on tehtävä! Se sun exäs on kyllä ihan täysi onneton hiiri, joten siinä mielessä en kyllä ihmettele miksi petit sitä. Luultavasti oli samanlainen hiirulainen muissakin asioissa.
"Käyttäytymällä itsekin huonosti, näytän kumppanilleni olevani samanlainen tollo kuin tämä :)"
Ei minulla kyllä tuon tarinan tilanteessa kiinnostaisi, kuinka tollona minua pidetään. Mitä väliä sillä on? Pistäisin samantien sekä miestä että naista turpaan, mitä sitä miettimään toisten tunteita tai ajatuksia kun ei ne toisetkaan selvästi niitä mieti?
"Väkivalta on törkeyden huippu. "
Ei ole, vaan huoraaminen aviosängyssä on törkeyden huippu. Väkivalta on vain ihan luonnollinen reaktio moiseen.
Minä en kuule valkkaa ketä lyön, mikäli siihen löytyy painava syy. Olen puolustanut paikkaani nakkarijonossa nyrkein, olen lätkinyt turpaan miehiä jotka ovat alkaneet tanssiravintolassa kähmimään vaimoani. Ravintoloistakin löytyy kaikenlaisia pullistelijoita, jotka kyllä aloittavat ja provoavat, mutta heti kun tulee koteloon, luikitaan häntä koipien välissä portsareiden juttusille.
Naista ei ole tullut vielä lyötyä, mutta mikäli vaimo tekisi minulle noin törkeä temput, niin todennäköisesti saisi turpaansa.
kuinka väkivaltainen olen, niin kyllä suurin osa ihmisistä hyväksyy oman paikkansa puolustamisen. Yksikään, ei yksikään kaverini/tuttavani ole minua moittinut siitä että olen löin heti miestä, joka tarrasi täysin kysymättä vaimooni kiinni. Ei ole tullut mitään muuta kuin kannustavaa kommenttia.
Toi vaimon lätkimisjuttu on tietenkin vähän eri, mutta väitän, että mikäli mies tapaa vaimonsa itse teosssa ja siitä sitten hakkaa kummatkin osapuolet, suurin osa suomalaisista ajattelee että sitä saa mitä tilaa.
näin olevankin. Sivistyneempi, mieleltään terve väestö ei kyllä hyväksy väkivaltaa, ainakaan minun tuttavapiiriini näittä hakkaajien suosijoita ei kuulu.
Sekä minä että kaveripiirini on vahvasti ylempää keskiluokkaa. Tulot ja puitteet ovat tietenkin myös sen mukaiset.
Väitän edelleen, että suurin osa miehistä, olivatka johtavassa asemassa tai katuojassa, hyväksyy väkivallan, kun tulee kyseeseen oman puolustamisesta. Naiset voivat kuvitella jotain muuta, mutta tositilanteessa ovat otettuja kun oma, muuten niin sivistynyt uros, nousee kapinaan naistaan kohdannutta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. "Ihanaa, se oikeasti välittää musta kun on valmis taistelemaan minusta ja siinä on tuollainen jännittävän villi ja brutaali puoli olemassa". Koskaan ei ole yksikään tyttöystävä moittinut kun nyrkit ovat heiluneet (koska ne ovat heiluneet ihan aiheesta).
Ylemmän keskiluokan vikana on kyllä useimmiten uskalluksen puute, pelätään poliisia tai jotain. Alemmat sosiaaliluokat kyllä tietävät, ettei niistä ole muuhun kuin pisteiden laskemiseen, siksipä sen reuhaamista ei saadakaan kuriin.
Hakkaaja tekee rikoksen, pettäminen ei Suomen lain mukaan ole rikos. Eli näpit irti pettäjästä!! Litomaan voi lähteä, mutta hakkaamaan ei saa jäädä. Siinä se ero. Tiina kirjoittaa viisaita.
muistamaan, kuinka ihminen murtuu ja kuinka syvään uskottomuus satuttaa. Joka ei ymmärrä tätä, ei ymmärrä uskottomuuden olemusta.
Tottatotisesti olen kokenut sellaista henkistä tuskaa, ettei mitään rajaa: kiemurrellut, ollut jännittynyt kuin viulun kieli päiväkausia, pelokas, masentunut, hermostunut, oksennellut ja itkenyt silmäni tyhjiksi. Laihtunut. Pahimmillaan erilaisia oiretiloja on kestänyt kuukausia. Mutta tiedätkö mitä; kaikki eivät ole kokeneet samaa, vaikka todentotta monet ovat varmaankin kokeneet vielä kauhistuttavampia asioita kuin minä. Me ihmiset näet koemme samat asiat omalla tavallamme. Omia tunteita eikä niiden kohtaamista pidä pelätä - väkivaltaa sen sijaan pitää!
Se mikä on esim. sinun mielestä riipaisevan nöyryyttävää, joku toinen pitää samaa asiaa ihan yhdentekevänä. Suhteen osapuolista riippuu miten suhteessa toimitaan, mikä on parasta tietyssä tilanteessa. Minä en voi tuntea kenenkään muiden tunteita kuin omiani, ei voi kumppaninikaan. Sensijaan voin luulla tuntevani kumppania sen verran, että pystyn arvioimaan tai/ja arvailemaan miltä hänestä mikäkin mahtaa tuntua. Tosin arvio/arvaus voi mennä täysin päin prinkkalaa. Omalla kohdallani ei mikään ihmissuhde ole mennyt totaalisen pieleen. Vaikka asiat ovat olleet solmussa, ne on saatu avatuksi. Osaan asettua toisen asemaan. Itseasiassa olen vähän liiankin hyvä siinä. En eronnut juuri sen takia, että tarvitsin aikaa arvioida/arvata exäni motiiveja jatkaa liittoamme. Tiesin myös, että hän oli täysin kyvytön järjestelemään eroa, itselleen asuntoa (saati sitten olisi ottanut selvää, mihin minä ja lapset muutamme). Joten kaikki piti olla selvää (omassa päässäni), kun sitten vihdoin ja viimein kykenimme eron tekemään. Ei se minullekaan helppoa ollut, ei ollenkaan! Itseasiassa ajatellen, olisin kestänyt asian paljon mieluummin ja toisinpäin; ex olisi halunnut eroa ja sitten olisi erottu. Vaikkapa 3kk aikana.
Exäni sanoi kerrottuani (kauan) jälkeenpäin tuosta toisesta suhteestani, ettei varmaan mikään olisi kovasti paljon muuttunut suhteessamme; ei eromme aikataulu, emme olisi riidelleet enempää, taistelleet lapsista tms. Mutta hänellä oli huomattavan paljon helpompaa erota, kun ei tiennyt asiasta silloin. Erossa oli muutenkin tarpeeksi kestämistä. Näistä sanoista tulin erittäin onnelliseksi. En ollut arvannut/arvioinut exääni väärin. Puhuit tuosta toisten nöyryyttämisestä. Eli toiset kokevat nöyryytyksen, jos heille kerrotaan - ja toiset kokevat saman, jos asia salataan (ja tulee joskus yllättäen tietoon, vaikka 10 vuotta myöhemmin). Neuvoja voi antaa toisille kysyttäessä (ehkä joskus muutoinkin), kunhan muistaa, että jokainen tekee omat ratkaisunsa. Eikä jälkikäteen voi neuvoa ketään.
"se joka haukkuu, sen napa paukkuu".
Hyviä huomioita jälleen.
Lyhyesti, olen itse kokenut kaksi avioeroa, kaksi seurustelusuhdetta ja olen kokenut väkivaltaa, pettämistä jne. Nykyinen suhteeni alkoi toisena naisena, mutta saimme selviteltyä tilanteen järkevästi.
Olen itse ollut se, joka eroaa. Lopulta kaikki on sujunut, mutta kumma kyllä, en ole eronnut koskaan toisen miehen takia. En ole edes pettänyt. Eroprosessit ovat kestäneet 2 – 3 vuotta.
Kyllä, tunteitaan voi käsitellä, ne kohdata – molemmat. Ellei se toinen osaa, on silloin tuettava sitä toista, erotessakin. Ei toista tarvitse kiusata, eikä omalla käytöksellään aiheuttaa lisää tuskaa tai muutoin provosoida. Ei toisen tarvitse menettää kasvojaan, eikä toista tarvitse painaa naurunalaiseksi. Sitä ajan takaa!
En hyväksy väkivaltaa enkä lyömistä. En myöskään hyväksy manipulointia, jonka avulla toinen saatetaan tilaan, jossa hän kokee olevansa nurkkaan ajettu. Varmasti moni tietää puolisostaan, mikä häntä lujimmin loukkaa, ja he tekevät sen silti!!! Miksi?
Jokaisella meillä on rajansa, mitä kestää ja mitä sietää. Minä siedin ensimmäisen mieheni pettämiset, sillä en ollut häneen niin kovin rakastunut. Se loukkasi vain vähän. Toinen seurustelusuhteeni pettäminen oli taas äärimmäistä vain ja ainoastaan loukkaavaksi tarkoitettua toimintaa. Juu hänen suustaan kuulin, että pitäisihän minun ymmärtää, että tämä on VAIN aikuisten LEIKKIÄ, jota kaikki harrastaa. Olin kuulemma kypsymätön. No, tämä henkilö ei ollut ihan muutenkaan ”normaali”.
En siedä sitä että minuun käydään käsiksi. Onneksi tätä on koettu vain muutaman kerran, sillä minua voi ärsyttää pitkäänkin, sillä pyrin poistumaan tilanteesta. Mutta ellei minua päästetä, on piru irti. Minä alan taistella silloin henkeni puolesta, enkä todella mieti mitä teen. Onneksi ei mitään vakavaa ole tapahtunut.
Olen oppinut, että jos todella on uskaltanut rakastaa, niin se tekee erityisen haavoittuvaksi uskottomuudenkin suhteen. Silloin toinen todella lyö suoraan sisuksiin. Eli, voisiko sanoa, että jos kumppani on todella rakastunut sinuun, vaikket itse niin olisikaan, niin mieti kaksi kertaa ennen kuin kun lähdet pettämään.
Minusta on vähän ylimielistä kuitata sanomalla, kuinka asiat PITÄISI hoitaa tai OLISI pitänyt hoitaa. Uskon että kaikki tietävät. On hienoa että jotkut pystyvät, mutta olen huomannut, että aina vain ei käy niin. Eivät edes ne, jotka uskovat kykenevänsä toimimaan järkevästi, aina niin tee. Joten en menisi liikaa luottamaan siihen, ettei se toinen käyttäydy arvaamattomasti silloin, kun tietoisesti loukkaan häntä. Mieluummin pyrin olemaan loukkaamatta liikaa.
miksi mummomuori osaa käsitellä asioita niinkuin pitäisikin, juuri siksi koska sinulla itsellä on kokemusta noihin kaikkiin asioihin.
Olet kokemut avioeron jopa kaksi kertaa ja kohdannut myöskin väkivaltaa.
Olen enemmän kuin samaa mieltä, siitä että jos kumppani on rakastunut sinuun kunnolla, vaikka ei niin itse olisikaan, tulisi miettiä tarkkaan lähteekö pettämään. Minä olin korviani myöden rakastunut puolisooni, mutta hän ei niinkään minuun, ja siksi pettäminen sattui minuun tosi paljon.
vaan sun ex jolle silmätummessa ero oli helpompi käsitellä. Ei taida hänkään olla kovin lujaluonteinen ihminen.
Mua vituttais entistä enemmän jos olis syötetty paskaa vielä siitä eron syystäkin.
Olet todella kalsee ihminen oikein puistattaa.
Laskelmoiva paskakasa.
välillä puhua samoista asioista, mutta eri sanoin.
Olen tismalleen samaa mieltä, että parisuhteessa kuten ei muutenkaan saa provosoida, haastaa riitaa, tehdä toista naurunalaiseksi tai mitään sellaista. Pitää osata olla ihmisiksi.
Minä olen taipuvainen näkemään nuo rakastamisasiat hieman toisin. Jotkut sanovat rakastavansa kumppaniaan yli kaiken ja on totta, että siinä tapauksessa uskottomuus kolahtaa kovasti. Mutta silloin ollaankin suhteen perimmäisten kysymysten äärellä: Mitä rakastaminen tarkoittaa, MOLEMPIEN mielestä. Miten osoitan toiselle rakkautta, onko tapa sellainen, että toinen voi ottaa rakkauteni vastaan. Tunteeko toinen rakkauteni häntä kohtaan, vaikken puhuisi enkä pukahtaisi. Yhteentörmäys rakkaudessa ei välttämättä tule ainoastaan uskottomuustapauksessa, vaan se voi tulla eteen muutenkin. Hyvin usein työkseen paljon liikkuvat ihmiset joutuvat tekemisiin tämän asian kanssa. Kuka tahansa ei mukaudu tällaisen henkilön puolisoksi, joka on todella harvoin kotona. Niinikään moni ei pysty viettämään puolisonsa kanssa kaikkea vapaa-aikaa ja töikseen myös toimia yhdessä.
Kun seurustelusuhteesi sanoi tuon "se on vain aikuisten leikkiä", hän ei varmaankaan tarkoittanut loukata sinua - hän ainoastaan kertoi sen mitä itse ajattelee asiasta; melko pinnallisesti siis (ehkä omasta mielestäänkin, ehkä ei)!!! Hänen rakkauteensa sinua kohtaan kuului sellaista, jota sinä et halunnut - koska käsityksesi rakkaudesta ja rakastamisesta on aivan toisenlainen - ainakin tältä osin.
Mutta sitten. On monia pareja, joista toinen on alistuja ja toinen alistaja. Alistaja saa alistujan tekemään mitä vain, koska alistujalla ei ole vahvaa käsitystä omasta itsestään, rajoistaan, siitä mikä sopii hänelle tai mikä ei sovi. Alistaja puolestaan nauttii, kun saa toimia alistetun maailmannapana. Näissä suhteissa alistetulla on todella harvoja muita ihmissuhteita, tai ei ollenkaan. Alistajan mielestä ei tarvitse ollakaan. Mikä tahansa pintapuolinenkin suhde on uhka heidän suhteelleen. Tällaiset suhteet toimivat siihen saakka, kunnes alistetulle välähtää "hei, minä olen minä!" Siitä alkaa vaikeudet. Alistaja kertoo ja vannoo rakastavansa alistettua, mutta saa vastakaikua aina vähemmän. Kun alistettu hakee eroa tai tekee jotain (uskottomuus tai vaikkapa haluaa siirtyä opiskelemaan/töihin toiselle paikkakunnalle) joka johtaa siihen, niin alistaja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti: Hän ei pysty enää rakastamaan (lue alistamaan) ja kokee alistetun OMAN päätöksen erittäin loukkaavana. Tuo oli stereotypia yhdestä esimerkistä/suhteesta, joissa hyvinkin paljon vannotaan rakkautta, mutta todellisuudessa suhde on molemminpuoleinen riippuvuussuhde. Siksi mietin kaksi kertaa, rakastaako kumppanini minua todella (sillä turvallisella tavalla jota kaipaan), vai tarkoittaako hän rakkaudella jotain aivan muuta (mielestäni).
Minä olen eronnut tuon yhden kerran, mutta en eronnut tuon silloisen toisen miehen takia. Erosin sen takia, ettei suhteeni exään toiminut millään tasolla. Se oli eron pohjimmainen syy.
parisuhteesta puuttuvat lähes täysin alkeellisemmitkin vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Sitten kun sen päälle lisätään omat ja kumppanin erilaiset tunteet, niin sekamelska on valmis. Väkivalta on ääriesimerkki niistä tunteista, joita väkivaltainen ei kykene käsittelemään eikä ota niistä vastuuta.
Keskustella voi vain siinä tapauksessa, että molemmat sitä haluavat ja sen osaavat: Asiallisesti, syyttelemättä. Ellei tällaista vaihtoehtoa ole, miksi jatkaa suhdetta?
tätä on todellisuus. Se toimii molempiin suuntiin. Pettäjä ei kykene myöskään käsittelemään tunteitaan eikä ota niistä vastuuta. Hän ei keskustele etukäteen ja asiallisesti vaan toimii salaa ja valehdellen. Kun sitten petetty ei kykene shokissa toimimaan asiallisesti keskustellen, hän sysää vastuun petetylle. Hyväksytkö sinä tällaisen pettämisen, manipuloinnin ja valehtelemisen?
Tapauksissa joista kerroin, se petetty kyllä kantaa vastuun tekemisistään. He tietävät toimineensa väärin ja katuvat. Mutta ne pettäjät eivät! Heissä kun mielestään ole mitään vikaa, eikä osaa ja arpaa tapahtuneisiin vaan ne jotuivat siitä että toinen oli "hullu".
Kääntele vaikka kuinka. Suurin osa ihmisistä ei ole missään optimaallisessa suhteessa. Meidän vain olis pystyttävä elämään niilä eväillä, joita meillä on.
Mitäpä tuohon sanoisi. Exsuhteessani mikään ei toiminut kuin minun suunnaltani. Ex duunasi asiansa kuten halusi - ja hyvin vielä aivan toisinpäin kuin mitä tähdensin. Perusti firman, otti lainaa, teki konkurssin. Ja kuka sen maksoi? Minä, lapset ja sukulaiseni. Eli ei siis kantanut vastuuta tekemisistään. Ei myöskään koskaan minusta eikä lapsista. Miten olisi voinutkaan, kun oli aina poissa? Myöhemmin taas oli enemmän kuin riesaksi asti kotona. Perusti kotiin uuden firmankin, jota vastustin (vaikkei sinne mahtunut).
Jos nyt olen oikein rehellinen, niin minua hävettää tapauksessani vain se, etten eronnut jo 90-luvun puolessavälissä. En edes tunne pettäneeni exääni, koska hän petti myös minut, omalla tavallaan. Kun yritin keskustella hänen kanssaan vuosikausia, siitä ei tullut mitään. Ja usko tai älä; yksin ei voi suhteessa keskustella! Yritin keskustella myös erosta myöhemmin, mutta kun siitäkään ei voinut keskustella. Ex vaikeni kuin muuri.
Rehellisyyden puuskassani sanon vielä, että elämäni paras asia oli vihdoin päästä exästä eroon. Kun mitta on täynnä, niin se on täynnä. Tämänkin asian tosin olen salannut exältä ja tulen myös jatkossa salaamaan.
tiina paremmin. Varmasti tulitkin katkeraksi jos ex toimi noin. Ei siksi ihme jos et jaksanut olla Hänen kanssa. Tosin pettämistä en siltikään hyväksy, parempi sitten lähteä toimimattomasta suhteesta.
Ex.si oli näköjään piittaamaton sinua kohtaan jo hyvin pitkään.
Olen melkoisen hämmennyksen vallassa seurannut tätä keskustelua ja halusin nyt itsekin kommentoida asiaa.
Tuntuu siltä, että ihmiset hyväksyvät/ymmärtävät väkivaltaisen käytöksen pettäjää kohtaan. Oma mielipiteeni on se että EI MIKÄÄN oikeuta väkivaltaiseen käytökseen parisuhteessa tai muutenkaan. Te ketkä puolustelette sitä "turpiin vetäjää" sillä että loukattu ihminen saattaa reagoida näin ja että hänellä olisi siihen jonkinlainen oikeus, ette ilmeisesti ole koskaan joutuneet väkivallan uhriksi. Nyt joku sanoo että ilmeisesti minua ei ole petetty koskaan, totta, minua ei ole petetty koskaan toisen naisen kanssa ainakaan tietääkseni, mutta ihmisen voi pettää niin monella tavalla. Ex-mieheni ajoi monta kertaa perheemme todella suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja aiheutti minulle toimillaan unettomia itkuisia öitä ja huolta toimeentulosta ja lasten tulevaisuudesta, petti minut ja luottamukseni kerta toisensa jälkeen paljon pahemmin kuin jos olisi hypännyt jonkun toisen kanssa sänkyyn. Kaikista omista toilauksistaan huolimatta hän katsoi olevansa oikeutettu olemaan mustasukkainen (aiheetta) ja tästä syystä sitten sain aina välillä piilotella mustelmia. En voi käsittää miten fiksuina pitämäni ihmiset jollain tasolla ymmärtävät väkivallan oikeutettuna käytöksenä jos kyse on pettämisestä. Voiko siis oikeasti teidän mielestänne aina kun joku loukkaa tavalla tai toisella, käydä vetämässä toista kuonoon?
"Voiko siis oikeasti teidän mielestänne aina kun joku loukkaa tavalla tai toisella, käydä vetämässä toista kuonoon?"
Kyllä, mikäli loukkaus on tarpeeksi suuri.
Ei se ole minun vikani, että sinua on hakattu ilman syytä.
Väkivallan ongelma on siinä, että suurin osa tyypeistä jotka turvautuvat väkivaltaan, käyttävät sitä harkitsemattomasti ja ilman hyvää syytä. Tämä on ongelma, ei se että joku lyö pettäjää tai puolustaa itseään fyysisesti tilanteessa, jossa nössömpi vain luikkisi pakoon.
Noita oikeutettuja pettämisistä lyömisiä ei kuitenkaan esiinny kuin murto-osassa suhteita ja niissäkin varmaan vain sen kerran, koska sen jälkeen jompikumpi lähtee kävelemään. Ikävin tilanne on tietenkin se laajennettu itsemurha. Se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, sillä koston pitäisi olla jossain järjellisessä suhteessa rikkomukseen.
"kertarutina" on, kuin ainainen kitinä, kuten tällä palstalla ykkösten ja kakkosten tapellessa kynsin hampain petturista. Palauttaisivat ykköset kerralla tavalla tai toisella sen petturin järjestykseen ja lähtisivät sitten kävelemään.
Eli siis mielestäsi on oikeutettua vetää toista kuonoon jos loukkaus on riittävän suuri.
No mikä loukkaus on sitten riittävän suuri?
Kun puoliso ilmoittaa ettei enää halua elää kanssasi koska et ole sellainen kuin hän haluaisi, loukkaannut syvästi ja vedät kuuppaan?
Kun puoliso torjuu sinut kun haluat seksiä, loukkaannut ja taas nyrkki heilahtaa?
Kuka sitten määrittelee sen mikä on riittävän loukkaavaa, että voi lyödä?
Onko se henkilökohtaisesti päätettävissä vai miten menetellään?
Minua loukkaa varmasti eri asiat kuin sinua, eli voin sitten mututuntumalla käydä pieksämässä ihmisiä?
On hyvä etten joudu kanssasi todennäköisesti koskaan mihinkään tekemisiin, sillä mielestäni henkilö joka puhuu oikeutetusta lyömisestä ja harkitusta väkivallastä ja väkivallasta jos on hyvä syy, on äärimmäisen vaarallisella ajattelumallilla varustettu.
"Eli siis mielestäsi on oikeutettua vetää toista kuonoon jos loukkaus on riittävän suuri."
No minun tapauksessa loukkauksen raja naisen kohdalla menee petoksessa ja tietenkin itsepuolustukseksi muksin ketä vain, olipa mies tai nainen. Lisäksi käyn käsiksi jos vaimoani lähennellään törkeästi, eli käydään kiinni tai ei uskota ei-sanaa (yleensä pelkkä tönäisy riittää, jos ei niin sitten takakäden suora). Mikäli minua petetään, hakkaan aivan varmasti kakkosen mikäli vain saan sen käsiini. Jokainen mies tietää, että rosvoretkillä tulee aina sillointällöin takkiin.
Eli minun kanssa tulee hyvin toimeen, kunhan ei käy kimppuun, ei petä, eikä kouri, yritä iskeä sitä tietäen että minä olen olemassa tai nussi vaimoani. Mielestäni en vaadi mitenkään liikoja, 99,99%:lle ihmisistä nämä kohdat eivät tuota minkäänlaista ongelmaa. Jos lähtee loukkaamaan toisia ihmisiä, kannattaa huomioida että ne toiset saattavat tehdä jotain loukatakseen takaisin.
"Onko se henkilökohtaisesti päätettävissä vai miten menetellään?"
Miten muuten? Sitäpaitsi sinullahan on kokemusta tästä, se sun exäs varmasti teki itse omat päätöksensä. Tuskinpa sitä kukaan muu sai lyömään.
"Minua loukkaa varmasti eri asiat kuin sinua, eli voin sitten mututuntumalla käydä pieksämässä ihmisiä? "
Eipä sitä kukaan edes voi estää. Poliisi ja tuomiolaitos ottavat kantaa asiaan vasta jälkikäteen, sitten kun tilanne on jo ohitse.
"mielestäni henkilö joka puhuu oikeutetusta lyömisestä ja harkitusta väkivallastä ja väkivallasta jos on hyvä syy, on äärimmäisen vaarallisella ajattelumallilla varustettu. "
Tai sitten ei menetä hermojaan missä tahansa tilanteessa, kun on ajatellut asioita etukäteen. Esimerkiksi minä en koskaan lyö ketään siksi että pelkästään vituttaa. Jos minä alan käyttäytymään väkivaltaisesti, ollaan menty tiettyjen etukäteen määriteltyjen rajojen ylitse. Sulla taas on kokemusta siitä että lyödään kun vähän vituttaa. Meikäläisen kannalta se on ihan eri juttu. En voi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, jota olen käytöksen perusteella "joutunut lyömään". Siinä vaiheessa parisuhteen perusteet ovat lopullisesti murentuneet varmaan kummankin osapuolen mielestä.
löi vaimon rakastajaa ei ole koskaan sitä ennen, eikä sen jälkeen käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa.
Tästä tapauksesta on noin kolme vuotta aikaa, ja vielä sen jälkeen hänen vaimonsa (nykyään ex) aneli, ja rukoili päästä takaisin miehensä luo, ja myönsi tehneensä sikamaisesti miestään kohtaan. Mies haki eroa, eikä ottanut takaisin.
Miettikäähän kumpi näistä oli suurempi syyllinen kun asiat menivät täysin solmuun?
Kysyt mikä loukkaus on riittävän suuri. Kyllä sinä tiedät, mikä puolisoasi eniten satuttaa.
Elämässä on tilanteita, että täytyy satuttaa, mutta kyllä sinä itse vaikutat siihen, miten sinä ilmaiset asian. Ilmoitatko asiallisesti, ja rauhallisesti, annat puolisolle tilaa surra ja itkeä. Vai laitatko uuden kumppanisi huutamaan ja raivoamaan paikalle. Vai huuteletko ja naureskeletko ensin pitkin kyliä niin että varmasti kaikki muut tietävät asian, paitsi puolisosi? Vai touhuatko selän takana toisen kanssa, valehtelet toiselle ettei mitään ole tapahtunut (ja usein se, että olet vainoharhainen), mutta vasta kun jäät rysän päältä kiinni, tunnustat ja "ilmoitat" ettet halua elää hänen kanssaan? (niin ja tämäkin usein on, että "se oli vain leikkiä, en minä tosissaan. Ethän jätä minua?")
Kyse ei siis ole parisuhdeväkivallasta vaan siitä että kuka tahansa meistä, vietynä ääri tilanteeseen, saattaa käyttäytyä yllättävän väkivaltaisesti.
Mielestäni ei sillä jättäjällä tai pettäjällä ole oikeutta manipuloida tai provosoida toista niin äärilaitaan, että toinen romahtaa. Tämä lyöjä voi todella katua lyömistään jälkeen päin, etenkin kun siitä tulee rangaistus. Tuskin hän enää sen jälkeen tekee samaa, uskon että hän pyrkii kaikin tavoin välttämään sellaisia tilanteita (ja ihmisiä).
Edelleenkään en voi käsittää tätä logiikkaa jolla myös sinä jollainlailla hyväksyt väkivaltaisen käytöksen. Vastauksessasi sälytät vastuun esim normaalissa avioerotilanteessa (ilman sitä kolmatta osapuolta) sille kuka haluaa erota.
Esimerkki elävästä elämästä: aviopari ollut naimisissa yli 20 vuotta, kolme lasta, vaimon mielestä avioliitto loppuun katsottu, miehen mielestä ei. Vaimo kertoi asiasta aivan rauhallisesti ja halusi jo lastenkin takia hoitaa asian rauhallisissa merkeissä sivistyneesti. Mies ei vaan kestänyt eroajatusta, hakkasi vaimon sairaalakuntoon jonka jälkeen hirtti itsensä. Tämäkö nyt oli sitten vaimon vika? Hänenkö vastuullaan oli tapahtumien kulku?
Miten ihmeessä voitte edes vaatia että jokaisen meistä pitäisi tuntea puolisonsa niin hyvin että tällaisessa tilanteessa tietäisimme miten kuuluu asiasta kertoa vai pitääkö jatkaa vaan kuollutta avioliittoa jotta toinen ei loukkaantuisi? En hyväksy pettämistä, mutta en myöskään hyväksy väkivaltaista käytöstä MISSÄÄN TILANTEESSA. Meistä jokainen kokee eri asiat eri tavalla ja jos katsotaan että loukkaaminen (esim pettämällä) ja toisen "pinnan" äärimmilleen kiristäminen on hyvä syy käyttää väkivaltaa, meidän on myös sitten hyväksyttävä se että eri ihmiset loukkaantuvat verisesti eri asioista ja turpaan saattaa tulla millä hetkellä tahansa. Jollekin saattaa olla pettäminen suurin loukkaus, toinen katsoo että hylkääminen ihan oman riittämättömyyden vuoksi (ilman että olisi sitä kolmatta osapuolta) on suurin loukkaus mitä on.
Kyse ei ole siitä hyväksyykö väkivaltaa vai ei. Kyse on siitä että itse tietoisesti loukkaa toista todella pahasti, ja odottaa toisen ottavan sen rauhallisesti. Kyse on siitä mitä käytännössä tapahtuu – oli se sitten oikein tai väärin.
Kuvaamasi tilanne on vähän toisenlainen. Hylkääminen on meidän peruspelkojamme, kuten rakastetuksi ja ymmärretyksi tuleminen perustarpeitamme.
Toiset selviävät siitä, toiset ei. Masentuvat, mutta osaavat toimia rakentavalla tavalla. perusturvallisuus ei ole uhattuna. Toisilla se voi olla traumaattista, jopa itsemurhaan saakka. Näitä uutisia me varmaan saamme usein lukea tai kuulla. Kaikilla vaan ei ole niin ideaalista kasvuympäristöä kuin ”pitäisi”. En syytä ketään, joilla puoliso on tehnyt itsemurhan vaikka tilanne on todella yritetty käsitellä mahdollisimman hyvin. Etenkään kun tähän ei liity uskottomuutta, selän takana toimimista tai valehtelua ja manipulointia.
Väkivalta ei ole ratkaisu. Niitä vain tapahtuu. Se mikä tekee pahaa, on että joku suhtautuu ylimielisesti toiseen niin, että varmasti nöyryyttää toista. Kun toinen ei sitä kestä, niin syyllistetään se heikompi osapuoli. Hänet leimataan syylliseksi tai mielenvikaiseksi. Mutta omassa toiminnassa ei nähdä mitään vikaa.
Se on erittäin hyvä että miehenä miettii valmiiksi tilanteet joissa on valmis väkivaltaan.
Itselläni raja kulkee itsepuolustuksessa ja oman perheen suojelussa ja täytyypä sanoa että tässä petturuudessa myös.
Aivan varmasti tulen suhtautumaan vihamielisesti vaimooni kohdistuviin lähentelyihin (fiksu mies pyytää esim tanssiin hakiessaan ensin mieheltä luvan).
Luvalla kyllä muttai luvatta: eikö niin?
En oikein tiedä mitä minun pitäisi lukea tarkemmin?
" Kysyt mikä loukkaus on riittävän suuri. Kyllä sinä tiedät, mikä puolisoasi eniten satuttaa."
"Elämässä on tilanteita, että täytyy satuttaa, mutta kyllä sinä itse vaikutat siihen, miten sinä ilmaiset asian. Ilmoitatko asiallisesti, ja rauhallisesti, annat puolisolle tilaa surra ja itkeä."
Siis mitä näillä lauseilla tarkoitat? Miten ihmeessä pystyn sanomaan mikä puolisoani eniten loukkaa ennen kuin on ko tilanne päällä? Jos esimerkiksi ilmoitan vain halustani erota puolisostani, tuskin olen koskaan aikaisemmin ollut hänen kanssaan samassa tilanteessa, miten voin tietää miten hän siihen suhtautuu?
Toinen ihminen saattaa ottaa hyvin rauhallisesti asian josta toinen menettää suurinpiirtein hermonsa. Ja eikö tuo ole syyllistämistä jos jokin, että oletat että rauhallisesti ja asiallisesti tehty ilmoitus takaa tuon toisen osapuolen asiallisen käytöksen. Luuletko oikeasti että jokaisessa pahoinpitelytapauksessa väkivallan uhri on omalla käytöksellään aiheuttanut tapahtuman? Jos jotkut ihmiset reagoivat suremalla ja itkemällä, toinen ihminen saattaa samalla tavalla ilmaistuun asiaan reagoida lyömällä ja huutamalla.
"Kyse ei siis ole parisuhdeväkivallasta vaan siitä että kuka tahansa meistä, vietynä ääri tilanteeseen, saattaa käyttäytyä yllättävän väkivaltaisesti."
Ymmärrän tuon, että jokaisella on katkeamispisteensä, mutta en voi kertakaikkiaan käsittää että sille väkivaltaiselle käyttäytymiselle annetaan jonkinlainen hiljainen hyväksyntä ajattelemalla että "hänet varmaan vietiin ääritilanteeseen ja hän ei vain voinut mitään sille että löi". Jokaisella meistä todellakin on erilainen kipukynnys asioihin, mutta mihin sitten vedetään se raja milloin sen henkilökohtaisen kipukynnyksen ylittyessä saa lyödä tai ainakin se lyöminen on jotenkin ymmärrettävää?
jo teoretisoinnin puolelle. Sitä voi vatuloida loputtomiin.
Älä käytä sanaa jokaisessa tapauksessa. Ei tietenkään.
Nämä ovat jo provosoivia käsityksiä:
"Miten ihmeessä pystyn sanomaan mikä puolisoani eniten loukkaa ennen kuin on ko tilanne päällä? "
"Jokaisella meistä todellakin on erilainen kipukynnys asioihin, mutta mihin sitten vedetään se raja milloin sen henkilökohtaisen kipukynnyksen ylittyessä saa lyödä tai ainakin se lyöminen on jotenkin ymmärrettävää?"
Vastaan siis yhtä provsoivasti:
Juu, se varmaan on kokeiltava että kuinka paljon toinen sietää valheita ja selän takana pelaamista. Naidaan vaan miehen parhaan kaverin kanssa, valehdellaan että lapsi on hänen, minä rakastan vain sinua, mutta sitten vaan mennään hakemaan tavarat ja paiskataan että ei muuten ookkaan. Tai pidetään sitä toista ja näytellään kaikille kun minä poika... ja nauretaan vaimolle päin naamaa kun jäädään kiinni. Tai mikä parempaan, viedään se mies/nainen kotiin ja vietetään oikein kiihkeää aikaa, ja sanotaan vaan sori paikalle saapuneelle aviopuolisolle. (Epäilen että suurin osa ihmisistä suuttuu.)
Ellet sinä tiedä että tällainen loukkaa, niin mitenkä on nuo muut käytöstapasi?
Juu, härkkiä näköjään saa, katsoa milloin se kipukynnys kolahtaa. Jos ei tarpeeksi suutu, lisätään panoksia, - kyllä se jossain kohtaa ymmärtää!!! Saa sitten sanoa kuinka väärin se on, ihan on hullu. Voi olla sitten ylpeä, etten minä lyönyt.
Oletko muuten koskaan kuullut henkisestä väkivallasta? Miten kauan sen uhri kestää, ilman että regoi tähän? Naiset syyllistyvät monta kertaa tällaiseen väkivaltaan. Huomaa että he saavat rangaistuksen, katuvat. Ei sitä tekoa kukaan puolusta.
Vielä kerran. Kaikki tietää ettei saa lyödä. Kaikki tietää myös ettei saa valehdella eikä pettää - eikös joo?
"Ellet sinä tiedä että tällainen loukkaa, niin mitenkä on nuo muut käytöstapasi?"
Taisitkin olla ainoa vakinikillä kirjoittanut henkilö jonka uskoin pystyvän keskustelemaan asioista kiihkotta ja kommentoimatta vastapuolen henkilöä (ainoastaan argumentteja), no ihminenhän on erehtyväinen kuten jälleen huomata sain.
Kyllä, olen kuullut henkisestä väkivallasta ja olen sitä myös kokenut, mutta olen myös kokenut vuosia kestävän perhehelvetin jossa lyöjä (ex-mieheni) puolusti tekojaan syyllistämällä minut. Loukkasin häntä (hänen sanojensa mukaan) milloin milläkin tavalla kuten esim epäilin hänen kykyään huolehtia perheestä kun ei pysynyt yhdessäkään työpaikassa, joi ja pelasi rahat, teki tyhmiä bisneksiä jne. Myös loukkasin häntä sillä että ylenin työssäni ja tulin toimeen omillani sekä huolehdin lapsista mutta en antanut hänen koskea ja "hoitaa" raha-asioitamme. Luulin että olin vahva ihminen kun pystyin vielä ottamaan sen yhden selkäsaunan pakattuani tavaramme ja ilmoittaessani että nyt se on loppu...olinkin ilmeisesti vain henkistä väkivaltaa käyttävä nainen joka sietikin saada selkäänsä. No tiedänpähän nyt että täällä ei voi mistään itselle läheisestä asiasta antaa kommenttia saamatta lisää paskaa niskaansa, vieläpä taholta johon viimeksi olisin uskonut.
Harvoin erehdyn olemaan ilkeä. Nyt olin. Ehkä siksi että tämä asia liikuttaa minua läheltä.
Olen seurannut läheltä kuinka kolmella ihmisille on elämä romahtanut. He kaikki tulivat petetyiksi, ja toimivat väärin omassa tuskassaan. Kaikki kääntyi ylösalaisin, petetyistä tulikin syyllisiä. Olen yrittänyt kulkea heidän rinnallaan. Tuli jotenkin mitta täyteen, kun ne joiden olisi pitänyt edes jotenkin ottaa vastuuta, pesivät kätensä.
Mitenkä se, että elämä on tylsää, täytetään näillä ihmissuhde draamoilla, voi olla näin tavallista? Se joka on aidosti ja oikeasti sitoutunut, on se joka kärsii, eikä se joka pettää? Miksi heille nauretaan ja pilkataan, vaikka he juuri osoittavat sitä rakkautta jota jokainen kaipaa?
On niin helppo tuomita nämä väkivaltaan syylliset ja ummistaa muulta silmänsä. Mitenkä heidän elämäänsä voi enää tuoda uskoa? Miksi ihmisillä leikitään, ja juuri heillä jotka ovat vakavissaan? Miksi tunteet ovat niin vähäpätöinen juttu? Onko meidän kaikkien tultava kyyniksi?
Ymmärrän sinua, sillä olen itse kokenut samaa. Ehkä se, että en todellakaan tarkoita kuvaamaasi tilannetta, helpottaa. Älä ota itseesi, olen myös se pahoinpidelty nainen, vieläpä aika lailla samantapaisista syistä. Ehkä haavat ovat sinulle vielä niin arkoja, että luet sitä sieltäkin, missä niistä ei ole kirjoitettu.
Voin kyllä kirjoittaa lisää tästä, mutta sen keskustelu voitanee siirtää tuonne perheväkivallan puolelle? Miten on , teetko aloituksen?
Oikeastaan tulin koko palstalle (uskottomuus) vain siksi että täällä tuntui olevan monta ketjua joihin oli tullut runsaasti vastauksia ja mielipiteitä. Tämä sinun aloittamasi ketju vain tämän väkivalta asian takia minulle jäi niin päälle, olen sen kokenut ja olen edelleen sitä mieltä että mikään loukkaus tai muukaan ei oikeuta väkivaltaan. En myöskään hyväksy pettämistä, eli en lainkaan puolustele ihmisiä jotka käyttäytyvät vastuuntunnottomasti muita kohtaan. Olen vain sitä mieltä että pettäminen on loukkaus kaikkien muiden loukkauksien joukossa ja ihmisen pystyy pettämään niin monella tavalla. Siksi en voi väkivaltaa hyväksyä tai ymmärtää missään tapauksessa, koska silloin joutuisin sen hyväksymään aina kun ihminen on tavalla tai toisella tullut loukatuksi ja petetyksi. Ei aihe ole enää minulle mitenkään tuore, mutta nämä haavat ja lyönnit eivät koskaan unohdu. Itse olen mielestäni vahva ihminen, mutta tiedän tapauksia jossa uhri ihan oikeasti uskoo, että syy on hänessä, hän vaan jotenkin saa toisen loukkaantumaan niin syvästi ettei ole muuta keinoa kuin lyödä. Olen vertaisilleni aina yrittänyt sanoa ettei kenelläkään ole oikeutta pahoinpidellä mistään syystä ja nyt luin kauhukseni miten yhtäkkiä lyöjää niin paljon ymmärrettiin täällä.
parisuhdeväkivalta on eri asia. Silloin on kyseessä pitkäaikainen ja toistuva tilanne, jossa toinen ottaa valtaa fyysisellä uhkalla.
Manipulointi on kamalaa, silloin todellakin uhri on se joka syyllistetään. Tarkasti ottaen, näissä pettämis tilanteissa uhri on petetty joka on manipuloitu väkivaltaan.
Muistan tilanteita, joissa minua uhkailtiin ja tarkoitus oli että minä olisin tehnyt jotain väkivaltaista. Tämä vain siksi, että minut olisi voitu pahoinpidellä "hyvästä syystä".
Perinteinen lyöjä ei tarvitse edes syytä, hän kokee syyksi minkä tahansa itseään ärsyttävän asian. Hän on ilmaissut luonteensa jo aiemmin. Harvoin se jää piiloon. Tuskin hän on esiintynyt vuosia mitä hellempänä ja rakastavampana puolisona, johon toinen on alkanut luottaa täysin. Ei ainakaan minun aviomieheni. Opin olemaan varhain "ärsyttämättä" häntä, vaikka aina se ei onnistunut. Ei tullut pieneen mieleenkään alkaa ärsytämään lisää - etenkään valehtelemalla tai pettämällä.
Lyöjää ei tavitse hyväksyä, ymmärtää kyllä. Etenkin silloin, kun henkilö ei ole ollut aiemmin väkivaltainen, pikemmin päinvastoin. Siksi näitä tilanteita on etenkin minun ollut vaikeaa hyväksyä.
Toivon mukaan ymmärrät mikä ero sinun kokemuksilla näillä tapauksilla on?
sekä minä, tai mummomuori ole kumpikaan meistä millään tavalla puolustanut väkivaltaa.
Mutta jos petetty puoliso "ahdistetaan nurkkaan" niin hän voi jopa käyttää väkivaltaa. Eli pettäjä saa toimia niinkuin haluaa, ja tuottaa tuskaa petetylle, ja ilman mitään vastuuta.
Monet pettäjät ovat sitä mieltä, ettei pettäminen ole rikos, mutta lyöminen on maailman pahin asia.
Ja vielä kerran, en hyväksy väkivaltaa, mutta ketään ei saa kiusata niin että toisesta tulee sellainen että se jopa lyö kun sillä on mitta täynnä.
on sitä mieltä ettei pettäminen ole rikos.
Mummomuorin kanssa käymäni keskustelun pohjalta varmaan jokainen jo tietää mielipiteeni väkivaltaan, mutta haluan kuitenkin vielä kommentoida kirjoitustasi.
"Sekä minä, tai mummomuori ole kumpikaan meistä millään tavalla puolustanut väkivaltaa."
En uskokaan että sinällään puolustat väkivaltaa, tunnut vain ymmärtävän pettämistapauksessa sen että petetty lyö todennäköisesti sen takia että olet itse tullut petetyksi.
"Mutta jos petetty puoliso "ahdistetaan nurkkaan" niin hän voi jopa käyttää väkivaltaa. Eli pettäjä saa toimia niinkuin haluaa, ja tuottaa tuskaa petetylle, ja ilman mitään vastuuta."
Ihmiselle voi aiheuttaa tuskaa ja ahdistaa hänet nurkkaan niin monella eri tavalla. Onko ihmisellä aina, kokiessaan toisen käytöksen tai tekojen olevan tuskaa ja ahdistusta tuottavia, oikeus käyttää väkivaltaa?
Miksi pettäminen olisi eri asia? Sinusta pettäminen on äärimmäinen henkisen väkivallan muoto, naapurisi voi kokea ainaisen nalkutuksen ja vähättelyn sellaiseksi. Saako myös hän lyödä kun mitta tulee täyteen?
"Monet pettäjät ovat sitä mieltä, ettei pettäminen ole rikos, mutta lyöminen on maailman pahin asia."
En ole edes pettäjä, mutta minunkaan mielestäni pettäminen ei ole rikos, lyöminen sitä vastoin on. Myös suomen lainsäädäntö on kanssani samaa mieltä.
"Ja vielä kerran, en hyväksy väkivaltaa, mutta ketään ei saa kiusata niin että toisesta tulee sellainen että se jopa lyö kun sillä on mitta täynnä."
Olen kanssasi samaa mieltä, ketään ei saa kiusata niin että hänen mittansa tulee niin täyteen että jopa lyö. Mutta tämä sääntö ei koske pelkästään pettämistä vaan mitä tahansa toiselle ihmiselle aiheutettua tuskaa.
Eilen katsoin jonkun ohjelman telkkarista jossa mies oli 13 vuotta jatkanut äärimmäistä henkistä väkivaltaa vaimoaan kohtaan, käytökseen liittyi myös todella paha mustasukkaisuus ja jatkuva epäily. Lopulta vaimo todellakin haki sen sivusuhteen ja selitti että ensimmäisen kerran 13 vuoteen hän koki olevansa arvostettu ja rakastettu. Minusta vaimo teki väärin kun valitsi tuon tien, eikä esimerkiksi ottanut eroa, mutta mietin kyllä siinä katsellessani että kumpi siinä nyt oli sitten se suurempi syyllinen?
Eihän tällaisia asioita voi lakikirjasta katsoa!
En tiedä tarkoititko Irania vai jotain aivan muuta maata josta en ole kuullutkaan. Kaikesta huolimatta jospa kun Suomessa asutaan pysyttäisiin vaan ihan meidän omassa lainsäädännössä tai jos välttämättä halutaan poimia muutamia muslimimaiden lakeja tämän aviorikoslain lisäksi niin:
Polygamia eli moniavioisuus on muistaakseni laillista kaikissa muslimimaissa lukuunottamatta Turkkia ja Tunisiaa, eli käytännössä miehellä saa olla neljäkin vaimoa jos pystyy heistä huolen pitämään. Paljonko siinä sitten enää aviorikosta tarvitsee tehdäkään:)
Mies saa Talaq lain mukaan avioeron kunhan vaan kieltää avioliittonsa kolmasti.
Raiskaaja saa tekonsa anteeksi jos suostuu menemään uhrin kanssa naimisiin, että silleen.
Että jospa nyt vaan koitettaisiin pysyä näissä meidän omissa pykälissä joissa ei todellakaan tunneta aviorikosta.
Rikoslaissa on säädetty mikä on rikos ja mitkä ovat niiden rangaistukset. Se on oma juttunsa.
Kuinka moni meistä rikkookaan lakia joko tietoisesti (ylinopeus, rattijuopumus, kännykkään puhuminen ajon aikana, turvavöiden pito), kuinka moni tietämättään (salassapito, herjaus, uhkailu jne.), ja vielä ovat nekin jotka eivät vain viitsi noudattaa pykäliä.
Laissa on myös pykäliä, joissa otetaan huomioon normit ja yleinen moraali. Ne vaativat sitten tulkintaa.
On ihmisiä joiden moraali perustana toimii esim. uskonto, jossa taas on ihan omat "lakinsa" (vaikka 10 käskyä).
Asia josta halusin keskustella liittyy vain meidän yksityisten ihmisten moraaliin ja normeihin - niihin yleisiin käyttäytymissääntöhin joita pyrimme noudattamaan. Voidaan puhua vaikka hyvästä käytöksestä, oikeudenmukaisuudesta tai vuorovaituksen hyvistä käytänteistä.
Että silleen....
Olen kanssasi samaa mieltä, ei sekoiteta rikosta ja yleistä moraalia keskenään kuten Karppa tuossa edellisessä kirjoituksessaan teki.
Tässä lainaus hänen tekstistään: "Monet pettäjät ovat sitä mieltä, ettei pettäminen ole rikos, mutta lyöminen on maailman pahin asia."
Siis toden totta, pettäminen ei ole todellakaan rikos meidän yhteiskunnassamme ja siihen on ihan turha vetää minkään muun erilaisella kulttuuripohjalla olevan valtion lainsäädäntöä, siksi laitoin esimerkkejä muusta lainsäädännöstä jotka varmasti myös sinusta kuulostavat hiukan vieraalta meidän näkökannastamme.
Moraalinen tulkinta pettämisestä on aivan jokaisen omissa päätettävissä, se on henkilökohtainen asia. Kylmä totuus kuitenkin on että kaikenlainen väkivalta (mukaanlukien hätävarjelutilanteessa käytetty liiallinen) on rikoslaissa rangaistava teko. Jokaisella ihmisellä on sitten se oma moraalinsa, kuka hyväksyy veronkierron tai kaikenlaisen yleisen törttöilyn liikenteessä pöhnässä ajelusta huomattaviin ylinopeuksiin, vaika molemmat ovatkin rikosasioita, saman ihmisen moraali ei kuitenkaan suvaitse pettämistä. Nämä nyt ovat niin pään sisäisiä asioita kuin olla ja voi. Ei kuitenkaan tehdä pettäjistä rikollisia, sillä sellaisiahan he eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole.
hyvin pitkälti samaa mieltä. Vielä palatakseni tähän väkivaltaan, niin minun yhden kaverin sukulaismies vannomalla vannoi, että sellaista tilannetta ei tule koskaan, että hän löisi toista ihmistä.
Vaan kuinkas kävikään? Erään kerran hän sai tietää, että hänen vaimollaan oli suhde toiseen mieheen, ja siitä paikasta kun oli saanut selville kuka tämä mies on, ajoi hänen luokseen, ja alkoi selvittämään välejään nyrkein tämän miehen kanssa.
Paikalle hälytettiin jopa poliisit, niin paljon tämä mies riehui toisen talossa. Siis täysin järjetön temppu lähteä toisen kotiin, olisi pitänyt asiat jotenkin muuten selvittää.
Mutta eipä ole tämä kyseinen mies enää "mainostanut" että koskaan hän ei missään tilanteessa lyö toista, eli haluan tällä sanoa sen, että ne jotka täällä ehdottomasti tuomitsevat väkivallan, niin saattaa olla, että jossain tilanteessa tingitte periaatteestanne, kuten tämä kaverini sukulaismieskin.
mummomuori sanoi, että rikoslaissa on säädetty mikä on rikos, ja mitkä ovat niiden rangaistukset. Esim. olen saanut kolmesti ylinopeussakot, ja hyväksyn sen, että minua rangaistiin kovilla sakoilla, kun kerran rikoin lakia.
Ja on totta, että pettäminen ei ole rikos Suomen lainsäädännön mukaan, mutta pitäisi ihmisellä olla ainakin omatunto mikä sanoo, että puolison pettäminen on väärin.
Miettikäähän kuitenkin sitä kumpi on pahempaa ylinopeus jonka Suomen laki kieltää, vai puolison pettäminen mitä laki ei kiellä?
Ei lakikirjasta voi katsoa mikä on oikein ja mikä väärin.
Suomessa pahoinpitely on rikos, mutta tiedän monia tapoja hoitaa nuo siten, ettei jää kiinni. Ei tuomiota lakikirjan mukaan en ole tehnt mitän väärää -> lakiuskovaisten mukaan minussa ei ole mitään vikaa
Olet oikeassa siinä että ihminen elämän kulloisenkin tilanteen mukaan varmasti tinkii periaatteistaan ja joskus kun ihmisellä naksahtaa, voi jopa syyllistyä näin äärimmäiseen tekoon.
Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä että moista käytöstä ei pidä ymmärtää, saatikka hyväksyä.
Jos vaadimme pettäjiltä vastuuntuntoa ja halveksimme pettureita jotka tunteisiin vedoten loukkaavat toista ihmistä psyykkisesti, meidän on myöskin tuomittava petetty joka omiin loukattuihin tunteisiinsa vedoten satuttaa toista fyysisesti.
Myös nämä pettäjät (olettaisin ainakin että suurin osa) ovat varmaankin olleet naimisiin mennessään tinkimättömästi sitä mieltä etteivät koskaan ja missään tilanteessa hyväksy pettämistä, eivätkä tule pettämään puolisoaan. Vaan kuinkas sitten kävikään. Periaatteet kun todellakin muuttuvat ihmisen elämäntilanteen mukaan.
En puolustele pettämistä, mielestäni on reilumpaa toista kohtaan laittaa ne kantapäät vastakkain jos siltä tuntuu, mutta en missään olosuhteissa myöskään tule ymmärtämään ihmistä joka käyttää väkivaltaa helpottaakseen omaa oloaan. Sen verran kovat koulut olen tämän asian tiimoilta käynyt ja tiedän että toisen ihmisen petollisuus unohtuu aikanaan, mutta lyönnit ja pelko ei koskaan.
ole vielä miespolvea aikaa kun aviorikos oli laissa.
Juu ja viinaakin sai vasta 1932 kun kieltolaki loppui:)