Jälleen eletään yhtä niitä aikoja vuodesta, joka ärsyttää vuodesta toiseen: isäinpäivä. Lisäksi on järjestetty äitienpäivä, ystävänpäivä jne...
Eikö ihmisille riitä, että perheet viettävät vapaa-aikansa yhdessä ja sitä kautta ottavat toisensa huomioon?
Olen sitä mieltä, että miehet on kuohittu henkisesti ajat sitten niin, että on alistuttava kaikenmaailman "merkkipäiviin" pitkin vuotta ja - yllätys yllätys - on olemassa kaupallisia ratkaisuja muistamisten järjestämiseksi isälle - aidille - tuttaville -ystäville - sukulaisille jne...
Nykyään on tabu kyseenalaistaa kaikki keinotekoinen ja markkinahenkinen toisten ihmisten huomioonottaminen. Itse kuulun niihin munattomiin, jotka ovat kasvaneet esikoulusta alkaen naisten ympäröimänä. Kaikki kaltaiseni on koulittu pienestä pitäen "olemaan empaattisia" ja ottamaan toiset ihmiset huomioon vähintään vuosittaisina "merkkipäivinä".
Itse en perustaisi pätkääkään mistään isäin- / äitienpäivistä, enkä oikeastaan monesta muustakaan vuosittaisesta "merkkipäivästä". Teen leipätyöni, elätän perheeni ja elän vapaa-aikani perheeni kanssa. Vieläkö pitää olla jotain muuta? Ei mielestäni. Kaikki ylimääräinen markkinahumu ja "väkisin" muistaminen pitäisi jättää pois, niin tänäkin päivänä olisi varmasti suuri joukko ihmisiä, jotka voisivat huokaista helpotuksesta ilman sitä ainaista "pakollista" muistamista.
Toki joukossamme on paljon ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat toisten muistamisesta, mutta meitä muita, jotka lähinnä kiusaannumme "välttämättömästä pahasta" ei kukaan kuuntele. Olen ottanut muutaman kerran asian puheeksi, mutta vastaan tulee joko a. hiljaisuus tai b. kommenttini ohitetaan kommentoimalla omaa ahdasmielisyyttäni.
Tiedän etten ole ainoa, mitäpä mieltä muut miehet olette?
Eikö ihmisille riitä, että perheet viettävät vapaa-aikansa yhdessä ja sitä kautta ottavat toisensa huomioon?
Olen sitä mieltä, että miehet on kuohittu henkisesti ajat sitten niin, että on alistuttava kaikenmaailman "merkkipäiviin" pitkin vuotta ja - yllätys yllätys - on olemassa kaupallisia ratkaisuja muistamisten järjestämiseksi isälle - aidille - tuttaville -ystäville - sukulaisille jne...
Nykyään on tabu kyseenalaistaa kaikki keinotekoinen ja markkinahenkinen toisten ihmisten huomioonottaminen. Itse kuulun niihin munattomiin, jotka ovat kasvaneet esikoulusta alkaen naisten ympäröimänä. Kaikki kaltaiseni on koulittu pienestä pitäen "olemaan empaattisia" ja ottamaan toiset ihmiset huomioon vähintään vuosittaisina "merkkipäivinä".
Itse en perustaisi pätkääkään mistään isäin- / äitienpäivistä, enkä oikeastaan monesta muustakaan vuosittaisesta "merkkipäivästä". Teen leipätyöni, elätän perheeni ja elän vapaa-aikani perheeni kanssa. Vieläkö pitää olla jotain muuta? Ei mielestäni. Kaikki ylimääräinen markkinahumu ja "väkisin" muistaminen pitäisi jättää pois, niin tänäkin päivänä olisi varmasti suuri joukko ihmisiä, jotka voisivat huokaista helpotuksesta ilman sitä ainaista "pakollista" muistamista.
Toki joukossamme on paljon ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat toisten muistamisesta, mutta meitä muita, jotka lähinnä kiusaannumme "välttämättömästä pahasta" ei kukaan kuuntele. Olen ottanut muutaman kerran asian puheeksi, mutta vastaan tulee joko a. hiljaisuus tai b. kommenttini ohitetaan kommentoimalla omaa ahdasmielisyyttäni.
Tiedän etten ole ainoa, mitäpä mieltä muut miehet olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
pääset joskus tossun alta pois..?
Itse asiassa ongelma ei ole pelkästään omaan perheeseen liittyvä, vaan piiriin kuuluu omat vanhemmat, ukit, mummit jne...
Vaikka aikanaan en olisi naista itselleni valinnut, niin siitä huolimatta kirjoittaisin tänään suunnilleen samanlaisen kommentin vallitsevasta asiaintilasta. Kyseenalaistan oman kokemukseni kautta koko yhteiskunnassa vallitsevan "naiseuden ylivallan".
En tässä sano, etteikö ole hyvä, että naiset parantavat koko ajan asemaansa yhteiskunnassa, mutta se on nähtävillä, että siinä sivussa kipataan miehinen näkökulma ja arvot kankkulan kaivoon.
Niin, ja sitten ihmetellään, mihin se miehen malli oikein hävisi?!
Edelleen väitän, että miehet on kuohittu ja tullaan kuohimaan "yhteisen edun nimissä".
Katsokaa vain vaateliikkeitä ym. naisille suunnattuja markkinapaikkoja: ketkä vaeltavat vaivautuneena naisten perässä? Miehet! Kuka maksaa naisten hankinnat? Miehet! Ketä syyllistetään, jos miehet eivät kiinnostu naisten jutuista? Miehiä!
Miehet ovat hitaita avaamaan sanaista arkkuaan silloin kun se pitäisi tehdä. Tämän naiset ovat huomanneet ja käyttävät sitä sumeilematta hyväkseen. Vuosikymmenten myyrän työ kantaa nyt todella hedelmää ja tavaramarkkinat ovat tämän hedelmän korjaajia. Samoin yhteikunnan rakenteet naisistuvat kovaa vauhtia.
Itse edustan sellaista miestyyppiä, joka on uskollinen puolisolleen ja perheelleen. Yritän taata elannon ja yritän sopeutua "naisellisiin" kotkotuksiin ja otan hiljaa vastaan ikävänkin palautteen.
Mutta aina ei vaan jaksaisi olla se kärsivällinen ja ymmärtävä ihminen. Kukaan ei kuuntele mitä minulla on oikeasti sanottavaa ja jos jotain sanon on se pääsääntöisesti väärä kommentti väärään asiaan...
Vedän tähän soppaan vielä yhden jutun: olemme nähneet uutisissa monen monta surullista tapausta, jossa mies tekee selvää itsestään ja siinä sivussa jopa perheestään. Tämä on mielestäni hätähuuto aidon miehisyyden perään, sen miehisyyden, jonka ääntä kuunnellaan ja arvostetaan, eikä tukahduteta "tasa-arvon nimissä".
Ja kyllä, olen tietysti oman osani valinnut, mutta ikävää on se, että minuus ja itsemääräämisoikeus on mennyt samalla. Se on kallis hinta, jonka maksaa tänä päivänä liian moni mies. Eipä tätä olisi arvannut 20 vuotta sitten.
Mikään pakko juuri sinä päivänä onnitella, jos osoitat välittämisesi muuten, kuten juuri kuvaamallasi tavalla pitämällä huolta perheestäsi. Itse en myöskään perusta markkinatalouden "pakollisista" merkkipäivistä. Rahastus etoo.
http://ecstasyxxx.com/tgp/gaymassivecocks32/images/pic15.jpg
Ei sillä, nauttiiko läheistensä muistamisesta merkkipäivinä, ole mitään tekemistä munien kanssa.
Enkä minä ymmärrä kyseessä olevaa ongelmaakaan. Miksei voi elää kuten haluaa? Jos pitkin hampain viettää merkkipäiviä ja juhlapyhiä, niin eihän siitä voi syyttää kuin itseään, vai?
Minulle ei riitä pelkkä harmaa arki, joskaan ei meillä koskaan mistään isäinpäivistä mitään ylisuurta numeroa ole tehty. Haluan juhlia joulua ja muistaa vanhempiani isäin- ja äitienpäivänä, mutta en koe sitä ongelmaksi, jos joku muu ei halua elää samalla tavalla.
Markkinahenkeenkään ei ole mikään pakko lähteä mukaan enkä minä näe asiassa mitään tabua. Muistaa voi muutenkin, ja jos joku siitä loukkaantuu niin se on vastaanottajan oma ongelma.
Miksi tästä asiasta pitää ylipäätään tehdä numero ja alkaa keskustella sellaisten kanssa, joiden tietää olevan eri mieltä? Elä vain omaa elämääsi miten haluat, mutta sen verran muistuttaisin, että lapsillesi isäinpäivällä saattaa oikeasti olla merkitystä, vaikka se sinua vaivaannutaisikin.
Kuten aiemmassa viestissäni jo mainitsinkin, on tabu ottaa puheeksi antipatia merkkipäiviä kohtaan. Asenteet ovat juurtuneet niin syvälle, että on kirjoittamattoman säännöstön vastaista kyseenalaistaa totuttuja tapoja. Harmillista mutta niin totta...
en minäkään ymmärrä näitä keinotekoisia mukamas
mitäkin päivää. sitä ei vain voi tuoda julki
kun nainen vetää aina herneet jos meinaa
unohtua joku pirun päivä.
vietettäisi samantien vihamiehen päivää.
yksi päivä vuodessa jolloin saisi solvata ja vetää kohtuudella turpaan inhoamaansa henkilöä
ilman seurauksia.
mulla ei ole koskaan ollut ongelmia tai samanlaisia kokemuksia kuin sulla, vaikka en itsekään valtavirtaa edusta ajatuksineni?
Itse en myöskään paljoo välitä näistä yleisistä juhlapäivistä. Tosiaanki niinkuin sanoit niin markkinahenkistä hommaa, keksitään joku "juhla" milloin ihmisten täytyy ostaa turhaa krääsää vaikka ne ei oikeasti tee sillä tavaralla mitään.
Joulu on tietenkin yksi naurettavimpia juhlia, järkyttävät määrät roskaa ostetaan ylihinnoitelluista kaupoista ja se koko muu idea (en ole kristitty) ,että ollaan rauhassa lähimmäisten kanssa unohtuu.
Edes syntymäpäivä en juhlistaisi, mutta tiedän että ihmiset suuttuu aika pahasti jos en muista niitä niin pitää jotain edes keksiä. ;) Itselleni ei olisi väliä vaikka kukaan ei juhlistaisi mun syntymäpäiviä, en oo niitä 13v jälkeen mitenkään juhlistanu eikä ole haitannut mun elämää. :)
Markkinamiesten nqisille keksimiä hömpötyksiä kys. päivät.